Nuori kristitty kuuntelee biologian opettajansa puhetta suhteessa evoluutioteoriaan. – Opettaja ei puhu teoriasta, vaan esittää näkemyksensä tieteellisenä totuutena. Opettajan mukaan kaikki sai alkunsa sattumalta. Kukaan ei ohjannut maailman syntyprosesseja. Lukematon sarja myönteisiä (eteenpäinvieviä) reaktioita vain synnytti pitkän ajan kuluessa nykyisen maailmamme, jossa me nyt pohdimme oikeaa ja väärää, elämän tarkoitusta tai tarkoituksettomuutta.
Nuori kristitty kokee opettajansa sanat ristiriitaisina oman maailmankatsomuksensa kanssa. Hänen on vaikeaa hyväksyä sokeaa uskoa ohjaamattomaan evoluutioteorian selitysvoimaan. Tällainen malli jättää liian monta avointa kysymystä. Nuoren miehen mielestä on liian pitkälle viety johtopäätös sulkea Jumala pois ja korvata Hänet sokealla sattumalla tässä ns. tieteellisenä esitetyssä mallissa. – Miksi on todennäköisempää heijastaa jumalalliset ja luovat ominaisuudet sokean sattuman tai materian ominaisuuksiksi? Eikö olisi todennäköisempää ajatella, että persoonallisen elämämme ja tietoisuutemme takana on jokin ylempi Persoonallisuus ja korkeampi Tietoisuus?
Nuori kristitty kokee biologian tunnin tunnustustilanteena. Hän kokee, että hänen on kristittynä aika näyttää väriä, uskostaan käsin, totuuden tähden…
Kaikki tuntuu kuitenkin menevän pieleen. Opettaja kieltäytyy keskustelemasta evoluutioteorian taustalla olevaista maailmankatsomuksellisista lähtöolettamuksista. Hän ei anna nuorelle kristitylle tilaa esittää omia argumenttejaan. Ahdistuneena nuori kristitty menee illalla seurakuntansa pastorin, paikallisseurakunnan luterilaisen pastorin järjestämään nuorteniltaan. Illan jälkeen nuori mies saa mahdollisuuden purkaa sydäntään omalle pastorilleen.
Pastori vastaa hieman kiihtyneelle nuorelle miehelle rauhoittelevasti. Pastori kertoo, että usko ja tiede ovat erilliset saarekkeet, jotka pelaavat kumpikin omalla pelikentällään. Tiede pelaa omilla säännöillään ja usko omillaan. Nuoren kristityn ei tarvitse huolestua. Uskon ja tieteen näkemykset ainoastaan täydentävät toisiaan. Kysymys ohjaamattomasta evoluutiosta ei ole tunnustuskysymys (status confessionis). Kristitty on aivan yhtä hyvä kristitty, vaikka hän ei ajattelekaan maailman synnystä kreationistisesti. Tärkeintä on yksimielisyys evankeliumin opissa. Tärkeintä on yhteinen idea siitä, että kristinuskon edustama armollisuus on parasta koko maailmassa.
Nuori kristitty palaa kotiinsa nuortenillasta. Hän tuntee itsensä typertyneeksi. Hänen mielestään kysymys maailman luomisesta on lähtökohta koko uskolle. – Jos Jumala ei ollut ohjaksissa, kun tämä maailma syntyi, turhia ovat pappien puheet armollisuudesta. – Jos sokea kilpailu ohjaa kaikkea kaikkea kehitystä, armon idea on vain tyhjä lupaus, kuin ooppiumia kansalle…
Nuori kristitty nukkuu yönsä levottomasti. Seuraavan koulupäivän ajan ajatukset harhailevat. Ne eivät pysy oppitunneilla kerrottavissa asioissa. Edellisen päivät polttavat kysymykset huutavat vastauksia. – Koulun jälkeen nuori kristitty löytää tiensä kaupungion kirjaston uskonto-osastolle. Hyllystä löytyy professori Tapio Puolimatkan kirja, Usko, tiede ja evoluutio.
