Tuomitseminen

Martti Pentiltä hyvä kommentti kasteesta 12:37 Ajattelen paljolti samoin.

Ari olen tunnustanut kristusta ja julistanut evankeliumia siitä päivästä lähtien, kun sain kohdata Jeesuksen, enkä ole taakseni katsellut, kuten ei kylväjän tule tehdä, hän kylvää Sanaa, joku kastelee, mutta Jumala antaa kasvun. Herra vaikuttaa kaiken. Hän on Alku ja Loppu.

Mitä itseeni tulee, niin olen kyllä käynyt aikuisenakin kasteella, mutta sen tein harhaillessani ja etsiessäni seurakuntaa. Koin myöhemmin tuon tekoni tekopyhän ihmisen järkeilynä, mutta en suinkaan halveksi niitä, jotka ottavat kasteen vasta aikuisena. Pidän uudelleen kastamista kuitenkin järjen hölmöilynä.
Kuten olen sanonut, yksi kaste riittää ja sen olin saanut jo synnytys sairaalassa kuolin vuoteellani. Voitto Viro myöhemmin vahvisti kasteeni, (seurakunnan yhteyteen ottaminen) silloisessa vanhempieni seurakunnassa. Tämä siis tapahtui, kun pääsin sairaalasta jäädessäni henkiin.

Uutta viiniä ei voi laittaa vanhaan leiliin, se valuu maahan ja menee hukkaan. Uusi viini voi kypsyä vain uudessa leilissä. Ei siis ole mahdollista julistaa Evankeliumia ellei ole saanut siitä itse osaansa.
Nuoren viinin täytyy käydä ja siksi sanotaankin, ettei vastakääntyneen tule opettaa.

Jeesuksen seuraaminen on vaeltamista Hänen täytetyssä työssä, siitä me julistamme ja siitä me elämme, Hänessä on kaikki. Hän on Elämä Itse.

Ismo Malinen, onko teot todiste oikeasta uskosta, evankeliointi ym?

Kun kuulen ihmisen todistuksesta että hän ei ymmärrä Jeesuksen Sanoja niin silloin todistelu omista teoista on turhaa, sillä Jeesus selkeästi Sanoo että Hänen laumansa lampaat kuulevat Hänen äänensä.

Yhtäkään Jeesuksen Sanaa ei tule ylenkatsoa, sillä ne tulevat tuomitsemaan meidän kaikki.

Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.

Sydämen kyllyydestä suu puhuu ja sanoistaan ihmisen oikeamielisyys käy esiin, sanoistaan myös paljastuu pahuus ja teoistaan usko.

Jokainen joutuu tosiaan sanoistaan kiinni ja Tuomio käy niiden edellä jotka valhetta puhuvat. Totuus ja Armo niiden suussa, jotka Herrassa ovat.
Oikea kaste on sydämen kaste Hengessä, lihaan tehty kaste ei tee kenestäkään Kristittyä. Hän lahjottaa uskon kaikille, jotka kuulevat Hänen Sanansa.

Olenko minä kuullut Jeesuksen Sanat? Häneen luotan ja Häneen olen pannut toivoni, Hän on Elämäni, Iloni ja rauhani, vaikka ulkoinen olemukseni kuihtuu, niin Hänen Valonsa kirkastuu päivä päivältä.

Jumala on pystyttänyt uuden liiton Kristuksen Veren kautta, Lupauksen mukaan, niin se ei perustu enää siihen mitä me olemme, vaan siihen Mitä Jumala on. Hän on Luvannut, että Pelastuisimme sen uskonkautta, että Hän on itse sovittanut ihmisen synnin, Uhraamalla Oman Poikansa.

Halveksinko minä ja ylenkatson Armon Sanaa ja Henkeä, ryhtymällä jälleen ansaitsemaan itselleni vanhurskautta?
Pois se, minähän nimenomaan uskon Hänen Voimansa vaikuttavan minussa kaiken sen Vanhurskauden ja hyvän mitä Hänen tuntemisensa on saanut minussa aikaan ja vielä paljon enemmän, kuin mitä on saanut tässä elämässä aikaan, se on Hänen lupauksensa; Iankaikkisen Elämän.

”Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle.
Sillä moittien heitä hän sanoo: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton,
en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, ja niin en minäkään heistä huolinut, sanoo Herra.

Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: ’Tunne Herra’; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut.
Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä.”

