Halusimme tai emme, kirkkoon liittyvät kysymykset koskevat myös muuta yhteiskuntaa. Siksi on perusteltua ja tärkeää, että tähän kyseiseen asiaan ottaisivat kantaa myös kirkkoon kuulumattomat, kirkosta ja kristinuskosta vieraantuneet. Tässä ei ole kyse enemmästä tai vähemmästä kuin vapaudesta (kriittiseen) ajatteluun ja sanomisen vapauteen.
Ei vain yhteiskuntaa hallita pelolla, vaan myös kirkkoa. Monet kirkon työntekijät ovat ilmaisseet huolensa, mitä kirkossa uskaltaa sanoa, kun minullekin on käynyt näin. On luultavaa, ettei kovin moni pappi uskalla laittaa nimeänsä minun erottamista kritisoivaan adressiin, vaikka haluaisikin. Harva uskaltaa ottaa riskin, että joutuu epäsuosioon piispojen kanssa. Tämä koskee erityisesti Helsingin pappeja. Adressin allekirjoittaminen voi tietää vaikeuksia uralla etenemisessä.
Painotan vielä, ettei minua koskevassa erottamisasiassa ole kyse teologiasta vaan siitä, että olen astunut kirkon johtajien liikavarpaille ja liian näkyvästi kritisoinut piispoja, erityisesti Laajasaloa. Yksi ainoa kapinoiva pappi voi olla suuri uhka kirkolle, koska hän rikkoo kirkon yhtä kaikkein keskeisintä ylläpitävää rakennetta: kyselemätöntä alistumista piispoille ja kirkon johdolle.
Laajasalo ja kapituli vaativat minua perumaan puheeni ja sitoutumaan tunnustukseen, vaikka eivät välttämättä edes itse tiedä mitä se tarkoittaa, kuten ei moni muukaan kirkon papeista tai piispoista. Tunnustus on hyvin tulkinnanvarainen. Käytännössä jokainen pappi rikkoo sitä ja samalla pappislupausta. Siksi vaatimuksessa sitoutua tunnustukseen tärkeintä ei olekaan teologia vaan itse rituaali. Onko tunnustus siis symboli ja siihen sitoutuminen alistumisen rituaali, samalla tavalla kuin asepuku armeijassa?
Kun pasifisti Arndt Pekurinen kieltäytyi pukemasta asepukua ylleen ja ottamasta asetta käteensä, armeijan oli pakko teloittaa hänet, varsinkin kun Pekurisen kapina oli niin julkista. Sotilaspuku symboloi armeijan ja valtiovallan ehdotonta auktoriteettia, yhtenäisen kansan ideaalia ja kuvaa yksissä tuumin sotivasta kansakunnasta. Pukeutumisesta kieltäytyvä Pekurinen häiritsi vakavasti tätä kuvaa ja kyseenalaisti valtiovallan auktoriteetin. Siksi kuva piti puhdistaa ja Pekurinen teloittaa.
Minua ei onneksi teloiteta, muuten kuin symbolisesti. Lopulta niin Pekurisen kuin minun kohdalla ei ole kyse muusta kuin alistamisesta ja uhmakkaan yksilön nujertamisesta. Kirkko tai armeija, kuten mikä tahansa vahva instituutio, ei siedä itsensä kyseenalaistamista, vaan on oman sisäisen logiikkansa vuoksi pakotettu nujertamaan sitä vastaan nousevat kapinoitsijat tavalla tai toisella.
Miten voit väittää, ettet koske teologiaan jos tartut juuri kirkon perustukseen, joka on juuri opissa.
Voimassa olevassa kirkkojärjestyksessä todetaan:
”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”
Nykyisessä kirkkolaissa tämä todetaan hieman suppeammin: ”Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.”
Kirkolliskokoukselle tuodussa kirkkolakiesityksessä viittaukset kirkon tunnustukseen on poistettu lähes kokonaan, mutta kirkkojärjestykseen tunnustuspykälä olisi tarkoitus jättää sellaisenaan. Kirkon tunnustuksen sisältöön tai asemaan ei siis ole tarkoitus muuttaa. Sellaisia vaateita kirkolliskokoukselle ei ole esitetty.