Seuraavat viikot menevät tätä kirjaa lueskellen. Nuori kristitty alkaa vähitellen ymmärtää, että maailman luominen on kristitylle tunnustuskysymys. – Minä todella uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan…
Kristitylle tunnustuskysymys on luottaa että Jumala on maailman luomisen takaa. Uskon ytimeen sitä vastoin ei kuulu pohdinta siitä, miten hän sen teki ja koska hän sen teki.
Jumalan luomistyö on siis evoluution takana aivan riippumatta siitä kestikö, evoluutio kuusi päivää vai kuusi miljardia vuotta taikka jotain siltä väliltä.
Vallitseva tieteellinen teoria on aina kulloinenkin tieteellinen ”totuus”. Sen saa vapaasti kyseenalaistaa, mutta evoluutioteoria on joka tapauksessa tällä hetkellä vallitseva. Se ei ole sokeaa uskoa.
Jukka Kivimäki sanookin asian tuossa hyvin. Samoin Eero Junkkaala on kirjoittanut asiasta.
Kiitosta Manulle hyvästä ja aiheellisesta blogista.
Evoluutioteoria kaikkine variaatioineen on luonteeltaan ideologinen aatejärjestelmä. Jos asiaa katsoo – vaikka ihan leikillään ja hypoteesin vuoksi toisesta perspektiivistä – niin eikö ole olemassa aikamoista näyttöä ns. älykkään suunnittelun puolesta?
Tuo Tapio Puolimatkan kirja muuten kannattaa lukea. Professori Puolimatka on sellainen virkistävä tieteellinen ”toisinajattelija” , joita Suomessa on aivan liian vähän. Nyt kun pääministerin yhteydessä puhutaan sananvapauden rajoittamisesta, kannatta muistaa, kuinka ohutta Suomessa sanan-, mielipiteen- ja ajatuksenvapaus- ajattelu lopulta on. Professori Puolimatkan blogihan jo sensuroitiin Uuden Suomen blogialustalta, koska siinä edustettiin väärää mielipidettä voimassa olevaan totalitaristiseen totuuteen nähden.
Seuraava sitaatti on Nobel-palkitulta fyysikolta Robert B. Laughlinilta:
– ”Ideologiselle ajattelulle on tyypillistä selitys jota ei voida testata. Kutsun sellaisia loogisia umpikujia antiteorioiksi. Darwinin evoluutioteoria on viime aikoina alkanut toimia antiteoriana, johon vedotaan silloin kun halutaan peitellä kiusallisia kokeellisia ongelmia ja puolustella havaintoja, jotka ovat parhaimmillaankin kyseenalaisia ja pahimmillaan täysin vääriä.” (A Different Universe, New York: Basic Books, 2005, ss. 168-169)
Kannattaa muistaa, että Puolimatka ei koskaan ole julkaissut mitään tieteellisiä kirjoituksia evoluutiosta, ainoastaan populistisia kirjoja. Eikä tiedeyhteisössä julkaiseminen onnistuisikaan.
Onko Risto Korhonen lukenut Puolimatkan kirjan ”Usko, tiede ja evoluutio”? Tai edes jonkin muun Puolimatkan kirjan, edes sieltä helpoimmasta päästä?
Risto, miten luokittelet professori Puolimatkan kirjat populistisiksi? Mielestäni populisistiseksi laimaaminen on kovin kevyt heitto kirjoista, mitkä pohjaavat tutkittuun tietoon.
Kari-Matti, aloitin kirjan mutta parin sivun jälkeen totesin sen olevan roskaa. Varmasti lajissaan ihan ok mutta tieteen kanssa sillä ei ole tekemistä.
Puolimatkan kirjojen suhde tieteeseen on samanlainen kuin vaikkapa von Dänikenin tai Rauni-Leena Luukasen teosten.
Salme, muistutin vain siitä, että noita kirjoja ei pidä sekoittaa tieteeseen. Uskonnollisina kirjoituksina ne voivat olla oikein hyviä.
