Nuori, ulkomaalaistaustainen mies riehui eilen, perjantaina 18.8.17 klo 16.02, Turun kauppatorilla puukon kanssa. Kolmen minuutin aikana hän ehti katuja pitkin juostessaan puukottaa yhteensä kymmentä vastaantulijaa, joista kahta kuolettavasti. Raivostunut ihmisjoukko lähti ajamaan nuorukaista takaa jo torilta. Tilanne päättyi siihen, että poliisi ampui riehujaa jalkaan.
On varsin ikävä asia, että toimittajien täytyy heti mikrofoneineen työntyä tapahtumapaikalla haastattelemaan vielä paniikissa ja kauhuissaan olevia silminnäkijöitä. Miten ihmeessä heillä tuon kaiken kaaoksen keskellä olisi yhtäkkiä selkeitä vastauksia tehtyihin uteluihin? Eiväthän he ole ehtineet sulatella tilannetta millään tavalla. Tutkimusten mukaan shokkivaihe kestää tuollaiset 72 tuntia!
Erään silminnäkijän havainto oli pysäyttävä. Hän sai hätäpäissään sorvatuksi tällaisen iltapäivälehden rupriikiksi kelvanneen lauseen: ”Ulkomaalaiset jahtasivat puukottajaa, suomalaiset kaivoivat älypuhelimiaan…” On aivan selvää, ettei kyse ollut mistään koko totuudesta, vaan enemmänkin vain jonkinlaisesta intuitiivisesta kokemuksesta. Todellisuudessa sekä takaa-ajajissa että auttajissa oli niin suomalaisia kuin ulkomaalaistaustaisiakin.
Varsin kiusalliseksi tilanteen teki se, että huhut lähtivät heti liikkeelle sosiaalisessa mediassa. Moni väitti tilannetta terroriteoksi ja olivatpa jotkut olleet kuulevinaan, että puukottajanuorukainen olisi huutanut Allahin nimeä. Tapahtumia läheltä seuraamaan joutuneet kuitenkin todistivat, että kaduilla eivät huutaneet muut kuin kauhistuneet ulkopuoliset ja veriset uhrit.
Kaikenlaisia teorioita sarjapuukotuksen syistä on kehitelty, kun motiivia moiseen riehumiseen ei ole saatu selville. Puukottaja on sairaalahoidossa eikä häntä ole vielä päästy kuulemaan. Silmiini ei ole osunut sanaa AMOK, joten minä käytän sitä nyt tässä.
Malaijin kielen sana amok merkitsee hallitsemattomuutta. Amok-juoksulla tarkoitetaan mielipuolista riehumista ja ryntäilyä aseen kanssa. Kyseessä lienee psykoottinen häiriö, jonka vallassa oleva ihminen pyrkii surmaamaan kaikki vastaantulijat. Ymmärtääkseni tässä on taustalla riehujan halu tehdä itsemurha, mutta hän ei tohdi lähteä yksin. Voisiko jotakin samanlaista käytöstä nähdä esimerkiksi siinä tapauksessa, jossa itsemurhaa hautonut suomalaismies ajoi pimeässä illassa maastoautollaan päin nuorten mopoautoa? Molemmat nuoret kuolivat, kun taas suisiidikandidaatti jäikin henkiin…
Jälleen kerran media syynäsi perusteellisesti tapahtumat ja aikoo herkutella yksityiskohdilla vielä hyvän aikaa. Jos tapahtuma mitenkään saadaan väännetyksi Suomen ensimmäiseksi terroriteoksi, niin keissi nostetaan jalustalle ja sillä mässäillään pitkään. Viis siitä, että jo näistä asioista lukeminenkin traumatisoi meitä ja lisää pelon ilmapiiriä: Nyt voi suloisessa Suomessammekin tapahtua milloin ja missä vain ihan millaista pahaa tahansa.
Pelolle ei kuitenkaan saa antaa valtaa. Muutamat turkulaiset Facebook-kaverini ovat jo tänä aamuna viestittäneet sivustoillaan, että he lähtevät torille ja kehottavat muitakin tekemään samoin. Mitä nopeammin päästään takaisin arkisen elämän rytmiin, sen parempi. Siitä arkkipiispa Mäkinenkin tämänaamuisessa suorassa radioaamuhartaudessaan puhui.
Pahuus ei kuitenkaan ole ulkomaista tuontitavaraa. Pahuus asuu lähempänä kuin moni arvaakaan. Se ei ole vain heissä vaan myös meissä. Se asuu sinussa ja minussa, meidän sisällämme. Itse asiassa jokaisen ihmisen sisimmässä on hyvän ja pahan taistelukenttä. Pahuus riippuu meissä jokaisessa kiinni takiaispallon tavoin. Pahuus leviää itsestään, kun taas hyvyyttä pitää viljellä.
