Sentähden sinä, oi ihminen, et voi millään itseäsi puolustaa, olitpa kuka hyvänsä, joka tuomitset. Sillä mistä toista tuomitset, siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset, koska sinä, joka tuomitset, teet samoja tekoja. Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät. (Room. 2:1-2)
Tämä kohta alkaa sanalla sentähden ja viittaa edellisen luvun loppuun; miksi (meitä) tuomitsijoita odottaa suurempi tuomio, kuin niitä joita he (tai me) tuomitsevat (vert. Room. 2:1-5)?
Väitän, että samat teot viittaavat Jumalan tahdon rikkomiseen tavalla tai toisella; miksi ainoastaan synnittömät saavat tuomita toisia (vert. Joh. 8:1-12); miksi Jumala ei hyväksy tekopyhää hurskastelijaa?
Kun näemme roskan lähimmäisemme silmässä, niin kumman valitsemme helpommin lain vai evankeliumin ja miksi tämä on meille luonteva valinta?
Kuka meidän mielestä ansaitsee armon ja keille Jumala on armollinen?
Miksi meidän on (tai ei ole) helppo antaa anteeksi?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Tahraton seurakunta (12.2.2015)
Aikaisin aamulla (26.2.2015)
Tuossa sanot oikein, että ainoastaan Jeesus Kristus oli synnitön. Tuossa muuttumisessa sinä sensijaan et julista evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, vaan yksinomaan lakia. Tuo parannuksen teon vaatimusta on perinteisesti nimitetty lain saarnaksi. Se mitä taas evankelimi on puhtaasti julistettuna ei ole sitä, mitä sinä julistat, vaan sinä sekoitat siihen lakia, ja siihen taas luterilaiset tunnustuskirjat suhtautuvat kielteisesti. Sinä et julista siis armoa Jeesuksessa Kristuksessa, vaan pelkästään lain vaatimuksen. Siinä sinä menet harhaan. Sinun julistuksesi painopisteessä siis Jeesus Kristus ei saa olla Herrana ja Vapahtajana, vaan sinulla Jeesukselle jää ainoastaan opettajan ja esimerkin rooli. Minulle se ei riitä. Minulla ei ole omilla ansioillani mahdollisuuksia viimeisellä tuomiolla, mutta olen kiitollinen, että minun Herrani ja Vapahtajani Jeesus Kristus on minutkin pessyt puhtaaksi ja sovittanut minut, ja tehnyt minut Jumalalle kelpaavaksi, On totta, että eivät kaikki pääse Taivastenvaltakuntaan.
En jaksa käyttää enempää rautalankaa. Ehkä Herra Jeesus Kristus antaa sinun kääntyä pois tuosta omavanhurkaudestasi ennenkuin on liian myöhäistä. Juuri tuo omavanhurkauden määrä kertoo minulle siitä, että sinä olet äskenkääntynyt, riippumatta siitä, minä vuonna sinua Herra on ensimmäisen kerran lähtenyt pysäyttelemään.
Tero Hokkanen, siis käskikö Jeesus julistaa LAKIA?
Luuk. 24:47
ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
Kun kerran Jeesus kutsuu SYNTISIÄ parannukseen niin onko tämäkin LAKIA?
Tässä on ero oikean ja luterilaisen evankeliumin välillä, luterilaiset lupaavat kasteessa kaiken ILMAN parannusta ja oikea evankeliumi kutsuu syntisiä parannukseen, siis kääntymään pahoilta teiltä Jumalan luo ja näin saa armon kaikista ennen tehdyistä synneistä olivatpa kuin veriruskeat tahansa.
Siihen kaikkeen, minkä luterilaisuus sisällyttää kasteeseen, kuuluu myös parannus. Pahoja teitä on monia; kun yhdeltä on kääntynyt, tulee toinen tienhaara pian vastaan. Parannusta tarvitaan siis jatkuvasti. Kasteopetuksen merkitys on juuri tässä. Ilman opetusta jäänyt kastettu – vaikkapa aikuisena kasteen saanut – lipsahtelee helposti väärille teille. Paheista irtautunut voi muuttua hyveellisyydellään ylpeileväksi moralistiksi.
Martti Pentti, missä on Jumalan voima tulla Hänen lapsekseen?
Jumalan voimaa ei voi ymmärtää ellei sitä ole kokenut ja kasteessa sitä ei saa pieni lapsi.