Tiede on valtavan hieno asia. Sehän on maailman ja kaikkeuden tutkimista, niin pitkälle kuin sen avulla voidaan päästä. On mielestäni tieteen tekijöiden taholta rohkeaa ottaa esiin kysymyksiä, joihin ei tiedetä vastausta. Jo kysymys sisältää oletuksen ja toteamuksen, että vastaus on olemassa.
Luen säännöllisesti Tieteen Kuvalehteä. Siinä oli joskus esitetty kysymyksiä, joihin ei tiedetä vastauksia. Yksi niistä oli: mikä aiheutti alkuräjähdyksen? Tässä kohden ei ole oleellista onko kysymyssana mikä tai kuka. Vaan se, että lähtöolettamus on, että jokin Alkusyy ja alullepaneva voima on täytynyt olla.
Tästä voi lähteä sitten uskova ja ateisti eri teille, mutta jonkinlainen yhteinen maaperä on sentään olemassa. Tästä olettamuksesta, että kaiken takana on ylipäätään Jotain, voi sitten tehdä ainakin pari päätelmää sen perusteella mitä Alussa ja Alun jälkeen tapahtui.
Jos ja koska tieteenkin mukaan Alkuräjähdyksessä syntyi aika, alullepanijan täytyi olla ajasta riippumaton. Jos siinä syntyivät luonnonlait, alullepanijan täytyi olla myös näistä riippumaton (yli-luonnollinen) Jos syntyi materia, alullepanijan täytyi olla itse ei-materiaalista olomuotoa.
Tästä voi jatkaa johtopäätösten ketjua, joka jossain vaiheessa muuttuu tosin enemmän uskon asiaksi kuin puhtaan päättelyn. Mutta keskusteluissa teistismistä, ateismista ja Jumalan olemassaolosta ja olemuksesta, lähtisin tästä ja katsoisin mihin päädytään.
Eräs tärkeä huomio luomiskertomuksesta: Jumala loi ihmisen urokseksi ja naaraaksi, kuten villieläimetkin ja siunasi heidät sekä kehotti olemaan hedelmällisiä ja lisääntymään maan päällä. Myös Noan ja hänen perheensä kanssa arkkiin Jumala Raamatun mukaan lähetti urokseen ja naaraan jokaisesta lajista. Ero ihmisen ja villieläinten kesken on kuitenkin siinä, että ihmisen Jumala loi omaksi kuvakseen ja antoi tehtävän vallita meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.
Ihmisen erityisyys luomakunnassa ei riipu luomistyön aikajänteestä, vaan siitä millaiseksi ihminen on tarkoitettu suhteessa Jumalaan.
Toisinaan on pohdittu sitä, pitääkö syntiinlankeemuskertomus kuitenkin uskoa autenttiseksi historialliseksi tapahtumaksi. Kertomus on tallennettu Raamattuun kuten Pyhä Henki on sen tahtonut ilmoittaa, aivan kuten muutkin Raamatun kertomukset. Kertomuksen ajaton viesti on siinä, että jo aikojen alussa ihminen, jonka tehtävänä oli viljellä ja varjella maata, lankesi viettelykseen ja rikkoi Jumalaa vastaan. Tämä rikkomus kulkee mukanamme sukupolvesta toiseen. Olemme siis syntymästämme saakka synnin vaikutuksessa. Kertomukseen sisältyy kuitenkin myös lupaus ihmisestä joka murskaa käärmeen pään.
Blogia lukiessani mieleeni muistui eräs vuosikymmeniä sitten sattunut tapahtuma koulumaailmasta. Tyttäreni oli ala-asteella. Eräänä päivänä hän kertoi, että koulussa kerrottiin, että apinat muuttuvat ihmisiksi ja sitä kutsutaan evoluutioksi. Ajattelevan lapsena hän oli kysynyt opettajalta, miksi apinat eivät enää muutu ihmisiksi? Ja onko opettaja nähnyt että apina muuttuu ihmiseksi. No, ei opettaja ollut sellaista nähnyt eikä hän myöskään osannut kertoa, miksi kehitystä apinasta ihmiseksi ei enää tapahdu.
