Päivämies 24.7.2013:
”Millä tavalla sinä uskot?
Toisistaan kaukana asuvat nuoret äidit tapasivat suviseuroissa pitkästä aikaa toisensa. He vaihtoivat iloisina kuulumisia. Jossain vaiheessa toinen äideistä kysyi aristellen:
– ”Miten sinä olet uskomassa?”
Kysymys tuntui toisesta yllättävältä, ja hän ihmetteli:
– ”Mitä sinä tarkoitat? Minä olen entisellä tavalla uskomassa.”
Kysymyksen esittäjä näytti helpottuneelta.
– ”Onpa ihana asia, että uskot niin kuin ennenkin! Siellä, missä me asutaan on tuttuja, jotka uskovat eri tavalla. Meilläkin on ystäväpiirissä perheitä, jotka tervehtivät Jumalan terveellä, mutta elävät niin kuin maailman ihmiset tehden omia elämänratkaisujaan. Esimerkiksi suhtautuminen alkoholiin ja lasten vastaanottamiseen poikkeaa meidän käsityksistämme. He selittävät asiat niin järjellisesti ja ovat etsineet Raamatustakin perusteita omiin erilaisiin uskonkäsityksiin ja elämäntapoihin. Kaikkien luona ei tohdita oikein käydä kylässä, kun pelottaa, että heidän ajattelutapansa tarttuu. Tuntuu, ettemme osaa itse perustella niin viisaasti omia käsityksiämme.”
Tällaisia kertomuksia saatamme tänään kuulla. Ystävät ja läheiset ovat meille tärkeitä. Jokainen tarvitsee ystävien apua, mielipiteitä, kannustusta ja rohkaisua. Heidän olemassaolonsa tekee elämän elämisen arvoiseksi. Mutta onko meillä nöyryyttä kuunnella Jumalan seurakunnan opetuksia uskon asioissa? Jaksammeko tyytyä uskomaan niin kuin ennenkin on uskottu? Ihmisyyden puolelta helposti kasvamme hengellisissä asioissa, jolloin uskonymmärrys hämärtyy. Silloin on vaarana menettää lapsen usko, joka on kuitenkin elinehto elävässä uskossa.”
Minua on usein näillä palstoilla kurmuutettu rumastikkin siitä, kun olen sanonut vl-liikkeen olevan nykysellään tosi kirjava mielipiteineen ja elämäntapoineen. Eli olen hyvilläni, kun Päivämies kirjoituksellaan tuli tukemaan käsityksiäni ja kirjoituksiani.
Eli liike on murroksessa, se ei ole enää niin yksimielinen kuin se on näyttänyt olevan ennen. Ja nyt on menny ns. sormi suuhun asian suhteen: kuinka kohdata ihminen, joka tervehtii Jumalan terveellä, eli tunnustautuu vl-uskovaiseksi ja kuitenkaan hänen mielipiteensä ja elämäntapansa eivät ole vl-uskovaisen mukaiset.
Päivämiehen kertomuksen mukaan epäilyttävistä uskonystävistään huolissaan oleva nuori äiti pelkää kyläillä heidän luonaan. Tässä tämä on, mustaa valkoisella: epäily toisen ihmisen uskonelämästä saa kiilan ystävyyssuhteeseen. Uskokaa nyt Päivämiestä, jos ette mua uskokaan 😉
Kirjoituksen mukaan tällaista uskonelämässään harhaan joutunutta tulee puhutella:
”Raamattu kehottaa meitä rakkauden hengessä pitämään huolta toinen toisistamme ”sitä enemmän, mitä lähempänä näemme Herran päivän olevan” (Hebr. 10:25). Sielunhoidon ainoa tarkoitus on rakkaudella auttaa, että säilyttäisimme uskon lahjan. Erityisesti vanhimpia kehotetaan kaitsemaan Kristuksen laumaa. Jumala profeetan välityksellä jopa nuhtelee vastuussa olevia, elleivät he neuvo hengellisen huoneen asukkaita (Hes. 34).”
