Nuori kristitty kuuntelee biologian opettajansa puhetta suhteessa evoluutioteoriaan. – Opettaja ei puhu teoriasta, vaan esittää näkemyksensä tieteellisenä totuutena. Opettajan mukaan kaikki sai alkunsa sattumalta. Kukaan ei ohjannut maailman syntyprosesseja. Lukematon sarja myönteisiä (eteenpäinvieviä) reaktioita vain synnytti pitkän ajan kuluessa nykyisen maailmamme, jossa me nyt pohdimme oikeaa ja väärää, elämän tarkoitusta tai tarkoituksettomuutta.
Nuori kristitty kokee opettajansa sanat ristiriitaisina oman maailmankatsomuksensa kanssa. Hänen on vaikeaa hyväksyä sokeaa uskoa ohjaamattomaan evoluutioteorian selitysvoimaan. Tällainen malli jättää liian monta avointa kysymystä. Nuoren miehen mielestä on liian pitkälle viety johtopäätös sulkea Jumala pois ja korvata Hänet sokealla sattumalla tässä ns. tieteellisenä esitetyssä mallissa. – Miksi on todennäköisempää heijastaa jumalalliset ja luovat ominaisuudet sokean sattuman tai materian ominaisuuksiksi? Eikö olisi todennäköisempää ajatella, että persoonallisen elämämme ja tietoisuutemme takana on jokin ylempi Persoonallisuus ja korkeampi Tietoisuus?
Nuori kristitty kokee biologian tunnin tunnustustilanteena. Hän kokee, että hänen on kristittynä aika näyttää väriä, uskostaan käsin, totuuden tähden…
Kaikki tuntuu kuitenkin menevän pieleen. Opettaja kieltäytyy keskustelemasta evoluutioteorian taustalla olevaista maailmankatsomuksellisista lähtöolettamuksista. Hän ei anna nuorelle kristitylle tilaa esittää omia argumenttejaan. Ahdistuneena nuori kristitty menee illalla seurakuntansa pastorin, paikallisseurakunnan luterilaisen pastorin järjestämään nuorteniltaan. Illan jälkeen nuori mies saa mahdollisuuden purkaa sydäntään omalle pastorilleen.
Pastori vastaa hieman kiihtyneelle nuorelle miehelle rauhoittelevasti. Pastori kertoo, että usko ja tiede ovat erilliset saarekkeet, jotka pelaavat kumpikin omalla pelikentällään. Tiede pelaa omilla säännöillään ja usko omillaan. Nuoren kristityn ei tarvitse huolestua. Uskon ja tieteen näkemykset ainoastaan täydentävät toisiaan. Kysymys ohjaamattomasta evoluutiosta ei ole tunnustuskysymys (status confessionis). Kristitty on aivan yhtä hyvä kristitty, vaikka hän ei ajattelekaan maailman synnystä kreationistisesti. Tärkeintä on yksimielisyys evankeliumin opissa. Tärkeintä on yhteinen idea siitä, että kristinuskon edustama armollisuus on parasta koko maailmassa.
Nuori kristitty palaa kotiinsa nuortenillasta. Hän tuntee itsensä typertyneeksi. Hänen mielestään kysymys maailman luomisesta on lähtökohta koko uskolle. – Jos Jumala ei ollut ohjaksissa, kun tämä maailma syntyi, turhia ovat pappien puheet armollisuudesta. – Jos sokea kilpailu ohjaa kaikkea kaikkea kehitystä, armon idea on vain tyhjä lupaus, kuin ooppiumia kansalle…
Nuori kristitty nukkuu yönsä levottomasti. Seuraavan koulupäivän ajan ajatukset harhailevat. Ne eivät pysy oppitunneilla kerrottavissa asioissa. Edellisen päivät polttavat kysymykset huutavat vastauksia. – Koulun jälkeen nuori kristitty löytää tiensä kaupungion kirjaston uskonto-osastolle. Hyllystä löytyy professori Tapio Puolimatkan kirja, Usko, tiede ja evoluutio.