Vanhan tarinan mukaan jokaisen ihmisen sisällä asuu kaksi koiraa, sekä hyvä että paha. Kumpi voittaa? Tietenkin se, kumpaa ruokit…
Kuuntele arkkipiispan puhutteleva aamuhartaus tästä:
Hyvin kirjoitettu blogi. Tosin sosiaalisen median osuutta ei tarvitse kokea kiusalliseksi, sillä juuri sellaiseksihan sosiaalinen media on tehtykin: purkamaan ihmisten tuntoja eikä levittämään täsmätietoa muusta kuin po. henkilön tunnetiloista. Siksi some on jo lähtökohdiltaan kiusallista – varsinkin, jos omat tunteet kulkevat eri tahtiin ja suuntaan. Olet varmaan lukenut riittävästi myös K24:ssä olevia kommentteja..?
Toimittajien toki täytyy yrittää levittää sitä täsmätietoa muustakin kuin omista kokemuksistaan, mutta liian usein – kuten tässä Turun tapauksessa – ammattitoimittajatkin jopa välttelevät kuvailemasta täsmällisesti tapahtumia pelätessään sen olevan poliittisesti epäkorrektia tai lisäävän ennakkoluuloja ulkomaalaistaustaisia kohtaan.
Sellainen ei oleellisesti eroa valemediasta, eikä sellainen tosiasioiden piilottelu todellisuudessa edistä maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden kotoutumista ja valtaväestön ennakkoluulojen hälvenemistä – päinvastoin.
Mielenkiintoista on sekin, että Turun (ja Barcelonan) tapahtumien johdosta haastatellut terrorismin tutkijat ovat hyvin yksituumaisesti todenneet, ettei tämä isku Suomeenkaan tullut yllätyksenä ja että se muistuttaa tyypillistä isis-ideologian tapaa toteuttaa terroriteko ns. pehmeisiin kohteisiin. Nähtäväksi jää oliko asialla isis, mutta terrorismia se oli.
Joten, pidetään ne betoniporsaat siellä Temppeliaukion kirkon oven edessä ja suljetaan kaikki kävelykadut ja yleisötapahtumat autoliikenteeltä. Veitsimiehiä / -naisia sellaiset eivät tietenkään pidättele (eikä edes metallinpaljastimet auta, jos käytetään keraamisia veitsiä), mutta se on selvä viesti siitä, että täällä ollaan tietoisia ja hereillä terrorismia vastaan.
Vielä tärkeämpi viesti on se, minkä sanot blogisi lopussa: ”Pahuus leviää itsestään, kun taas hyvyyttä pitää viljellä”. Aloitetaan se hyvyyden viljely itsestämme. Tänään.
Kiitos palautteestasi, Jouni. Ymmärsinkö oikein, että pidät tätä tapausta terroritekona mieluummin kuin yksityisen ihmisen epätoivoisena amok-juoksuna?
Tuo keraamisten veitsien mainitseminen vei tämän kokkipojan taas pitkällisten pohdintojen äärelle. Ovat nimittäin ihan ylivetoja monessa keittiöhommassa.
”Ja Jumala katsoi kaikkea luomaansa, ja kaikki oli hyvää”
Elias: Mistä sait tiedon keraamisesta veitsestä? Millainen se oikein on?
Siis tuosta Jounin kommentista. Ne valmistetaan keraamisesta kivimateriaalista, ovat kevyitä ja teräviä.
Jahas, poliisi siis sittenkin tutkii tapausta terroritekona:
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005332338.html
Toisaalta taustalla voi olla vaikkapa kielteinen turvapaikkapäätös Suomesta?
Tässä vaiheessa ei ole tarpeen kriittisesti arvioida toimittajia ja tapahtumissa toimineita. Enemmän on paikallaan jakaa yhteistä avuttomuutta ja surua ja osoittaa myötäelämistä uhreille ja heidän läheisilleen. Arkkipiispan aamuhartaus oli tässä mielessä todella hyvä ja puhutteleva.
Poliisi tutkii tekoja terroristisesti tehtyinä murhina. Lienee selvää, että tekijä oli ainakin itse motivoitunut tuolta pohjalta. Vielä on epäselvää, kuuluiko johonkin järjestöön ja saiko käskytystä joltakin taholta.
Toivo: Sitä avuttomuuden ja toivottomuuden tunnetta media on omalta osaltaan juuri kylvämässä.
Ei kai tämä maailma voi niin pyöriä, että sama, hyvin rasvattu mekanismi käynnistyy yhä uudelleen ja uudelleen kuin jonkinlainen show-turnee: Järkyttävät kuvat ja tekstit, minuutti minuutilta tapahtumien seuraaminen, kauhistelu, silminnäkijöitten kiusaaminen, poliisitiedotteitten seuraaminen, poliittisten päättäjien esiin marssittaminen ja heiltä turvallisuutta lisäävien tekijöitten tivaaminen, surunvalittelut ja harmittelut, rikollisen taustojen penkominen, vastaavanlaisista tilanteista muistuttaminen…
Ja sitten kun kirkko tekee asiassa sen minkä voi, niin vapaa-ajattelijat pillahtavat itkuun, että nyt se kirkko taas on kiillottamassa kilpeään.
Lyhyesti sanottuna: Mä vaan en jaksa tällaista rumbaa yhä uudelleen ja uudelleen. Mä hajoan!
