Tuntuisi pahalta, jos suomalaisia kohdeltaisiin huonosti
On hyvä muistaa nykyisen hyvinvoinnin keskellä, miten me suomalaiset olemme saaneet hädässä apua. Esimerkkinä tästä ovat vaikkapa Ruotsiin lähetetyt sotalapset ja saatu talousapu eri aikoina tai muuttoliike Amerikkaan ja Ruotsiin.
Tänäänkin paljon suomalaisia lähtee maailmalle, kuka opiskelun, kuka työn perässä. Meistä tuntuisi pahalta, jos heitä siellä kohdeltaisiin huonosti.
Amerikan siirtolaisuuden huippukausi sijoittui viidentoista vuoden ajalle viime vuosisadan alussa (1899 – 1914), jolloin muuttajia oli noin 220 000. Silloinkin lähdettiin suuren meren yli. Suomalaisten ei ehkä ollut pakko lähteä aivan hengen hädässä, pakolaisleireistä, joissa olisi sinnitelty jo vuosia
He lähtivät hakemaan parempaa elämää ja vapautta, myös pakoon köyhyyttä ja nälkää, jopa vainoa, elettiinhän Suomessa silloin sortovuosia ennen maamme itsenäistymistä. Sata vuotta sitten puhuttiin siirtolaisista, ei pakolaisista tai turvapaikanhakijoista, kuten tänä päivänä.
Pakolaisten määrä kasvaa maailmassa koko ajan. Yhä useammat kärsivät sodista ja nälästä, vainosta ja valtataisteluista. Viime vuonna Välimeren yli tuli noin 220 000 pakolaista, siis sama määrä vuodessa kuin täältä lähti 15 vuodessa! Toki lähtömaiden asukasluku on paljon suurempi. Tuhansia on lisäksi menehtynyt näillä vaarallisilla laivamatkoilla.
Välimeri on kristinuskolle tärkeä meri. Kristinusko levisi ensimmäisinä vuosisatoina sen rantoja pitkin ja saavutti ennen pitkää meidätkin. Suomalaiset käyvät nyt kamppailua arvojensa kanssa, miten suhtautua lisääntyvään pakolaisten määrään.
Sosiaalisen median keskustelussa eräs kommentoija arveli kirkon työntekijöiden ja muun kirkon väen kannattavan maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta oman etunsa vuoksi. En ymmärtänyt, mitä väitteellä tarkoitettiin. Kyse ei ole kirkon edunvalvonnasta vaan kirkon olemuksesta: Hädässä olevia ihmisiä on autettava.
Uskontojen ja erilaisten kulttuurien kanssa eläminen on arkipäivää myös Suomessa ja tulevaisuudessa vielä enemmän. Uskontojen välinen keskustelu on rauhantyötä. Kristityille kautta historian pakolaisuus on tuttua ja vieraanvaraisuuden tulee olla meille ominaista.
Kristuksen kirkko on maailmanlaajuinen.
Auttaminen on asennekysymys. Kotouttaminen toimisi varmaan ihan hyvin jos kunnat ”palkkaisivat”tulijoiden naapureita opastajiksi. löytyisikö tälläisiä naapureita on sitten toinen juttu. Jotain hyötyä paikallisten pitäisi päästä saamaan. Muuten asenteet eivät muutu.
Romanien kerjääminenkin on vain kovettanut aseteita heikommassa asemassa olevia kohtaan. Kuljemme heidän ohitseen edes vilkaisematta. En tiedä tekeekö kirkkokaan mitään heidän hyväkseen.