Kertomuksen opetus on se, että onneksi lapset saivat ainakin ennen ajatella omilla aivoillaan, eikä heidän tarvinnut purematta niellä kaikkea heille kerrottua, edes koulussa. En tiedä miten on nykyisin.
Evoluutioteorian mukaan apinat eivät muutu ihmisiksi.
Niin, ihminen on kehittynyt apinasta. Apina on ihmisen kantaisä.
Salme, ei se ihan noin yksinkertaista ole. Mutta joo, kaikilla elollisilla on yhteinen ”kantaisä”.
Evoluutio on nähdäkseni empiirisesti todistettu ilmiö maapallon biosfäärissä. Katsomuksellinen mielipide sen sijaan on sen väittäminen ohjaamattomaksi ja sattumanvaraiseksi prosessiksi. Evoluutiolle voidaan esittää ainakin kaksi katsomuksellista taustaoletusta. Esimerkissä kerrottu opettaja on ylittänyt tieteen rajat väittäessään ateistista taustaoletusta tieteelliseksi totuudeksi, mitä se ei ole eikä voikaan olla. Teistisen luomisuskon mukainen taustaoletus on, että evoluutio on kuten kaikki muutkin näkyvän maailman ilmiöt Jumalan luomus. Ilmeiseltä näyttää myös se, että evoluutiolla on suunta, nimittäin suunta yksinkertaista rakenteista monimutkaisempiin, mikä on helppo ymmärtää luomisuskosta käsin, mutta vaikeammin selitettävissä ateistisesta taustaoletuksesta käsin.
käy aina naurattamaan , ku joku väittää apinan kehittyneen ihmiseksi. Joissain eläintarhoissa on joku ihminen istunu häkissä. Kyllä tässä olemuksessa on jotain muutakin eroa, ku joku kehitys. Eläimet voi helposti tunnistaa eläimiksi ja ihmiset ihmiseksi. Vaan missä piilee se ero? Mikä oikeasti erottaa meitit toisistamme? Apina voi oppia käsitteitä ja kommunikoimaan niillä. Ne osaa käyttää työkaluja ym.
Silti joku olennainen ero on. Mikä se on?
Kuka väittää että apina on kehittynyt ihmiseksi? Jos näin olisi, ei olisi enää apinoita.
Käy aina naurattamaan, kun tiedot evoluutiosta on hankittu Raamatusta ja Tuntemattomasta sotilaasta;)
Niin, mistähän lie esim. tyttäreni sen aikainen opettaja tietonsa hankkinut? Muodollisesti hän oli ihan pätevä opettaja.
Muistutukseksi siitä, että sellaista eläinlajia kuin apina ei ole olemassa. Apinoita toki on lukuisa joukko. Kapeanenäisten ihmisapinoiden joukosta löydämme omankin lajimme. https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_k%C3%A4dellisist%C3%A4
Erinomaisen paljon ajattelua herättävä plogi sinulta Manu Ryösö. Harmi, että en tuon oman plogini saaman kysymystulvan takia ehdi ottamaan ainakaan tässä vaiheessa osaa keskusteluun kunnolla, vaikka mieli kovasti tekisi.
Evoluutio ja Raamattu on aihepiiri, josta on kirjoitettu tekstejä palstakilometrittäin. Ongelmana on usein se, että evoluutioteorioissa on omat haarautumansa ja empiirinen aineisto on, kuten kaikki tietävät, varsin moniselitteistä. Valtaosa biologeista tietenkin on, jos ei nyt Darwinin teorioiden kannalla, niin evoluutiota realiteettinä pitäviä.
