Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme ”Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin.” Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa.
Me emme saa ”rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui”, sillä tämä uskonkohta ei ole ”järjen ja viisauden aistin” tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että ”helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan” meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje/9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin (sivu 450)
Miksi Jumalan Poika tuli Taivaasta tänne maanpäälle?
Miksi Jumalan Pojan piti käydä Helvetissä?
Miksi Jumalan Pojan ylösnousemus ja Taivaaseen astuminen on meille tärkeää?
Miksi meidän on (tai ei ole) helppo uskoa Taivaan ja Helvetin olemassaoloon?
Pitääkö meidän pelätä Herraa vai Helvettiä vai molempia?
Kaikki julkaistut blogini:
Juha Heinilä, se että sanot minun mustamaalaavan kristittyjä, ei pidä paikkaansa, miksikö, koska haluan näyttää Jumalan Sanan kautta että niin moni itseään kristittynä pitävä seuraa valhetta eli on ulkopuolella vaikka kuvittelee olevansa sisällä, siis kun itse on päässyt pois valheen orjuudesta niin on halu auttaa myös toisia, ehkäpä Jumala antaa edes jollekulle siihen armon kun he nöyrtyvät parannukseen.
3:17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
3:18 Minä neuvon sinua minulta ostamaan kultaa tulella selitettyä, ettäs rikastuisit, ja valkiat vaatteet, joillas sinus pukisit, ettei sinun alastomuutes häpy näkyisi, ja voitele silmäs silmäin voiteella, ettäs näkisit.
Jorma Ojala, mitä minun olisi tehtävä että toteutuisi kirjoittamasi:
Minähän olen vauvana kastettu ja sarmentit olen kirkon opin mukaan suorittanut, mitä siitä puuttuu??
2:4. Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
2:5. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.
Niin monta hyvää sanaa tuo Juhakin on sinulle näyttänyt, mutta kun ne kaikki ovat pudonneet kalliolle.
Vastauksesi kahdella viimeisellä rivillä sanotaan, mille rakennat: omille tekemisillesi. Se tulee jatkuvasti esille, että olet kuuliaisuuskasteestasi tehnyt itsellesi kristuksen. Onko mitään tehtävissä? Mitä sanoo Matt 19:20-22
Jorma Ojala, siis mitä olisi pitänyt tehdä kun kaikki toivo oli mennyt, eikö olisikaan pitäny huutaa Jumalan puoleen ja tehdä parannusta ja uskoa evankeliumi ja ottaa kastetta ja saada synnit anteeksi ja saada Pyhä Henki????
Meillä on se ero että minäkin olin teidän lailla uskonnollisuuden valheen vankina paatuneena, mutta minä nöyrryin kun Jumala kutsui ja tein parannuksen, te olette vielä sokeina ja kuuroina vielä samassa valheen vankilassa.
Toivoisin teidänkin Jumalan kutsuessa tekevän parannuksen ja saavan Jeesuksessa Kristuksessa vapautuksen valheen orjuudesta.
”Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan, lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä… Mutta poika sanoi hänelle: ”Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua pojaksesi kutsutaan.” Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ”Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.” Ja he rupesivat iloa pitämään.
Mutta vanhempi veli vihastui eikä tahtonut mennä sisälle….Sitten isä sanoi hänelle:”Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä minun omaani on, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.”
>>>Minähän olen vauvana kastettu ja sarmentit olen kirkon opin mukaan suorittanut, mitä siitä puuttuu??>>>> Ari
Ei ole mitään syytä vastata Arin kysymyksiin, koska se on tehty satoja kertoja. Tuo kopioimani lause kertoo, että pelastusvarmuus on kokonaan omien tekojen varassa Kun tämä totuus ei avaudu, on kaikki vastaaminen mielestäni turhaa.
Eihän ongelma ollut kirkon sakramenteissa vaan Arin epäuskossa, kenties siinäkin, ettei ollut saatavilla sellaista opettajaa, jonka kautta evankeliumin sana olisi tullut painetuksi sydämeeen vaikuttaakseen siellä uskoa. Mikään ei kuitenkaan ole muuttunut. Itsevanhurskaus ei auta pelastumaan. Pilkkaava rikollinen ja itsevanhurskas fariseus ovat tasan samalla viivalla.
Sonja on mielestäni valinnut hyvän kohdan kuvaamaan tätä tilannetta
Sonja, kiitos hyvästä kommentista. Taivaallinen Isämme ottaa aina lapsensa avosylin vastaan, vaikka lapsi olisi ollut välillä omilla teillä.
Jeesus opetti meille Isä meidän -rukouksen. Rukouksessa pyydämme mm. syntejämme anteeksi:
”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”
Jeesus opetti anteeksi antamisesta ja anteeksi saamisesta seuraavasti: