Tunnustuskirjat – Yksimielisyyden ohje

Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme ”Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin.” Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa. 

Me emme saa ”rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui”, sillä tämä uskonkohta ei ole ”järjen ja viisauden aistin” tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että ”helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan” meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje/9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin (sivu 450) 

b2ap3_thumbnail_Jeesus-polki-rikki-krmeen-pn.jpg

Miksi Jumalan Poika tuli Taivaasta tänne maanpäälle?

Miksi Jumalan Pojan piti käydä Helvetissä?

Miksi Jumalan Pojan ylösnousemus ja Taivaaseen astuminen on meille tärkeää?

Miksi meidän on (tai ei ole) helppo uskoa Taivaan ja Helvetin olemassaoloon?

Pitääkö meidän pelätä Herraa vai Helvettiä vai molempia?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Hyvin mielenkiintoinen aihe tässä Juhan pohdintaan tuomassa Yksimielisyyden Ohjeessa on myös ”Lain kolmas käyttö”.

    Jos olen oikein ymmärtänyt, tässä blogissa kirjoittajat ovat olleet samaa mieltä tästä lopputulemasta:
    ”6. Laki on siis yhä vielä yksi ja sama laki niin katuville kuin paatuneillekin, niin uudestisyntyneille kuin uudestisyntymättömillekin, sillä se on Jumalan muuttumaton tahto. Ero on kuuliaisuudessa eli pelkästään ihmisissä. Uudestisyntymätön tottelee lakia pakosta, vastahakoisena – ja niin täyttää lain vaatimuksia vielä uudestisyntynytkin, sikäli kuin hän on lihaa. Mutta uskova, sikäli kuin on uudestisyntynyt, tekee alttiisti ja vailla pakkoa sellaista, mitä ei mikään lain uhkaus ikinä saisi häntä tekemään”.

  2. Jorma Ojala, uskotko sinä tämän Raamatun kohdan???

    Sentähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea. Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

  3. Juha Heinilä, kuka on nöyrä ja kuka ylpeä??

    Eikö fariseukset olleet ylpeitä ja luulivat elävänsä Jumalan tahdossa eivätkä nöyrtyneet Jeesuksen Sanojen edessä, jotka näyttivät heidän olevan syntisiä ja voimattomia synnin edessä, vaan luottivat isiltä perittyyn uskoon ja ympärileikkaukseen???

    Entä tänä päivänä ketkä ovat ylpeitä, ne jotka luottavat isiltä perittyyn voimattomaan uskoon eivätkä nöyrry parannukseen Jeesuksen Sanojen edessä??? Mitä on tämä voimaton usko, juuri sitä saastaa missä niin moni itseään uskovaksi sanova elää, tulkitaan synti pois ja eletään räikeästi synnissä.

  4. Juha Heinilä, mikä tekee minusta ylpeän kun uskon juuri tuon mitä kirjoitit edellä että Jumala antaa voiman voittaa KAIKKI kiusaukset, siis voima ei ole minusta itsestäni vaan Jumalasta, usko tähän tekeekö se minusta ylpeän???

    Sekö tekee minusta ylpeän, että tunnustan eläneeni ilman tätä voimaa liki 40 v ja erossa Jumalasta, ja nyt kun olen tunnustanut voimattomuuteni eli nöyrtynyt parannukseen niin sekö tekee minusta ylpeän että todistan Jeesuksen vapauttavasta voimasta???

    Matt. 13:15
    Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.