Uskoontulo, uudestisyntyminen, kääntyminen mm., ovat raamatullisessa kielessä sama asia, eli ovat synonyymejä keskenään.
On kysymys ihmisen elämän ainoasta tarkoituksesta, löytää Jumala, mikä tarkoittaa henkilökohtaista suhdetta kaiken Luojan kanssa. Muuten olemme kadotukseen matkalla ja se ei ole tarkoitus, vt. Apt. 17:
| 27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; |
30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Jumala ei ole kaukana yhdestäkään ihmisestä. Siksi Hän löytyy vaikka ”silmät ummessa”, hapuilemalla.
Milloin tämä edelläkerrottu todellistuu evlut kirkon jäsenissä?
Tähän kysymykseen vastaa Evlut kirkon viralliset sivut, joilta seuraavat otteet:
”Kaste on toinen evankelis-luterilaisen kirkon sakramenteista. Kirkon jäseneksi tullaan kasteessa.
Kasteessa ihminen syntyy uudesti Pyhän Hengen vaikutuksesta. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja hän pääsee vapaaksi synnin, kuoleman ja pahan vallasta.”
Samalta sivustolta ote katekismuksen selityksistä, koskien kastevettä: ”Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistä.
Raamatun opetus on toinen. Jeesuksen opetusta alettiin toteuttamaan ensimmäisessä Alkuseurakunnan herätyskokouksessa helluntaina v. 30.
Uskoontuleminen on ollut nk. vapaitten suuntien ilmaisullinen ”yksinoikeus”. Lestadiolaiset ovat kyllä ”uskomasa”, mutta lapsikastetta ei tässä yhteydessä hyljätä. Eli ei hyljätä kasteen armoa, mikä on oitis ristiriidassa luterilaisen opin ”vanhurskauttaminen uskon kautta”. Eli Jumalan Pojan uskoon tarttuja kompastuu ristiriitaan ja jäljelle jää vain uskonlauseiden ulkoluku. Luterilaiset jumaluusoppineet lopulta kiersivät ristiriitaisuusongleman siten, että he panivat kaikki Jumalan syyksi. Tyypillinen luterilainen tulkinta-teologia julistaa, että Raamattu on ristiriitainen.
Kuitenkin uskoon on tultava, sillä ilman uskoa ei kukaan ole pääsevä Taivaaseen.
Vielä sanonnat ;
Minä olen kasvanut uskossa
Minulla on henkilökohtainen usko
Ovat mielestäni tulleet väljässä seurakunta yhteydestä . Raamattu ja Paavalin opetuksien sisältö kun kirjeissä opettaa niin lähtökohta on että Srk on Kristuksen ruumis ja yksi , jossa murretaan yhteisestä leivästä , yksi usko , yksi kaste ja on tietysti henkilökohtainen usko mutta seurakunnalle opetus on yhteinen usko .
Henkilökohtainen usko ei ole korostettu eikä juuri mainittu Srk kontekstissa ja siks jopa vieras .
Seurakunnan ulkopuolellla ajatus taas on henk.koht. usko on taas normaalia ja yhteinen usko monella mietityttää. Voi kysyä kuitenkin. uskon kohdetta .Jeesusta että kummassa koristuksessa Kristus on suurempi meille . Ja sanasta kyllä löytyy yhteisen uskon käyttöä enemmän ja luonnollista siksi että meidät on tarkoitettu elämään Kristuksen ruumiin , Srk osallisuudessa eikä tulisi jättää sitä .
Kuva, Kristuksen ruumiista, kuvaa sekä yksilöä, että näiden yksilöiden kokonaisuutta harmoniaa, ykseyttä, moneudessa. Ruumiin ykseys, ei katoa jumalan palveluksen ulkopuolella, tai edes kuolemassa.
Myöskään syntiä, ei tehdä vain omaa ruumista ja sielua vastaan, vaan se kohdistuu laajassa kuvassa koko kirkkoa vastaan. Hämmästyttävää on se, että ortodoksi rukouksissa pyydetään anteeksi suojelusenkeleiltä.
Luterilaisuudessa opetetaan kastevedestä joskus ehkä epäselvästi , kastevesi ei pelasta vaan Kristus joka on sanonut että hänen sanansa on henki ja elämä ja hän on tietysti asettanut kasteen . Nooan päiviin kastetta Paavali vertaa ja siis arkki pelasti joka on kuva Kristuksesta ei siis vesi . Mutta kolme todistavat yhtä vesi veri ja henki . Ajattelen että alkuseurakunnan apostolien opetuksessa Kristus keskeisyys oli niin itseselvyys , että tälläisiä teologia keskusteluja kun meidän aikana käydään kasteesta tai ehtoollisesta. Se mitä Jumala tarjoaa armonvälineiden kautta on täydellistä ja pieniä lapsia ehtoollisessa oli alkuseurakunnassa (aina ensimmäiset 1000v ) jotka tosin otettiin meillä takaisin käyttöön 1979 . Kaikki ovat Kristuksessa yhtä
Luterilaisuus, ei ottanut käyttöön ehtoollisen mysteeriota kuten se kirkossa on ollut. Ehtoollinen rajataan edelleen tiettyyn ikään. Mitään paluuta ei tapahtunut.
