Perjantain järkyttävät tapahtumat Turun keskustassa pysäyttivät, mutta laittoivat samana tien itse kunkin mielen liikkeelle. Mitä, missä, miten, milloin, miksi, kuka, huudahti moni mielessään alitajuinen klassinen sähkeuutisen kaava.
Yksityiskohtia? Silminnäkijähavaintoja. Huhuja. Median nopeita päivityksiä. Liian nopeita johtopäätöksiä somessa. Alun kaaos kestää piinallisen pitkään, mutta vähitellen esiin piirtyy kuva, jonka pystyy joten kuten käsittämään ja joka pitää jotakuinkin paikkansa tosiasioiden kanssa.
Ihmismieli sosiaalisen median aikana on duracelpupu, joka menee koko ajan eteenpäin, haluaa tietää kaiken silmänräpäyksessä. Haluaa ymmärtää heti, vaikka edes perustiedot eivät ole kasassa. Arvailuja tekijän motiiveista. Kannanottoja maahanmuuttopolitikasta. Yleistyksiä. Tunteita. Mikä minä sanoin!
Kauhean asia edessä halu tietää on luonnollista. Tieto auttaa hallitsemaan tilannetta, pysymään rauhallisena ja toimintakykyisenä.
Mutta, joka laukkaa asioiden edelle, on omien asenteidensa varassa. Silloin tulkitsee asioita helposti päin honkia. Uskoo mitä haluaa.
Poliisien tiedotustilaisuudessa toimittajien vimmattu halu tietää törmäsi vaitonaisuuteen. Ei voi kommentoida, ei voi ottaa kantaa, asia ei ole vielä valmis julkistettavaksi, tutkinnalliset syyt estävät. Onneksi edes viranomaiset kestävät epätietoisuutta ja sitä, että kokonaisuus rakentuu pala palalta.
Keskeneräisestä kuvasta syntyy helposti vain keskeneräinen johtopäätös.
100-vuotias Suomi ei olisi tarvinnut tällaista. Kaikkein vähiten se tarvitsee vääriä johtopäätöksiä.
Turun traagisiin tapahtumiin palataan julkisuudessa ja ihmisten puheissa vielä monta kertaa. Niin pitääkin. Silloin käytössä on enemmän tietoa, joka toivottavasti auttaa ymmärtämään mitä tapahtui marokkolaisnuorukaisen pään sisällä, että hän syyllistyi kammottaviin tekoihin.
Se, että ymmärtää, ei tarkoita, että hyväksyisi. Mitä paremmin ymmärtää, sen vähemmän hyväksyy.
Olli Seppälä
Kiitos Olli Seppälä, juuri näin.
Jos sanotaan vaikkapa Pariisissa olisi marokkolaisnuorukainen tappanut kaksi ihmistä ja haavoittanut kahdeksaa ja paikallinen KRP pidättänyt lisäksi neljä marokkolaista ja yhden etsintäkuuluttanut ja Ranskan poliisin mukaan kyseessä olisi terroriteko, niin meillä tuskin kukaan täysipäinen epäilisi, etteikö kyseessä ole terroriteko.
Mutta annas olla, kun vastaava tapahtuu Suomessa. Helpompi on ilmeisesti kamelin mennä neulansilmän läpi kuin monen myöntää, että kyseessä todella on terroriteko. Miksi se on niin vaikeaa?
Mikä hiukan ihmetyttää on se, että Suomeen on ylipäänsä otettu Marokosta turvapaikan hakijoita. Marokko on islamilaiseksi maaksi suhteellisen vapaamielinen. Rannoilla voi nähdä lähes alastomia naisia ja muun muassa Tangerista löytyy tunnettu homoskene. Ehkäpä on syytä muuttaa käsityksiä maltillisesta islamista?
Presidentti Niinistön mukaan turvapaikan hakijoiden suhteen Eurooppa on äärirajoilla. Suomi ainakin on. Suomalaisen terrorismitutkijan mukaan voi olla, että nyt on menty yli sen rajan, jolta ei enää ole paluuta. Terrorismia Suomessakaan tuskin on mahdollista enää hoitaa pelkästään sosiaalitoimen ja ehkäisevän poliisityön voimin.
”…auttaa ymmärtämään mitä tapahtui marokkolaisnuorukaisen pään sisällä, että hän syyllistyi kammottaviin tekoihin.”
Olli S,
Kannattaa lukea koraani, islamiin, ja tutustua erityisesti islamin historiaan. Islam on aina hyväksynyt ”pyhän sodan” levittämisensä avuksi. Ehkä suurin osa muslimeista ei ajattele näin, mutta kanta perustuu kuitenkin alkuperäiseen tulkintaan: Muhammad oli sotilas ja alisti kansoja väkivalloin. Muslimi siis voi imitoida profeettaansa murhaamalla ihmisiä. Ei tätä kannata kieltää. Ehkä muslimien on syytä miettiä uskonsa perusteita jotka ovat alistuminen ja alistaminen. Muslimit myös jakavat myös ihmiset muslimeihin ja muihin, muilla ei ole samaa arvoa kuin muslimeilla jne. Rakkaus ei kuulu myöskään islamin jumalakuvaan, vaan mielivaltainen alistaminen jne.
