Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme ”Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin.” Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa.
Me emme saa ”rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui”, sillä tämä uskonkohta ei ole ”järjen ja viisauden aistin” tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että ”helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan” meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje/9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin (sivu 450)
Miksi Jumalan Poika tuli Taivaasta tänne maanpäälle?
Miksi Jumalan Pojan piti käydä Helvetissä?
Miksi Jumalan Pojan ylösnousemus ja Taivaaseen astuminen on meille tärkeää?
Miksi meidän on (tai ei ole) helppo uskoa Taivaan ja Helvetin olemassaoloon?
Pitääkö meidän pelätä Herraa vai Helvettiä vai molempia?
Kaikki julkaistut blogini:
Ari, nyt oli tarkoitus käsitellä pitkänperjantain ja pääsiäispäivän välistä aikaa, ei kastetta. Raamattu ja Tunnustuskirjat sisältää paljon muutakin kuin kaste ja parannus.
Juha Heinilä, miten voit ymmärtää mitään muuta jos et ymmärrä parannusta ja kastetta eli et ole saanut Pyhää Henkeä???
Kyllä perustuksen pitää olla kunnossa, hiekalle rakentanut joutuu kokemaan elämän romahduksen, toivottavasti mahdollisimman monen elämä romahtaa jo eläessä että voivat tehdä parannuksen eikä vasta viimeisellä tuomiolla tajua ettei seurannutkaan Jeesusta vaan saatanan valhetta.
Ari, viimeisiä päiviämme odotellessa on hyvä lukea mitä Paavali kirjoitti ja pohtia omaa elämää (ei kaverin):
Niin, en minäkään ajattele Tunnustuskirjoja Raamatun rinnalle samanarvoisiksi vaan niitä tarkentamaan ja vastaamaan niihin asioihin, joihin silloin oli aiheellista vastata.
Sen verran vain vielä (sori Juha, mutta kasteasiasta), että ei lapsikaste suinkaan ole Tunnustuskirjojen keksintö. Luther liittyi katolisen kirkon 1500-vuotiseen perinteeseen tässä asiassa.
Elias Tanni, kuinka katolinen kirkko puolusti puhdasoppisuuttaan, eikö inkvisitio ollut käytössä, voiko sellainen olla missään tekemisessä Jeesuksen seuraamisen kanssa, ei voi joten juuri sieltä on tullut koko valheen juuri joka on vielä tänäpäivänäkin vallalla. Luther kritisoi kyllä aneita ym mutta ei juuri tätä puhdasoppisuuden puolustamista, no ei ihme kyllähän itsekkin puolustu rajusti näennäistä puhdasoppisuuttaan.
Tuossahan on juuri vastaus Juhan esittämään kysymykseen: ” Miksi Jumalan Pojan piti tulla taivaasta maan päälle?”.
Jumalan piti tulla ihmiseksi, koska ihminen ei tule Jumalaksi. Ei vaikka miten uudestisyntyisi. Jumala tuli Jeesuksessa pelastamaan vajavaisia, virheellisiä ja syntisiä ihmisiä. Niitäkin, jotka Hänen sanaansa väärällä tavalla levittivät silloin (inkvisitio ja aneet) ja niitä, jotka sitä väärällä tavalla levittävät nyt.
Johannes Arndtin Katekismus-Saarnoja (Viides saarna; käännös vuodelta 1853, joten kieliasu on vanha)
Kun on inhimillistetty Raamattu, se on mielestäni johtanut tottelemattomuuteen ja pöyhkeyteen Jumalan edessä, kuten kirkkomme kriisi osoittaa. Samalla se on vienyt kovuuteen ja rakkaudettomuuteen, kun Pyhää Henkeä ei ole. Tämä rakkaudettomuus ilmenee armottomuutena ja vainona raamatullisia uskovia kohtaan.
Jos ymmärrän oikein, Pyhä Henki toimii vain Jumalan sanan ja sakramenttien kautta.
Articuli Schmalkaldi:
Meidän täytyy siis pitää kiinni siitä, että Jumala ei tahdo olla tekemisessä meidän ihmisten kanssa muulla tavalla kuin ulkonaisen sanansa ja sakramenttien välityksellä. Kaikki se, mitä ilman tätä sanaa ja sakramentteja Hengestä kerskaillaan, on perkeleestä.”
Mielestäni J. Heinilä on oikealla tavalla puolustanut Raamatun arvovaltaa. Uskon, että tuollaisella totuudellisuudella on mukanaan siunaus. Meidän ei tarvitse ymmärtää kaikkea, eikä tietää kaikkea, mutta totuudellisuus tuo mukanaan siunauksen. Sen sijaan sellainen ajatus: ”onko Jumala todella sanonut niin” voi lopulta viedä eroon Jumalasta.
”Raamattu on Jumalan sanaa, tai ´Pyhän Hengen oma erityinen kirja, kirjoitus ja sana´” (WA 54, 474:42,2)
”Siispä Pyhän Hengen tiliin luetaan koko Raamattu” (WA 54,35)
”Pyhä Raamattu on Pyhän Hengen puhetta” (WA 54,39)
Luther nimittää Raamattua ”Pyhän Hengen kirjaksi” (WA 48,43) ja kutsuu sitä myös ”Jumalan kirjeeksi ihmisille”. (WA 42, 629). Samanlaisia viittauksia Raamattuun on sadoittain Lutherin kirjoituksissa.
Eräs seuraus siitä, että Raamattu on Pyhän Hengen synnyttämää/innoittamaa on, että silla on jumalallinen auktoriteetti. Raamatun jumalallinen auktoriteetti on Lutherille itsesäänselvä asia.
(Leif Erikssonin artikkelista katkelma)
Miikka Ruokanen:”´Näin Lutherin mukaan sekä kirjallinen että äänellinen sana ovat ´Pyhän hengen ajoneuvo´. Jumalan sana voidaan siis sekä lukea että kuulla. Mutta uskonpuhdistaja antaa kuitenkin kirjoitetulle raamatulliselle sanalle etusijan profeetallis-apostolisen ilmoitussanoman välittäjänä ja ´ajoneuvona´.” (Ruokanen, Lutherin raamattukäsitys, 1986, s. 67)
Suomalaisten kristittyjen, ja tekisi mieleni sanoa, varsinkin luterilaisten, suhtautuminen Raamattuun ei ole koskaan niin ristiriitainen ja ääripäät kaukana toisistaan kuin se on tällä hetkellä: Toisella puolella Raamatun sanaa turhennetaan, lähes revitään, toisella puolella sille annetaan sille kuuluva arvo ja siihen suhtaudutaan sille kuuluvalla arvokkuudella ja pyhällä pelolla. Tämä suhtautuminen näkyy monien tännekin kirjoittavien kommenteista. Juhan, Jorman ja monien muiden arvostavaa suhtautumista Raamattuun on ilo seurata, vaikkei heidän kanssa aivan kaikesta olisikaan aina samaa mieltä. Toki suuremmasta osasta olenkin samaa mieltä heidän kanssaan.