”Jumalan voimaa ei voi ymmärtää ellei sitä ole kokenut ja kasteessa sitä ei saa pieni lapsi.” Jumalan voima ei ole ihmisen kokemuksesta riippuvainen Sitä ei kukaan voi täysin ymmärtääkään. Jumalan voima on yksin Hänen, ei sitä saa kukaan täysikasvuinenkaan omakseen. Jumala kyllä auttaa voimallaan pienintäkin lastaan.
Tero toi aikaisemmin hyvän ajatuksen kun sanoi, vapaasti lainaten, että: ”Jumala kääntää usein ikävätkin asiat meidän iankaikkisuuden kannalta parhain päin.”
Kristillisellä uskolla on sellainen ihmeellinen piirre, ettei se enää katso omiin tekoihin, (kuolleisiin tekoihin), vaan Kristukseen.
Jos katse on kiinnitettyinä vain omaan napaamme, niin me, emme näe muiden hätää, saati että näkisimme oman tilamme.
Jumala käyttää joskus kovia otteita lyödäkseen meitä polveen, että kaatuisimme ylpeyteemme, mutta samalla Hän ilmaantuu itse paikalle apuun. Tuota voisi kutsua Jumalan ”oudoksi työksi”
Seurakunta koostuu tällaisista ontuvista jalkapuolista, ei ole montaa jalosukuista super ihmistä, jotka kehuskelevat omilla saavutuksillaan, ja jos ”viini alkaa likaa käymään” niin, seurakunta tai edes muutama luotettava veli tai sisko saattaa meidät alttiiksi vuorovaikutukselle, jossa kristillisyyttämme tietyllä varauksella mitataan ja ”viinin käyminen” ja ”leilin paisuminen” asettuu uomiinsa ja terveellä tavalla arviotavaksi.
Erinomaisena apuna kasvuun Kristuksessa pidän yhteistä uskontunnustusta ja synnin tunnustamista, ja kun vielä muistamme, että sanomme: ”Me uskomme yhteisen seurakunnan.”
Emme siis sano, että me näemme yhteisen seurakunnan.
Näin meiltä viedään mahdollisuudet nähdä se, minkä Jumala on salannut, ettemme rupeaisi arviomaan toistemme uskoa, sen pohjalta mitä näemme toisissamme, se on vaillinaisuutta, raadollisuutta ja kompurointia ja kaikkea heikkoutta, vaan, että me uskoisimme toisistamme parempaa kuin itsestämme ja kunnioittaisimme kaikkia ihmisiä, mutta ennenkaikkea pitäisimme pyhien tarpeet ominamme, ettei kukaan jäisi puutteeseen ja Armosta osattomaksi.
Uskomme siis, että vain Jumala näkee Pyhän seurakuntansa ja yksittäisen ihmisen sydämen uskon.
Luottamuksemme Jumalaan on se väkevä liima, joka ohjaa ja pitää toisistaan erilaiset ihmiset saman ”pöydän” ääressä.
Kristillisen uskon, tulisi yhdistää ihmiset ja TUON USKON vaikuttaa juuri Jumalan VOIMA, joka on Kristuksen Sanan kautta annettu maailmaan. Jumala itse Kristuksen kautta saa meissä aikaan kaiken Pyhityksen ja kasvun ja vaikuttaa Kristityssä kaikki hyvät ja kalliit Armolahjat ja hyvät työt. Itsessämme me emme voi mitään tehdä.
Päänä toimii siis Kristus, johon meidät on liitetty, me olemme Hänen jäseniään.
Tämä Kristuksen Evankeliumi on julistettava kaikille kansoille.
ismo malinen
27.01.2015 20:56
”Tero toi aikaisemmin hyvän ajatuksen kun sanoi, vapaasti lainaten, että: “Jumala kääntää usein ikävätkin asiat meidän iankaikkisuuden kannalta parhain päin.”
En tiedä huomaatteko itse mitä oikein kirjoitatte, selitätte että uskovat Jeesuksen seuraajat voivat tehdä aivan kaikkea, alkaen vainoista, sodista, jne….
Jeesus tuli POIS OTTAMAAN maailman synnin siis Häneen uskovat vapautuvat synnin otteesta palvelemaan Jumalaa uudessa tilassa eli uudestisyntyneenä Pyhästä Hengestä.