Raamatun sanomaan lujasti uskovan kannattaakin ehkä lähteä tarkastelemaan kehitysoppia ihan sen alkujuurilta, käsitteestä biogenesis. Yleistajuiselta sivulta osoitteessa https://en.wikipedia.org/wiki/Biogenesis löytyy mukavasti tietoa siitä, miten elämä maapallolle on syntynyt.
Tai oikeammin se näyttää, kuinka huterolla pohjalla edelleenkin on teoria spontaanista elämän synnystä Tellukselle.
Oikeastaan tässä kemian ja biologian välimaastossa ollaan luonnontieteen empiirisen aineiston kanssa hankalasti napit vastakkain. On nimittäin niin, että ihan kaikki tutkimusmateriaali viittaa siihen lainalaisuuteen, että että elämää syntyy vain elävästä. Muunlaisesta ei liene edes unta nähty hienoimmissakaan laboratorioissa.
Viritin tästä täysin vaille todisteita jäävästä biogenesiksestä täällä keskustelun osoitteessa https://www.kotimaa.fi/blogit/sinun-luonasi-on-elaman-elaman-lahde/#comments
Ja varsin vähälle vasta-argumentoinnille asia jäi, kuten jokainen voi itse käydä havaitsemassa.
Onko sinusta jotain outoa siinä, että Suomessa ei hirveästi innostuta ”argumentoimaan” kreationismia vastaan, kun vielä viritit tuon keskustelun maksumuurin taakse varsin harvojen seuraamaan mediaan?
Miten syntyä kesksutelua sellaisesta, mistä ei ole mitään tieteellistä näyttöä koskaan? Millään foorumilla.
Biogenesis-hakusanaa vielä tyhjempään luetteloon voi päästä googlaamalla termiä abiogenesis, joka menee sitten siihen varsinaiseen ihmeeseen.
Uusinta uutta tutkimustuloksissa on tuo RNA-molekyylien mahdollinen muotoutuminen kuumissa oleosuhteissa. Eli kuten Wikipedia tästä uusimmasta edistysaskeleesta kertoo: ”study showed that the building blocks of life can be replicated in deep sea vents. These experiments have for the first time demonstrated that RNA molecules can form in alkaline hydrothermal chimneys.”
Työpaikallani saapuvassa Tieteen Kuvalehdessä asia noteerattiin etusivun uutisena. Artikkelin lopputiivistelmässä kerrottiin, että elämän syntyteorioita on kaksi muutakin tämän ”lämpimän alun” lisäksi: 2) elämän synty kylmissä olosuhteissa ja 3) elämän tulo maapallolle asteroidin mukana.
Tuossa vaiheessa vilkaisin kansilehteä uudelleen. Ja kyllähän siellä edelleen luki se sana ”tieteen”. Inhimillinen tutkimus on joskus todella heikoilla Raamatun sanomaan verrattuna.
Rauli, mainitsemasi inhimillinen tutkimus ei ole mitenkään ”heikoilla Raamatun sanomaan verrattuna”. Puhe oli tieteestä, eikä siinä oteta henkimaailmaa lainkaan huomioon, eli moisia vertailuja ei tehdä.
Voidaan uskoa ja olla tietävinään paljonkin asioita. Evoluutioteoria on tieteellinen teoria mutta kreationismi ei ole. Tämän vuoksi tiedemiehet eivät keskustele kreationistien kanssa.
Lääketieteessä on tiettyjä teorioita ja tutkimustuloksia. Lääkärit eivät keskustele ns vaihtoehtohoitoja edustavien kanssa koska heidän ”teorioillaan” ei ole mitään tekemistä ihmisten parantamisen kanssa.
Juhani Ketomäki on oikeassa siinä, etteivät evoluutioteorian kannattajat halua keskustella kreationistien kanssa.
Toinen kysymys on sitten siinä, onko tämä haluttomuus aina oikein ja viisasta…?