Sanoessaan ”uuden” hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.
Sillä jos kauristen ja härkäin veri ja hiehon tuhka, saastaisten päälle vihmottuna, pyhittää lihanpuhtauteen, kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!
Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön. Hebr.8-9

Minusta Juha tekisi oikein, jos pistäisi Arille porttikiellon. Ari on juuri tuollainen Ismon kuvailema äsken kääntynyt kristitty. Ei äskenkääntynyttä pidä päästää johtamaan toisia äskenkääntyneitä harhaan. Ari voi toki kysyä asioista, mutta silloin olisi jotenkin hyvä, jos kysymisestä välittyisi vilpittömyys, eikä fariseusmainen ansaan saattamiseen pyrkiminen. No, ehkä oikein asia on jättää tuo Ari Herran haltuun, sillä ei kukaan muu pysty Arin silmiä tekopyhyydestä avaamaan.

Sinä Ismo olet saanut suuren armon, kun Herra on näyttänyt kaiken sen tekopyhyyden, mitä uudelleen kastamiseen liittyy. Bo Giertz on kirjoittanut kyllä erittäin hienosti kristittyjen yhteyttä rakentavasti noista vapaisiin suuntiin liittyvistä kristityistä. Kasteelle vapaiden suuntien veljet ja sisaret eivät kuitenkaan pysty antamaan sitä arvoa ja merkitystä, joka sille kristillisessä seurakunnassa kuuluu antaa.

Mielestäni tuo Ismon harharetken voi oikein hyvin nähdä kuuluvan taikka indikoida kirkon kasteopetuksen kriisiä. Jos kasteesta ei oikein osata opettaa kristittyjä, eivät vanhemmat vie lapsiaan kasteelle, eivätkä pyhäkouluun, eivät Jumalan pysäyttämät kristityt oikein tiedä, mitä asiasta pitäisi ajatella. Myöskään papiston irtiotot kirkonopista eivät myöskään vahvista luottamusta kirkkoon Kristuksen seurakuntana.

On meissä luterilaisissa Herralla kyllä työsarkaa.

Tero Hokkanen, olenko ”äsken kääntynyt”, siis tulin uskoon viime vuosituhannen lopulla, saat itse määritellä minut kuinka haluat.

Huusin siis hädässäni Jumalaa täysin luterilaisessa ympäristössä, ei kukaan ihminen koskaan opettanut minua kasteesta tai (ns ”uudestaan”) kasteelle menosta, vain ja ainoastaan Pyhä Henki Raamatun Sanan kautta.

Näyttäkää JOS kirjoitan Raamatun Sanan vastaisesti, tehkää Raamatun Sanan kautta, niin nöyrryn muuttamaan mieltäni.

Oliko kaste opetus kunnossa luterilaisessa kirkossa kun oli suomessa uskontopakko, siis muistaakseni vuoteen 1923 asti? Kuinka elämä silloin oli, vallitsiko rakkaus, siis miksi käytiin sitten sisällissota jossa luterilainen tappoi toisia luterilaisia? Herätkää nyt ”näkemään” ettei lapsikaste ja sen opetus anna rakkautta ihmiseen, kyllähän niitä on helppo rakastaa jotka meitä rakastaa mutta vihollisen rakastaminen onkin aivan eri juttu ja siitä näkee todellisen Jeesuksen seuraajan.

44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” (Matt.5)

ARI,

”kyllähän niitä on helppo rakastaa jotka meitä rakastaa mutta vihollisen rakastaminen onkin aivan eri juttu ja siitä näkee todellisen Jeesuksen seuraajan.”

Voi olla, että et oikein tahdo kuunnella tätä, ja minä itse tässä sorrun helposti farisealaisuuteen, mutta ajatteleppa nyt vaikka tuota ylläolevaa kirjoittamaasi lausetta, ja sitten omaa toimintaasi vaikkapa nyt sitten tällä Juhan blogialustalla viimeisen parin vuoden aikana. Käsi sydämelle, onko sinun teksteistäsi välittynyt tuo rakastaminen, kärsivällisyys ja pitkämielisyys?

