Körttiläisten vuosittaiset kokoontumisajot Herättäjäjuhlat järjestetään ensi kesänä Vantaan Myyrmäessä, keskellä kehäratojen, kehäteiden ja lentokentän halkomaa urbaania kaupunkimaisemaa. Erinomainen näyteikkuna siis kertoa, mitä tämä kirkon herätysliikkeistä ehkä avarin matalan kynnyksen körttiläisyys nykypäivänä on.
Mutta mitä tekee tämä liike? Nostaa Vantaan Herättäjäjuhlien maskotiksi perinteisiin mustiin asuihin puetut körttipariskuntanuket, jotka on kuin suoraan Aukusti Oravalan Tummaa kansaa kirjan kuvituksesta. Tai Aholansaaren ulkomuseosta.
![herattaja-10079-43f76072b2965fe518dc77f508f7608a[1]](https://www.kotimaa.fi/wp-content/uploads/sites/2/2015/10/herattaja-10079-43f76072b2965fe518dc77f508f7608a1.jpg)
Rauha ja Toivo, körttiläisyyden koko kuva Vantaalla?
Juuri julkistetussa nimikilpailussa pariskunta on saanut myös nimet: Rauha ja Toivo. Ihan kauniit nimet, ja voihan viime vuosisadalta tuoksahtavien etunimien viestiä ajatella syvällisemminkin.
Mutta tämäkö on se kuva, joka körttiläisyydestä halutaan välittää Suomen uskonnottomimmalla ja maallistuneimmalla pääkaupunkiseudulla? Siis kuva, johon on kiteytetty kaikki körttiläisyyden kliseet, ennakkoluulot, synkistelyt, menneen agraarimaailman mielikuvat.
En vähättele historian merkitystä. Kyllä juuret pitää tietää ja tunnustaa. Mutta kyllä on vaikea tämän pariskunnan välittää körttiläisyydestä jotenkin tässä maailmassa elävän, elämänmyönteisen ja avoimen kristillisyyden ilosanomaa.
On tainnut nyt lapualaisilla ja vantaalaisilla heränneillä mopo vähän enemmänkin keulia. Tämä pariskunta ei vain yksinkertaisesti toimi pääkaupunkiseudulla. Asiat ja mielikuvat kun ovat miltä ne näyttävät.
Herättäjäjuhlat ovat vasta ensi kesänä. Vielä ei olisi myöhäistä siirtää tämä pariskunta vähin äänin Lapuan uuden piispalan ovenpieleen. Sinne se istuisi, mennyttä maailmaa vartioimassa.
Körttiläisyys on kaiken kaikkiaan onnistunut tuotteistamaan itsensä tai nätimmin sanottuna luomaan konkreettisia hahmotuksia sanomalleen ja yhteisölleen. On Paavon pirttiä ja oopperaa, tarinaperinne, veisuutapa, pukua, pastilleja ja muutama oma sanonta. Näin se on vahvistanut sisäistä koheesiotaan, joka muuten olisi varmaan haihtunut taivaan tuuliin viime vuosina. Mutta toisaalta nämä toteemit rajaavat ulkopuolelle ne, jotka eivät veny samaan larppaamiseen. Pitäisi luoda ’körttiläisyys an sich’, josta fetissit puuttuisivat.
Kommentoin kirjoitusta omassa blogissani: https://www.kotimaa.fi/hyvaa-palautetta/
Minusta nuo hahmot sopivat hyvin, myös Vantaalle. Ei siitä niin kauan ole, kun körttipukua vielä käytettiin, siellä missä sitä ylipäänsä tavattiin käyttää.
Laitan tähän myös kommenttini uutiseen, koska se on kai maksumuurin takana.
Maskottipari ei mielestäni kerro koko totuutta Vantaan juhlien viestinnästä. Tulisi nähdä laajempi kuva.
Minusta Instagramin uutena mediana ja körttiparin perinteisyys luovat sopivan jännitteen. Vantaa ei ole myöskään perinteinen körttipitäjä, siksi on syytä kertoa myös kylään saapuvan liikkeen historiasta. Vastapainona tiedoksi, että Sotkamon juhlilla jaettu Vantaan juhlalehti taas on kiinni nykyajassa ja sanoittaa tulevia juhlia toisesta näkökulmasta.
Näitä nimiä ehdotettiin useampaan kertaa sosiaalisessa mediassa järjestetyssä poikkeuksellisen suositussa nimeämiskilpailussa. Rohkenen luottaa tulokseen ja äänestäjiin.
Herännäisyys on myös perinneliike. Juhlat vietetään vuodesta toiseen samalla formaatilla, ytimessä ovat synkänoloiset Siionin virret ja normaalilla äänellä puhutut seurapuheet. Eivät liikkeen ”kasvot” muutu juhlien vuoksi. Olisi epärehellistä näyttäytyä muuten kuin omilla tavoilla, arvoilla ja ajatuksilla.
Tietty alakulo ja pienellä paikalla oleminen ovat herännäisyyden tunnuspiirteitä. Tähän liittyy myös se, että liikkeen toisella sydänmaalla Pohjanmaalla huumori esitetään vakavin kasvoin, mutta iloisin mielin. Hyvä kysymys onkin, että osaako pk-seutulainen aina lukea tätä? Ei herännäisyys ihan niin alakuloisia lopulta ole. Siionin virretkin pitäisi jaksaa viimeiseen säkeistöön, sillä siinä on usein armollinen ja toiveikas lopputulema.
