Kirkoissamme tunnustetaan yksimielisesti Jumalan sanan perusteella ja Augsburgin tunnustuksen mukaisesti, että me kurjat syntiset tulemme Jumalan edessä vanhurskaiksi ja pelastumme ainoastaan uskomalla Kristukseen. Vanhurskautenamme on siis yksin Kristus. Hän on tosi Jumala ja tosi ihminen, koska jumalallinen ja inhimillinen luonto ovat hänessä persoonallisesti yhdistyneet, (Jer. 23:6; 1. Kor. 1:30; 2. Kor. 5:21). Kun tältä pohjalta on kysytty, kumman luontonsa puolesta Kristus on meidän vanhurskautemme, on joihinkin kirkkoihin päässyt leviämään kaksi keskenään ristiriitaista harhaa.
Toiset ovat olleet sitä mieltä, että Kristus on vanhurskautemme ainoastaan jumaluutensa puolesta, kun hän uskon kautta asuu meissä. Tähän meissä uskon kautta asuvaan jumaluuteen verrattuna kaikkien ihmisten synti on kuin pisara mereen verrattuna. Toiset taas ovat ajatelleet, että Kristus on ainoastaan ihmisluontonsa puolesta meidän vanhurskautenamme Jumalan edessä.
Kristillisen kirkon puhdas, kumpaakin edellä mainittua harhaa vastustava oppi
1. Kumpaakin mainittua harhaa vastustaen me uskomme, opetamme ja tunnustamme yksimielisesti, että Kristus on meidän vanhurskautemme molempine luontoineen, ei siis ainoastaan jumalallisen tai inhimillisen luonnon puolesta. Hän on kokonainen Kristus, joka on vanhurskautemme yksin sen kuuliaisuuden tähden, jota hän Jumalana ja ihmisenä on osoittanut Isälleen aina kuolemaan asti. Näin hän on ansainnut meille syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän, niin kuin on kirjoitettu: ”Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden ihmisen kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi” (Room. 5:19).
2. Näin ollen me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että meidän Jumalalle kelpaava vanhurskautemme tarkoittaa sitä, että Jumala sulasta armosta antaa meille synnin anteeksi vaatimatta meiltä mitään edeltävää, samanaikaista tai myöhempää suoritusta, ansiota tai arvollisuutta. Jumala lahjoittaa meille ja lukee hyväksemme Kristuksen vanhurskauden, joka on yhtä kuin hänen kuuliaisuutensa. Sen vanhurskauden perusteella Jumala ottaa meidät armollisen suosionsa piiriin ja pitää meitä vanhurskaina.
3. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että usko on ainoa keino ja väline, jolla tartumme Kristukseen ja Kristuksessa siihen ”vanhurskauteen, joka kelpaa Jumalalle”. Kristuksen tähden se ”usko luetaan vanhurskaudeksi” meille (Room. 4:5).
4. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että tämä usko ei ole pelkkää Kristuksen historian tuntemista vaan se on Jumalan lahja, jolla me evankeliumin sanasta opimme oikein tuntemaan Kristuksen lunastajanamme ja luottamaan häneen, opimme uskomaan, että meillä armosta, yksin hänen kuuliaisuutensa tähden on syntien anteeksiantamus, niin että Isä Jumala pitää meitä hurskaina ja vanhurskaina ja me tulemme ikuisesti autuaiksi.
5. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme, että Raamatun kielenkäytön mukaan sana ”vanhurskauttaminen” merkitsee tässä yhteydessä samaa kuin absoluutio, synneistä vapaaksi julistaminen. Sananl. 14:15: ”Se joka vanhurskauttaa jumalattoman ja tuomitsee vanhurskaan, on Herralle kauhistus.” Room. 8:33: ”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.” Jos sen asemesta käytetään sanoja regeneratio ’uudesti syntyminen‘ ja vivificatio ’eläväksi tekeminen‘, kuten Puolustuksessa tehdään, annettakoon niillekin sama merkitys; muutoinhan vm. käsitteet pidetään erillään uskon kautta tapahtuvasta vanhurskauttamisesta ja niillä tarkoitetaan ihmisen uudistumista.
6. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme vielä seuraavan: Vaikka oikein uskovilla ja todella uudestisyntyneillä vielä on paljon heikkoutta ja vajavuutta aina hautaan asti, heidän ei silti pidä epäillä heidän omakseen uskon kautta luettua vanhurskautta eikä sielujensa pelastumista, vaan heidän on oltava varmoja siitä, että Jumala on heille armollinen Kristuksen tähden, lupauksen ja pyhän evankeliumin sanan perusteella.
7. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme: Jos on määrä säilyttää puhdas oppi Jumalalle kelpaavasta uskonvanhurskaudesta, on tarkasti säilytettävä ne sanat, joilla pyhä apostoli Paavali sulkee meidän omat tekomme kokonaan ulkopuolelle ja erottaa ne Kristuksen ansiosta. Näin kunnia annetaan yksin Kristukselle. Sellaisia sanontoja, particulae exclusivae, ovat: armosta, ilman ansiota, ilman lakia, ilman tekoja, ei tekojen perusteella. Kaikki nämä sanonnat korostavat sitä, että me tulemme vanhurskaiksi ja autuaiksi ”yksin uskosta”, yksinomaan uskomalla Kristukseen.
8. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme: Edeltävä katumus ja sittemmin tehtävät hyvät teot eivät tosin kuulu Jumalalle kelpaavaa uskonvanhurskautta käsittelevää opinkohtaa, mutta silti ei pidä kuvitella, että on olemassa sellaista uskoa, joka esiintyy ja säilyy rinnallaan paha aikomus tehdä syntiä ja toimia vastoin omaatuntoa. Päinvastoin, samalla kun ihminen on vanhurskautettu uskon kautta, hänellä on todellinen, elävä, ”rakkauden kautta vaikuttava usko” (Gal. 5:6). Vanhurskauttavaa uskoa seuraavat siis aina hyvät teot, niiden varmasti huomataan liittyvän siihen, yhtä varmasti kuin tämä usko on todellinen ja elävä. Usko ei milloinkaan ole yksin, vaan sen seurassa ovat alati rakkaus ja toivo.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje. Tiivistelmä/3. Jumalalle kelpaava uskonvanhurskaus (sivut 434-435)
Miksi Jumalalle kelpaava vanhurskaus on 100 % Jumalan työtä; oikeudenmukaista vai ei?
Miksi omavanhurskaat luottavat omiin tekoihin (parannus jne.) ja luulevat niiden perusteella kelpaavan Jumalalle?
Näemmekö jotkut ihmiset itseämme syntisempänä, Jumalalle kelpaamattomana?
Pelastummeko uskon kautta vai uskomme tähden; miten voimme perustella tämän?
Kaikki julkaistut blogini:
Kiitos hyvistä blogeista. Useimmiten niihin ei ole mitään sanomista. Tällä kertaa tuli poikkeus…
Tämä palautti mieleen vanhan mainoksen, jossa pikkupoika tuli pankin tiskille ja vaati nähdä rahansa että ne ovat tallessa.
Onko oikea usko samanlaista epäluottamusta. Pitääkö joka päivä vaatia näyttöä siitä että taivaspaikkani on voimassa.
Lauri, kiitos positiivisesta palautteesta ja pohdinnoista.
Itselleni 6 vuotta sitten kun masennuin, niin minun oli tärkeää löytää syyt uudelleen, miten me kelpaamme Jumalalle (tai kelpaanko ollenkaan). Oli vain sekalainen käsitys, vaikka aiemmin ne olivat yhtä kirkkaat kuin nyt.
Juha tekee hyvää työtä saamiensa armolahjojen avulla. Kiitämme niistä.