Seuraavat viikot menevät tätä kirjaa lueskellen. Nuori kristitty alkaa vähitellen ymmärtää, että maailman luominen on kristitylle tunnustuskysymys. – Minä todella uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan…
Manu Ryösö, on se sikäli viisasta että yleensä tiedemiehet eivät halua keskustella sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat pihalla aivan perusasioista kuten kolumnisi nuori kristitty . Hänen pastorinsa yrittää fiksusti hänelle selvittää asiaa mutta ei hän ymmärrä eikä haluakaan ymmärtää.
”Kristitty on aivan yhtä hyvä kristitty, vaikka hän ei ajattelekaan maailman synnystä kreationistisesti. Tärkeintä on yksimielisyys evankeliumin opissa. ” Miksi pitäisi hyljätä ne, jotka uskovat evoluutioon, eikä luomiseen. Miksi siitä pitäisi tehdä kynnyskysymys? Eihän meistä kukaan tiedä miten tarkalleen kaikki on tapahtunut.
Yrjö Sahamalla ja Jari Haukalla on hyviä pointteja. Kannattaa huomata, että itse luominen on kristitylle tunnustuskysymys: Me uskomme, että Jumala on taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luoja ja ylläpitäjä. Sen sijaan on Raamatun tulkinnan alaan kuuluva kysymys, kuinka esimerkiksi luomiskertomus ja Raamatussa esiintyvä(t) maailmankuva(t) on ymmärrettävä. Varsinkin nykypäivän tieteellisen tutkimuksen ja raamatuntutkimuksen valossa ja sen kanssa suhteutettuna.. On murheellista, jos kristityt ajattelevat, että luomisusko vaatii torjumaan vallitsevia tieteellisiä käsityksiä ja niiden korvaamista pseudotieteellä. Mitä Puolimatkaan tulee., hän on lukenut mies. Kannattaa kuitenkin huomata., että hän evoluutiota käsittelevien kirjojensa esipuheissa kiittää useitakin tunnettuja kreationisteja tai älykkään suunnittelun kreationisteja kommenteista. Jokaisen evoluutioteoriaa epäilevän kristityn kannattaisi lukea pari modernia yleistajuista evoluutiotutkijan laatimaa esitystä evoluutiosta ja sen tueksi esitetystä todistusaineistosta. Uskon kautta me kristityt ymmärrämme, että näkyvä ei ole syntynyt näkymättömästä, aivan vallitsevista tieteellisistä selityksistä riippumatta. Mutta tieteen pelisäännöt ovat kaikille samat, ateisteista kristittyihin ja buddhalaisista konfutselaisiin.
Alussa [בְּרֵאשִׁ֖ית ]Jumala loi [בָּרָ֣א] näkyvän näkymättömästä. Sitten tästä luomastaan näkyvästä vaiheittain luomakunnan sellaiseksi kuin hän sen tahtoi.
Kommentoin lyhyesti, että monien arvostettujen uskonnon- ja tieteenfilosofien mukaan usko ja tiede eivät ole suinkaan kaksi toistaan erillistä pelikenttää, vaikkeivat ne asetukaan yksi yhteen päällekkäin.
Tähän viittaa esim. em. Thomas Nagelin näkökulma, johon aiemmin viittasin. Tältä osin poikkitieteellinen keskustelu on varmaankin viisasta.
Tämän blogini pointti on kohdistaa kriittisen ajattelun kärki nimenomaan väitteeseen ohjaamattomasta evoluutioteoriasta. – Nähdäkseni tällainen teoria edellyttää maailmankatsomuksellisen ennakko-olettamuksen (yleensä materialistisen). – Tässä suhteessa blogin nuori kristitty ei ole perusasioista niinkään pihalla (vaikka Ketomäki näin väittää).
Vetäydyn nyt kuitenkin tästä keskustelusta hetkeksi. – Meitä järkyttävät tällä hetkellä työalueellamme tapahtuneet surmat.
Esirukous surmattujen omaisten jaksamisen puolesta ja jaksamista myös sinulle ja perheellesi Manu.
