Eivät ainoastaan muutamat meikäläiset vaan jo vanhat kristilliset kirkon opettajat ovat eri tavoin selittäneet sitä uskonkohtaa, jonka mukaan Kristus astui alas helvettiin. Niinpä me tässäkin kysymyksessä jäämme pitämään kiinni yksinkertaisesta kristillisestä uskostamme ”Minä uskon Herraan Kristukseen, Jumalan Poikaan, joka on kuollut, haudattu ja astunut helvettiin.” Noudatamme näin tohtori Lutherin neuvoa, jonka hän meille antaa siinä Kristuksen helvettiin astumista käsittelevässä saarnassa, jonka hän v. 1533 piti Torgaun linnassa. Tunnustus erottaa Kristuksen hautaamisen ja helvettiin astumisen eri uskonkohdaksi. Siinä lausumme julki yksinkertaisen uskomme, jonka mukaan Kristuksen koko persoona, Jumala ja ihminen, on hautauksen jälkeen astunut alas helvettiin, voittanut Perkeleen, kukistanut helvetin vallan ja riistänyt Perkeleeltä koko hänen mahtinsa.
Me emme saa ”rasittaa itseämme yrittämällä syvällisesti ja terävästi pohtien saada selville, kuinka se oikein tapahtui”, sillä tämä uskonkohta ei ole ”järjen ja viisauden aistin” tajuttavissa. Yhtä huonostihan me ymmärrämme edellistä uskonkohtaa, sitä kuinka Kristus istuutui Jumalan kaikkivaltiaan voiman ja majesteetin oikealle puolelle. Meidän on määrä vain uskoa ja pitää kiinni sanasta. Niin säilytämme asian ytimen ja sen lohdun, että ”helvetti ja Perkele eivät saa vangikseen eivätkä pysty vahingoittamaan” meitä eivätkä ketään Kristukseen uskovaa.
Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje/9. Kristuksen laskeutuminen helvettiin (sivu 450)
Miksi Jumalan Poika tuli Taivaasta tänne maanpäälle?
Miksi Jumalan Pojan piti käydä Helvetissä?
Miksi Jumalan Pojan ylösnousemus ja Taivaaseen astuminen on meille tärkeää?
Miksi meidän on (tai ei ole) helppo uskoa Taivaan ja Helvetin olemassaoloon?
Pitääkö meidän pelätä Herraa vai Helvettiä vai molempia?
Kaikki julkaistut blogini:
Jorma, kiitos positiivisesta palautteestasi ja hyvästä kommentista.
Johann Gerhard kirjoittaa kirjassaan ”Oppi Jumalan sanasta” kohdassa 173 Vanhan testamentin arvosta meille kristityille seuraavasti:
Jari, kiitos positiivisesta palautteestasi. Kanssasi on ilo keskustella, koska huomioit keskustelukumppanit samanarvoisina. Jeesus kanssasi!
Jeesus kärsi syntien rangaistuksen eli mitä se tarkoitti??
Juutalaisilla oli laki jonka mukaan esim aviorikkoja tuli kivittää eli poistaa kansasta siis rangaista kuolemalla, Jeesus tuli ja kärsi tämän rangaistuksen ja siten juutalaiset syntiset (esim aviorikkojat) voivat tehdä parannuksen ja päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
Kohteleeko Jumala pakanoita toisin eli onko jokainen pakana ansainnut kuoleman rangaistuksen syntiensä tähden, on, mutta Jeesus sovitti tämän rangaistuksen ja näin meille aukesi mahdollisuus tehdä parannus ja päästä sisälle Jumalan valtakuntaan, mutta ilman parannusta jokainen, niin juutalainen kuin suomalainenkin, on ulkopuolella. Tämän kertoo Jumalan Sana eli Raamattu.
Arilla on sinänsä aivan hyviä kirjoituksia, mutta niiden osoite eli lukijakunta on hieman väärä. Ari ei huomaa tai halua huomata, että monet tässäkin blogikommenttiketjussa kirjoittavat ovat jo omienkin sanojensa mukaan parannuksentehneitä ja Jumalan valtakunnassa sisällä olevia, joiden syyllistäminen nimellisesti kirkkoon kuuluvien elämäntavasta on aivan yhtä oikeutettua kuin kaikkien suomalaisten helluntailaisten syyllistäminen jonkin yksittäisen helluntailainen edesottamuksista .
Jari Raappana, juutalaisille oli selkeää että syntiset olivat ulkopuolella koska olivat rikkoneet Jumalaa vastaan ja heitä Jeesus tuli kutsumaanparannuksen kautta ja Jeesus selkeästi Sanoi ettei uutta voi laittaa vanhaan eli Jeesuksen kautta sisälle pelastukseen ei voi yhdistää vanhaan juutalaisuuteen
Entä meille syntyjään pakanoille, ei parannusta voi liittää mihinkään vanhaan lapsikasteeseen vaan parannus on alku johon ei voi liittää mitään vanhaan niin kuin Jeesus selkeästi Sanoo.