Nyt Kai Sadinmaan viittaamassa adressissa todetaan: ”Jokainen aikakausi joutuu tulkitsemaan Jeesuksen opetuksen ja sanoman oman aikansa taustaa vastaan. Emme voi olettaa, että 1500-luvulla protestanttisessa uskonpuhdistuksessa luodut linjaukset ovat riittäviä, muuttumattomia ja lopullisia.”
Onko siis niin, että adressin kirjottajat tosiasiallisesti tahtovat muuttaa koko kirkkoa, sen tunnustusta ja identiteettiä?
” Onko siis niin, että adressin kirjottajat tosiasiallisesti tahtovat muuttaa koko kirkkoa, sen tunnustusta ja identiteettiä?”
En ole kirkkohistorian spesialisti, mutta oman vähäisen tietämykseni perusteella mainitsemiasi asioita on tapahtunut ihan alkukirkon ajoista asti.
Seija Rantanen Isossa kuvassa ei juurikaan patristisen kauden jälkeen.
Toki kirkko on Nikeain kirkolliskokouksen jälkeisinä vuosisatoina jakautunut useampaankin kertaan, mutta sitoutuminen kolmeen vanhan kirkon uskontunnustukseen on pitänyt. Erinäisiä harhaoppisia lahkoja on tosin aika-ajoin syntynyt mutta joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ne ovat lyhyehkön aikavälin jälkeen kuihtuneet pois.
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/khist/02_kolmetien.shtml
”Jokainen aikakausi joutuu tulkitsemaan Jeesuksen opetuksen ja sanoman oman aikansa taustaa vastaan. Emme voi olettaa, että 1500-luvulla protestanttisessa uskonpuhdistuksessa luodut linjaukset ovat riittäviä, muuttumattomia ja lopullisia.”
Eikö tämä ole itsestään selvä asia?
Ei tunnu monille olevan.
Eipä tunnu. Vaan mikä on vaihtoehto? Hautautua 1500-luvulle ja kuvitella, että kaikki toimii 2020- luvulla samoin? Tässä olisi keskustelun paikka.
Blogistin verenpaine ehkä nousee, mutta yhdellä parhaimmista luterilaisen kirkon piispoista ikinä eli Olavi Rimpiläisellä oli yhtenä lempiajatuksena, että kansankirkossa on, ja siihen sopii erilaisia ajokaistoja.
Vaikka olen Sadinmaan kanssa eri mieltä melkein kaikesta, ainakin pinnallisesti, niin kyllä terveen kirkon yksi Kain kaltainen pappi tulisi kestää.
Sadinmaa kirjoitti toisaalla vähän aikaa sitten, että hän (siteeraan muistinvaraisesti) ”on myös kirkkoon kuulumattomien pappi, ja ehkä etenkin heidän.”
Laittamattoman hyvin sanottu.
Edesmennyt Raamatun numeriikkaan perehtynyt ystäväni rakennusinsinööri kertoi kysyneensä kerran Rimpiläiseltä, mitä aikuisen oikeasti tarkoitta Pietarin kalansaliin luku 153? Rimpiläinen oli muikistellut about että: ”Kyllä me teologit sen tiedämme, mutta ei sitä ole syytä mutkattomille ihmisille selittää.” Mutta ei selittänyt inssillenikään, joka toki tiesi asian muutenkin. Selitti sitten minulle.
Kuka on sanout että kirkko on terve?
Seppo Heinola
Voisitko sinä nyt selittää meille mitä aikuisen oikeasti tarkoitta Pietarin kalansaliin luku 153? Minulla ihan oikeasti alkoi asia kiinnostaa.
Tämä pythagoralainen kolminumeroinen ns. täydellinen luku ja kolmioluku kuuluu samaan lajiin kahden muun Uuden testamentin kolminumeroisen kolmioluvun eli 276 (Paavalin laivaporukka) ja 666 (therion) kanssa. Näitä lukuja on siis juuri kolme.
Luvun esiintyminen juurikin k a l a n saaliissa viittaa mm. sellaiseen vesica piscikseen eli kalakuvioon, jonka leveys on 153 sillä silloin ’kalan’ korkeus on 265 eli 265:153 on neliöjuuri k o l m e. Mutta 153 sisältää paljon paljon muutakin informaatiota, josta eri viesti..
