Kansalaistorille kokoontui eilen 15 000 ihmistä osoittamaan mieltä avoimen ja monikulttuurisen Suomen puolesta. Kun Perussuomalainen-lehden päätoimittaja Matias Turkkila astui lavalle, suvaitsevaisuuden nimeen vannovat ihmiset aloittivat kuitenkin vihellyskonsertin.
Minulle aito suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että olemme valmiita kuulemaan myös eriäviä mielipiteitä. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä eikä kaikkia mielipiteitä tarvitse hyväksyä, mutta kriittisten äänten vaientaminen ei johda mihinkään. Voidaksemme muuttaa kielteisiä asenteita meidän täytyy ensin ymmärtää, mistä nämä asenteet kumpuavat. Se onnistuu vain kuulemalla myös eri tavalla ajattelevia ihmisiä.
Mielestäni oli hienoa, että Meillä on unelma -mielenosoituksen järjestäjät olivat kutsuneet paikalle myös monikulttuurisuutta vastustavan puhujan. Hyvä dialogi syntyy juuri siitä, että erilaiset mielipiteet kohtaavat. Jälkeenpäin jokainen voi sitten itse päättää, viheltääkö vai antaako aplodit. Nyt vastakkainen näkemys hukkui ”Turkkila on rasisti” -huutojen alle.
– Markus Mäki –
Video on Kotimaa Oy:n valokuvaaja Jukka Granströmin tekemä
Kiinitin huomiota samaan asiaan ja kirjoitin siitä tapahtuman facebook-sivulle.
Asian tiimoilta muotoutui pitkähkö kommenttiketju.
”Turkkila on rasisti” -huutojen alle.
Tuollainen ensi kädeltä rasistiksi leimaaminen on jo hiukan pelottavan kuuloista. Mieleen nousee kansanjoukko, joka huusi ”ristiinnaulitse”. Se kansanjoukko oli masinoitu noin huutamaan, että vallassa olevat uskonnolliset johtajat pääsisivät päämääräänsä, eroon ristiinnaulittavasta,
Onko samantapainen toiminta siirtynyt puoluekentälle? Rasistiksi haukuttukin oli paikalla kutsuttuna, ymmärsin.
Kuinka monta huutajaa oli paikalla nimittämässä Matias Turkkilaa rasistiksi? Keitä he olivat? Rauhalliset mielenosoitukset vetävät mukaansa niitäkin, jotka haluavat häiritä asiallista mielenilmausta ja lietsoa rähinää. Tämä on ikävää. Koko kerääntynyttä joukkoa ei saisi leimata näiden pukarien vuoksi.
”Koko kerääntynyttä joukkoa ei saisi leimata näiden pukarien vuoksi.”
Olen samaa mieltä. Samalla tavoin kaikkia perussuomalaisia ei saisi leimata rasisteiksi yhden perussuomalaisen, Immosen, kirjoittelun vuoksi. Puolin tai toisin yleistäminen on vaarallista.
Otetaan vertailukohta. Vuosia sitten isot Suomalaiset pankit pitivät kokouksiaan suurellisesti. Ne televisioitiin myös kansalle nähtäväksi. Mieleeni jäi pienehkö harmaantunut mies, joka yritti sanoa, että Suomen asiat ovat paljon huonommin, mitä kansalle kerrotaan. Hän kertoi myös sen, että ulkomaan velka oli jo silloin noin kaksinkertainen, mitä oli julkisuudessa.
Hienosti pukeutuneet herrat eturivissä alkoivat hälisemään ja huusivat hänelle: Tule pois, kun sulla ei ole mitään asiaa. Ketkä olivat oikeassa tai kuka? Siinä on suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa ja sananvapautta. Tällaista se nykyisin on.
Pentti! Vain huutajien ääni kuuluu, muiden ei. Jos äänimaailmaa tulkitaan, niin se oli sellainen.
Siksi pitää käyttää myös silmiään. Jä järkeään.
Mutta kun silmillä ja järjellä ei voi kuulla, ne ovat eri aisteja 🙂
Jos korvat kertovat, että kaikki huutavat ja silmät kertovat, että vain muutamat huutavat, järki uskoo enemmän silmiä ja kuulee sen, että enemmistö yrittää kuunnella.
Kyllä noinkin, mutta sanoma jää joka tapauksessa kuulematta koska osa joukosta huutaa niin lujaa, että ilmassa on kakofoninen kaiku.
”Oli pieni kaupunki ja siinä miehiä vähän. Ja suuri kuningas tuli sitä vastaan, saarsi sen ja rakensi sitä vastaan suuria piiritystorneja.
Mutta siellä oli köyhä, viisas mies, ja hän pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta ei kukaan ihminen muistanut sitä köyhää miestä.
Niin minä sanoin: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta halveksitaan, eikä hänen sanojansa kuulla.
Viisaitten sanat, hiljaisuudessa kuullut, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto.
Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää.” Saarn.9
Nyt on vallalla sellainen henki, että pienet vähemmistöt huutavat kovaa, johon enemmistö ei reagoi. Se vain katselee sivusta kuinka huutavien joukko kasvaa, lopulta myös enemmistö huutaa, mutta kaikki eivät suinkaan ole samaa mieltä…
Onko järkitouhua osallistua mielenosoitukseen, jossa joku huutaa asioita joihin itse ei yhdy. Näkyykö se otsasta: Olen eri mieltä. Eivätkö huutajat laske kaikki hiljaiset paikallaolijat kannattajikseen?
Keitä maan hiljaiset kannattavat? Äänestys prosentit kertoo, että heitä on paljon. Oikeassa olemisen oikeutus muuttuu niin helposti vaatimukseksi, jota lauman johtajat eivät välttämättä edes tajua, sillä ihmisen sisäinen ääni menee aina oman oikeustajun mukaan ja vaatimukset myös. Kaikki valittaa sorron suuruutta, mutta kukaan ei kysy missä on Jumala.
Eivät kaikki kannattaneet Hitleriä, mutta lähes kaikki kannattivat sitä, mitä Hitler lupasi. Hiljainen hyväksyminen on myös voimattomuuden merkki.
Aika moni ääni hiljenee, kun pyssyt kaivetaan esiin, siksi olisi äärimmäisen tärkeää että kaikille mielipiteille annetaan vapaus julkituloon. Asiat ei yleensä huutamalla parane, ne vain pahenee ja kärjistyy riidoiksi ja lopulta sodiksi… Tänään on hyvä päivä sanoa ääneen mitä ajattelee, huomenna se voi olla myöhäistä.
Hyvän asian puolesta kannattaa aina taistella, mutta joskus taistelu itse kääntyy asiaansa vastaan.