Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät. (Room. 2:1-2)
Tämä kohta alkaa sanalla sentähden ja viittaa edellisen luvun loppuun; miksi (meitä) tuomitsijoita odottaa suurempi tuomio, kuin niitä joita he (tai me) tuomitsevat (vert. Room. 2:1-5)?
Väitän, että samat teot viittaavat Jumalan tahdon rikkomiseen tavalla tai toisella; miksi ainoastaan synnittömät saavat tuomita toisia (vert. Joh. 8:1-12); miksi Jumala ei hyväksy tekopyhää hurskastelijaa?
Kun näemme roskan lähimmäisemme silmässä, niin kumman valitsemme helpommin lain vai evankeliumin ja miksi tämä on meille luonteva valinta?
Kuka meidän mielestä ansaitsee armon ja keille Jumala on armollinen?
Miksi meidän on (tai ei ole) helppo antaa anteeksi?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Tahraton seurakunta (12.2.2015)
Aikaisin aamulla (26.2.2015)
Kun näemme roskan lähimmäisemme silmässä, niin kumman valitsemme helpommin lain vai evankeliumin ja miksi tämä on meille luonteva valinta?
Tämä on mielestäni vaikea kysymys. Monesti omassa mielikuvituksessa lähimmäisen toiminta tulkitaan mahdollisimman vinoksi ja sitten omien luulojen perusteella tehdään johtopäätöksiä.
Kuinka ottaa lähimmäinen oikein huomioon? Sielunhoitotilanteissa voi tulla esille ties mitä asioita. Henkilö voi ripittäytyä suuristakin synneistä. Synneistä päästösanojen jälkeen meidän pitää unohtaa kaikki se mitä ripittäytyjä on sanonut, eikä muistella niitä kun näemme seuraavan kerran.
Minkälainen ihminen kelpaa rippi-isäksi? Minun mielestä vanhempi kristitty, joka ei ole juorukello.
En liitä silmässä olevaa rikkaa millään lailla rippiin. Lausehan viittaa siihen, että minä hoksaan toisessa olevan pikkuvian huomaamatta omia suuriakaan puutoksiani.
Rippi taas on ymmärtääkseni juuri sitä, että ne omissa silmissäni olevat parrut vaivaavat minua niin, että jonkun on autettava niistä eroon. Nyrkkisääntönä lienee, että lähimmäisen sielunhätä otetaan puheeksi vain hänen alotteestaan ja silloinkin varovasti.
Martti Pentti, kiitos hyvistä ajatuksista. Ajattelen, että lähimmäisen synnit ovat aina pienempiä, kuin mistä itse olen vapautunut. En koskaan voi asennoitua lähimmäiseen siten, että hän on suurempi syntinen kuin minä, tunnustaisi hän mitä tahansa syntejä (tai tekisi mitä tahansa).
Martti Pentti :”Rippi taas on ymmärtääkseni juuri sitä, että ne omissa silmissäni olevat parrut vaivaavat minua niin, että jonkun on autettava niistä eroon”
Omissa silmissäni olevat parrut vaivasivat joskus niin pahasti, että osallistuin ortodoksi-isäni rippiin ja tunnustin itkien, että olin joutunut juopuneen väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Sain ”syntini” anteeksi ja kehoituksen siunata vaan ei kirota väkivaltaista hyökkääjää. Kun ”syntinen” sieluni kuitenkin on sitä mieltä, että se ”toinen poski” on jo nyt tullut käännettyä liiankin monta kertaa, olen päätynyt ”kaariutriomaiseen” ratkaisuun, että ”pidän syntini ja järkeni”.
Kiitos Tuula. Ainoastaan omista synneistä voi ripittäytyä. On väärin syyllistää uhria rippitilanteessa tai muuten. Esim. omapa on vikasi jos olit yömyöhää jossain tai pukeutunut ”väärin”.
Anteeksiantaminen voi olla pitkä prosessi, joka lähtee siitä, että pyytää Jumalalta voimaa antaa anteeksi. Isot asiat voi viedä useita vuosia, ennen kuin pystyy antamaan anteeksi, vaikka halu siihen olisi. Jotkut asiat ovat voineet aiheuttaa tosi isot ”ruhjeet”, jotka tekevät kauan kipeää.
Juha Heiunilä :”Esim. omapa on vikasi jos olit yömyöhää jossain tai pukeutunut “väärin”.”