Edellisen täydennys: AVAIN 265:153
Archimedeen Vesica-Piscisis oli ’kalan’ mitta 265:153 Nyt on huomattava että 153 viittaa siis kalaan Uudessa testamentissa ja että kreikan sanan a v a i n k l e i s lukuarvo on juurikin 265.
Vesica on siis a v a i n geometrian ja gematrian salaisuuksiin.
Ainut oleellinen salaisuus on meille ihmiselle ilmoitettu Kristus, Jumala on paljastanut kasvonsa ja verho avattu. Meillä on nyt pääsy kaikkein pyhimpään Hänen kauttansa, ellemme ylenkatso tätä armoa.
Vielä 153:sta/ Pietarin kalansaalis 153
Raamatun gematristen ilmentymien luonteeseen kuuluu, että
milloin kehyskertomuksen pintatekstissä on avoin gematrinen luku,
ilmenee sama luku myös piilotekstissä. Erinomaisen esimerkin
tarjoaa tästä Joh. ev. 21:11, joka sisältää kertomuksen
Pietarista ja hänen ihmeellisestä 153 kalaisesta saalistaan. Sillä
lähes kaikki tähän kontekstiin liittyvät kreikkalaiset käsitteet
ja sanonnat ovat jaollisia saaliin luvulla 153, jolla on muutenkin
mielenkiintoisia ominaisuuksia:
Luku 153 on 17 ensimmäisen kokonaisluvun summa
1 + 2 + 3 + 4 + 5 + 6 + 7 + jne. 17 = 153
Se on viiden 1. numeron tulojen summa:.
1 x 2 x 3 x 4 x 5 = 120
1 x 2 x 3 x 4 = 24
1 x 2 x
3=6
1 x 2 = 2
1 x 1 = 1, yht. 153
Se on numeroidensa kuutioiden summa:
1³ + 5³ + 3³ = 153
edelleen 153 on kolmionumero 17, siis: (17² + 17)/2 = 153, edellisen numeroista 1 ja
15 ovat nekin kolmionumeroita ja 153:n käänteisluku 351 on
kolmioluku 26 (hvhy): (26² + 26)/2 = 351.
Eivätkä luvun 153
erikoisuudet ole edes vielä tyhjenneet. Mutta esimerkit riittänevät
vakuuttamaan, että sen valintaan kuvaamaan Pietarin kalansaalista on
täytynyt olla jokin aivan erityinen syy. Etenkin, koska kertomuksessa olevat kaikki tärkeimmät käsitteet ovat siis sillä jaolliset:
-ihmisten kalastajat 14 x 153=2142
-heittää verkko mereen = 20 x 153 =3060.
– tuo verkko, = 8 x 153=1224
– kalat = 8 x 153=
– 1224
– kalojen määrä 16 x 153=2446
Merkittävä on erityisesti 8 x 153´ n tulo 1224, joka vastaa
edelleen Raamatun sanontoja Herra Jumala: o curioj o qtheoj, Jumalan
luomistyö: krisij qtheu ja Istutus h futeia.
Nämä kosmoksen ja elämän syntyyn liittyvät sanonnat saavat erityistä painoarvoa
tosiasiasta, että luku 1224 on kaksi kertaa sellaisen ympyrän
halkaisija, jonka kehä 1925 vastaa nimeä Simwn o Petroj Simon tuo
Pietari. Kun tämä kehä saa kokonaislukuina ilmaistuna halkaisijan
612 ja säteen 3o6, tulee säteen puolikkaasta edelleen kalojen
lukumäärä 153. Tämä 153 on myös niiden vesica pisciksien
(Kalanrakkojen, kuvio syntyy kahden yhtä suuren ympyrän kehän
leikatessa toistensa keskipisteet) pituus, jotka muodostavat
Pietari-ympyrän sisään mahtuvassa kuudessa limittäisessä
ympyrässä kuusilehtisen vesica-ruusukkeen. Kun kaksi Pietari-
ympyrää piirretään sisäkkäin, muodostuu yksi suuri vesica ja 12
edellä kuvatun kaltaista pientä. Yhteensä kolmetoista vesicaa,
jotka symbolisesti vastaavat niin veneitä, kuin kaloja kuin
siemeniäkin. Kaikilla on sama s o i k e a () m u o t o, jota antiikin
geometriassa kutsuttiin kaikkien muotojen äidiksi ja pyhäksi
mandorlaksi eli k o h d u k s i. Kuvio synnyttää etenkin ortodoksisessa
kirkkotaiteessa myös Jeesuksen. Jeesuksen feminiinisen kumppanin Maria Magdalenan kr. nimimuoto ”h Μαγδαληνή ” on myös 153!