Minä voin rehellisesti sanoa, että minun teksteistäni se ei ole aina välittynyt. Olen minä välillä ”mennyt itseeni” painanut pääni alas, kuin se publikaani ja sitten ehkä joskus kirjoittanut toisen kommentin jossa olen sitten saattanut häivähdyksen olla armollisempikin, mutta pääsääntöisesti minä kyllä tunnistan itsestäni sen vanhan ihmisen oikein hyvin, joka ei tule lähtemään lopullisesti ennenkuin sitten ylösnousemuksessa kerran. Jos olisit lukenut luterilaisia tunnustuskirjoja, taikka vaikkapa vanhemman katekismuksen selitysteoksen, voisit varmaankin löytää niitä totuuden siemeniä ja armon aarteita, joita uskonpuhdistuksessa löydettiin. Kannattaa muistaa, että vaikka luterilaisissa tunnustuskirjoissa opetetaan minun ymmärrykseni mukaan uskonsisällöistä oikein, jokaisen sukupolven on tavallaan oltava jokaisen yhtälailla Herran koulussa ja tavallaan löydettävä yhä uudelleen ja uudelleen samat uskonpuhdistuksen aarteet, kristinuskon ydin, vanhurkauttaminen Jeesuksessa Kristuksessa. Me emme voi lisätä vanhurkauttamiseen mitään, kuten me emme voi ottaa poiskaan siitä mitään. Suomen kansa on saanut nauttia Herran äärettömän suurta armoa, kun tätä kansaa opetettiin jopa kansakoulussa kristinuskosta katekismusta opiskelemalla, Tämä kansa on kuitenkin mennyt jo useamman vuosikymmenen väärään suuntaan, kun lapsia ei yhä enenevässä määrin enää kasteta, eikä heitä enää viedä pyhäkouluun ja Jumalanpalvelukseen säännöllisesti, eivätkä aikuisetkaan enää käy säännöllisesti ehtoollisella, saamassa messussa synninpäästöä ja lue Raamattua.

Täydellistä seurakuntaa ei ole, mutta toistaiseksi Herralle Jeesukselle Kristukselle on kelvannut Suomessa toimia myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon välityksellä ja sen keskuudessa. Mikä miese sinä olet sanomaan Herralle Jeesukselle Kristukselle, että se ei käy.

Olet kuin se vanha palopäällikkö, joka kun palokunta oli saapunut palopaikalle ja palo oli jo sammutettu, totesi palopäällikkö, ”väärin sammutettu”. Sinä myös unohdat sen, että ei se ole olennaista, mitä uskova tekee, vaan se, mitä Jumala saa sanansa avulla aikaan. Kirkkossamme julistetaan Jumalan sanaa ja luetaan Raamatun sanaa joka sunnuntai, luultavammin myös usein muinakin päivinä viikolla, Sinullako on kanttia sanoa Jeesukselle, että ei se käy.

Yhden kommentin kommentoin tässä kohtaa kristinuskosta ja voimankäytöstä – puolustusvoimista.

Minusta sinulla tuntuu olevan hieman vaikea suhde kristinuskoon ja voimankäyttöön. Raamatussa on ainakin yksi esimerkki, jossa Jeesuksen kohdannut ihminen oli ammatiltaan sotilas. Jeesus ylisti tämän sadanpäämiehen uskoa. Sadanpäämies ymmärsi sanojensa mukaan olevan syntinen ihminen. Hän myös ymmärsi sanojensa mukaan puhuvansa JUMALAN POJAN kanssa, sen, jolla on KAIKKIVALTA. Sadanpäämies sanoi, ettei ollut sen arvoinen, että Herra astuisi hänen kotiinsa, ja kehotti ainoastaan Herraa sanomaan sanan, niin hänen tyttärensä paranee.

Raamattu toteaa, että ei esivalta turhaan miekkaa kanna. Esivallan tehtävä on osaltaan vastata sekä sisäisestä, että ulkoisesta järjestyksestä. Sotilaan ja poliisin tehtävät kuuluvat laillisen yhteiskuntajärjestyksen vastuulle. Kristityillä on osaltaan velvollisuus toimia osaltaan vastuullisesti, mutta omavaltaisuudet eivät kuulu kristityille, Sota on aina katastroffi. Se on aina sellainen paikka, jossa viimeistään ihmiset pysähtyvät, nöyrtyvät ja turvaavat Herraan. On sanottu, että talvi- ja jatkosodassa ei ollut yhtään ateistia, ja että niin kovaa ateistia ei ollutkaan, jonka huulilta ei tiukimmassa paikassa noussut rukousta Herran puoleen. Päättele itse, onko sellainen Herran mielenmukaista vaiko eikö, vaikka itse sota yleisellä tasolla varmasti on lähtökohtaisesti Jumalan tahdon vastaista, pystyy silti Jumala kääntämään katastroffeja meidän iankaikkisuuden kannalta parhain päin. Jokatapauksessa naisten ja lasten suojeleminen vihollisuuksista ja esim. vastapuolen sotilaiden aiheuttamilta raiskauksilta oli varmasti oikein. Joten itse katson, ja olen ymmärtänyt, että moni helluntailainenkin on muuttanut kielteisen kantansa asepalvelukseen vähintäänkin neutraaliksi. Mielestäni asepalveluksessa osoitetaan rakkautta ja vastuullisuutta heikoimpia ja puolustuskyvyttömipiä ihmisiä kohtaan. Samaa asiaan liittyy oleellisena osana tosin se, että sotilaat eivät saa yleisten kansainvälisten sopimusten mukaan ampua aseettomia etc. Sotilasjohtajien vastuulla on myös pitää omat joukkonsa kurissa, jotta sotilaat ja rivimiehet eivät syyllistyisi sotarikoksiin, ryöstelyihin, asettomien ja syyttömien teloituksiin etc. Sotaväessä on sotaväen rikoslakivoimassa ja jokainen sotilas toimii palvelusastumismääräyksen jälkeen sotilasviranhaltijana ja on sen vuoksi pyrittävä toimimaan oikein. Viimekädessä jokainen joutuu tekemään tilin tekemisistään ja tekemättäjättämisistään Herralle viimeisellä tuomiolla.

