Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme ”Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin.” Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa.
Me emme saa ”rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui”, sillä tämä uskonkohta ei ole ”järjen ja viisauden aistin” tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että ”helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan” meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje/9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin (sivu 450)
Miksi Jumalan Poika tuli Taivaasta tänne maanpäälle?
Miksi Jumalan Pojan piti käydä Helvetissä?
Miksi Jumalan Pojan ylösnousemus ja Taivaaseen astuminen on meille tärkeää?
Miksi meidän on (tai ei ole) helppo uskoa Taivaan ja Helvetin olemassaoloon?
Pitääkö meidän pelätä Herraa vai Helvettiä vai molempia?
Kaikki julkaistut blogini:
Juha kiitos hyvästä blogista. Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa yli kaiken.
Eero, kiitos positiivisesta palautteestasi. Juuri näin; Jumalaa meidän pitää pelätä.
Raamatun mukaan suuri teema on se, miten ”nurinkurisella” tavalla Jumala näyttää johdattavan omiaan täällä maan päällä. Hän ei anna meille vain elämää, vaan vie meidät ensin kuoleman varjon laaksoon. Hän ei useinkaan tee omiaan rikkaiksi, vaan köyhiksi ja kurjiksi. Sen sijaan, että hän nostaisi lapsensa maasta, hän saattaakin painaa tämän tomuun ja saveen. Sen jonka Herra tahtoo viedä taivaaseen, hän viekin ensin helvettiin.
Tätä Jumalan käsittämätöntä toimintatapaa kutsui Luther ristin teologiaksi. Ristin teologia opettaa, että Jumala on salattu ja näyttää usein meidän silmissämme kaikkea muuta kuin rakkauden Jumalalta. Hänen rakkautensa on useimmiten uskon, ei näkemisen asia. Tämän opin muotoili Raamattuun ensimmäisen kerran Hanna ! Seuraavalla tavalla :
”Hedelmätön saa seitsemän lasta, mutta se, jolla oli monta poikaa, jää kuihtumaan yksin. Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän, vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä. Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden, painaa maahan ja kohottaa. Hän ylentää tomusta mitättömän ja korottaa tuhkasta köyhän, sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon ja antaa heille kunniasijan (1. Sam.2:5-7).
Minun mielestäni on parempi peljätä Jumalaa, kuin pelätä helvettiä, Sillä mikä pakko on meidän helvettiin mennä, kun Jumalan Poika Jeesus Kristus on itse käynyt helvetissä ja totaaliseti murskanut käärmeen pään. Silloin on myöskin kuolema ja perkele kukistettu.
Martti Pylkkänen:
Toimitko näin omien lapsiesi kanssa??
Kyllä Raamattu selkeästi Sanoo että Jumala antaa lapsilleen hyvää paljon ennemmin kuin maalliset isät. Siis jos et itse kasvata noin niin kuinka sitten Jumala????
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Jeesus on Herra!
Ari, kiitos kommentista. Herra kurittaa niitä, jotka ovat hänelle rakkaita.
@ Ari lue : Hebr. 12: 4 – 11 ja mieti tarkkaan mitä siihen on kirjoitettu. Jumalan kuritus ei tunnu aina hyvältä, mutta kuitenkin me tarvitsemme kasvattajan, joka kasvattaa, kurittaa ja opettaa lapsiaan taivasta varten.
Monesti elämän vastoinkäymiset ,joko itse aiheutetut tai muuten kärsimysten koulussa kasvatetut Jumalan lapset ymmärtävät usein vasta jälkenpäin, että olimme täydestä omasta syystä ansaineet Jumalan sallimaa kuritusta. Sen meille Hebr.12: 11 jae osoittaa.
Rakkaudesta omaa lastaan kohtaan Jumala meitä kasvattaa, kurittaa ja opettaa. Eihän maallisen isän rakkautta ole suinkaan se, että antaa oman lapsensa kaikessa rauhassa tehdä mitä hän tahtoo. Ei lainkaan vaan sen sijaan tulee nuhdella ja uskaltaa laittaa lapsilleen turvalliset rajat. Erityisesti meidän tulee muistaa Jumala ei anna uskovilleen kärsimystä ranngaistukseksi tai kostoksi. Ei vaan Hän on itse kärsinyt jo syntiemme tähden.
Olen samaa mieltä, että Herra johtaa omiaan vastakohtien kautta. Sehän on jo Lutherin toteamus, josta Pylkkänen tuolla edellä puhui.
Kun hän tekee meidät rikkaaksi, vie hän meidät ensin köyhyyteen, kun hän haluaa viedä meidät iloon, antaa hän meidän ensin joutua murheeseen..
Jos tätä ole elämässä kokenut, voi syynä olla se, ettei ole vielä Vapahtajan seuraaja…
Jorma Ojala:
Mielenkiintoinen ajatus, itselle tapahtui että omassa voimassa menin täydelliseen toivottomuuteen ja sieltä Jumala nosti ja sen jälkeen elämä on ollut luottamusta Jumalan huolenpitoon tyytyväisyydessä ja levossa.
Mietin mitä on Jumalan kuritus, tuleeko se ennen uskoontuloa eli johtaisi nöyrtymiseen vai mitä?? Kyllä kun Jumala laittoi lakinsa sydämeeni niin halu elää Hänen Sanansa mukaan on se joka johtaa pyhitykseen, siis ymmärrys että Sana saa aikaan hyvää elämässä ja sen rikkominen johtaa huonoon ja jopa kadotukseen, mutta onko siinä Jumalan kuritusta ja miten se ilmenee???
Ari, mitä mieltä olet Jobin elämästä?
http://pr38.scripturetext.com/job/1.htm