Ihmeellistä ajatellen nimenomaan luvun 1224 ja sen 8. osan 153 merkityksiä on nyt se, että tämän nimenomaan luomistyöhön ja Jumalan istutukseen viittaava kreikan
numero esiintyy heprean gematriassa 7 kertaa vastaten sanaa tachtiot
jonka fem. sing. tachtenah on se paikka Adamin ruumiin alapäässä,
josta jumalat (tehkäämme ihminen kuvaksemme) ottavat luomiskertomuksessa Eevan ’siemenen.’ Ja hämmästyttävää on sekin, että 1224/8 pituisten 12 pienen vesican a´ 153 yhteinen pituus on 1836 eli luku, joka ’sattumalta’ on kokonaislukuna ilmaistuna sama kuin protonin paino suhteessa elektroniin, kun
elektroni on yksi. Tulo 12 x 153 voidaan lisäksi lukea heprealaiseksi sanonnaksi ‘ihmisen isä’ eli ab anash: sna ba!
Erittäin hätkähdyttävää on vielä se, että kun jaamme tämän luvun 1836 Kristus-kolmion asteluvulla 37, saamme osamäärän 49,6. Sillä luku 496 vastaa heprean samaa valtakunta malkut, jonka tulo 4×9×6 on edelleen 216 eli risti, voima, leijona, prekessio jne. Luvun 37 moniin syvällisiin merkityksiin ei ole tässä tilaa mennä,
mutta todettakoon lyhyesti, että esim. kaikki Jeesuksen nimitysten
variaatiot Uudessa testamentissa ovat luvulla jaolliset, esim. Christos 1480= 4ox37. Genesiksen 1. lauseessa on selvä 37 järjestelmä
jne.
Raamattu ei näy opettavan vain matematiikkaa ja tähtitiedettä
vaan myös biologiaa ja fysiikkaa.
Tod. näk. Aleksandrian yliopistossa opiskelleet gnostikot ovat olleet asialla !!!
Mikä on oleellista Kettunen ei ole Sinun päätettävissäsi eikä ’saneltavissasi ja muutenkin se on täysin subjektiivinen kysymys puhumattakaan mikä olisi a i n u t t a oleellista.
Kas kun ”..on maailmassa monta ihmeellistä asiaa joka hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.”
”Alistumista vaativa rituaali… ”
Kysymys on ihmisten kalastamisesta, eli saaliista. Saaliin kannalta verkkoon joutumisesta. Tunnustus on kuin kalastuslupa, jolla saa pyydystää ihmisiä verkkoon.
Asiakasvolyymi takaa menestyksen, eli rahan tulon ja toiminnan jatkumisen. Näin asianlaita on jokaisessa yrityksessä, joka jotain myy, ja tässä myydään kuollutta miestä pelastuksena ikuisesta helvetistä, jota ei raamatun pyhän sanan mukaan edes ole. Ei ainakaan Israelin pyhä sellaista tunne.
Jokainen voi sitten itse miettiä kenen verkkoon sielunsa kanssa ui, koska kalastajia kyllä riittää, niin uskonnoissa, kuin politiikassa, ja rahvas maksaa tuet ja palkat.
Kiitos Seppo Heinola vastauksestasi. Myönnän, että asia ei mene yhdellä lukemisella minun tajuntaan.
