Turun piispanvaalin valmistelu on tapahtunut tällä kertaa rauhallisesti. Kaksi naista ja kaksi miestä, kokemusta ja uusia ajatuksia, kaikkea on. Oma kriteerini on alusta asti ollut, että nyt on aika valita piispaksi pätevä nainen. Piispakuntamme miehinen hegemonia ei enää vastaa kuvaa Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, sen todellisuutta.
Edellisen kerran sekaannuin Turun piispanvaaleihin vuonna 1998, jolloin asemapaikkani oli Etelä-Saksan suomalaisen papin työ Münchenissä, Baijerin maakirkossa. Piispanvaalin kuumimmassa vaiheessa olin uupumislomalla Suomessa, lämmittämässä mökin saunaa Luvialla. Kirjoitin Turun Sanomiin Jaakko Eleniuksen puolesta.
Osallistuin myös isoon tilaisuuteen Turussa, sen Vatikaanin juhlasalissa.Paikalla oli toistasataa pappia ja muuta valitsijaa. Olen kuvannut koko vaalin yksityiskohtaisesti kirjassani ”Panssariniitty. Ulkosuomalaisen päiväkirja, (Suomen Lähetysseuran Kustannus 2008, 374 s,). Minun annettiin tilaisuudessa ymmärtää, että vaaleihin sekaantumiseni oli sopimatonta ja ennen kuulumatonta. Sopivaa oli puhua oman ehdokkaansa puolesta, mutta puhua toista ehdokasta vastaan – sitä ei saanut tehdä.
Kantaani tässä asiassa en ole muuttanut. Milloin sitten puhutaan ehdokkaitten vahvuuksista JA heikkouksista, jos ei ENNEN vaalia? Eikö kirkollisiin vaaleihin kuulu rehellinen ja avoin puhe? Saako arvostelua esittää vain takanapäin, omassa kuplassa?
Kerron pienenpienen detaljin nyt käytävään vaaliin liittyen. Minulla on 11 vuoden työkokemus Turun seurakuntayhtymässä. Luottamushenkilöissä oli tuona aikana avoimesti ja aktiivisesti mukana kolme puoluetta, kokoomus vahvimpana, sitten sosialidemokraatit ja sitten keskusta. Puolueleima oli vahvasti mukana myös työntekijöissä ja työntekijävalinnoissa. Esimieheni, kasvatusasioiden keskuksen johtaja, rovasti Hannu Hurme oli samalla aktiivinen kokoomuspoliitikko. Hänen aikanaan valittiin useamman kerran hänen alaisuuteensa kokoomuslaisia viranhaltijoita. Yksi heistä oli Heikki Arikka.
Miten tämä liittyisi piispanvaaliin? Onhan mukana nyt myös kaksi keskustaan liitettyä ehdokasta, neljännen puoluekantaa en tunne. Mutta eikö yhteiskunnallinen aktiivisuus ole plussaa eikä miinusta? On kyllä, ainakin minun mielestäni. Saksan evankeelinen kirkko eli Lutherin kirkko on olennaisesti omaa kirkkoamme aktiivisempi yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Sitä kehitystä toivon meillekin. Esimerkiksi: Että kaikki seurakunnat, joilla kaikilla on paljon tiloja ennen vaaleja tarjoaisivat puolueettoman foorumin vaalikeskusteluille. Niin että kaikki halukkaat puolueet ja ryhmät saisivat tulla yhdessä kertomaan ajatuksiaan ja suunnitelmiaan. Tietenkin seurakuntavaaleissa, mutta myös kunnallisissa ja valtakunnan vaaleissa. Näin ne täyttäisivät Raamatun kehotusta edistää paikkakunnan yhteistä etua ja aktivoida sen asukkaita osallisuuteen ja vaikuttamiseen.
Kerron nyt kuitenkin tuon detaljin, pienen tapahtuman näissä piispanvaaleissa. Olen ollut viime aikoina aktiivinen naamakirjassa, Face Bookissa. Luin pitkän kertomuksen Heikki Arikan sopivuudesta Turun piispaksi. Esitin keskutelussa kysymysksen, miksi kokonaan vaiettiin Arikan poliittisesta aktiivisuudesta? Siitä, että hän Turun Vatikaanissa toimiessaan samalla toimi Varsinais-Suomen kokoomuksen puheenjohtajana?
Lähtikö siitä keskustelua? En tiedä. Huomasin alta aikayksikön kadonneeni keskustelusta. Joku oli sulkenut minut ulos. Se siitä avoimuudesta, läpinäkyvyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä.