Minä ainakin iloitsen, että herännäisyys herättää tunteita, se tarkoittaa, että liikkeellä on vielä merkitystä. Jotain tästä liikkeestä kertoo, että se omaksunut käyttöönsä hakumasanaksi syntyneen sanan körtti. Ja minähän en edes puhu liikkeen suulla, sillä olenhan valuvikainen körtti. Olen osaltani mukana Vantaan juhlien viestinnässä, joten kaikki edellä kirjoitettu kannattaa suhteuttaa tähän.
Tervetuloa seuraamaan juhlien rakentumista Facebookissa (Herättäjäjuhlat Vantaalla 2016) Instagramissa (@herattajajuhlat_vantaalla) ja sivustolla herattajajuhlat.fi/.
Ja kiitos Hannu Kuosmaselle keskustelun avauksesta, toivottavasti näemme Myyrmäessä. Tervetuloa!
Kiitos Jan ja Heikki asiallisesta palautteesta. Huomaan kuitenkin, että viestini ei ole mennyt oikein perille. Kyllä minä körttiläisyyden koko kuvan tunnen, monet olen kulkenut vaivaiset retket. Kysymys on kuitenkin nyt siitä, mitä nimenomaan nämä körttipukuiset nuket viestivät tämä päivän herännäisyydestä – ja nimenomaan somemaailmassa ja pääkaupunkiseudulla.
Kirjoitit, että eivät liikkeen ”kasvot” muutu juhlien vuoksi. Siinäpä se. Mutta kun nuo kasvot eivät enää vuosikymmeniin ole olleet körttipukuisten kasvot, kyllä Marimekko ja Jokapoika syrjäyttivät västit ja röijyt jo vuosikymmeniä sitten.
Sitä tässä yritän sanoa, että kannattaako liikkeen kääntyä sisäänpäin ja ruokkia menneen maailman mielikuvaa juuri nyt. Ja varsinkin kun mielikuva ei edes pidä paikkaansa. Sillä kuten Jan itse sanot, ”ei herännäisyys ihan niin alakuloista lopulta ole”.
Mutta ehkä katson koko asiaa ihan liian ulkokehältä. Kuitenkin uskon, että myös pääkaupunkiseudulla on paljon armon kerjäläisiä, joilla Siionin virsien poljento on alitajunnassa, mutta jotka eivät enää kykene samaistumaan körttihuivien maailmaan.
Eli kuten yllä körttiläisyyden tuotteistamisesta kirjoittanut Teemu kiteyttää: ”Mutta toisaalta nämä toteemit rajaavat ulkopuolelle ne, jotka eivät veny samaan larppaamiseen.”
Voin kuvitella, mitä tapahtuu:
Rauha ja Toivo vetoavat alitajuntaan. Alitajuisesti heränneet osallistuvat juhliin Vantaalla. Sosiaalinen viitekehys alkaa elää. Kysellään, mitä! miksi?
Näin me juhlien järjestäjät ja talkoolaiset olemme lähteneet kaukaa ja tulleet ryminällä tähän päivää körttihuivit lepattaen ja västin liepeet heiluen.
– Aha! Tämähän on jotain ekstriimiä! Mitä hullua!
Tätä juuri somessa näkyminen edellyttää, Lady Gaga sulautuu yleiseen mössöön, kliseinen körttipariskunta erottuu.
Körtin mopo ei keuli, vaan hurauttaa ohi arkipäiväisyyden Simpsiön vuorelle, joka näkyy ja jolta näkyy, ja jatkaa Pisalle, jonka valtakuntien rajaa ei ole ollut aikoihin.
Kommenttini ei liity suoranaisesti aiheeseen, vaan siihen miten kuvilla luodaan mielikuvia.
Kun Suomi oli ensimmäistä kertaa EU:n puheenjohtajamaa 1999, Brysselin kaduille ilmestyivät suurikokoiset julisteet, joissa luki FINLAND, alaotsikkona muistaakseni ’ Finnish presidency of EU…’. Pääosan julisteesta peitti kuitenkin suurikokoinnen kuva tuohitorvesta. Arvatkaa, kuinka moni belgialainen tunnisti kyseisen soittimen?
Hiljattain on puhuttu Suomi-kuvasta maailmalla Ku-Klux-Klan -hahmoon pukeutuneena ihmisenä, tuo tuohitorvi-juliste antoi tuolloisesta EU-puheenjohtajamaasta aivan arkaaisen kuvan. Epäilen, että Rauha ja Toivo tekevät saman tempun körteille.
Kuvallinen viestintä on tosi tärkeää!
Mittasuhteista. Vantaan juhlien Instagram-tillilä on tätä kirjoitettaessa 279 seuraajaa, heistäkin monet liikkeen jäseniä. Käykää huviksenne katsomassa nämä puhuttavat kuvat. Se onnistuu vaikka googlaamalla ”herättäjäjuhlat vantaalla instagram”.
Tervetuloa tarkistamaan ennakkokäsityksiä Myyrmäkeen heinäkuussa 2016. Kaikkilla on vapaa pääsy veisaamaan Siionin virsiä, tutustumaan seurapuheen tasaiseen poljentoon ja juhlahumuun!