Sami P.,
”kuten se kirkossa on ollut.”
Viittaat ilmeisesti kirkkoosi. Sillä on ilmeisesti nimi ja seinät?
Seurakuntalaisilla on yleinen käsitys siitä että kastetoimitus välittää automaattisesti armon ilman uskoa. Puhutaanhan yleisesti kasteen armosta. Ikään kuin kaste toimitus sovittaisi ja antaisi synnit anteeksi. Opillisesti asia on tietenkin toisin, mutta kun sitä oppia ei avata tavallisille tallaajille, niin kasteen armo käsitetään väärin. Tämän väärinkäsityksen varaan Reijo M. on koko boginsa on rakentanut ja muutkin hyökkäykset sakramenttioppia vastaan.
Pekka, totta kai kaste välittää automaattisesti armon. Kaste välittää, sovittaa ja antaa synnit anteeksi.
Sami P.,
Näin sanoo Luther. Raamattu ei näin sano, eli sellaista opetusta on vain ulkopuolella Kirjoitusten.
Pekka P. Normaalilinjauksen mukaan kaste vaikuttaa syntien anteeksi antamuksen ja pelastaa. Tämä lahja otetaan tietenkin vastaan omakohtaisella uskolla ja se saa alkunsa kasteessa ja kasteen kautta tapahtuvassa uudestisyntymisessä. Tietenkin tätä uskoa pitää hoitaa ja vaalia, ettei jouduta suruttomiksi kuten vuoden 1948 kristinoppi hienosti opetti.
Lestadiolainen ratkaisu on uskon syntymisen osalta toinen.
Kansa ei – eivätkä monet uskovaisetkaan – pohdi kasteen pelastavaa merkitystä. Lapsihan saa siinä nimen (!)
Tietysti tässä on otettava huomioon se, että sanalle ARMO on Ortodokseilla erilainen merkitys. Sen kun ottaa huomioon, niin ongelma katoaa. Ainakin minulta.
Pekka, kyllä luterilaiset ihan opettavat automaatiota. Mutta jos liikkuu viidesläisissä piireissä sakramentit ovat hankala pala.
Pekka P. Tärkeä oivallus Sinulta! Mutta kyllä käsitteellä ”armo” on monia eri merkityksiä kaikissa kristillisissä kirkoissa ja yhteisöissä.
Kasteella on suuri hengellinen merkitys. Riippumatta siitä missä iässä se tapahtuu, tai mikä on kastettavan uskon määrä.
Pekka, ei vauvalla ole uskoa, kasteen jälkeen hänellä heti on.
Tarkoitatko, Pekka, että sen merkitys olisi niinkuin evlut opettaa, eli korvaa uskoontulon, vai jotain muuta?
Sami,
Missään Raamatussa ei edes vihjaista, että kaste/vesi synnyttäisi uskon. Tällaisiin väittämiin, ainakin minun blogissani, sinulta, pyydän perustelun.
Seurakuntia ei synny ilman kastetta. Se että julistetaan evankeliumia ilman sakramentteja johtaa siihen että yhteisö muuttuu ymmärtämättömäksi armonvälineistä . Jos ei vietetä ehtoollista ei ymmärretä kastettakaan.
Apostolit helluntaina julistivat Jumalan sanaa ja raamattu sanoo että heidät heti kastettiin.
Luterilaisen tunnustuksen mukaan kirkon tuntomerkit ovat ; Evankeliumi , kaste ja ehtoollinen , ilman näitä ei ole kirkkoa.
Näistä kolmesta paimenen tulee pitää kiinni , muuten harhaopit valtaavat kirkon ja sielunvihollisen työ hajottajana alkaa . Silloin se yhteys ja ykseys murenee pala palalta . Suomen ev.lut. kirkossa tämä on nähtävissä ollut vuosikymmeniä . Silloin kun ollaan armonvälineiden ulkopuolella niin alkaa subjektiinen yrittäminen rakentaa perustusta , mietitään kamppanioita , herätyskokouksia, kaipaillaan vanhoja herätyksen aikoja jne. Muistot toki voi olla hyviä mutta Herra itse rakentaa huoneensa ja se perustus lepää Kristukseen sovitustyössä ja armo jaetaan Kristuksen asettamien armonvälineiden kautta , sanan ja sakramenttien kautta. On tietysti Suomessa ollut evankelistoja jotka ovat evankeliumin julistamisen kautta pitäneet elämää yllä , kuitenkin armonvälineet on siellä taustalla vaikuttaneet. Tämä on Suomessa ollut hyvin erikoinen tilanne raamatun näkökulmasta , joka tulee muuttumaan että raja on selvä niiden välillä jotka haluavat pitäytyä sanaan ja toinen puoli menee oman itsevalitun tien mukaan . Herätysliikkeiden irtautuminen osalla on siinä pisteessä että isompi repeämä on piankin edessä.