Oi Jeesus kiitos nimellesi sun v 142 Pyhäinpäivän virkistykseksi
https://youtu.be/Nf1fFVIzRyY
Werner,
Vähän tuntuu siltä, että aihetta ja asiaa välttääkseen voi valita huumorin. Lyödä läskiksi itse asia. Mutta mitäpä siitä, virsilaulun ystäviä olemme siis molemmat.
Laudateomnes gentes, laudate Dominum.
Olet oikeassa. Olen kyllä aika luikuri, kun pitäisi mennä kirkkoon nimien lukua kuulemaan.
Tällä viikolla julkaistiin pöytäkirja Hki HPK:ssa jossa oli esimerkki, että myös Körtti, Sdp ja vihersyrjintä toimii.
No körttiperheestä oleva naiskirkkoherran tehtävän haltija, kysyi nuorilta (puolet srk kuulumattomia) millaista lähetystyö srk:n olisi tehtävä. (Tämän olisi luullut olevan vanhemmiston tehtävä.)
No sitten kategoriseksi syrjintä perusteeksi valittiin, että apostolinen virka. Jos sitä edustaa otetaan kaikki rahat pois vaikka työ maailmalla menestyisi miten hyvin. No kyseinen lähetti menestyi erittäin hyvin, koska lähetyskansa valitsi hänet merkittävään tehtävään.
No! Neuvosto suuressa viisaudessaan kannatti, että parhaasta työstä palkitaan ottamalla kaikki rahat pois.
Seurakunnassa oli jo ennestää n. 25 naistyöntekijää ja 4 miestyöntekijää. Nyt kai päätettiin, että apostolinen virka ei voi tehdä työtä ulkomaillakaan tai käydä kerran vuodessa saarnaamassa.
Tässähän oli se hyvä puoli, että kun perheen kanssa maailmalla oleva apostolinen virka ei voi tämän seurakunnan kautta tehdä työtä edes ulkomaille lähetettynä. Niin saadaan lisää rahaa ulkomaille yksin kulkeville naisille.
Täydennys aikaisempaan kommenttiini Heikki Palmulle. Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että demokratia ja siihen liittyvä puhe ”seurakuntalaisten enemmistöstä” ovat aikamoisia kliseitä kirkossa. Toki niillä on merkitystä, mutta varsinaista valtaa kirkossamme eri tasoilla aina järjestöjä ja yhdistyksiä myöten käytetään kulissien takaisilla lehmänkaupoilla, painostusryhmissä, hyvä veli/sisar -verkostoilla ja turvautumalla ns. pelisilmään sekä valikoivaan julkisuuteen mediassa. Ellei sitten pyritä pitämään asiat nimenomaisesti poissa julkisuudesta. Tässä ei nyt ole varsinaista eroa sillä, ajetaanko sateenkaariväen etuja, poliittista nimityspakettia vaiko jonkin herätysliikkeen tai hengellisen kuppikunnan, jopa yhden perheklaanin tai vahvan manipuloivan henkilön uskonnäkemyksen etuja. Eihän tämä välttämättä oikein ole, mutta minkäs teet? Eihän seurakuntalaisten todellinen enemmistö edes vaivaudu äänestämään. Itse en tätä valtapeliä, asioiden ”junailua” kuitenkaan osaa eikä minulla siinä käyttöä olisikaan.
MARKO, kirjoitat ”Eihän tämä välttämättä oikein ole, mutta minkäs teet?”
Kovin on karu käsityksesi seurakunnan ja kirkon hallinnosta, vai onko se suorastaan kyyninen? Kyynisyyttä olen itse koittanut valttää, samoin kuin idealismia. Paljon olisi korjattavaa, kehitettävää, mutta jos yhtään ollaan realisteja, kaikki muut eivät kauan katsele yhden puolueen hegemoniaa seurtakunnan hallinnossa.Turussa sellainen aika oli ja siitä olen tässä blogissa puhunut, mutta samalla todennut, ettei tilanne enää ole yhtä mustavalkoinen.
Ehkä nyt uskonpuhdistus-sunnuntain eli reformaation päivän illalla voisi vielä sanoa senkin, mitä Martin Luther sanoi: Ecclesia semper reformanda est.
”Ellei sitten pyritä pitämään asiat nimenomaan poissa julkisuudesta.” Näinhän tässäkin on käynyt.Kaikki asianosaiset turkulaiset ovat olleet ihan hiljaa, faktat väitteitteni takana ovat siksi ilmeiset.
