Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.
Mitä se merkitsee? Vastaus: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.
Tunnustuskirjat/Vähä katekismus/Kolmas uskonkohta(sivu 306)
Kuka on Pyhä Henki ja mikä tehtävä Hänellä on?
Keillä on Pyhä Henki vai onko se salaisuus, jota kukaan ihminen ei voi tietää?
Mikä merkitys on 10 käskyllä; tekeekö niiden noudattaminen meistä kristityn?
Mitä pyhitys tarkoittaa?
Miksi on ainoastaan yksi pyhä kristillinen kirkko; mikä yhdistää jonkun seurakunnan pyhään kristilliseen kirkkoon?
Kaikki julkaistut blogini:
Jorma.
”Mutta nyt tulee evankeliumi ja julistaa sinulle syntien anteeksiantamuksen sen Kristuksen kautta, joka kumosi lain sekä kukisti synnin ja kuoleman. Usko häneen, ja sinä olet vapaa lain kirouksesta, olet vanhurskas ja olet iankaikkisen elämän omistuksessa (Luther, Martti: Galatalaiskirjeen selitys, toinen painos, 1957, s. 189).
Eihän tuolle voi sanoa kuin AAMEN. Voiko vanhurskautta enää sen paremmin kuvailla, ja vielä vain muutamalla sanalla? Aikamoinen sanavirtuoosi tuo Lutherus. Harmi, että Lutheria luetaan ja tunnetaan nykyisin niin vähän.
Jari! Juha on jo antanut hyviä kommentteja, enkä ole niiden kanssa eri mieltä. Tuo Lutherin Galatalaiskirjeen lainauksesi ei kuitenkaan sinänsä tarjoa mitään vastausta tai todistetta, jos sellaisesta nyt olisi puhe. En tietenkään pyri olemaan mikään tuomari. Olen puhunut itsevanhurskaudesta eli omasta vanhurskaudesta ja sen esiiintymisestä eräänlaisena kulttuurisena ilmiönä tietyissä liikkeissä. Minä kerroin edellä jo esimerkin luterilaisesta herätyskristillisyydestä ja vapaista suunnista, mutta jostain syystä emme siitä päässeet samaan ajatukseen. Villakoiran ydin näyttää olleen kateissa. Tarkoitan ehkä sitä, että tuo Lutherin sitaatissa mainitsema asia on sisäisetty oikein silloin, kun ei ole ollut tarvetta mennä uudelle kasteelle tai jos oma autuus ja usko ei riipu siitä, kuinka tarkkaan elämästä on karsittu maailmallisuus tai miten vakava parannus on ollut ripittäytymisen tasolla. Ne jäävät silloin sivuasiaksi, koska pääasia on Kristus, hän joka on minun syntieni tähden uhrattu, ja hänen pyhyyteensä minä turvaan.
On siis eri asia turvautua häneen sydämessään kuin pitää sinänsä jotain oppilauselmaa oikeana – koska sanat ”Kristus yksin” voidaan ymmärtää niin monella tavalla.
Miksi on ainoastaan yksi pyhä kristillinen kirkko; mikä yhdistää jonkun seurakunnan pyhään kristilliseen kirkkoon?
Kristuksen Kirkko on siellä, missä ovat sana ja sakramentit. Missä niitä ei enää ole, tai niitä ei tunnusteta ja hoideta Kristuksen asetuksen mukaisesti, siellä ei ole Kristusta eikä Hänen Kirkkoaan. Vain Jeesuksessa Kristuksessa on syntiemme anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä.
Kirkko, joka luopuu Jumalan sanasta tuntomerkeistään, luopuu Kristuksesta ja pelastuksen osallisuudesta.
Kristuksen kirkon yksi tuntomerkki on risti. Vain tämä pyhä risti yhdistää
todelliseen Kristuksen kirkkoon.
Vain Jeesuksessa ja Hänen pyhässä Sanassaan on voitto synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta. Todellinen Kirkko elää tästä voitosta eivätkä tuonelan portitkaan voi sitä murtaa (Mt.16.18). Sanan ja sakramenttien voimasta Kristuksen Kirkko kantaa ristiään, kiittää ja ylistää ristiinnaulittua Vapahtajaansa maailman pilkatessa. Siunattu pyhä risti riittää ja yhdistää todelliseen Kristuksen kirkkoon.
Jorma. Jos mielestäsi minulla on villakoiran ydin kateissa, niin olkoon niin. En tunne tarvetta todistella uskoani ja sen aitoutta kenellekään. Mutta Kristusta minulta ei kukaan pysty viemään.
Olen aikaisemminkin tavannut luterilaisia, joilla on ollut suuri tarve osoittaa meille muille olevansa armon, uskon ja vanhurskauden ytimen ymmärtämisessä pikkuisen pitemmällä kuin me muut. Mutta kaikin mokomin, senkin suon teille. Olkaa toki villakoiran ytimessä.
Kuule, Jari.
En ole sinun uskostasi kirjoittanut just riviäkään, eikä se ole lainkaan kiinnostukseni kohteena. Siinä mielessä puheet todistelunhalusi puutteesta tai sen tarpeesta ovat koko teeman ulkopuolella.
Ihan turhaan käännät keskusteltavan asian koskemaan omaa itseäsi.
Kyllä tässä liikuttiin vielä eilen yleisellä opillisella tasolla:
>>>Jorma. En ole poikkeus vaan pääsääntö. Tuo, siis pelastuksen perustaminen sanottuihin seikkoihin, on urbaanilegendaa. Ei sellaisia ihmisiä todellisuudessa ole olemassa.>>>>
”Se on yksi monista piirteistä, josta kristityn tuntee.” Pitäisikö laittaa niistä piirteistä listaa? Tämä taitaa olla tärkein: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Miten ilmeistä tuo mahtaa olla esimerkiksi nässä keskusteluissa? Jatkuuko lista näin: ”ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä”?
Vai jatkuuko lista näin: ”Rakkaus on pitkämielinen, – – – rakkaus ei saivartele, rakkaus ei usko urbaanilegendoja, rakkaus ei etsi villakoiran ydintä, rakkaus ei – – -.”
just joo!
Ei tarvitse mennä kuin muutamalle keskustelupalstalle tai paikalliselle rukoushuoneelle/temppeliin, niin nämä urbaanilegendaksi kuvitellut asiat muuttuvat todellisiksi. Kuinka monta kertaa minuakin on kutsuttu lutikaksi… en viitsi laskea, täysi valehtelija kun olen.
Martti Pylkkänen, kiitos erinomaisesta kommentista. Rakas risti!
Kiitos kaikille muillekin kommentoijille. Kommunikointi on todella vaikeaa. Kommunikoinnissa on kaksi tärkeää elementtiä viestin lähettäminen ja viestin vastaanottaminen. Lähettäminen tai vastaanottaminen tökkii, jos meillä ei ole halua ymmärtää toista. Monille meistä Jumala on antanut aviopuolison, jonka kanssa kommunikointia on helppo harjoitella. Mikä toimii puolison kanssa, niin sama toimii täällä nettikeskusteluissa.
Aviopuolisomme kanssa kommunikoidessa kasvamme, jos meillä on halu kasvaa. Onko aviopuolisomme meille rakas ja tärkeä?