Sikäli jos jo keskustelun alkuasetelmassa typistämme vaihtoehdot ns. Nuoren Maan kreationismiin ja toisaalta ontologiseen naturalismiin, jää vuorovaikutukselle kovin vähän tilaa. Sikäli jos hyväksymme tieteen välineeksi tietoteoreettisen naturalismin, joka ei ota kantaa siihen, onko yliluonnollisia asioita olemassa, voimme määritellä uskon ja tieten pelikentät. Luoja todistaa luomistyöstään luomakunnassa ja Raamattua tulee tutkia luomakunnan kanssa rinnan.
Mikäli hylkäämme naturalismin kokonaan jäämme sen vakuutuksen varaan että Raamattu on Pyhän Hengen inspiroima. Mikäli näin ei olisi, olisi usko Raamatun luomiskertomukseen vain yksi sosiaalinen konstruktio muiden joukossa.
Miksi ’yksi sosiaalinen konstruktio muiden joukossa’ saisi eteensä määritteen ’vain’? Onhan Suomikin yksi itsenäinen valtio muiden joukossa olematta kuitenkaan ’vain yksi’.
Martti Pentti, varhaisten kristittyjen Raamattu oli Vanha testamentti ja luomiskertomus kuuluu siihen. Tulkintamahdollisuuksia voi olla useita, itse teksti on ja pysyy.
Epäily siitä, onko kirkkomme pyhät kirjoitukset Pyhän Hengen inspiroimia horjuttaa kristillisen uskomme ydintä. Kristillisen uskomme ydin on siinä, että Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu. (1 Kor 15 3-4)
’Pyhältä Hengeltä saadun ilmoituksen’ ja ’vain yhden tekstin muiden joukossa’ lisäksi on toki paljon vaihtoehtoja ja välimuotoja. Vanhan testamentin luomiskertomus on tuskin merkityksetön jäänne monenkaan sellaisen mielestä, joka ei sen Jumalallisuuteen uskokaan. Pyhän Hengen inspiraationkin voi ymmärtää eri tavoin. Tätä tarkoitin kommentillani. ”Kristillisen uskomme ydin on siinä, että Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu.” Tämä on kristityille Raamatun ydin. Se pysyy sellaisena, vaikka tuota ydintä tukevissa eri ikäisissä teksteissä olisikin nykyisen tietämyksen mukaan asiavirheitä ja mielikuvituksellisia sepitteitä. Joskus sadun kertominen on paras keino kertoa syvällinen totuus ihmisestä ja elämästä.
Kiitos Jukka Kivimäelle asiallisesta ja syvällisestä pohdiskelusta!
Jukka on oikeassa siinä, että usko Jumalaan Luojana on tunnustuskysymys. Martti Pentti liikkuu kristittynä kaltavalla pinnalla, joka nähdäkseni väistämättä viettää Raamatun ilmoitusluonteesta luopumiseen. – Se on tie kristinuskon ydintunnustautuksesta luopumiselle.
On toki totta, että kristillisestä uskosta luopumisessa on monta väliasemaa, mutta suunta on kuitenkin ilmeisellä tavalla tunnustuksesta pois, jos luomisen sanoma relativoituu. Eräs kristillisen uskon peruslähtökohta on sen historiallisuus. History = His story. – Jos esim. Jeesuksen luut löydettäisiin, se olisi ylösnousemuksen ilosanomaa julistavan kristinuskon loppu. – Varmaan tämänkin jälkeen liikkuisi vielä leipäpappeja, jotka puhuisivat opettavaisesta sadusta ja armon ideasta, mutta todellinen uskottavuus olisi kuitenkin jo mennyt.
Pinnan kaltevuudesta en osaa sanoa sitä tai tätä. Kirkko on kuitenkin uskoakseni kutsuttu liikkumaan niillä pinnoilla, joilla ihmiset ajatuksineen kulkevat. Järkkymättömän tasainen pinta, josta ei lipsu oikealle eikä vasemmalle on useimmiten montun pohjalla. Sieltä ei valo näy eikä sana kuulu.
