Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme ”Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin.” Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa.
Me emme saa ”rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui”, sillä tämä uskonkohta ei ole ”järjen ja viisauden aistin” tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että ”helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan” meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje/9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin (sivu 450)
Miksi Jumalan Poika tuli Taivaasta tänne maanpäälle?
Miksi Jumalan Pojan piti käydä Helvetissä?
Miksi Jumalan Pojan ylösnousemus ja Taivaaseen astuminen on meille tärkeää?
Miksi meidän on (tai ei ole) helppo uskoa Taivaan ja Helvetin olemassaoloon?
Pitääkö meidän pelätä Herraa vai Helvettiä vai molempia?
Kaikki julkaistut blogini:
Kiitos Jorma hyvistä kommenteista. Ihan riittävästi olemme Arin kanssa vääntäneet. Jeesus kanssasi!
@ Arilla on edellä olleissa kommenteissa sellainen agenda, että hän toistaa jatkuvasti samaa, sitä kuinka luterilaislta kristityiltä on parannus tekemättä, eivätkä ymmärrä mitään vaan ovat vasta uskon alkeissa. Eivätkä ole päässeet irti synneistään ?
Olisi parempi tarkkailla enemmän itseään, olenko minä yksin oikeassa ja kaikki muut väärässä. Tällaisessa ajattelussa ollaan vaarallisen lähellä omavanhurskautta, jos on sellainen henki, joka haluaa tuomita toiset kristityt. Kirjoitettu on ” Emme voi tuomita toista, sillä tuomio on Herran” ( Matt.7 : 1 )
Me ihmiset emme ole kuin savea ja tomua Jumalan käsissä. Emmekä voi edes kerskailla omalla parannuksella ja oikeassa olemisella. Sillä parempi on kerskata Herrasta , kuin omista tekemisitään ja saavutuksistaan: ” Mutta, joka kerskaa sen kerskautena olkoon Herra” ( 2. Kor. 10: 17 )
Kun meillä on Pyhä Jumalan sana, Pyhä kaste ja sakramentit, jotka murskaavat oman vanhurskautemme ja avaavat sydämemme vastaanottamaan lahjavanhurskauden.Eikö siinä ole kerskaamisen aihetta yllin kyllin.
Täällä on käynnissä kahden tason farisealainen keskinäisen kehun kerho – laajempi ja suppeampi. Erinäinen määrä konservatiiveja käy keskustelua näin:
A kirjoittaa: – Jeesus on Herra.
B vastaa: – Hienosti kommentoitu A. Sanassa on voima.
C: – Olet täysin oikeassa B. Onneksi emme ole liberaaleja.
– Hyvä pojat. On hienoa olla oikeasti raamatullinen.
A: – Joo, liberaalit vaan yrittää peitellä syntejään; onneksi me ei olla semmoisia.
AP: – A, B, C ja D, te turvaatte voimattomaan, harhaisilta isiltänne perimäänne lapsikasteeseen, joka on Perkeleen juoni ihmisten viemiseksi helvettiin. Teille puhe ihmisen vajavuudesta on vain synnin peite.
A, B, C ja – Sinä teet, AP, väärin, kun korotat itsesi muiden yläpuolelle.
Panu Saarela analysoi erittäin osuvasti keskustelun retoriikan.
Luuk.18:14.
Martti, kiitos hyvistä kommenteistasi. Miksi niin helposti tuomitsemme veljemme?
Panulta hauska kirjoitus. Pieni kauneusvirhe siinä tosin on, mutta vain siinä tapauksessa, että olen joku henkilöistä A-D. En nimittäin turvaa lapsikasteeseen.
Minusta kirjoittelun logiikka ja retoriikka ei kulje lainkaan tuohon tyyliin, koska se on asianomaisen kirjoittajan vääristelyä. Näyttää olevan tapa.
Panu, kiitos leikkimielisestä analyysistä. On hienoa, jos osaa nauraa itselle. Monesti me pilkkaamme ja nauramme vain muille.
Jeesus kovisteli fariseuksia, koska he kunnioittivat perinnäissääntöjä muttei Jumalan sanaa. Me emme saa väheksyä Jumalan sanaan. Rustaavatko aikamme ”fariseukset” ja ”kirjanoppineet” (kirkolliskokoukset ja piispainkokoukset) Jumalan sanan vastaisia perinnäissääntöjä? Kuulummeko Jumalan valtakuntaan vai Perkeleen alaisuuteen?
Juhan esittämän retorisen kysymyksen pohjalta en osaa tulla muuta kuin positiiviseen kantaan Raamatun suhteen. Raamatussa Kristus on meille ilmoitettu ja annettu uskottavaksi.
Tunnustuksemme mukaan Jumala ei tahdo olla ihmisten kanssa tekemisissä muuten kuin ulkonaisen sanan ja sakramenttien kautta. Jeesuksen oma toiminta koko ajan vahvsti sen, mitä kirjoituksissa oli sanottu.
Kun sitten kysytään, mistä tämä ristiriita on tullut, ei tarvitse paljoankaan tätä nykyajan keskustelua kuunnella, kun huomaa, että syynä ovat ihmisten omat yksityiset pyrkimykset, halu säveltää jotain itselle mukavampaa iilmoitusta.