Tunnustuskirjat – Luominen

Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan. 

Mitä se merkitsee? Vastaus: Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen. Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. Tämä on varmasti totta.

Tunnustuskirjat/Vähä katekismus/Ensimmäinen uskonkohta(sivu 305)

Uskotko Isään Jumalaan, joka on luonut koko luomakunnan vai evoluutioon ja sattumaan; miksi ja mikä merkitys luomiskertomuksella tai alkuräjähdyksellä ja sattumalla on meille?

Arkkipiispa Jukka Paarma: ”Jumala nähdään takaapäin. Jumala ikään kuin kätkeytyy vastakohtaansa. Jumala ei suostu ihmisten paljastamaksi tai ihmisten selitettäväksi. Jumala on salattu Jumala ja hänen voimansa näkyy hänen heikkoudessaan, Jumalan kirkkaus pimeyden keskellä ja hänen läsnäolonsa tunnetaan poissaolon kokemuksen keskellä.”
Miksi meillä on salattu Jumala?

Mikä merkitys meille on Isä meidän -rukouksella?

 b2ap3_thumbnail_Arkkipiispan-vaakuna-.jpg

Linkki arkkipiispa Jukka Paarman hyvään saarnaan Roomassa:

http://www.evl.fi/arkkipiispa/jp17-1-99.htm

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

  1. Jorma Ojala, oletpa väärin ymmärtänyt mitä haluan sanoa, ainakin minun mielestä.

    Mitä Jeesus tahtoi opettaa ja Sanoa, Jumalan valtakuntaa.
    Siis juutalaisilla oli lupaus ja liitto, mutta heidän isänsä eivät olleet liittoa pitäneet vaan pois poikenneet ja nämä juutalaiset ja fariseukset olivat perineet uskonsa isiltään ja samoin olivat pois poikenneet liitosta.

    Jeesus tuli kutsumaan näitä (siis kaikkia juutalaisia ilman poikkeuksia) parannukseen ja uskomaan evankeliumi.
    Osa syntisistä kääntyi eli teki parannuksen ja otti kasteen, mutta osa ei, syntiset TIESIVÄT elävänsä erossa Jumalasta sillä he tiesivät tekojensa erottavan heidän.
    Nyt kun Jeesus opetti kuinka elää Jumalan valtakunnassa sai jotkut piston sydämeensä ja tekivät parannuksen ja ottivat kasteen ja SAIVAT voiman elää eli tulla Jumalan lapseksi, tämä voima on evankeliumin yksi sanoma eli ennen ihminen on voimaton ja kun hän nöyrtyy tämän voimattomuuden ja syntisyytensä (erossa Jumalasta) edessä ja tekee parannuksen Jumalan kutsuessa ja ottaa kasteen saa hän voiman eli Pyhän Hengen.
    Fariseukset eivät nähneet ja kuulleet vaan kuvittelivat olevansa vanhurskaita, siis eivät kääntyneet parannukseen, eikä Jeesus näin heitä parantanut siis antanut voimaa.

    Miksi syntiset voivat tulla Jumalan valtakuntaan vaikka he tekojensnsa kautta ansaitsisivat kuoleman, siis jokaista tulisi rangaista kuolemalla, Jeesus sovitti jokaisen ihmisen synnit ja kun ihminen kuulee Jumalan kutsuessa evankeliumin ja kääntyy parannukseen niin hän saa synnit anteeksi ja ottamalla kasteen saa Pyhän Hengen, siis voiman elää Jumalan lapsena Jeesuksen seuraajana.

  2. Joskus tulee Panu sinun kommenteista mieleen, että olet ”fariseus”, joka vaatii muilta ihmisiltä ties mitä ja tulkitset heidän kommentit mielesi mukaan ja toisaalta, jos joku kommentoija antaa pienenkin oikean kritiikin kommentistasi, niin kiehut kuin papupata; olenko saanut väärän kuvan sinusta?”

    Juha Heinilä, varmaankin olen fariseus ja syyllinen moneen múuhunkin asiaan, mutta muutettavat muuttaen kysyn sinulta samaa kuin Jorma Ojalalta: perusteita.

    Mitä ”ties mitä” olen vaatinut ihmisiltä? Milloin olen tulkinnut jonkun tekstiä ”mieleni mukaan” ja milloin olen ”oikeasta kritiikistä kiehunut kuin papupata”? Kai osaat ainakin yhden esimerkin antaa?

    Muutoin herää epäily, että kysymystesi ja kritiikkisi taustalla – nyt luen rivien välistä – on juuri sen ”oikean kritiikin” herättämä ärsyyntyminen: se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

  3. Vielä sen verran että valehtelisin jos sanoisin ettei minulla ole voimaa elää Jumalan tahdossa, siis kun Jeesus vapauttaa synnin orjuudesta niin on todella vapaa ja kun saa Pyhän Hengen niin on voima elää.