Tämä valheen rakastaminen on sääli kun sitä jatketaan omille lapsille kastamalla heidät ja opettamalla ja totuttamalla valheen uskontoon. Enää nuoret eivät osaa kääntyä elävän Jumalan puoleen kun he ovat tottuneet voimattomaan ihmisten hädästä välinpitämättömään jumalaanne, siihen valhe kuvaan jota te julistatte.
On eri asia saada tehdä, voida tehdä ja haluta tehdä. Kenelläkään ei ole lupaa tehdä pahaa, mutta kyky siihen on jokaisella. Mahdollisuudet toki vaihtelevat, joillakin ne rajoittuvat pikkurikkomuksiin, joku pystyy aloittamaan sotia. Ihmisillä on yleensä halu tehdä hyvää, koska hyvyyden lisääntyminen on kaikkien etu. Tästä huolimatta sorrutaan pahuuteen itsekkyyden vuoksi, joko hyvää ahnehtien tai vastustajalle pahaa tarkoittaen.
Kristitty ei ole ihmistä kummempi. Oman tahtonsa lisäksi hän pyrkii hyvään toteuttaakseen Jumalan tahtoa. Tavoitteena on itsekkyydestä vapautuminen ja lähimmäisen rakastaminen. Sen opetteleminen on ainakin useimmilla elämänmittainen koulu. Vaikka kääntyminen Jumalan lapseksi olisikin hämmästyttävä muutos, ei kenestäkään tule siinä taivaskelpoisen täydellistä. Suunta sinne on kuitenkin löytynyt ja sitä on tarkoitus yhdessä toinen toistaan tukien vaeltaa.
Edelleen Ari julistat vain lakia ja käännät meidän herramme Armon irstaudeksi ja pahoiksi töiksi, sodiksi ynm…
Etkö näe, että Suomessa on rakennettu kirkkoja sen uskon voimasta ja tähden, että ihmiset kokoontuisivat niihin yhdessä ylistämään ja kiittämään Jumalaa? Etkö näe niitä kaikki seurakunta taloja, jotka on rakennettu palvelemaan? Etkö näe niitä kaikkia virkoja jotka on asetettu palvelemaan? Etkö näe sitä työtä jota en pysty edes kaikilta osiltaan kuvaamaan, jota jokainen Kristitty tekee omalla kohdallaan lähimmäisen hyväksi?
Olet ymmärtänyt monet asiat väärin, mutta emme kykene sinua oikaisemaan ja silmiäsi avaamaan. Seurakunta on näet ne ihmiset, jotka uskovat Evankeliumin.
Jos joku ihminen horjuu teillään vaikka on kastettu Kristukseen ja vaeltaa ilman Kristuksen tuntemista, niin se voidaan lukea meidän häpeäksi jotka tunnemme Kristuksen. Paljon on maailmassa ihmisiä ja vähän on työmiehiä.
Jumala on kylvänyt Hyvän siemenen maailmaan ja myös Suomeen, mutta vihamies on kylvänyt myös siemenensä.
Kuka meistä lopulta tietää perkaa hyvät huonoista? Sanoohan Raamattu meille selvästi, älkää te tehkö sitä, ettemme leikkaisi vääryydellä myös Jumalan siementä. Eivät kaikki jotka kuuluvat kirkkoon, pysy Jeesuksen Sanoissa. Monet ovat myös lähteneet seuraamaan maailmassa hallitsevia henkiä, itseään palvoen.
Olet Ari arvioinut meidän uskomme turhaksi ja sanamme valheeksi moneen kertaan ja hyväksymme sen, että meitä arvostelet, mutta kuinka teet, kun maailmassa kuljet? Käytkö sanomassa sille vanhusten hoitajalle, joka tekee diakonin virkaa, että toimit täysin väärin ja väärässä uskossa?
Etkö todellakaan näe ympärillesi? Vai oletko niin syvästi loukkaantunut Lutherilaiseen kirkkoon, ettet pysty antamaan anteeksi niille, jotka ovat sinua vastaan rikkoneet?
En minäkään nykyiseen menoon ole kovin ihastunut ja kirkon monet edustajat seisovat keskellä tuntematonta ja eivätkä näe sokeudeltaan, mihin menisivät. Maailmassa vaikuttaa voimakas ja vahva henki ja olemme kaikki sen kanssa tekemisissä päivittäin.