RR: ”Mä hajoan!”
Etkä hajoa. Pinnallinen indoktrinaatio ei hajoita karjalaispoikaa, joka uskoo Jumalaan. Politisoituneen kirkon se kyllä voi hajoittaa.
Hannu, ehkä hieman liiottelet ja dramatisoit tällaiseen liityviä ilmiöitä. Media ja viranomaiset ovat toimineet minun ja monen muunkin mielestä melko tyylikkäästi ja ryhdikkäästi. Hetkessä elävä ja toimiva media vain kuuluu tähän aikaan.
Kyse on islamin pyhästä sodasta. Ei kannata työntää päätä pensaaseen ja alkaa ymmärtää tappajia.
”–Yksittäinen terroristi saattaa olla “syrjäytynyt” tai “mielisairas”, mutta islamistien terroritekojen takana vaikuttaa myös ideologia: islamistit haluavat hallita maailmaa poliittisen islamin kautta asettamalla kalifaatin mahdollisimman moneen maahan, hän kommentoi blogissaan.
–Tämä ideologia ei rajoitu ainoastaan Isisiin, Al-Qaidaan tai muun selkeästi terroristisen järjestön aktiiveihin, vaan se saa tukea sadoilta tuhansilta normaalisti yhteiskunnassa toimivilta ihmisiltä kaikkialla maailmassa. Tämä tekee ideologiasta vaarallisen ja länsimaalaisten arvojen suuren vihollisen, Salehzadeh jatkaa.”
https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/227938-tutkijat-varoittavat-lepsuilusta-islamistien-kanssa-kyse-ei-ole-vain-nuoren-miehen
”Kyse on islamin pyhästä sodasta.” Jos näin on, kristittyjen on pysyttävä siitä poissa. Meidän on rakennettava pyhää rauhaa.
Yksi lapsenlapsistani, Pyry, on 18-vuotias. Hyvin lähellä lapsuutta vielä, koulu, rippileirien isonen ja yövalvoja, abiturientti vuosi, Nuorten Jukolaa. Perhe, opettajat, nuorisotyön tekijät,seuran valmentajat ja toverit vaikuttavat ja muokaavat hänen elämäänsä.
Kaksi murhaa ja 8 murhan yritystä tekevä marokkolainen poika, aseena hieno arvostettu kokkiveitsi. Kuka hänen toimiansa on ohjannut? En jaksa uskoa, että hän on kaiken itse suunnitellut mustassa kiharapäässään. Joka pilaa yhden näistä pienemmistä, eikö olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin merten syvyyksiin.
Islam-Allah-uskonto ja vallanhaluisten taisteluase
Kristillisyys – uskonto – onko sekin jossain vallanhaluisten taisteluase?
Taisipa Nasaretin Jeesuksella olla mustat kiharat.
Suuret ja yllättävät tragediat yleensä terästävät ihmiset uskomaan omaan agendaansa ja selittämään tapahtumia oman tutun mallin mukaisesti. Sen sijaan, että järkytys yhdistäisi kansalaisia, se hajottaakin entistä repivämmin ja keskustelijat alkavat ampua nurin olkiukkojaan. En yhtään ihmettele, että vain sata vuotta sitten täällä on käyty kitkerä sisällissota.
Teemu Kakkuri :”Sen sijaan, että järkytys yhdistäisi kansalaisia, se hajottaakin entistä repivämmin ja keskustelijat alkavat ampua nurin olkiukkojaan.”
Tieteen nimissä on jo ajettu olkiukkoina alas esimerkiksi sellaiset käsitteet kuin sielu ja tarve uskoa Jumalaan, jota ei kuulema ole olemassakaan. Kun nämä olkiukot on kulttuurissa ajettu alas, on ajettu alas myös käsitys synnistä ja syntiinlankeemuksesta ja sen seurauksista eikä jäljelle jää enää oikeastaan mitään muuta, kuin vaistojen ja viettien ”vapauttaminen” – ja arkkipiispan aamuhartauden päätteeksi esittämä kysymys kaikkien järkyttävien kauheuksien edessä ”Miksi”?
Raskas viikonloppu takana täällä Turussa. Kynttilämeri Kauppatorilla, sankaritarinat ja hysterian poissaolo kertovat, että elämä voi voittaa ja pahuus voi kääntyä tuottamaan myös hyviä asioita. Saa nähdä, mitä lähipäivät tuovat tullessaan. Huomenna keskustelemme koulussa yläkouluikäisten kanssa. Meidän koulussamme eri kulttuurit kohtaavat hienosti, joten toivoa on. Kuuntelin juuri perjantaina, miten rippikoulun käynyt kasiluokkalainen pellavapää väitteli pikimustan somalipojan kanssa Jumalan olemuksesta. Kovaäänisesti ja hymyssä suin. En usko pahan lopulliseen voittoon.
Sori väärää tietoa : jumalkeskustelijoina olivat ysiluokkalaiset. En ole tottunut vielä heidän ylennykseensä…
Kittos Juha kevennyksestä