Minäkin olen vannonut osaltani sotilasvalan pyhän kolmiyhteisen Jumalan edessä ja seurakunnan läsnäollessa toimivan oikein ja mm. olemaan uskollinen ja luotettava suomenkansalainen.

TERO Hokkanen:”Tämä kansa on kuitenkin mennyt jo useamman vuosikymmenen väärään suuntaan, kun lapsia ei yhä enenevässä määrin enää kasteta, eikä heitä enää viedä pyhäkouluun ja Jumalanpalvelukseen säännöllisesti, eivätkä aikuisetkaan enää käy säännöllisesti ehtoollisella, saamassa messussa synninpäästöä ja lue Raamattua.”

Et vastannut kysymykseeni kuinka asia oli mallillaan sisällisodan aikaan, eikö silloin kaikki olleet luterilaisia ja mainitsemasi ”opetus” kohdillaan? Mikä oli luterilaisuuden hedelmä silloin?

Kansalaissotahan on surullinen kaikenkaikkiaan. Lähtökohtahan oli se, että ensin oli punaisten paikallista terroria ja kalavelkojen maksua ja sitten valkoisten suorittama kosto.

MInun sukujuurista löytyy yksi Hennalan vankileirille joutunut kunnallispoliitikko, joka ei ollut tosin osallistunut punaisten puolella sotatoimiin, mutta oli kunnanvaltuuston jäsen SDP:ssä, ja erään paikkakunnalla olevan kartanon suurimman torpan torppari n. 50 ha torpassa. Paikalliset kokoomuksen kunnanvaltuutetut olivat käyneet hakemassa hänet pois vankileiriltä. Joten sanon niin, että vähintäänkin tuo yksi esimerkki osoittaa, että oikeus ja totuus eivät olleet 100% pimentyneinä kummallakaan puolella. Suvuistani löytyy sitten kyllä niin maalaisliittolaisia, kokoomukselaisia ja körttejäkin, joten ei kyse ole edes mistään puoluekanta tai herätysliikekysymyksestäkään.

Luterilaiset tunnustuskirjat opettavat oikein ja realistisesti, että meistä ei tule 100% synnittömiä, vaikka Herra meissä tekeekin työtänsä monesti hyvin salatusti. Olen varma, että nuo ihmiset, jotka joutuivat osallisiksi ko. toimiin, joutuivat Herran edessä tilanteeseen, että heillä ei ole yhtäkään omaa hyvää tekoa, joihin he olisivat voineet vedota, vaan he olivat Herran Jeesuksen Kristuksen edessä armonkerjäläisinä.

Siten ajattelen, että heillä kyllä varmaakin Herra on voinut osoittaa heille sen, mitä ainesta he pohjimmiltaan olivat, kuin esimerkiksi ehkä sinulle, kun sinusta ja sinun teksteistäsi välittyy lähes jokakerta viesti, että sinä olet jo päätynyt synnitömäksi.

Ehkä sinun olisi syytä jo vihdoinkin kirjoittaa se kirja, josta viestisi kertovat lähes poikkeuksetta jokakerta:

”Kuinka minusta tuli synnitön — kristillisen kirkon historia — luterilaisesta lapsuuden uskosta protestantiksi — lista luterilaisen kirkon synneistä uskonpuhdistuksesta nykypäivään”

Tero Hokkanen, olenko synnitön tai en niin miten se sinun uskoosi liittyy, eikö kaikkien kristittyjen tule seurata SYNNITÖNTÄ Jeesusta eli muuttua mieleltään ja teoiltaan Jeesuksen Sanojen mukaan.

Jeesus käskee julistamaan parannusta syntien anteeksi saamiseksi Hänen nimessään eli ei ole muuta tietä saada synnit anteeksi.

Jeesus selkeästi Sanoo etteivät kaikki jotka sanovat ”Herra, Herra” pääse taivasten valtakuntaan, siis ei puheet riitä vaan:

21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.(Matt.7)