Toivo,
kirjoitat:
Loikkanen Toivo 27.10.2024 12:34
”Reijo, Kirjoitat oman näkemyksesi ja tulkintasi uskosta, sen syntymisestä ja kasteesta. Minä kirjoitan siitä, miten Pyhä Henki on ohjannut kristittyjä yhdessä näkemään nämä asiat Raamatun sanan valossa. Siinä on suuri ero.”
Tiedät varmasti, että minun ”näkemysteni” takana on miljardeja, sitten kun Uuden Liiton kausi alkoi. On tavallaan pakko väittää, että ”tulkitsen”, vaikka perustelut, kuten ”ei ole muuta perustusta ….” on tulkitsematon Totuus. Tämä Perusta on laskettu koko Raamatun ilmoitukselle ja sen kulmakivenä on Jeesus, joka asuu jokaisessa uskovassa sisällisesti, tullen ”tuntemukseksi, todellisuudeksi” ei ”tunnoksi, niinkuin seppä Högmannin hautakivessä lukee. Eli Paavo Ruotsalainenkin sai kehoituksen tulla uskoon. Tuosta ”tunnosta” saarnasi piispa Seppo Häkkinenkin ja kehoitti psykologisiin herkistysharjoituksiin. Tästä mm. Emilia Karhu laveasti kirjoitti Kotimaan kolumnissaan.
Kyllä tiedä, että tämä ”yhdessä” sakramenttien välityksellä uskominen on ydin, johon Luther myöntyi. Näin ei todellista Uskon puhdistusta tapahtunut. Näennäisesti puututtiin pyhimysten asemaan ja evlut kirkot näyttävät tänään ulkoisesti ”puhdistetuilta” verrattuna RKK:n näennäisesti räikeämpään toisen käskyn rikkomiseen.
”Sanan valo” on vailla perusteluja niinkuin on minun ”tulkintani”. Sanassa on vain se mitä siellä on luettavissa eikä se valaistu ilman Jeesuksen sisällistä asumista lukijassa, vt. Hber. 4:2.
Samin tekstiä lainaten ;
Luterilaisuus, ei ottanut käyttöön ehtoollisen mysteeriota kuten se kirkossa on ollut.
Kyllä luterilaisuudessa mysteeriosta puhutaan ehtoollisen yhteydessä.
Me emme ehkä ajattele ehtoollista tai kastetta ihmeenä , mutta se on suoraa jatkumua hellluntaista. Kerrotaan rammat kävelevät , sokeat saa näkönsä jne . ja on niin kaste kuin ehtoollinen ihme . Heti sanan vastaanottaneet kastettiin ja alkoi ehtoollisen vietto seurakunnissa . Me pidämme suurempana ihmeenä usein sitä että rampa kävelee kuin mitä vaikka ehtoollinen on ja sisältää. Siinäkin katseemme kääntyy herkästi pois Kristuksesta ja merkeistä tehdään vaikkapa parantumisten kohdalla tärkeämpi kuin Jumalan sanan lupauksesta , sisällöstä.
Timo, pointtini oli aivan muualla. Lueppa uudestaan. Väität, että vuonna 1979 otettiin käyttöön vanhakirkollinen tapa. Ei otettu, luterilaiset rajaavat ehtoollisen sakramentin tiettyyn ikään. Kirkossa ei ole toimittu ikinä näin.
Sami P.,
Toivon, ettet ärsyynny vaikka toista kysymyksen, että missä ”kirkossa” ei ole toimittu. Siis paikka missä seinät tai seiniä sijaitsee. Pysyn näissä sinun määrittelyissä, joilla tivasit minulta Helluntaipäivän Kastajaliikkeen materiaalista olemista.
Millä tavalla usko tarrautuu varsinaiseen kohteeseensa?
Ensinnäkin se oppii Jumalan sanan perusteella tuntemaan Kristuksen persoonan, tehtävän, ansion ja autuaaksitekevät lahjat, kuin myös armon lupauksen Kristuksen tähden. Se pitää näitä kaikkia tosina ja varmoina (Ef. 1:17; 4:13; Kol. 2:2).
Toiseksi vanhurskauttava usko omistaa kaiken tämän, ei vain pelkkänä historiana ja yleisenä tosiseikkana vaan niin, että se sisällyttää uskovan persoonan armon lupaukseen…
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 94, Concordia ry, 2023.
Mika,
Siis sanoitus ei ole sinun.
Mm. Usko, Armo, Pyhä Henki, Pelastus ovat Jeesus, niinkuin Hän itse sanoo, ”ilman minua te ette voi mitään tehdä”, eli kaikki nämä ovat Sama Asia.
”Kaikki nämä ovat Sama Asia.” Jopas ryhdyit niputtamaan asioita yhteen, Reijo Mänttäri! Miksi et niputtaisi kastettakin uskon, armon ja pelastuksen kanssa, kun kerran rupesit?
Ei kovin innosta ryhtyä sanoista kikkailemaan Samin kanssa , kun tiedän miten suuret hengelliset rikkaudet Ortodokseilla on pyhien Isien perinnössä. Meillä on paljon opittavaa heiltä.
Olet siis sitä mieltä, että Samin kirkko on Ortodoksinen kirkko? Hän kyllä itse kivenkovaa haluaa pitää sen yksityisasiana.