Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme ”Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin.” Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa.
Me emme saa ”rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui”, sillä tämä uskonkohta ei ole ”järjen ja viisauden aistin” tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että ”helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan” meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje/9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin (sivu 450)
Miksi Jumalan Poika tuli Taivaasta tänne maanpäälle?
Miksi Jumalan Pojan piti käydä Helvetissä?
Miksi Jumalan Pojan ylösnousemus ja Taivaaseen astuminen on meille tärkeää?
Miksi meidän on (tai ei ole) helppo uskoa Taivaan ja Helvetin olemassaoloon?
Pitääkö meidän pelätä Herraa vai Helvettiä vai molempia?
Kaikki julkaistut blogini:
Kiitos kaikille kommentoijille tasapuolisesti. Eksyimme keskustelemaan kasteesta. Itselleni tuli yllätyksenä, että Jari perusteli mm. Helvetissä käyneet eivät ole kertoneet siellä olleen lapsia. Tiedän Jeesuksen käyneen Helvetissä, mutta en usko, että tänäpänä olisi maanpäällä ketään joka olisi siellä käynyt (ja miksi olisi). Minä vierastan sellaisia saarnaajia, jotka aloittavat jonkin asian perustelut seuraavasti: Tapasin Jeesuksen eilen ja keskustelimme … tai Herra sanoi minulle, että teidän pitäisi tehdä… tai kävin Helvetissä ja siellä näin… Tulikäytyä Taivaassa ja siellä oli paljon …
Juha. Saarnaajista en tiedä, mutta olen lukenut ja kuullut useiden tavallisten ihmisten, mukana myös luterilaisia, kertomuksia heidän vierailustaan tuonelassa. Heidän kertomuksensa ovat yllättävän samansuuntaisia. En ole kuullut kenenkään koskaan kertovan siitä, että hän olisi siellä tavannut lapsia.
Jorma. Tänne on kirjoittanut vain yksi J.R., eikä hän ole väittänyt, että uudestisyntynyt olisi loppuelämänsä ajan synnitön, kuten Jorma väittää J.R:n väittäneen. Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä, joita olisi paljon muitakin.
Jari, kiitos vastauksestasi. Meillä on Raamattu, jossa on riittävästi kerrottu tuonelasta (helvetistä). Itse luotan Raamattuun, enkä pane mitään painoa näihin ihmisten ”kokemuksille”. On mielenkiintoista, jos kasteteologiaa perustelee näillä ihmisten ”kokemuksilla” eikä Raamatulla. Mistä tiedämme, että ovatko tällaiset kokemukset/unet Jumalasta vai Saatanasta?
Juha. Olet aivan oikeassa siinä, että Raamattu on riittävä ja luotettava ilmoitus myös tuonelasta, niin kuin se on myös muistakin asioista. Aina ilmoitusta ja johtoa tulee ensi sijassa etsiä vain Raamatusta, ei ihmisten kokemuksista. Raamattu ei erehdy, ihmisten kokemukset saattavat erehtyä. Ihmisten kokemukset eivät myöskään koskaan saa olla ristiriidassa Raamatun sanan kanssa.
Joskus ihmisten kokemukset kuitenkin tukevat Raamatun ilmoitusta, kuten vaikkapa tuonelakokemuksissa. Niin samankaltaisia ne ovat.
En ole perustellut kasteteologiaa ihmisten tuonelakokemuksilla, vaan Raamatulla ja myös jonkin verran kirkkohistorialla.