Olen samaa mieltä, mutta kun tässä tapauksessa oli kysymyksessä asiakastapaaminen tavallisen työpäivän aamuna klo 8.30 ja johtotason henkilö, jonka kanssa tapaaminen oli sovittu, tuli tapaamiseen juovuksissa vietettyään edellisenä iltana railakkaan kokousillan Helsingissä yhdessä liiketovereidensa kanssa.
Niin, joissakin töissä voi olla aika isokin riski joutua väkivaltaisen ”asiakkaan” uhriksi. Täytyy nostaa hattua niille, jotka tekevät näitä vaativia töitä joko palkalla tai ilman palkkaa.
Juha Heinilä :”Täytyy nostaa hattua niille, jotka tekevät näitä vaativia töitä joko palkalla tai ilman palkkaa.”
No enpä tiedä tarvitseeko tässäkään tapauksessa nostaa hattua kenellekään. Ortodoksi-isä, jolle asiasta ripittäydyin, sanoi mielipiteenään, että nämä tapaukset kertovat ihmisten tyhjyydestä ja halusta omistaa se, jonka he olettavat heidän sisäisen tyhjyytensä pystyvän poistamaan. Näin ollen tämä(kin) asia kuuluu mielestäni papistolle hoidettavaksi kuuluvaan ”regimenttiin”.
Tuomitseminen sopii hyvin tämän blogin aihepiiriin sillä keskustelut tässä blogissa ovat usein päätyneet erimielisyyksiin sekä toisen tuomitsemiseen vaikka keskustelun aiheet ovat olleet raamatullisia ja Raamatusta on löydetty peruste omille näkökannoille.Tuomitseeko esivalta Jumalan antamalla vallalla siten kuin muutama kommentti Paavalin kirjoituksiin vedoten antaa ymmärtää vai onko esivalta kaukana Jumalasta on jo toinen kysymys.Ensimmäinen ja toinen maailmansota ihmisten teurastamisineen oli Neuvostoliittoa ja Japania lukuunottamatta kristillisen arvopohjan omaavien valtioiden välistä sotaa ja islamin uskoiset,hindulaiset ja budhalaiset elelivät samaan aikaan kaikessa rauhassa.Olisiko maailmansotien lopputulos ollut erilainen,jos kristillinen papisto esivallan pokkuroinnin sijaan olisi kieltänyt ihmisiä tottelemasta esivaltaa vetoamalla rauhaan valtioiden välillä.Kristityn tehtävänä on kunnioittaa esivaltaa vaikka Paavalin kirjoitus Jumalan esivallalle antamasta vallasta on ristiriidassa Johanneksen ilmestyksessä olevan kirjoituksen kanssa-”Tule,minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion,joka istuu paljojen vetten päällä,hänen,jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet.” Jään mielenkiinnolla odottamaan tuomitsevia mielipiteitä.
Juha-Veikka, kiitos hyvästä kommentista. Tuomitseminen on hyvä aihe meille kaikille. Yllä olevassa kuvassa voin nähdä itseni. Ehkä joku muu voi nähdä siinä oman kuvansa. Aika helposti tuomitsemme lähimmäisemme, vaikka itse olemme vapautuneet suurista synneistä. Sota on aina väärin. Joskus nousee valtaa sellaisia, jotka haluavat näyttää voimansa ja tehdä historiaa.
Matt. 7:2
Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan. Tämä on kummallinen
saarna. Siitä nähdään, että Jumala pitää melkein tärkeämpänä palvella
lähimmäistä kuin häntä. Häntä itseaän koskevassa asiassa hän antaa
anteeksi kaikki synnit eikä tahdo kostaa rikoksiamme. Jos sitä vastoin
käyttäydymme pahoin lähimmäistämme kohtaan, hänkään ei tahdo olla
kanssamme sovinnossa eikä antaa mitään anteeksi.
Tämä mittaaminen tapahtuu siis uskon jälkeen eikä ennen sitä. Ennen kuin
näet tulit uskoon, Jumala ei kohdellut sinua oman ansiosi vaan armon
mukaisesti. Hän antoi sinun tulla sanansa luo ja julisti sinulle synnit
anteeksi. On kuin Jumala nyt sanoisi: Mittaa siis sinäkin muille
ihmisille samoin, mutta jos et, sinulle käy samoin kuin muille teet.