Parannuksen paikka on kaikilla, sitä ei käy kiistäminen, mutta Armonsa on kuitenkin ylitse meidän syntivuorten, kunhan pysymme Hänessä joka meitä Vahvistaa.
Kaikki vääryys on syntiä ja jokainen ajatus ja mielenliike on syntiä, ellemme usko, että Jumala on Armollinen Kristuksessa ja antaa meille meidän syntimme anteeksi Poikansa tähden.
Kääntäkää katseet Häneen, pois omista kuolleista töistä.
Paavali sanoo meille kaikille:
”Sen takia minä, Paavali, teidän, pakanain, tähden Kristuksen Jeesuksen vanki, notkistan polveni- olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, mikä on minulle teitä varten annettu, että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niinkuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut; josta te sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen, jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niinkuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille: että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armon lahjan kautta, joka minulle on annettu hänen voimansa vaikutuksesta.
Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta
ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme, jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö.
Siksi minä pyydän, ettette lannistuisi niiden ahdistusten vuoksi, joita minä teidän tähtenne kärsin, sillä ne ovat teidän kunnianne.
Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne, niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.
Ismo Malinen, missä kohden UT.ssa Jumala sanoo että tulee rakentaa kirkkoja ja siellä palvella Häntä?
Minä ymmärrän että jokainen uudestisyntynyt on Jumalan temppeli ja näin jokaisen uskova itsessään on temppeli joka palvelee Jumalaa, niinkuin Jeesus puhdisti temppelin niin samoin meidänkin tulee siivota omat temppelimme Jumalan voimalla.
Mikä on evankeliumi, mitä se sisältää?
Kuuluuko seuraava evankeliumiin ja kuuluuko se mainita kun saarnataan evankeliumia?
7 tuli hänen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä kallisarvoista voidetta, minkä hän vuodatti Jeesuksen päähän hänen ollessaan aterialla.(Matt.26)
Entä kun Jeesus Sanoo seuraavan:
13 Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa tätä evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä hän teki, on mainittava hänen muistoksensa.”(Matt.26)
Mitä voi jättää pois kun saarnataan evankeliumia, kuka voi sanoa ettei tuo ja tuo ole evankeliumia?
Minulle Matteus, Markus, Luukas ja Johannes ovat evankeliumit jotka löytyvät Raamatusta, Sanasta Sanaan mitään lisäämättä tai pois jättämättä. Sieltä löytyy myös Jeesuksen selkeä käsky kavahtaa vääriä profeettoja jotka tunnistaa huonosta hedelmästä.
”Minä ymmärrän että jokainen uudestisyntynyt on Jumalan temppeli.” Yksinämme olemme vain rakennuskiviä. Yhdessä olemme temppeli.
Martti,
luulen kyllä, että sinä tulkitset Jumalan sanaa tuossa hieman liian suppeasti, kun määrittelet Jumalan temppelin noin. Jos ajattelet uskontunnustuksia, niistä toisessa käytetään minä muotoa, toisessa me muotoa. Molemmat ovat silti mielestäni yhtäaikaa voimassa. Joillakin voi mielestäni mennä liikaa yksilökristillisyyden puolen korostamisen puolelle, toisille taas yhteisökristillisyyden korostamisen puolelle. Ne molemmat lienevät keskenään sensijaan jänniteessä. Kristinusko ei ole pelkästään mitään yksinäistä uskoa, vailla kristittyjä veljiä ja sisaria, yhteistä apostolista uskon sisältöä, mutta ei ole myöskään sitä, että ei sillä ole mitään väliä mitä yksilöt uskovat, kunhan muut uskovat, yksilöistä viis. Siten siis kyllä jokainen Kristukseen kastettu tuhoaa osaltaan Jumalan Pyhän Hengen temppeliä, kun hän osaltaan omassa elämässään toimii vastoin Jumalan sanaa.
Martti Pentti, entä kun Paavali sanoo seuraavaa:
1. Kor. 3:16
Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
1. Kor. 3:17
Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.
1. Kor. 6:19
Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?
2. Kor. 6:16
Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: ”Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani”.
”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” Tässä ei lue, että ’sinä olet Jumalan temppeli’ tai ’te olette Jumalan temppeleitä’. Temppeli on yksi.
”1. Kor. 6:19 Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?”