Ja myös rukoilla hänen puolestaan:
”Rukoilemme kaikkien eri tielle kulkeneiden puolesta, että he pääsisivät Jumalan lasten vapauteen. He eivät itse enää ymmärrä, mitä menettävät, kun menettävät Jumalan lasten rakkauden, ilon ja turvan elämässä ja vielä iankaikkisen elämän toivon.”
Ja tuosta alleviivatusta käy ilmi, kuinka esimerkiksi ehkäisyn ”syntiin” joutuneen kohdalla käy: häntä eivät enää Jumalan lapset rakasta. Eli vaikka sitten henki menisi, niin uutta lasta pesään! Ja muista; se on sitä Jumalan lasten vapautta, kuten kirjoitetusta käy ilmi!
Kirjoitus on kokonaisuudessaan Mopin palstalla:
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=3421
Ps. muista, että kirjoitusteni lukeminen on vapaaehtoista. Ja tarvittaessa voit hypätä vaikka joka toisen yli. Et malttanut, niinpä niin 🙂 No, asia on vallassasi 🙂
Päivämiehen kirjoitus on herättänyt myös toisaalla ajatuksia:
”Valitettavasti ymmärrän kipeästi mitä menetän siinä, jos/kun menetän ”Jumalan lasten” rakkauden.”
”Minulle yksi vanha rakas ystävä juuri toissapnä pahoitteli, ettei oe jaksanut pitää yhteyttä, kun hänen oma uskonsakin on niin heikko eikä hän halua sitä menettää, etten minä suinkaan ole uhka hänelle vaan se tapa jolla minä uskon. Siinä minäkin ajattelin, että täytyy olla usko tosi huteralla pohjalla! Minun uskoani ei uhkaa edes muslimien tai ateistien kanssa juttelu.”
”Usko oli muistaakseni omakohtainen, miten se muiden uskomisesta tai uskomattomuudesta voisi kärsiä?”
Lisää muualta poimittua:
”Itkisikö vai nauraisiko, poiminta: ” Meilläkin on ystäväpiirissä perheitä, jotka tervehtivät Jumalan terveellä, mutta elävät niin kuin maailman ihmiset tehden omia elämänratkaisujaan. Esimerkiksi suhtautuminen alkoholiin ja lasten vastaanottamiseen poikkeaa meidän käsityksistämme. He selittävät asiat niin järjellisesti ja ovat etsineet Raamatustakin perusteita omiin erilaisiin uskonkäsityksiin ja elämäntapoihin. Kaikkien luona ei tohdita oikein käydä kylässä, kun pelottaa, että heidän ajattelutapansa tarttuu. Tuntuu, ettemme osaa itse perustella niin viisaasti omia uskonkäsityksiämme.” – Eikö Raamattuun pohjautuvat järkevät perustelut olisi syytä ottaa vakavasti? Miksi ei?”
”Ainut tapa säilyttää usko(muksensa) on sulkea silmät ja korvat uusilta ajatuksilta, ja olla kyläilemättä eri tavalla uskovien kanssa? Älä ajattele, älä kuuntele, älä katso, usko. Lujat on perustukset, kun ei yhtään kolhua kestä.”
”Tai voisihan tuohon kysymykseen vastata, että Raamattu on ylin uskon ohjeeni… Hyvä tuo kysymys: ”Onko meillä nöyryyttä kuunnella Jumalan seurakunnan opetuksia uskon asioissa?” Entä onko ”Jumalan seurakunnalla” nöyryyttä myöntää olevansa välillä väärässä?”
”Rakkaat ystävät, viisaat Raamattuun pohjautuvat perustelut pakottaa ikävällä tavalla huomaamaan olevansa aivan kuin väärässä! Ja vastaväitteitä on mahdotonta keksiä. Usko horjuu. Ratkaisu: korvat tukkoon.”
