Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme ”Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin.” Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa.
Me emme saa ”rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui”, sillä tämä uskonkohta ei ole ”järjen ja viisauden aistin” tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että ”helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan” meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje/9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin (sivu 450)
Miksi Jumalan Poika tuli Taivaasta tänne maanpäälle?
Miksi Jumalan Pojan piti käydä Helvetissä?
Miksi Jumalan Pojan ylösnousemus ja Taivaaseen astuminen on meille tärkeää?
Miksi meidän on (tai ei ole) helppo uskoa Taivaan ja Helvetin olemassaoloon?
Pitääkö meidän pelätä Herraa vai Helvettiä vai molempia?
Kaikki julkaistut blogini:
Tuli vaan mieleen että kun rakastuu ja rakastaa jotakin niin silloin on sokea eikä ”näe” järjellä vaan tämä rakkaus sokaisee mielen. Esimerkkinä vaikka tytär kun rakastuu renttuun niin ei siinä isän sanat ja varoitukset auta vaan se on menoa vaikka kuinka huumeiden ja alkoholin käyttö näkyisi kauas.
Samoin on näissä uskon asioissa, kun rakastaa omaa ”totuutta” niin on sokea eikä ”näe ja kuule” mitään varoituksia tai selkeitä kauheuksia omassa ”uskonnossa” vaan sokeasti seuraa valhettakin.
Siis tämä olkoon aasin siltana sille että nöyrästi pyydän anteeksi että olen ”järjen” kautta yrittänyt näyttää asioita, se ei toimi kun kyse on rakkaudesta vaikkakin valheeseen.
Lopetan siis tämän kommentoinnin ja teen jotain muuta ja elän uskoani arjessa ja rakastan kaikkia lähimmäisiäni niin kuin Jeesus opettaa.
>>Lisäksi ajattelen niin, että uskoon voi tulla vain yhden kerran ja uudestisyntyä voi vain yhden kerran. Nämä kaksi tapahtuvat meillä vapaissa suunnissa samaan aikaan, luterilaisuudessa ilmeisesti ne voivat olla erikseenkin? Korjatkaa, jos olen väärässä.>>>
Tätä asiaa ei kukaan ihminen päätä.
On aivan sama, puhutaanko uudestisyntymisestä kerran tai useamman kerran. Kun ihminen on ulkona armosta, hän palaa Jumalan luo, jos Jumala on hänelle armollinen.
Kuten sanon, meillä on täällä esimerkki, ettei uskonkasteesta ja ”uudestisyntymisestä” huolimatta ole vielä ahdasta ovea löytynyt. Se on kuitenkin se oleellisin seikka: ahdas ovi on usko Kristukseen ilman mitään lisäsiivekkeitä, omia kuuliaisuuden tekoja. Se on oleellisin ja vaikein kysymys. Uskoa armosta sellasiena kuin on. Te vetoatte koko ajan oikea-ajalliseen-oikeamenetelmälliseen kasteeseenne, ette Kristukseen.
Raamatussa sanotaan uskovasta, että hän on uusi luomus ja että kaikki vanha on mennyt. Jos hän on kerran uusi luomus, kuinka hänen on mahdollista palata vanhaan luomukseensa? Se on mahdotonta. Aivan kuten ihminen ei voi menettää fyysistä syntymäänsä, hän ei voi menettää uudestisyntymistäänkään.
Emme vetoa Kristukseen? Olen tuonut useassa kommentissani esille, mihin uskoni perustuu: Kristuksen täytettyyn työhön, ilman omia laintekoja, jonka olen saanut omistaa yksin armosta. Miten se pitäisi sinulle formuloida, että se kelpaa?
Ehkä lukijasta tuntuu siltä, että koko ajan tulee esiin tuo oikein tehty kaste, mutta ei usko. Jos taas usko on se oleellinen asia, mitä tämä kastekeskustelu sitten on ollut?
Pakkohan se kuitenkin on tunnustaa, että Jumala on antanut Pyhän Henkensä niille, ja vahvasti vielä, jotka on lapsena kastettu.
>>>kuinka hänen on mahdollista palata vanhaan luomukseensa? >>>
Miksi Paavali sanoo: Hylätkää vanha ihminen tekoinensa (Biblia)….
Miksi hän sanoo sen niille, jotka ovat sinun mukaasi uusi luomus?
Kun Paavali käskee hylkäämään, on siis mahdollista sekin, että jotkut elävät sen kanssa. On myös mahdollista, että joku ei lainkaan käänny jokapäiväiseen katumukseen ja hylkää, vaan kuolee hengellisesti eli lankeaa. On hyvin vaarallista ruveta teorioiden avulla säätelemään sellaista, mikä on Jumalan tahdon alainen asia.
Uusi luomus on vanhan luomuksen vanki hautaan saakka, täytyyhän sinunkin elämässäsi se tuntea JR!
En ymmärrä tätä keskustelua ollenkaan, jos pitää siitäkin taittaa peistä, voiko uudesti syntynyt ihminen mennä takaisin maailmaan ja kuolla hengellisesti! Missä tuollaiset estävät säännöt laaditaan?
Ari, saat anteeksi. Jumalan sana on totuus! Kiitän sinua kommenteista. Jeesus kanssasi!
Ihmisen syntiturmellus on täydellinen.