Prof. Tapio Puolimatka teki pari vuotta sitten mielenkiintoisen kokeilun. Hän julkaisi Hesarissa sitaatin Nykin yliopiston filosofian proffan Thomas Nagelin teeseistä. Siinä havainnoidaan, että tieteellinen tulkinta pohjautuu aina perimmiltään uskonnolliseen lähtökohtaan. – Mielenkiintoista on, ettei Nagel ei ole kreationisti, vaan ateisti; – eikä hän heitä näkemyksiään hatusta.
Silti Nagelin argumentti saa varsin erikoisen vastaanoton…
Tapio Puolimatka kirjoitti kokeilunsa pohjalta kirjan, Tiedekeskustelun avoimuuskoe. Se perusteella jokainen voi varsin laajasti dokumentoidun materiaalin pohjalta havaita, miten haluttomia evoluutioteorian yms. kohdalla ollaan aidosti avoimeen keskusteluavaruuteen & argumentoitiin (mikä lienee tieteen ihanne?).
Huomaathan kuitenkin, että Puolimatka käy evoluutiokeskusteluaan tieteen ulkopuolella. Hän määrittelee jopa tieteen perusteet uusiksi, sopiviksi omiin tarkoitusperiinsä.
Tuota voisi verrata vaikka siihen, että minä todistaisin kristinuskon vääräksi sillä perusteella, että muslimit uskovat toisin.
Niin ja vielä: Puolimatkaa ei ole pakotettu tiedeyhteisön puolelta mihinkään. Hänen panoksensa luonnontieteisiinkin olisi tervetullut, mutta toistaiseksi hän ei tietääkseni ole sen alan tutkimusta tehnyt.
Tässäkin keskustelussa on hyödyllistä jakaa todellisuus luotuun ja luomattomaan. Luotua maailmaa tutkitaan luonnontieteen menetelmin. Tätä tarkasteli syvällisesti mm. Pyhä Gregorios Palamas ( https://www.ort.fi/kirkkovuosi/pyhaen-gregorios-palamaksen-sunnuntai-21-helmikuuta ). On huomattava lisäksi että luodun ja luomattoman maailman olemassa olokin on eri kategorioita, niitä ei siis voi verrata ja tutkia samoin.
Sitten huomautus itse asiaan. Manu Ryösö kirjoitti ”…Kysymys ohjaamattomasta evoluutiosta ei ole tunnustuskysymys (status confessionis)….”.
Ensinnäkin on todettava että biologinen evoluutio on luonnontieteellisen tutkimuksen kohde eikä sen tieteellistä totuutta luonnontieteellisenä totuutena ole syytä kiistää.
Toisaalta, luonnontieteen menetelmin ei voida tutkia kysymystä onko evoluutiolla päämäärä vai ei. Jos biologi väittää, että päämäärää ei ole, hän on tehnyt piilo-oletuksen että Luojaakaan ei ole. Jos tämä oletus on tosi, niin hänen väitteensä on oikea. Ongelmaksi jää, ettei Luojan olemassa oloa voi tutkia luonnontieteellisin menetelmin. Ihan sama ongelma on , jos väitetään että evoluutiolla on päämäärä. Luojan olemassa oloa ei voida luonnontieteellisin menetelmin todistaa, koska kyse on luomattomasta todellisuudesta.
Jos keskustelijat tuovat heti aluksi esille omat lähtöoletuksensa, niin keskustelusta tulee rakentavampaa.
Hyviä havaintoja Jari,
Oletko usein tavannut luonnontieteilijän tai koulun biologian opettajan, joka tiedostaa ja reflektoi omaksumiaan lähtöolettamuksia avoimesti ja läpinäkyvästi (ja viittaan nyt opetustilanteisiin)?
Minun kokemukseni mukaan tällainen on varsin harvinaista jopa teologian tutkijoiden parissa, vaikka heillä tämä on periaatteessa osa ns. ”teologian tekemistä”…
Hyvä Manu R,
Olen itse peruskoulutukseltani biologi. Ja todellakin, mielestäni reflektointia oman tieteen rajoista voisi ehkä enemmänkin harjoittaa kaikissa luonnontieteissä.