”Outo ajatusmalli tuo että uskovaisen pitäisi eristäytyä vähänkään eri tavalla ajattelevista. Aivan kuin fariseukset paheksuivat Jeesuksen syömistä publikaanien ja syntisten kanssa. ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.”
””MIllä tavalla sinä uskot,” kysyy PM:n Matkaeväät laatinut. Hmm. Että milläkö TAVALLA minä uskon. Nomutta, en ainakaan omiin tai toisten TAPOIHIN luottaen, vaan ainoaan Vapahtajaani turvautuen, joka sanoo, että kaikki on jo täytetty. Että siis KAIKKI JUMALAN vaatimukset on jo täytetty.”
toisaalta poimittua
”
Lehden luin minäkin, ja tästä jutusta jäin miettimään toteamusta : ”uskotaan niinkuin ennenkin on uskottu” , ja esiin nostetaan kaksi ”uskon asiaa” : lasten vastaanottaminen, ja alkoholin käyttö.
Ironista kyllä, kumpikaan noista ei ole mikään ”uskon asia”. Päivämiehen ”man-made-teologiaa” siis jo tämäkin.
Jos esimerkiksi alkoholiasiassa uskotaan niinkuin kristityt ennen(lestadiusta) on uskoneet, alkoholia käytetään kohtuudella mutta ei juopotellen, niinkuin Raamattukin opettaa, ja niinkuin kristikansa aina on asiasta Raamatun mukaisesti opettanut. Päivämies siis opettaa asiassa päin prinkkalaa.
Toinen asia, lasten vastaanotto : kun uskotaan ”niinkuin ennenkin on uskottu”, päädytään jo päivämiehen itsensäkin opastusten valossa tuuliviirejä täynnä olevalle suolle. Milloin asia on aivan se ja sama (40-50-luvuilla), milloin lääkärin neuvoja kysytään, milloin äiti saa vaikka kuolla raskauksiinsa(karmea 70 luku). Kanta siis vaihtelee milloin mihinkin suuntaan niin että tuuliviirin saranat vaan rallattaa.
Raamattu ei taas sano lasten vastaanottamisesta – ainakaan pariskuntia velvoittavassa mielessä – tasan tarkkaan yhtään mitään. Ainut asiaan edes viittaava tarina on Onanin tarina, mutta siinä kaveri kieltäytyi saattamasta raskaaksi kuolleen veljensä vaimoa, mikä tarina ei tietystikään tavalliseen perhe-elämään ole mikään neuvo.
Eikä tänä päivänä muutenkaan kuolleen veljen leskeäkään saa (varmaankaan?) käydä lankomies raskaaksi saattamassa, vaikka – ehkäpä toisin kuin Onan – haluaisikin.
On ne ajat sen verran (kai?) muuttuneet….)
”
Kiitos Esa kommentistasi, se oli täyttä asiaa.
Toisaalta poimastua:
”Minusta tuntuu pahimmalta lause: ”He eivät itse enää ymmärrä, mitä menettävät, kun menettävät Jumalan lasten rakkauden”. Siis mitäh? syntisiä/heikkoja ei siis enää tarvitse rakastaa.”
”Hyvä kun vielä kertovat meidän (minun) puolestani, että menetän rakkauden, ilon, turvan ja vielä iankaikkinen elämän valintani seurauksena. Ja kun siihen vielä lisää, että itse en sitä ymmärrä – riippumatta siitä, mitä mieltä itse olen olostani, turvastani ja tuonpuoleisen elämän toivosta – niin jo on kätevää. Tuosta saa huolestunut lähimmäinen pontta ja selustaa kertoa asian seuraavassa tapaamisessa. Ja minun näkökulmastani, ajatuksistani ja tunteistani hänen ei tarvitse välittää, koska olen joka tapauksessa ymmärtämättömyyttäni väärässä. Että sillä lailla tullaan aiwan kuin alhaalta päin.”