Sinä et suosi heitä. Minäkään en tahdo olla sinulle suosiollinen. Sinä
tuomitset ja hylkäät heidät. Minäkin tahdon hylätä ja tuomita sinut.
Sinä otat heiltä, mutta et anna mitään. Minäkin tahdon ottaa sinulta
enkä mitään anna.
Tässä tapahtuu siis uskon jälkeinen mittaaminen. Herra Jumalamme antaa
niin suuren merkityksen lähimmäiseen kohdistuville teoille, että hän
peruuttaa meille tekemänsä hyvän, ellemme mekin tahdo tehdä hyvää
lähimmäisillemme. Me näet selvästi osoitamme, ettei meillä uskoa olekaan
ja että olemme vääriä kristittyjä.
(Martti Luther – Mannaa Jumalan lapsille)
Martti, kiitos hienosta kaimasi pyhän Martti Lutherin mannasta. Näin on.
Martti Pylkkänen, otit Lutherin ”mannaa” kirjoituksen esille, kuinka näet hänen tsensä rakastaneen lähimmäisiä?
Vertaa Jeesuksen Sanoihin:
43 Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’.
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” (Matt.5)
Ari, sinä et ole kristittyjen tuomari, etkä kenenkään muidenkaan. Luulisi meillä olevan omissa teoissamme riittävästi pohdittavaa. Osoittelemme muita sormella, vaikka omat teot ovat olleet ja ovat ties mitä. Tuomarointi kuuluu yksin Jumalalle.
Juha Heinilä, onko asian esille tuominen tuomarointia, siis kun on kyse jo tehdyistä teoista ja kun ne ovat ristiriidassa puheitten kanssa niin onko tämän ristiriidan esille tuominen ”tuomitsemista”?
Jos joku puhuu ”rakastakaa lähimmäistä” ja itse kohtelee lähimmäisiä kaltoin niin onko sen esille tuominen tuomitsemista?
Entä kun joku puhuu ”älä tuomitse” ja itse estää toisinajattelijoiden kirjoittamisen ”omalle” blogilleen, niin onko tämä ”tuomitsemista?
Mitä on ”sokeus”, sitä ettei ”näe” omia tekojaan.
Ari, sinä osoittelet ainoastaan muita sormella. Minun blogilla on tarkoitus pohtia ainoastaan omaa elämää. Paljon tärkeämpää on kilvoitella siinä, että me itse olemme oikealla tiellä kuin siinä, että yrittää osoittaa kaverin kulkema tie vääräksi. Näen sinut kommenttiesi perusteella ainoastaan Kristuksen, Jumalan armon ja hänen seuraajien pilkkaajana. Tulen jatkossakin poistamaan kommenttejasi blogiltani.
Jeesuksen Kristuksen vertaus armottomasta palvelijasta laittaa meidät lujille. Minkälainen minä itse olen?
Jeesus vastasi kysymykseen montako kertaa pitää veljelle antaa anteeksi: ”Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi. Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: ’Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.’ Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ’Maksa, minkä olet velkaa.’ Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: ’Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.’ Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: ’Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?’ Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydäsestänne anteeksi.” (Matt. 18: 22-35)
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Mitä edellä olevat Jeesuksen Sanat tarkoittavat, sitä että jokaisella ihmisellä on paatunut sydän ennenkuin ihminen kääntyy ja Jeesus sen parantaa.
Mitä sitten ”sokeus” ja ”kuurous”, sitä ettei ”näe” kuinka itse elää, esim. kun puhuu ”älä tuomitse” niin itse kuitenkin tuomitsee tai kun opettaa ”rakasta lähimmäistä” niin itse kohtelee lähimmäistä rakkaudettomasti.
Aino Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.
Ainoa tie pois paatuneisuudesta on juuri kääntyminen ja että Jeesus parantaa.
Jos joku on paatunut, niin ei hän itse sitä huomaa. Olisi myös kohtuullista pitää tunnustavia Kristittyjä kanssa kulkijoita itseänsä parempana ja ajatella heistä hyvää.
Arille voisi tehdä hyvää, antaa Lutherille anteeksi ja meille muille kristityille myös. Kirjoituksiasi kun lukee, niin niistä kuultaa läpi, että et pidä meitä edes kristittyinä, vaan paatuneina Lutherilaisina.