Osaatko, Juha, sanoa, miten eroaa potilassuhde näiden kahden välillä ja samalla potilaan kiitollisuus:
Terve mies menee lääkäriin, ja lääkäri sanoo: Olet terve, kaikki kunnossa.
Sairas mies menee leikkaukseen, ja onnistuneen leikkauksen jälkeen lääkäri sanoo: olet terve, kaikki on kunnossa!
Uskon, että elävä usko myös horjuu ja uskova joutuu joskus epäilemäänkin Jumalan armoa kohdalleen ja rukoilemaan: vahvista uskoani, Herra Jeesus.
Kuollut usko ei horju koskaan, vaan pysyy aina lujana, silloinkin kun asianomainen on kaukana Jumalasta ja todellisuudessa vihaa Jumalaa.
Jorma, kiitos positiivisesta palautteesta ja hyvästä kommentista. Emme arvosta terveyttä ennen kuin olemme riittävästi sairastaneet.
Kuinka helppoa on tuomita toisia ihmisiä, vaikka todellisuudessa olemme itse paljon suurempia syntisiä kuin nuo muut.
Niin, Juha, en itse asiassa puhunut luonnollisesta lääkäristä, vaan taivaallisesta. Vertasin tietouskoa ja pelastavaa uskoa toisiinsa. Tietouskoon ei sisälly mitään kokemusta parantumisesta. Henkilökohtainen Vapahtaja merkitsee syntiselle myös vapahdetuksi tulemista
Jumalan laki näyttää meille sairauden ja evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on lääke tähän sairauteen. Älkäämme usko puoskareihin, jotka väittävät Jumalan siunaavan synnintekemisen; vaan uskokaamme Herraan Jeesuksen Kristukseen kaikkien syntiemme sovittajaan, niin olemme autuaita.
Miksi Jumalalle kelpaava vanhurskaus on 100 % Jumalan työtä; oikeudenmukaista vai ei?
Jeesus on tehnyt kaiken puolestamme 2000 vuotta sitten. Me emme voi siihen lisätä mitään. Voimme uskoa ja luottaa Jeesuksen Golgatalla hankkimaan sovitukseen Jumalan kanssa, jolloin sotatila on päättynyt ja meillä on rauha Jumalan kanssa.
Nettikeskustelu on vaikeaa, koska siinä ei tule huomanneeksi, mitä toinen tarkoittaa.
En tiedä, onko minun otettava Juhan tekstiin kantaa, mutta otan nyt kumminkin sen riskin.
1) Vanhurskaaksi tuleminen on tietysti 100% Jumalan työ.
2) Jos ihminen tehdään vanhurskaaksi, on hän kai sitä ennen ollut epävanhurskas?
Minä en voi ajatella, että ihmiset ovat aina ja kaikkialla valmiiksi vanhurskaita.
Paavali käyttää sanaa kuollut syntien ja rikkomusten tähden.
3) Kun ihminen on epävanhurskas, herättää Jumala hänet jotenkin,
lain sanan, vastoinkäymisen tai käsittämättömän rakkautensa kautta.
Sekin on Jumalan työtä.
4) Mutta tässä Jumalan työn kohteessa, ihmisessä, tapahtuu muutos,
hänelle tulee vanhurskauden nälkä ja jano, kuten Jeesus Vuorisaarnassaan sanoo. Ihminen katuu ja haluaa elää toisin.
Tietousko on jotakin muuta, eikä siinä tarvita Jumalan armoa.
Jorma, kiitos kommentista. Jumala vanhurskauttaa syntisen. On suurta armoa, että syntinen tajuaa olevansa lainrikkoja ja kääntyy Jumalan puoleen ja tunnustaa syntinsä ja turvautuu Jeesukseen. Ainoastaan Jeesukseen uskovat ovat vanhurskaita. Vanhurskas ihminen tekee Jumalan tahdon mukaisia tekoja. Ennen vanhurskauttamista olemme kuolleita.
Tietouskosta en saa mitään otetta, koska se on minulle vieras.