Martti, mutta tuossa kyllä niin sanotaan. Huomaa ”…että teidän ruumiinne…” on monikossa. Sitäpaitsi, vaikka ajattelisit yksittäisen kristityn pelkäksi rakennuskiveksi, on yksittäisen rakennuskivenkin turmeleminen koko rakennuksen turmelemista. Minusta sinä kavennat tuota Jumalan sanaa. Silti huomiosi on varmasti Arille tärkeä, kun Arilla tuntuu olevan kovin yksilökeskeinen käsitys kristillisestä uskosta.
Tarkistin asian. Raamattuhausta löytyy kreikkalainen alkuteksti, jossa ruumis (soma) on yksikössä.
Martti,
eikö tuon voi siis ajatella siis siten, että KRISTITYT yhdessä muodostavat Pyhän Hengen temppelin, joka on siis yksi ja yhteinen, ja joka siis on myös jakamaton, ja jonka Herrana ja Päänä on Herra Jeesus Kristus itse. Silloin se on yksikössä, temppeleitä on vain yksi, mutta jäseniä monta ja jokaisen kristityn ruumiskin on osa Jumalan Pyhän Hengen temppeliä, Kristuksen Kirkon osana. Siinä myös kristillisellä kasteella on tärkeä tehtävä tuossa kristityksi tulemisessa ja Kristukseen liittämisessä.
Näin juuri.
ARI,
Kristus on löydettävissä koko Raamatusta, ei pelkästään noista mainitsemistasi Uuden testamentin kirjoista, Matteuksesta, Markuksesta, Luukkaasta ja Johanneksesta. Kristus on löydettävissä niin psalmeista, kuin profeetoistakin. Lue vaikkapa Jesajaa, niin huomaat, kuinka Jesaja on kuin koko Raamattu pienoiskoossa. Monesti Vanhassa Testamentissa ensimmäisen kerran sanotaan jo heti syntiinlankeemuksen jälkeen, kun Jumala antaa lupauksen Jeesuksesta Kristuksesta, joka tulee ja polkee rikki käärmeenpään.
Evankeliumi selkeimmillään löytyy pienoisevankeliumin muodossa Joh. 3:16. Raamatussa saarnataan yhtäaikaa sekä lakia, että evankeliumia. Katekismuksessa opetetaan, että Laki opettaa sen, mikä on Jumalan tahto. Kun kuitenkin luet vuorissaarnaa, siinä laki vedetään niin tiukalle, että päädytään tilanteeseen, että ainoastaan yksi on ollut synnitön, ja Hän on Jeesus Kristus, elävän Jumalan Poika, meidän Herramme. Uskontunnustuksessa Jeesus tunnustetaan toisessa uskonkohdassa Herraksi ja Vapahtajaksi. Ei siis pelkästään joksikin esimerkiksi taikka opettajaksi, että katsokaas ihmiset ja ottakaa mallia, vaan sekä tosi Jumalaksi, että tosi ihmiseksi, erottamatta ja jakamatta, joka apostoli Paavalin mukaan ymmärtää, mitä on olla ja elää ihmisenä, vaikkei sitten itse langennutkaan, mutta että Herralla on ymmärrys meidän inhimillisten heikkouksiemme syvyydestä ja leveydestä, ja juuri sen vuoksi Herra ymmärtää meidän heikkouksiamme paremmin ja laajemmin, kuin me itse, ja juuri siksi Hän haluaa vetää meitä tunnustamaan syntimme ja syyllisyytemme Hänen armonistuimensa luokse, että Hän saisi vapahtaa meidät. Evankeliumin ydin Jeesuksessa Kristuksessa on siis SOVITUS ja SYNTIEMME ANTEEKSIANTO, jonka Herra on meidän puolestamme tehnyt vuodattamalla puhtaan sovitoverensä meidän puolestamme Golgatan ristillä, jotta meillä olisi perintöosa Hänessä.
Teet oikein, kun luet Raamattua, mutta teet väärin, kun olet päätynyt siihen tilanteeseen, että YKSIN sinut Herra on jättänyt pystyyn. Kuinka oli vanhassa testamentissa, kun profeetta itki Herralle, että ei ketään muita ollut sen vääryyden keskellä pysynyt Herralle uskollisina, kuin hän. Herra sanoi, että Hän oli jättänyt 5000 uskollista jäljelle. Silti profeetta luuli, että vain hän yksin oli jäljellä.