Ei Kristityn sydän ole ahdas, vaan siellä on Jumalasta tullutta Rakkautta ja Armoa, paljon anteeksiantoa ja ymmärrystä, ei syyttäjä ja armahtaja asu samassa talossa. Saatana on se joka syyttää Kristittyjä Jumalan edessä kaiken aikaan ja sanoo: ”Katso tuo ei ole kunnon Kristitty, ei ole noudattanut lakia kuten pitää ja on kastettu väärin, ei kelpaa.”
”Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.” Room.8
Pietari muistuttaa tästä valitsemisesta:
Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.
Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;
sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.” 2.Piet.1
Tuossa sanoo, että me tulemme Jumalan lupausten kautta osalliseksi jumalallisesta luonnosta ja että me niiden lupausten kautta varjellumme siitä turmelluksesta, mikä maailmassa vaikuttaa.
Juuri sen tähden meidän tulee osoittaa kaikkea pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä uskossa, jotta Jumalan Rakkaus, Armo ja kutsuminen ei jäisi kenenkään kohdalta piiloon, vaan, että jokainen saisi ymmärtää, että Jumalan valinta Kristuksessa on se lupaus, jonka me uskomme.
Kun olemme Kristuksessa, niin me olemme turvassa kaikelta.
Kun olemme Kristuksessa, niin olemme kiinni Juuressa, joka antaa ja kantaa hedelmät ajallaan.
Kuka on kaikkien palvelija?
Ismo Malinen, vihasiko Jeesus juutalaisia kun sanoi heillä olevan paatunut sydän?
Se että minä elin ennen ”luterilaisena” ja olin ”sokea ja kuuro” niin mitä hedelmää silloin tein, sitä jota nyt häpeän, mutta kun kohtasin Jeesuksen niin kun Hän paransi paatuneen sydämen ja avasi silmäni ja korvani niin uudessa tilassa kun ensinnäkin näin sen saastaisuuden ja valheellisuuden jossa ennen elin ja kun aloin kuulla rakkaan vapahtajani äänen niin aloin seurata Hänen Sanaansa.
Nyt hätäni on suuri teistä luterilaisista jotka vielä vaellatte valheen vankina, seuraten ihmis oppeja jotka kyllä kuuliaisille seuraajilleen lupaavat kaiken hyvän mutta ovat armottomia ja raakaudettomia ulkopuolisille, kuten historia todistaa ns ”uskonpuhdistuksen” hedelmistä, uskon sotia, vainoja ym.
On varmaan oikein tässä yhteydessä käyttää ’luterilaisessa’ lainusmerkkejä. Sokea ja kuurohan ihminen on usein aivan todella, Tilansa näkevä ja evankeliumin kuuleva voi sitten olla toikea luterilainenkin. Sillä ei tosin ole pelastuksen kannalta mitään merkitystä, vaikka olisi minkä tahansa kristillisen seurakunnan jäsen. Eivät meitä kirkkoisät tai uskonpuhdistajat pelasta, kannatamme sitten tai vastustamme heidän opetustaan.
Syntiinlankeemuksen seurauksena on yksi laajalle levinnyt vitsaus ihmiskunnassa on toisten tuomitseminen pahojen tekojen arviointi, niiden tietäminen ja eteenpäin vieminen.
Tämä vitsaus ja synti, ei tunnu poistuvan ihmisestä millään sillä niin syvälle se on syöpynyt. Kaikkein pahinta on se, että vaikka olisi seurakuntayhteys ja usko, niin silti tämä synti on helposti meissä. Tämä synti kulkee käsi kädessä hengellisen ylpeyden kanssa. On helppoa tehdä parannusta toisten synneistä, sen sijaan omien syntien arviointi on niin vaikeaa.
Herramme Jeesus tuntee meidät ja tietää varsin hyvin helmasyntimme joita mielellämme hellimme. Siksi Jeesus laittaa meidät koville, kun hän puhuu suoraan, ymmärrettävästi ja peittelemättä: ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi.”
(Luuk. 6:36-42)
Martti Pylkkänen, onko siis Jeesuksen SANAT:
15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään (Matt.7)
Turhia, koska nyt kun historia todistaa tiettyjen uskontojen kauheudet niin siltikö ne olisivat oikean evankeliumin mukaisia?
Tätä on sokeus eli ei nähdä oman uskon isien tekemiä kauheuksia ja jos niistä mainitaan niin se on SYNTIÄ?