Martti Pentti,
Olet aivan oikeassa siinä, että kristillinen kirkko on ”kutsuttu liikkumaan niillä pinnoilla, joilla ihmiset ajatuksineen kulkevat”.
Miten tämä liikkuminen jopa ”maan alimpiin paikkoihin” asti sitten tapahtuu?
Se tapahtuu Jeesuksen Kristuksen kanssa, Hänen sanaansa juurtuneina ja tunnustuksessa pysyen (Hepr.10:23).
Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa.” (Joh.8:51).
Jeesus kutsuu meidät kiinnittämään ankkuriköytemme Raamatun sanan varaan. Näin voimme hänen palvelijoinaan etsiä kaikkia kadonneita kaikkialta, myös harhautuneiden ideologioiden piireistä kotiin kutsuen. – Emme voi olla kuitenkaan itse vieraiden opin tuulten vietämissä (Juud.1:12). Meidän tulee kiinnittyä Jeesukseen.
Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen, joka on uskollinen asettajalleen, niinkuin Mooseskin oli ”uskollinen koko hänen huoneessansa”. (Hepr.3:1-2)
Kaikki Raamatun sanat eivät ole Jeesuksen sanoja. Ennen kaikkea Raamattu ei ole Sana. Jeesus on lihaksi tullut Jumalan Sana. Raamattu toki ilmoittaa Hänet, mutta se ei tee Jeesusta alisteiseksi Raamatulle. Mitä ankkuriköyteen tulee, siitä Raamattu sanoo näin: ”Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen. Sinne Jeesus meidän edelläkävijänämme meni.”
Martti Pentti,
Jumala ei ole toki kirjaimiin SIDOTTU paperijumala, mutta Jumala on SITOUTUNUT toimimaan oman Raamatussa ilmoittamansa sanan ja sen lupausten mukaan.
Jos luet Jeesuksen sanoja, huomaat usein viittaukset Raamatun kirjoituksiin… ja Jeesuksen sitoutumisen niihin:
”jotta kävisi toteen, mitä on sanottu… (Matt.8:17; Ks. myös 13:14; 13:35; 21:4; 26:54; 27:9 jne.)
Jos laitat johonkin Raamatun hakukoneeseen hakusanan *sana*, huomaat, miten usein Raamatussa nousee esille ajatus kirjoituksista Jumalan sanana.
Tässä on eräs hieno kohta:
”Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.” Snl. 30:5
Seuraavakin jae on hieno: ”Hänen sanoihinsa älä lisää mitään — hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.” Taipumus lukea Raamatusta Jumalan ilmoituksena sellaistakin, mikä ei sitä ole, on voimakas. Tämä koskee vaikkapa luomiskertomusta, joka on tässä esimerkkinä.
Martti Pentti,
Tässä blogissa on lähtökohtana nuoren kristityn oivallus nähdä luomisen ja kaikkien siihen liittyvien prosessien ohjaimissa Jumala, – Luojana. – Tämä on varmasti relevantti tapa ”lukea Raamatusta ilmoituksena” juuri se pääpointti. – Eiköstä vain?
Eikö ole muuten mielenkiintoista, että Jeesus Kristus nostaa Raamatun kirjoituksista totuutena esille juuri ne kertomukset, joiden kohdalla nykyään välillä halutaan kyseenalaistaa niiden arvo Jumalan ilmoituksena (luominen, Matt.19:4-6/ vedenpaisumus Matt.24:37-39/ Aabraham Joh.8:56/ Sodoma ja Gomorra Matt.10:15; 11:23-24/ Lootin vaimon kohtalo Luuk.17:32/ Daavid Matt.12:3-4/ Joona Matt.12:39-41; Luuk.11:29-32)?