Niin,jujuja on hieman vaikea mieltää ilman ko. geometriaa ja gematriaa havainnollistavia kuvia, joita on mm. osin tämän takana:
https://www.google.com/search?source=univ&tbm=isch&q=Vesica+153&sa=X&ved=2ahUKEwiSkbCCttPuAhWPwQIHHYRiC_QQjJkEegQIBRAB&biw=1024&bih=462
Parhaimman kuvan asiasta antanee astroarkeologisesti orientoituneen John Michell’n hieno teos The City of Revelation
https://www.amazon.com/City-Revelation-John-Michell-1973-10-12/dp/B01FJ1BAA8
Tunnustus on kirkon ohjelmanjulistus. Jos hakeutuu kirkon palvelukseen niin samalla sitoutuu sen ohjelmanjulistukseen. Jos on tyytymätön siihen niin sitä sopii yrittää muuttaa tai muokata. Jos sellaiselle ei saa riittävää kannatusta , mutta haluaa jatkaa kirkon leivissä ,niin on otettava hattu kauniisti kouraan ja alistuttava. Myöskin kirkko , kaipaa ajoittain uudistuksia. Sen olemuksesta johtuen uudistukset ovat mahdollisia vain reformeina ei vallankumouksina.
Jos vakaamuksensa tähden ei voi alistua , niin sitten on lähdettävä jonnekin muualle jossa voi ehkä perustaa oman tunnustuksensa mukaisen yhteisön.
Kirkon alkupäivinä tunnustus oli yhtä, kuin ”Amen”, joka juontaa jo kaukaiseen Juutalaiseen palveluskäyntäntöön., Amenen lausuminen ääneen tarkoittaa siis yhteiseen uskoon tunnustautumista ja laajemin samanmielisyyttä Jumalan tahdon kanssa. On hyvä kun Kirkkoa haastetaan, mutta miten ja miksi Kirkon tunnustusta pitäisi muuttaa? Eikö niin, että Sanan tulisi muuttaa meitä, eikä meidän Sanaa? Kapina on aina Jumalan tahtoa vastaan ja hyvä onkin kysyä miksi kapinoimme?
Ennenkuin voi tunnustaa Jumalan tahdon, on siis oltava samaa mieltä Hänen kanssaan. Ennenkaikkea oman vääryytensä tunnustaminen on tärkeää, Jumalan edessä. Nöyrtyminen Jumalan tahtoon, ei ole ihmistä vastaan, vaan ihmisen puolesta.
Sana on asetettu ihmistä varten, eikä ihminen sanaa varten.
”Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää. Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra.Hyvä ja vakaa on Herra; sentähden hän neuvoo syntiset tielle. Hän johdattaa nöyriä oikein, hän opettaa nöyrille tiensä.Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa. Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri.” Ps.25:5-11
“Amen”, joka juontaa jo kaukaiseen Juutalaiseen palveluskäyntäntöön.
Ko palveluskäytännössä oli olennainen piirre vuosikierron kalentereitten oikea päivittämine auringon eikä kuun mukaan. Amen onkin johdettavissa egyptiläisestä aurinkonimestä Amon ja sen lukuarvo 91 on tasan neljännes aurinkovuoden parillisin numeroin ilmoitetusta päiväluvusta 364. (4×91=364) Amen liittyy myös sanoista emun ja emunah eli totuus, joka tuli myöhemmin merkitsemään myös lujuutta ja uskollisuutta ja ’uskoa’. Totuus tuli uskoa, jos sitä ei itse kyennyt päättelemään.
Hengellinen todellisuus pysyy täysin samana vuosituhannesta toiseen. Se ei muutu mihinkään.
Ihminenkään ei muutu. Olemme aivan samanlaisten sielullisten ja hengellisten kysymysten äärellä, kuin tuhansia vuosia sitten. Kulttuurit muuttuvat, mutta on asioita, joissa ei mitään muutosta tapahdu. Raamatusta löydämme vastauksia näihin hengellisiin kysymyksiimme. Kirkkomme oppi perustuu Raamatun selkeän opetuksen pojalle. Todellisia perusteita ei ole sille, että jokainen aikakausi vaatii oman tulkintansa hengelliseen todellisuuteen. Se perustuu ajatukseen, ettei mitään hengellistä muuttumatonta todellisuutta ole olemassa. Kirkko olisi silloin kokonaan pelkkien ihmisajatusten varassa, joita jokaisen sukupolven on välttämättä muuteltava. Eli toisin sanoen merkityksetön ja täysin tyhjän päällä.
Kyllä teologian peruskurssikirjoista löytyy vastaus siihen, mistä tunnustuksessa on kysymys. Jos nimittäin blogin otsikko on vakavasti tarkoitettu eikä ns. puhtaasti retorinen kysymys. Itselleni kirkkomme tunnustus on ollut hyvin vapauttava ja mielekäs kokoniasuus.