” ”Eksyttävä henkikin” on kuvailtu tarkasti siellä lopussa. Ollaan menossa seitkyt-luvun malliin kohti henki-kuvauksia, jotta erotetaan ja osataan diagnosoida oikeat mätäpaiseet siionista? Tälläinen taudinkuva on saatava mahdollisimman tarkaksi ja sille pitäisi olla vielä NIMI vrt. ”kososlaisuus”, että ei tarvitse enää tyytyä epätarkkoihin tuntemuksiin ”ei puhu lampaan äänellä” ” ei tunnu tallin hajua” ” ei vastaa henkeen”.”
Kirjoituksen kehoitus kuuliaisuudesta seurakunnalle on räikeässä ristiriidassa kirjoituksen toisen lauseen kanssa: ”Ennemmin on kuunneltava Luojaa kuin luotua”. Tämä kirjoitus tekee seurakunnasta Jumalan, eikä ensimmäistä kertaa.
Aika häkellyttävää, että kirjoituksessa siteerattu äiti on huolissaan kun eri tavalla ajattelevat osaavat perustella erilaisia ajatuksiaan järkevästi ja Raamatulla. Kauas on tämä äiti ajautunut Lutherin ajatuksista, joka totesi, että hän ei peräänny ellei hänen näkemyksiään osoiteta vääriksi Raamatulla tai selvillä järkisyillä. Minusta äiti voisi ajatella, että ehkä tämän eri tavalla ajattelevien ajatukset ovatkin oikein.
Lapsellinen kritiikitön usko liikkeen opetuksiin ei ole koskaan pelastanut ketään. Ei myöskään ajattelun muuttumattomuus, ”uskominen entisellä tavalla”. Eikä se ole Raamatunkaan mukainen opetus.
Fariseukset pyrkivät uskomaan ja toimimaan tismalleen samoin kuin edelliset sukupolvet. Jeesus ei kehunut heitä oikein kovasti, vaan käski hylkäämään sellaiset ajatukset.
Pyhä Henki ja seurakunta sekoitetaan liian usein.
Ihmettelen, miksi jo kuolleeksi julistettu henkioppi (”olet väärässä hengessä”) yhä elää ja voi hyvin SRK:n siunauksella. Miksi oppi toisensa jälkeen ensin virallisesti julistetaan vääräksi, mutta niitä edelleen jaellaan tiskin alta kuin suurintakin viisautta? En ymmärrä. En osaa luottaa yhdistykseen ja liikkeeseen, joka puhuu kaksihaaraisella kielellä.
Esa Lauekoski kirjoitti:
Aika vähän taitaa Esa raamattua tuntea? Ehkäisy asiasta ovat toki kirjoittaneet ennen uskoneetkin, esimerkkinä vaikka sitten 200 luvulla eläneet Minucius Felix ja Hippolytus, sekä Jerome (300 luvulla)… Asiaan liittyvä linkki (josta löytyy kantoja ehkäisyynkin abortin ohella):
Katolisen kirkon kantoja ehkäisyyn
Väkijuomistakin he ovat kirjoittaneet. Eivät VL:t asiaa ole keksineet.
Antti, ole ystävällisesti ymmärtämättömille valona ja kerro ne kohdat Esalle ja muillekin. Muuten keskustelu jää vaisuksi.
Antti, muinaisia ihmisten väsäämiä kirjoituksia en jaksa enkä ehdi lukea, vaan minulle merkitsee ainoastaan se mitä RAAMATUSSA sanotaan.
Kerro yksikin kohta, jossa alkoholin (kohtuullinen) käyttäminen kielletään. Huom: ÄLÄ laita sellaisia kohtia, joissa juopumista paheksutaan, koska nyt puhutaankin alkoholin kohtuukäytöstä, johon Raamattu monin paikoin suorastaan kehottaakin.
Samalla tavalla, laita minulle Raamatun kohta, jossa ehkäisy kielletään. Huom: ÄLÄ laita Onanin tarinaa, koska siinä kysymys oli avioliiton ulkopuolisesta kummallisesta seksisuhteesta, eikä se ole aviollisen seksielämän suhteen siis mikään neuvo.