Näemme selvästi, että Jeesus puhuu Raamatun kirjoituksista niin, että hänen tavassaan siteerata niitä heijastuu em. Kirjoituksille annettu jumalallinen arvo ja auktoriteetti. – Jeesus menee jopa niin pitkälle, että tekee Raamatun sanasta kriteerin hänen messiaanisen asemansa oikein ymmärtämiselle ja tunnistamiselle:
46 Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua — juuri minusta hän on kirjoittanut. [1. Moos. 49:10; 5. Moos. 18:18]
47 Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puhettani!” [Luuk. 16:31]
(Joh.5:46-47)
Tuskin voimme löytää kristittyinä arvovaltaisempaa ja painavampaa argumenttia ottaa Raamatun sana hyvin vakavasti, Jumalan sanana ja ilmoituksena!
Ottaako Jeesus nämä esille historiallisina tositapahtumina vai kaikkien tuntemina kertomuksina, jotka kertovat totuuden Jumalasta? Tätä emme voi tietää. Jeesus kylläkin itse kertoi tarinoita. Tuskin tuhlaajapoika tai laupias samarialainenkaan olivat todellisia henkilöitä. Vanhan testamentin arvo ei ole siinä, että se kertoisi yksityiskohtaisen totuuden eri tapahtumien kulusta. Mielestäni Raamatun lukeminen ’tietosanakirjana’ on Sananlaskujen tarkoittamaa ’petosta, josta vaaditaan tilille’.
Martti Pentti,
Sinulla näyttää olevan hiemaan tarvetta erottaa historia ja tarina toisistaan(?). – Raamattua läpäisee malli: history = His story!
Totuus Jumalasta sitoutuu historiaamme, ja Jumala ilmaisee itsensä sen kautta. – Tämä ajatus läpäisee koko Raamatun. Siksi puhumme pelastushistoriasta. – Tämä on myös vahvasti historioitsija ja evankelista Luukkaan teologiaa… ja tässä on muuten eräs kristinuskon ja islamin välinen ero… tämä näkyy myös uskontunnustuksissamme (”…kärsi Pontius Pilatuksen aikana…” jne.)
’History = His story’ on englanninkielinen sanaleikki, arvatenkin amerikkalainen. En osaa pitää sitä minään syvällisenä teologisena oivalluksena.
Todellisista henkilöistä ja heille todella tapahtuneista asioista ja niiden vaikutuksesta kansoihin ja maailmaan kertova historia ei ole sama kuin legendat ja myytit, joiden tehtävä ei ole tallentaa vaan havainnollistaa muuten käsitteelliseksi jäävää.
Raamatussa on historiankirjoitusta, mutta se ei ole sitä kokonaan. Sen lisäksi siinä on paljon sellaista, mitä kutsumme kaunokirjallisuudeksi. Lisäksi siinä on tietysti rukousta, saarnaa, opillista pohdiskelua, yhteiskunnallista julistusta ja muuta.
Martti Pentti,
Ei ole pääsääntöisesti avaruustiedettä erottaa Raamatun teksteissä toisistaan esim. Jeesuksen vertauksia (opettavaisia tarinoita) ja kuvausta, joka pyrkii kuvaamaan todellisia tapahtumia.
Oletko Martti P. kysynyt itseltäsi haluatko relativoida ja nähdä tietyt Raamatun tekstit kenties vain opettavaisina tarinoina, koska näin ehkä pelaat itsellesi suurempia vapauksia asettua niiden yläpuolelle?
”Ei ole pääsääntöisesti avaruustiedettä…” Joillekin se näyttää olevan. Ainakin tässä keskustelussa koen, että minua pidetään tätä erottamisen taitoa tähdentäessäni jonakin maallistumisen ja Jumalan kyseenalaistamisen katalana asiamiehenä.
Martti Pentti,
Tuollainen asia kuulostaa niin ikävältä, että se pitää arvioida tarkoin. – Voitko eritellä mitä olet Raamatun suhteen sanonut, kun sinua on arvioitu noin kriittisesti, ja olet kokenut sen epäoikeudenmukaisena?
”Oletko Martti P. kysynyt itseltäsi haluatko relativoida ja nähdä tietyt Raamatun tekstit kenties vain opettavaisina tarinoina, koska näin ehkä pelaat itsellesi suurempia vapauksia asettua niiden yläpuolelle?” Muotoilet itse näin kriittiset arviosi, Manu Ryösö.