Heikki Palmu. Onneksi minun ei tarvitse ottaa yhtään mitään kantaa Turkua koskeviin syytöksiisi. Olen kyllä sitä mieltä, että nuo kuvaamani piirteet luonnehtivat suomalaista kristillistä toimintakulttuuria varsin laajalti. Tosin monien ei tarvitse tulla niiden kanssa suoranaisesti edes tekemisiin saatikka kärsimään. Tässä auttaa tosin myös se, että ei sano mitään ja keskittyy omiin hommiinsa.
Ps1. Luther ei muuten koskaan käyttänyt tuota hänen nimiinsä pantua lausetta.
Ps2. Minulle opetettiin rippikoulussa, että Suomen kansasta 20 % on maanpettureita. Eräällä nelikirjaimisella puolueella oli siihen aikaan nuo kannatuslukemat.
MARKO,
PS kakkosesi on todella hauska. Milloin mahdoit käydä rippikoulua? Hämmästyttävää, että joku pappi vielä silloinkin on kutsunut kansandemokraatteja (lyhenne oli ennen Vasemmistoliittoa KD, joka nykyään tarkoittaa kristillisdemokraatteja) maanpettureiksi.
Vielä vahvempaa oli pappien politikointi (jopa saarnatuoleista) sisällissodan ja talvisodan välillä, 1920 ja 1930 luvuilla. Huomattava osa papeista oli AKS:ssa ja IKL:ssä ja kommunistien ja sosialistien lisäksi myös sosialidemokraatit leimattiin maanpettureiksi. Punaisten lesket, punaorvot ynnä muut. Merkillinen ja vielä tutkimaton asia, että työväen enemmistö näistä kiroamisista huolimatta ei jättänyt kirkkoa, vaan pysyi kirkon jäseninä. Evankelisluterilaiseen kirkkoon kuului Suomessa enemmän kuin yhdeksän kymmenestä. Aina siihen asti, että valtio ja kirkko hyväksyivät uuden järjestyksen: kirkosta sai nyt erota sähköpostiviestillä, joitten perillemenossa vielä Vapaa-ajattelijat ystävällisesti avustivat.
”Merkillinen ja vielä tutkimaton asia, että työväen enemmistö näistä kiroamisista huolimatta ei jättänyt kirkkoa, vaan pysyi kirkon jäseninä.”
Ei se niin ihme ollut. He olivat suomalaisia. Ja halusivat vajavaisista papeista huolimatta mielummin kuulua Suomen Evankkelis Luterilaiseen kirkkoon. Olihan kumminkin oma kasvimaa. Tutut pihapiirit pellot talot, mäenharjat suot ja salot.
Kuin punapappien johdolla kuulua Neuvostoliittoon.
WERNER’
Punapappeja oli tuohon aikaan Suomessa erittäin vähän. Kirsti Kenan ansiokkaan väitoskirjan mukaan yksi, oliko hän nyt Haminassa vai Ruotsinpyhtäällä.
Tosin Otto Aarnisalo sanoi olevansa sosialisti ja sai siitä Savonlinnan piispan nuhteet. Ei saanut olla, mutta AKS:aan ja IKL:seen sai kuulua.
Eihän ne varmaan olisi lähtenyt siihen laillisen yhteiskuntajärjestyksen vastaiseen toimintaan jonka takia tuhansia suomalaisia kuoli, jos niillä olisi ollut pappeja.
Hyvät Ystävät, te, jotka olette vielä Turun piispa-keskustelussa mukana. Pyydän teitä lukemaan Timo Pöyhösen toisen kommentin. Se on kuudes puheenvuoro aikaisemmissa kommenteissa (2.11. klo 20.06.) Puheenvuoro on painava siksi, että Timo on työskennellyt Turussa ja sen seurakuntayhtymässä. Muut turkulaiset aikalaiset ovat syystä tai toisesta vastanneet vaikenemalla.
Lukevatko he ylipäätään näitä keskusteluja? Ja ovatko kirjautuneet, että voisivat kommentoida?
Ehkä heidän kanssa olisi parempi keskustella luottamuksellisesti kahden kesken?
Veikkaan, että Trump on valttia vaaleissa ja hänestä tulee presidentti.
Veikkaan, että Heikki Arikka menee toiselle kierrokselle.
Kertokaa te muut, sitten jälkikäteen, että kyllähän te tiesitte.
Tavallisesti Turun piispat ovat olleet körttirovasteja?
Tuleeko nyt virkaan lestadiolais perheen tyttö?
Lopeta jo tytöttely, hyvä mies.
Eivätkä ole kaikki olleet körttìrovasteja.
Tyrnipensaatkin ovat joko tyttöjä tai poikia.
Heikki! Alkuperäinen kriteerinne taitaa toteutua.