Tunnustuskirjat – Yksimielisyyden ohje

Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme ”Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin.” Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa. 

Me emme saa ”rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui”, sillä tämä uskonkohta ei ole ”järjen ja viisauden aistin” tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että ”helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan” meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje/9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin (sivu 450) 

b2ap3_thumbnail_Jeesus-polki-rikki-krmeen-pn.jpg

Miksi Jumalan Poika tuli Taivaasta tänne maanpäälle?

Miksi Jumalan Pojan piti käydä Helvetissä?

Miksi Jumalan Pojan ylösnousemus ja Taivaaseen astuminen on meille tärkeää?

Miksi meidän on (tai ei ole) helppo uskoa Taivaan ja Helvetin olemassaoloon?

Pitääkö meidän pelätä Herraa vai Helvettiä vai molempia?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Olen kommentoinut lukemaani tekstiä. Lukemiseenhan kelpaa Jumalan lisäksi ihminenkin.
    Mielestäni kommenttini alkuosakin on faktaa. Kun Raamattu on inhimillisen kulttuurin tuote, on helppo kirjoittaa kelvottoman taloudenhoitajan tavoin kahdeksankymmenen sijaan viisikymmentä.

  2. Tuo taloudenhoitajahan sai Jeesuksen vertauksessa kehuja…
    Mitä Raamattu sitten on, ellei inhimillisen kulttuurin tuote? Eikö (esim.) Paavali ollut todellinen ihminen, inhimillisen kulttuurin keskellä elänyt ja siiinä todellisessa tilanteessa tekstinsä kirjoittanut?

  3. Elias, koko Raamattu on Jumalan sanaa ensimmäisestä sanasta viimeiseen Aamen sanaan asti. Kaikki mitä on Raamatussa, on Jumalan tahdosta meille kirjoitettu. Ainoastaan Raamatusta voimme lukea Jumalan tahdon. On valitettavaa, jos kirkossa opetetaan ihmisviisauksia, jotka ovat Jumalan sanan ja tahdon vastaisia. Voisiko sanoa, että Raamattu on Kristuksen kirja?

  4. Tää tunnustuskirjojen ”rakastaminen” on mielenkiintoinen juttu kun Raamattu kehottaa kuulemaan Jeesuksen ääntä ja rakastamaan Jumala eli nyt on sitten tehty väliporras eli tunnustuskirjat jotka selittää miten ”rakastetaan” Jumalaa jne…

    Äkistään ihmeellinen ajatus että kun rakastun johonkin niin en kuule häntä suoraan vaan jonkun toisen ihmisen kautta, mitä tämä ajattelee hänestä ja mitä toinen kuvittelee hänen tahtovan ja sanovan, ei ymmärrä mää.

  5. Ari, vastaus Tunnustuskirjoista:

    Pyhä Raamattu säilyy ainoana tuomarina, sääntönä ja ohjeena. Se on ainoa koetinkivi, jonka avulla kaikki opit on tutkittava ja arvioitava; se ratkaisee, ovatko ne hyviä vai pahoja, oikeita vai vääriä. Muita tekstejä taas, sen enempää uskontunnustuksia kuin muitakaan tunnustuskirjan kirjoituksia, ei saa käyttää tuomarina niin kuin Pyhää Raamattua. Ne ovat ainoastaan uskon todistuksia ja julkilausumia, jotka osoittavat, kuinka kunakin aikana eläneet opettajat ovat Jumalan kirkossa ymmärtäneet ja tulkinneet Pyhää Raamattua kiistanalaisten opinkohtien osalta ja kuinka raamatunvastainen oppi on hylätty ja tuomittu.
    Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje (sivu 428, kohdat 7 ja

  6. Lukemattomat ihmiset pyrkivät selittelemään Raamattua VAIN inhimillisellä järjellä ymmärtämättä laisinkaan, että se on mahdotonta mikäli aikoo saada Elävän Yhteyden Elävään Jumalaan! Ei Jumala ole järjellä selitettävissä saatikka hänen asetuksensa ja neuvonsa: 2 Piet.1:20-21 ”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.”
    Mihin ihmeeseen tarvitaan tunnustuskirjoja ? Kirkon tunnustuskirjat ovat kristillisen kirkon uskon ja opin määritelmät, joissa on selkeästi tuotu esille mihin kirkko on sitoutunut : yksin Raamatussa olevaan Jumalan sanaan, jonka alaisuuteen kaikki kirkon opetukset alistetaan. Jos kirkko luopuu tunnustuksestaan, silloin rehoittavat lukuiset tulkinnat ja opetukset, ettei näin ikävästi kävisi tarvitaan uskon tunnustuksia, tunnustuskirjoja ja erityisesti Pyhää Raamattua.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.