Room. kirjeessä sen 1:n luku kertoo : kuinka ihmiskunnan olisi pitänyt ns. yleisen ilmoituksen peruusteella tuntea Jumala luojansa ja palvella häntä. Mutta niin se ei tehnyt, vaan sen sijaan käänsi selkänsä Jumalalle ja alkoi palvella epäjumalaa.
Tämän surkean tilanteen vuoksi Jumala käänsi selkänsä ja hylkäsi koko ihmiskunnan tekemään syntiä. Tällöin tilanteemme on sellainen, ettei täällä kukaan oman ” lihansa” eli langenneen minänsä varassa etsi Jumalaa. Sen sijaan Jumala lähestyy ihmistä ja pelastaa hänet yksin armostaan.
Ajatus siitä, että kaikki lapset pääsevät taivaaseen ilman Kristusta on ihmisjärjen tuote eikä perustu Raamattuun.
Ainoa pelastus on siinä, että Jumala lähestyy syntistä maailmaa ja toimittaa lunastustyönsä. Vain Jeesuksen kautta pelastutaan ja hänen opetuslapsekseen tullaan kasteessa ja se tapahtuu vain yhden kerran. Sen sijaan uskosta luopua voi elämänsä aikana kasteekin jälkeen. Mutta uskosta luopunutta ei tarvitse uudelleen kastaa. Vaan luopuneella on lupa, sen sijaan uudelleen uskoa, ja palata Jumalan armoon , josta oli luopunut.
Pylkkäsen tekstistä.
Aivan, mutta edellisissä teksteissä tulee esiin tämä ajatus, että uusi luomus pysyy. Puutaan Jumalan voimasta, mutta jotenkin jää hämäräksi se asia, että on kysymys uskosta ja siitä voimasta, jonka usko tuo.
Siinä taas ei ole kysymys ihmisen itse säädettävästä powerista, vaan Jumalan armosta Pyhässä Hengessä uskon kautta.
Unohtuu kokonaan, että usko voi myös pettää, jopa niin pitkälle, että yhteys Jumalaan katoaa. Huolimatta siitä, että syyttävä omatunto säilyy, ihminen voi olla lankeemuksessa vaikka vuosia.
Siitä johtuu tämä harhakäsitys, että vika on kasteessa, kun ihmiset tekevät sitä sun tätä rikosta… Vika ei ole kasteessa vaan uskon puutteessa, mutta eikö tämä todistelu toisaalta vahvista tätä luterilaista käsitystä sanotusta, että kaste on tekona mennyt uskon edelle. Aina vedotaan siihen, mutta ei milloinkaan sanota herätysliikkeissa kuultuun tapaan: ”Olen saanut uskoa syntini anteeksi…Kristuksen tähden”.
Martti: ”Ajatus siitä, että kaikki lapset pääsevät taivaaseen ilman Kristusta on ihmisjärjen tuote eikä perustu Raamattuun.Ainoa pelastus on siinä, että Jumala lähestyy syntistä maailmaa ja toimittaa lunastustyönsä. Vain Jeesuksen kautta pelastutaan ja hänen opetuslapsekseen tullaan kasteessa ja se tapahtuu vain yhden kerran. Sen sijaan uskosta luopua voi elämänsä aikana kasteekin jälkeen. Mutta uskosta luopunutta ei tarvitse uudelleen kastaa. Vaan luopuneella on lupa, sen sijaan uudelleen uskoa, ja palata Jumalan armoon , josta oli luopunut”
Huh huh! Luterilaisen kasteteologian järjettömyys näkyy parhaiten juuri tässä. Miksi Jeesus sanoi sitten ”Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta”? Jos lapset eivät pääse taivaaseen ilman kastetta, miten sitten käy esim. kuolleena syntyneelle tai niille miljoonille, jotka abortoidaan ennen syntymäänsä? Elämähän alkaa hedelmöitymisestä. Jumalasta tehdään tuon tulkinnan mukaan rakkaudeton sadisti. Siksi monet luterilaiset teologit ovat käytännössä luopuneet tuosta tulkinnasta, onneksi.
Uskostaan voi luopua, siitä olen samaa mieltä. Mutta ensin pitää tulla uskoon jotta siitä voisi luopua. Edestakaisin ei voi ”sahata”. Mitä muuten tarkoittaisivat Heprealaiskirjeen sanat?
”Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen — niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi!” Hepr. 6:4-6
Jorma: ”ei milloinkaan sanota herätysliikkeissa kuultuun tapaan: ”Olen saanut uskoa syntini anteeksi…Kristuksen tähden”.
Minä ainakin voin allekirjoittaa edellä lausumasi sanat, koska tämä on totta.
”Uusi luomus on vanhan luomuksen vanki hautaan saakka..”
Näinhän se on, uskovan sisimmässä on taistelu ”henki vastaan liha” perinteisen opetuksen mukaan. Se ei kuitenkaan kumoa sitä tosiseikkaa, että kun ihminen tulee uskoon, hänestä tulee Raamatun mukaan uusi luomus. Ennen uskoontuloa tuota taistelua ei ole, koska uutta luomusta ei vielä ole olemassa.
Uskovan pelastumisesta Raamattu puhuu kolmessa eri muodossa: Pelastuimme (aoristi, kertakaikkinen tapahtuma menneisyydessä, ns. uskoontulo), pelastumme (preesens) ja tulemme pelastumaan (futuuri). Kaikki nämä kolme ovat läsnä elämässämme jatkuvasti.
”Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin” Fil 3:12
”Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.” 2 Tim. 4:7