Tunnustuskirjat – Lunastus

Aamen, ja aamen.

”Jumala vihaa syntiä ja kuolema on synnin palkka; onko taivas auki ohitse Kristuksen ristin ja millä perusteella” ?
Meidän aikana on hyvin tyypillistä, että kristillisessä julistuksessa puhutaan paljon jopa sellaisesta rakkaudesta jonka Raamattu kieltää. Sen sijaan vaietaan eikä mielellään puhuta synnistä, Jumalan vihasta, ei syntien sovituksesta eikä Jeesuksen rististä.
Ei tällainen opetus auta ketään varsinkaan sellaista ihmistä, joka taistelee uskon ja epäuskon kysymysten kanssa. Tällainen opetus ei ole kristinuskon mukaista, eikä myöskään kristinoppimme opeta noin. Kristinusko ei tunne eikä tunnusta mitään rakkautta ohi Kristuksen ristin.
Ilman Kristusta meillä ei ole armollista Jumalaa. Kukaan ei tule Isän luo kuin Pojan kautta ( 1.Joh.5:11-12 ) Taivas on auki ainoastaan Golgatan kohdalta, mutta se on suljettu muualta.

Kiitos Sinimarja. Messukommentaarista olemme oppineet:

Kaksinkertainen aamen kuittaa seurakunnan puheen Jumalalle: “Näin me uskomme ja ajattelemme”.

Ilman Kristusta meillä ei ole armollista Jumalaa. Kukaan ei tule Isän luo kuin Pojan kautta (1.Joh.5:11-12) Taivas on auki ainoastaan Golgatan kohdalta, mutta se on suljettu muualta.

Kiitos Martti. Näin on.

Miksi Jumala sallii meidän joutua ahdistukseen tekemistämme synneistä?

Tarvitsemme kuritusta, jotta kasvaisimme Jumalan tahdon mukaiseksi.

Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.” Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme? Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut. (Hepr. 12: 4-11)

Jos tehty synti ahdistaa, on tilanne melko hyvä, sillä tuo ahdistus ilmaisee omantunnon olevan vielä toimintakunnossa. Apu ahdistukseen saadaan, kun synti tunnustetaan Jumalalle, ehkä myös sielunhoitajalle, ja saadaan synninpäästö, jolloin taivaan portti on taas auki. Usko Jeesukseen on ainoa tie pelastukseen syntiselle ihmiselle. Teoriassa synnitön ihminen voisi päästä taivaaseen ohi Jeesuksenkin, mutta eipä noita synnittömiä ole, vaikka jotkut saattavat itsestään semmoistakin luulotella. He ovatkin peräti säälittäviä. Sille, jolla ei ole kontaktia Jeesukseen, puhe rististä on yhä edelleen herjausta ja hullutusta. Tätä ristin pahennusta meidän on kuitenkin jaksettava saarnata, sillä vain siinä on iankaikkisen elämän toivo ja lupaus.

” Puhe rististä ja lunastuksesta oli juutalaisille herjausta ja muiden mielestä hullutusta; mitä se on tänäpänä meidän aikamme ihmisille” ?

Pietari kirjessään tuo esille, ettemme ole millään katoavaisella kulalla ettekä hopealla lunastetut , turhasta isiltä peritystä vaelluksestanne
( 1.Piet.1:18 )
Apostoli Paavali sen sijaan mene tapansa mukaan suoraan asian ytimeen sanoessaan : ” Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme, sillä kirjoitettu on; kirottu on jokainen , joka on puuhun ripustettu” ( Gal.3:13 )
Tässä on uskomme ydin: Me olimme ja olemme omien syntiemme takia ja omasta syystä lain kiroamia ja Jumalan vihan alla. Jumala ei katso syntejämme ohitse antamansa lain, ei yhtään pahaa ajatusta, sanaa tai tekoa. Tämän vuoksi olemme ja jämme vajamittaiseksi Jumalan lain ankarien vaatimusten edessä.
Mutta kun Jumala oli Kristuksessa, niin kaikki synnit pantiin ja säytettin Kristuksen päälle. Jumalan viha ajoi hänet helvetin kauhuihin asti. Hänestä ei tullut vai kirottu, vaan jopa kirous meidänkin edestämme. Sen tähden on tärkeää uskoa juuri siihen Jeesukseen, josta Raamattu meille kertoo.

Usko Jeesukseen on ainoa tie pelastukseen syntiselle ihmiselle. Teoriassa synnitön ihminen voisi päästä taivaaseen ohi Jeesuksenkin, mutta eipä noita synnittömiä ole, vaikka jotkut saattavat itsestään semmoistakin luulotella. He ovatkin peräti säälittäviä.

Kiitos Yrjö. Näin on. Ainoastaan syntiset tarvitsevat Jeesusta. Onneksi ei tarvitse pohtia, että tarvitseeko Jeesusta.

Tässä on uskomme ydin: Me olimme ja olemme omien syntiemme takia ja omasta syystä lain kiroamia ja Jumalan vihan alla. Jumala ei katso syntejämme ohitse antamansa lain, ei yhtään pahaa ajatusta, sanaa tai tekoa. Tämän vuoksi olemme ja jäämme vajamittaiseksi Jumalan lain ankarien vaatimusten edessä. Mutta kun Jumala oli Kristuksessa, niin kaikki synnit pantiin ja sälytettiin Kristuksen päälle.

Martti, kiitos. Meidän synneistä on maksettu täysi hinta.

”Maksettu on velkani mun. Ylistys olkoon Ristiinnaulitun”. (Siionin kannel 196:1)

Ymmärrämmekö, miksi Kristuksen piti kärsiä syntien rangaistuksen? Martti Luther saarnasi:

Jos sinä siis tahdot Kristuksen kärsimistä hyödytyksellä kuulla, lukea tai tutkistella, tulee sinun asettaa eteesi tätä kärsimistä, juuri niinkuin sinä itse sitä Kristuksessa ja Kristuksen kanssa kärsisit. Kun kuulet Kristuksen olevan ruoskittu, pilkattu j.n.e., niin ajattele sen merkittävän, kuinka sinä hengellisesti olet ja tulet haavoitetuksi j.n.e., ja että niin paljon, kuin se tekee sinulle pahaa sydämessäsi, jos olet vakava ihminen, että sinä näin, hengellisellä tavalla, tulet synniltä, kuolemalta ja pahalta hengeltä vaivatuksi, niin ja vielä ennemmin se tekee Kristukselle pahaa Hänen kärsimisessänsä sinun tähtesi. Sinä kärsit ansiosi perästä, mutta Kristus kärsii viattomana sinun tähtesi ja kantaa ristin päällä ei omia, vaan sinun syntejäsi. Näin tunnustaa ryöväri Kristuksen kärsimisestä ristin päällä. Opi sinäkin Kristuksen ruumiillisesta kärsimisestä hengellistä kärsimistäsi ja itseäsi näin tuntemaan. Kristus on kärsimisessänsä ottanut meidän, niinkuin syntisten, persoonan päällensä. Sentähden tulee meidän sydämessämme näyttää itseämme Jumalan edessä niin, kuin Hän meidän tähtemme tahtoi näyttää itsensä ihmisten edessä, ja niinkuin Hän on meidän tähtemme vaikeroinut, tulee meidänkin Hänessä vaikeroida; niin kuin Hän sanoi vaimoille: Te Jerusalemin tyttäret, älkäät minua itkekö, vaan itkekäät itse teitänne ja teidän lapsianne.
Martti Lutherin saarnasta pitkänäperjantaina 29.3.1521.