Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät. (Room. 2:1-2)
Tämä kohta alkaa sanalla sentähden ja viittaa edellisen luvun loppuun; miksi (meitä) tuomitsijoita odottaa suurempi tuomio, kuin niitä joita he (tai me) tuomitsevat (vert. Room. 2:1-5)?
Väitän, että samat teot viittaavat Jumalan tahdon rikkomiseen tavalla tai toisella; miksi ainoastaan synnittömät saavat tuomita toisia (vert. Joh. 8:1-12); miksi Jumala ei hyväksy tekopyhää hurskastelijaa?
Kun näemme roskan lähimmäisemme silmässä, niin kumman valitsemme helpommin lain vai evankeliumin ja miksi tämä on meille luonteva valinta?
Kuka meidän mielestä ansaitsee armon ja keille Jumala on armollinen?
Miksi meidän on (tai ei ole) helppo antaa anteeksi?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Tahraton seurakunta (12.2.2015)
Aikaisin aamulla (26.2.2015)
”Niistä paistaa läpi Arin verinen menneisyys ja viha kristittyjä kohtaan.”
Totta on että menneisyydessäni on abortteja, en sitä kiellä, mutta mistä tämä johtui ja miksi ei minulla ollut yhtään ymmärrystä että ne olisivat Jumalan tahdon vastaisia?
Siis olen vauvana luterilaisittain ”kastettu” eli vanhempani kuuluvat luterilaiseen kirkkoon, olen sitä ikäluokkaa joka laitettiin pyhäkouluun, en kokenut sitä vastenmielisenä vaan päinvastoin näin muistelen. Kävin rippikoulun ja konfirmoitukin olen. Siis olenko saanut ”riittävästi” opetusta luterilaisittain?
Miksi, jos ne kaikki lupaukset pitäisivät paikkaansa mitä minulle on opetettu, tein mitä tein, esim kun aloin seurustella erään nuoren tytön kanssa viettelin hänet ”huoruuteen” ja sain hänet valitsemaan minun ja jumalansa välillä, siis hän kirjoitti näin kirjeessä. Miksi Jumala antaisi lapsiensa satuttaa toisiaan ja varsinkin elävän seurakunta nuoren tulla vietellyksi, siis nuoren joka evankelioi kaduilla ja todisti uskovansa Jeesukseen? Miten Pyhä Henki vaikeni?
Nyt ymmärrän että olin ”kuuro ja sokea” Jumalan äänelle, eikä minussa ollut Pyhää Henkeä.
Kun elämäni meni umpikujaan niin huusin Jumalan apua ja voimaa, KIITOS Jumalan Hän auttoi.
Jeesus paransi paatuneen sydämen että aloin ”nähdä ja kuulla”, Pyhä Henki tuli minuun, UUDESTISYNNYIN, kaikki entinen pyyhittiin pois ja vanhat syntini annettiin armosta anteeksi, en millään armoa ollut ansainnut.
Jeesus tuli kutsumaan syntisiä parannukseen, kutsuu työn ja kuormien uuvuttamia, siis niitä joilla ei ole enää mitään mistä pitää kiinni, heille Hän antaa levon. Siis niitä joilla ei ole oikeastaan enää mitään, sillä on niin monia asioita joista ihminen pitää alitajuisesti kiinni eikä käänny ja tee parannusta. Jeesusta yritetään sovittaa omaan ymmärrykseen ja elämään, ei olla valmiita luopumaan omasta elämästä ja alkamaan seuraamaan Jeesusta.
Matt. 16:25
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Ari, kommenttisi ei rakenna edes sinua itseäsi, etkä halua kasvaa kohti Kristusta. Sinun on aivan turha tulla opettamaan kristittyjä, koska itse et halua elää kristittynä. Sinulle on ollut aivan turha kirjoittaa mitään, koska olet sokea. Satoja kertoja blogillani on sinulle vastattu. Silti esität omia vihakommentteja, etkä kunnioita kanssakeskustelijoita, etkä ota huomioon mitä sinulle on kirjoitettu. Sinä et pysty elämää ihmisiksi vaan oma ylpeä itsesi on aina läsnä, eikä sinun kanssa kukaan pysty keskustelemaan. Mielestäni mitään kristillistä kasvua ei kommenteissasi ole näkynyt. Avioliitossa kasvaa ottamaan muut huomioon, näin myös sinä.
Kommenttisi K24:ssä pilkkaa Jumalaa, omia vanhempiasi, vähättelee Kristuksen armoa, pilkkaa kristittyjä ja lähes aina ne ovat vihakommentteja. SAMAT sinun sadat kommentit viuhuvat, eikä ne liity mitenkään blogin aiheeseen, josta voi keskustella. Pidän sinua TROLLAAJANA, joka ei kuulu Kristuksen kirkkoon. Olen useasti esittänyt toivomuksen, ettet tule kommentoimaan blogilleni. Sinun kommentit vievät harhaa JOKA KERTA. Hienosti alkanut blogin kommenttiketju katkeaa usein ARI PASASEN omahyväiseen VIHA KIRJOITTELUUN.
Toivoisin, että tulisit valoon pimeydestä ja liittyisit kristilliseen seurakuntaan ja ole läsnä tilaisuuksissa, jossa Jeesus Kristus on läsnä. Olisi tärkeää, että sinäkin pääsisit Tielle, joka vie taivaaseen.