    Se että onko koko elämäni aina Jumalan tahdossa on eriasia eikä liity mitenkään siihen mitä Jumala on tehnyt, lankean mutta nousen ja jatkan eteenpäin, mutta voima minulla on ja Pyhä henki avaa enemmän ja enemmän Totuutta eli kirkastaa Jeesusta.

    Gal. 5:13
    Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.

  4. ”Jumala on sanonut: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’ ja ’Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla’. Mutta te opetatte, että jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: ’Sen, mitä sinun piti minulta saada, olen luvannut uhrilahjaksi’, hänen ei enää tarvitse kunnioittaa isäänsä tai äitiänsä.” Tämä on Jeesuksen (Matt. 15) esimerkki fariseusten ’hapatuksesta’. Vanhempien kunnioittaminen on – ainakin tässä – heidän toimeentulostaan huolehtimista, lapsen rakkautta vanhempiaan kohtaan. Se velvollisuus voidaan fariseusten mukaan ohittaa, jos varat käytetänkin temppelille osoitettuun uhrilahjaan. ”Kootkaa keskuudestanne uhrilahjoja Herralle. Jokainen, joka haluaa antaa, tuokoon Herralle kultaa, hopeaa ja pronssia (2. Moos. 35:5).” Säännöt saattavat olla hyvinkin oikeita, mutta niiden tärkeysjärjestys on väärä. Eikö tässä juuri arvioida lakia rakkauden näkökulmasta?

  5. Martti Pentti, kiitos vastauksesta. Itse näen niin, että fariseukset ovat vesittäneet Jumalan lain omilla perinnäissäännöillään, joita he ovat rustanneet, jotta Jumalan laki sopisi omaan aikaan paremmin. Fariseukset olivat liberaaleja, jotka arvostivat omia perinnäissääntöjään enemmän kuin Jumalan sanaa.

  6. Juha Heinilä: ”Panu, minä en syyttänyt sinua mistään, halusin tietää, että onko se kuva, jonka näen sinusta oikein vai onko se vääristynyt.”

    No, eivät nuo kuvaamasi ja kysymäsi asiat kovin myönteisiä olleet – olivatpa syytöksiä tai eivät

    Minä puolestani kysyin perusteita kysymillesi asioille: mikä kirjoittamani viittaa mainitsemiisi asioihin?

  7. Juha, hyvin oleellinen kysymys mietittäväksi – niin minulle kuin muillekin – on se, miksi keskustelu käännetään niin usein itse asiasta henkilöön, kirjoittajaan. Uskoisin, että syy on useimmiten argumenttien loppumisessa (ei siis ”pärjää” keskustelussa), mikä antaa vallan tunteille.

    Jos (minä tai) joku (muu) rupeaa asian sijaan kritisoimaan henkilöä, silloin on mielestäni muiden taholta oikeutettua tähän puuttua. Tällöin henkilön kritisoiminen on siis oikeutettua, mutta se pitää myös asiallisesti perustella.

  8. Olen muistavinani, että luterilaiset teologit ovat yleensä selittääneet tuon Matt 25 kohdan niin, että uskovat eivät muista hyviä tekojaan, koska ne ovat tapahtuneet Hengen vaikutuksesta aivan kuin ne olisivat Kristuksen tekoja,kuten kaikki uskovan vajavainen täydellisyys onkin. Mitä mahtaa Juha H. kuullut tästä asiasta?

  9. Farisealaisuuden pohtiminen näkyy jatkuvan.
    Ilman muuta Juha Heinilän viimeksi kertoma piirre on yksi osa kokonaisuutta.
    Perinnäissäännöillä oli tietysti vakava tarkoitus.
    En tiedä, selostiko kukaan muu tätä, mutta korostaisin edelleen tuota sydämen kääntymättömyyttä. Rikkaan nuoren miehen eli nuorukaisen ongelma oli juuri tämä sama.
    Aika kalpeaksi kunnioittaminen jää, jos se on pelkkä syytinkisopimus, mitä Pentti esittää. Elämän perusta luodaan jo lapsena, ja siihen kuuluu ilman muuta tämän kunnioituksen antamien ja sitä kautta oppiminen.
    Itse olen aina mieltynyt selityksessä tuohon uskon näkökulmaan. Siksi en ymmärrä, miksi vanhempien kunnioittamisen taustoittamisessa pitää mennä johonkin juristeriaan. Ydinhän on rakastamisessa, sekä vanhempien että Jumalan, joka on asiassa ilmaisssut tahtonsa.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.