Matt. 9:17
Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin; muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat säilyvät.”
Meinaa suorastaan naurattaa nämä keskinäisen kehumisen kommentit täällä. Oikeassa olemisen kriteeriksi tuntuu riittävän, kun ylistää Raamattua, josta on tehty palvonnan kohde: se on virheetön kuten Kristus oli synnitön! Ehkä joskus olisi syytä päivittyä 1500-luvulta hieman eteenpäin.
Jorma Ojala: ”Kun on inhimillistetty Raamattu, se on mielestäni johtanut tottelemattomuuteen ja pöyhkeyteen Jumalan edessä, kuten kirkkomme kriisi osoittaa. Samalla se on vienyt kovuuteen ja rakkaudettomuuteen, kun Pyhää Henkeä ei ole. Tämä rakkaudettomuus ilmenee armottomuutena ja vainona raamatullisia uskovia kohtaan.”
Jorman mielestä Raamatun inhimillistäminen on johtanut rakkaudettomuuteen, ja keneen se kohdistuu: raamatullisiin kristittyihin. Raamatusta luopuminen on siis johtanut siihen, ettei Jormasta tykätä. Minun korvaani tämä on aika egosentristä tulkintaa.
Mielestäni ei, Jorma, ole kovin rakkaudellista kun täällä (Pasasen tavoin) arvioit ja kiistät jonkun (esimerkiksi Eliaksen) uskon aitouden. Armottomuus saattaa löytyä sieltä konservatiivin ihan omasta, ”Raamatulle uskollisesta” sydämestä. Pitääkö tämä tulkita sinun tavallasi merkiksi siitä, ettei Pyhää Henkeä ole?
Ari. Ajattelussamme on ero siinä, minkä merkityksen laitamme parannuksenteolle.
Sinun ajattelussasi parannuksenteolla on keskeinen asema. Minunkin ajattelussani parannus on keskeinen. Teen joka päivä parannusta, useitakin kertoja, synneistäni, ja pyrin elämään siten, ettei tunnollani ole tunnustamattomia syntejä. Pidän tilivälit Jumalan kanssa mahdollisimman lyhyinä. Silti en hetkeäkään kuvittele, että pelastukseni olisi parannuksenteostani riippuvainen. Jumala ei ole minulle mitään velkaa parannuksentekemisteni johdosta.
Pelastumiseni on vain ja ainoastaan sen varassa, mitä Kristus on tehnyt puolestani. Se on ainoa uskon kestävä perusta. Parannuksentekemisenikin on parhaimmillaankin vain likainen riepu, jonka varaan ei voi iankaikkisuusasioita perustaa.
>>Arilla on sinänsä aivan hyviä kirjoituksia, mutta niiden osoite eli lukijakunta on hieman väärä.>>
(Raappana)
Ei tietenkään saisi tällaista rumaa asiaa sanoa, vaan pitäisi rollata tekstit ohi. En kuitenkaan voi olla ihmettelemättä joitakin Jari Raappanan kommentteja, siksi paljon kotiin päin ne vetävät.
Kun luen seuraavaa Arin kirjoitusta, en näe siinä mitään tolkkua, niin älytön se on. Minusta siinä on paljon muutakin vinossa kuin osoite., :
>>lue kastoiko Jeesus yhtään lasta ja nöyrry ymmärtämään mitä se tarkoittaa???
(ari)
Ensinnäkin se, että asian teologinen puoli on aivan kokonaan hakusessa. Kastekäskyhän annettiin vasta ylösnousemuksen jälkeen. Se ei haittaa polemisointia, kun kerran Johanneksen kaste ja Kristuksen antama kaste menevät keskenään sekaisin. Sitten tiedämme, ettei apostolien aikana ollut ainuttakaan seurakuntaa Paavalin mennessä Ateenaan, ei liioin kristittyjen vanhempien lapsia.
Jari Raappana, parannus on syntisen ihmisen kertaluonteinen kääntyminen Jumalan puoleen ja uudestisyntyminen, pimeydestä valoon.
Jokaisen ihmisen on tehtävä parannus, miksi, koska Jeesus Sanoo julistakaa parannusta syntien anteeksisaamiseksi Hänen nimessään.
Ei ole mitään tietä vauvana saada Jumalan lapseutta vaan ainoa tie Jumalan valtakuntaa on Jeesuksen kautta eli sen mitä Hän julisti ja Jeesus julisti ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.
Mihin kotiin päin minä vedän? En ole kokenut sellaiseen tarvetta. Mutta jos Jorma tarkoittaa kotiinpäinvetämisellä sitä, että puoltaa jonkin sellaisen henkilön kirjoittelua, jonka mielipiteet kokee läheisimmäksi, niin silloin kai vetäisin tässä ketjussa eniten Juha Heinilään päin. Mutta en tee edes niin. Kyllä minä haluan ajatella ja muodostaa mielipiteeni ihan itse, ilman mitään kotiinpäinvetämisiä.