.
Ari, toivon, ettet kommentoi blogillani!
.
Aikaisemmin olin valmis tapaamaan sinut, mutta tapaamiset ovat jääneet, koska sinulle se ei ole sopinut.
ps. kommentistani näkyy vahvasti lääkityn sanoja. Nyt menen lepäämään.
Juha Heinilä, todistan omasta elämästäni.
Nyt olis aikaa tavata kun olen muutaman viikon sipoossa arkipäivät, vieläkö kiinnostaa kuulla minun todistukseni siitä mitä hyvää Jumala on minulle tehnyt?
Ari, toki todistat, mutta kommenttisi eivät ole liittyneet kulloiseenkin aiheeseen vaan olet vetänyt omia vihasoolojasi.
Olen keuhkokuumeessa. Joten en ole sellaisessa kunnossa, että haluaisin keskustella kanssasi.
Ari tuo 10.20 kommenttisi vahvistaa, sen mitä olen sinun kirjoituksistasi ymmärtänyt. Ihminen joka tietää tehneensä väärin on joutunut Jumalan Lain eteen. Synti nimittäin herää lain kautta.
Mistä olisit tiennyt tekeväsin niitä vääryyksiä, jollei laki olisi saanut sinua kiinni vääryydestä? Mistä tiesit apua huutaa jollet olisi tiennyt keneltä apua anelet. Sait avun ja muutuit, mutta Jumala työ sinun kohdallasi oli alkanut jo lapsuutesi päivinä.
Kun käännyit Herran puoleen niin Hän sinua kuuli ja antoi Armon.
Näin on käynyt lukemattomille ihmisille kautta aikain.
Nyt se mikä on tärkeää, on se, että ymmärrät, että se mikä on tapahtunut sinulle, ei merkitse sitä, että ne, joille ei ole tapahtunut kuten sinulle on tapahtunut eivät olisi uskossa Jeesukseen Kristukseen.
Eihän kaikki Kristityt ole tulleet tuntemaan Jeesusta samoin kuin Paavali. Saul oli murhamies ja vainosi Jeesuksen seuraajia, mutta kun kääntyi, niin ei alkanut julistamaan muuta kuin Kristuksen Armon Evankeliumia.
Yksi kääntyy kovalla ryminällä, toinen hiljaa hissukseen, jokaisella on kuitenkin sama Jumalan Armo.
Se että kuljit elämäsi polkuja harhaan, pois Jeesuksen luota, ei tarkoita, että jeesus olisi sinut hyljännyt. Päinvastoin, kun jouduit pimeyteen ja syyllisyytesi sai sinut tuskaan, Huusit Hänen puoleensa ja sait Pelastuksen.
Niin tulee meidän siis julistaa Jumalan Väkeviä tekoja, eikä katsoa enää taakse. Saul muutti nimensä Paavaliksi (pieneksi), juuri sen tähden, ettei pitänyt itseään niiden Apostolien vertaisena, jotka olivat nähneet Herran kävelemässä keskuudessamme.
Olen sitä mieltä, että henkesi on paisunut niin suuren Armon tähden, ettet tahdo nähdä meitä heikkouskoisia edes uskoviksi. Sama herra meillä on kaikilla. Sinulla on kiivaus Jumalan puoleen mutta ei taidon mukaan, Varo, ettet houkuttele itsesi seuraajia niistä, jotka etsivät Kristusta.
Jumala on kuluttava tuli. ”Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut” muistivat opetuslapset kun näkivät Jeesuksen vihastuvan sen aikaiseen temppeli järjestykseen.
Psalmi 69 sanoo:
”Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti.
Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni.
Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani.
Enemmän kuin hiuksia päässäni on niitä, jotka minua syyttömästi vihaavat; paljon on niitä, jotka tahtovat tuhota minut, jotka syyttä ovat vihollisiani; mitä en ole ryöstänyt, se täytyy minun maksaa.
Jumala, sinä tunnet minun hulluuteni, eivätkä minun vikani ole sinulta salassa.
Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.
Sillä sinun tähtesi minä kärsin herjausta, pilkka peittää minun kasvoni.
Veljilleni minä olen tullut vieraaksi, olen tullut oudoksi äitini lapsille.
Sillä kiivaus sinun huoneesi puolesta on minut kuluttanut, ja niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun.
Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille. On hyödyllistä aika ajoin pohtia sitä, että olemmeko itse alkaneet tuomariksi ja mitä se kertoo omasta uskostamme. Vaikka meillä olisi 100 % tieto ja punnitsisimme oikein, niin silti meillä ei ole oikeutta esiintyä tuomarina. Millä oikeudella osoittelemme toisia sormella, vaikka uskoisimme omiin luuloihin toisista? Peilinä oleminen eli tuomitsevan väitteen heittäminen takaisin tuomitsijaa kohtaan voi joskus avata silmiä, mutta aina maaperä ei ole otollinen. Aihe on varmaan sellainen, johon on hyvä silloin tällöin palata.
Vielä en ole toipunut riittävästi keuhkokuumeesta, joten uutta aihetta en tänään laita, mutta toivottavasti ensi torstaina on sen aika. Kiitos kaikille, jotka olette rukoilleet puolestani.