[Ja, älkää viitsikö alkaa taas ristiretkistä jne…]
Hyvä, että ristiretket ovat sinulle kiusallinen asia, josta haluat vaiettavan! Et ole aivan paatunut.
Martti Pentti. Ristiretkistä ei ainakaan tällä palstalla ole vaiettu :), joten eiköhän me kaikki muisteta tämä kristinuskon synkkä jakso. Jos tilastoja seuraat, tarkistapa kuka ja mikä uskonto tai sen puute on eniten ihmisiä tappanut vuosisatojen saatossa. Tällä hetkellä kristityt ovat pallikan vainotuin uskonnollinen ryhmä. Sen varmasti tiedät.
Julmin ’uskonto’ on ollut fanaattinen ateismi. Sekään ei oikeuta vihaamaan ateisteja. Fanaattisuus on tuhoisaa, eivät uskonnot tai aatteet.
Täysin kaikenlaisen väkivallan kaikkialla tuomiten totean, että myös uskonnot ovat olleet väkivaltaisia lähes aina ja lähes kaikkialla, vähiten ehkä kuitenkin ns. luonnonuskontojen piirissä, joissa ei ole hierarkista Jumala-järjestelmää. Hierakioissa piilee väkivallan siemen niin politiikassa kuin uskonnossa.
Krist. väkivalta ei rajoittunut tietenkään ristiretkiin vaan oli erityisen paljon myös uskonnon sisäistä terroria, missä toisin ajattelevia kristittyjä surmattiin surutta pitkälle 1700-luvun lopulle, minkä jälkeen Valistus onneksemme pesi ko uskonnon kasvot.
Seppo Heinola. Mitens on näiden ns. uskonnottomien valtioiden kanssa? Kyllä se sama meno on ollut vallalla sielläkin ja on edelleen.
Luitko Tarja Aarnio viestini? Siinä kun nimen omaan puhuttiin m y ö s poliittisista hierarkioista väkivallan synnyttäjinä.
Luin kyllä. Painopiste vain tuntui olevan niin selvästi uskonnoissa. Siksi kommenttini. Valistuksen ajasta on seurannut paljon hyvää, en sitä kiistä. Vaan valitettavasti ihminen ei näytä muuttuvan paremmaksi edustipa mitä elämänkatsomusta tahansa :(.
Eikö Tarja ole aika luonnolista että painopiste uskonnollisella palstalla on uskonnossa tai uskonnoissa?
Ja mitä lisäarvoa etiikkaan tuovat uskonnot jos niistä nouseva väkivalta on puolustettavissa maalliseen väkivaltaan verraten?
Pelko voi saada kieltämään tosiasiat. Vielä vääriä johtopäätöksiäkin vähemmän tarvitsemme pelokasta vaikenemista.
Yksilön kuva maailmasta ja ihmisen perusolemuksesta ohjaavat käsityksiä kokonaisuuksista. Humanistinen ajatus ihmisen olemuksen hyvyydestä estää tällaisten pahojen asioiden edessä näkemästä niiden oikeaa laitaa.
Ihminen on olemukseltaan paha. Siitä syystä näitä tapahtuu.
Usko ihmisen hyvyyteen pitää sisällään myös uskon omaan hyvyyteen. Ylpeys on sen takana. Synti. Synnintunnon puuttuessa raamatullinen totuus langenneesta maailmasta on käsittämätön asia ja ratkaisu pahuuteen pitää löytää vaikka väkisin jostain muualta. Esimerkiksi tapaus kerrallaan yksittäisen yksilön pään sisältä tai rankasta elämänkohtalosta.
Näin on tapahtunut maailman sivu: Jer. 6:14 ”He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: ”Rauha, rauha!” vaikka ei rauhaa ole.”
Väkivaltaa ei voi perustella UT:lla. Se ei anna sellaiseen toimintaan pienintäkään oikeutta. Uskonnollisuus eroaa tässä. Sen varjolla on voitu tehdä ja tehdään yhä hirveitä asioita. Tämän eron käsittäminen on varjellut meitä suomalaisia, hyvän uskonnonopetuksen ansiosta. Tänne ei tähän mennessä ole syntynyt väkivaltaan turvautuvaa kristillistä toimintaa. Nyt kristillisen uskon sisällön käsittämien on ohentunut ja jatkossa näitä asioita ei ehkä osata pitää erillään.
Kristillisen uskon niskoille tietysti ristiretket on aina haluttu kaataa. Kyseessä on ollut pelkät hallitsijoiden valtapyrkimykset. Kristillisen uskon kassa näillä ei ole ollut mitään tekemistä.
Sama koskee nykyisiäkin Kristuksen armeijoita.
Raamatun ja Koraanin yksi ero on siinä että Raamattua voi lukea, kukin omalla kielellään. Näin kukin voi tarkastaa, mitä sinne on präntätty. Raamatun pyhyys ei kielien erilaisuudesta ja sanamuodoista katoa. Islamin pyhä kirja on tässäkin suhteessa toisenlainen. Vain Arabiakielinen Koraani on oikea.
Joten Imaamit ja Mullahit, jotka alkukielellä kykenevät kirjaa tutkimaan, voivat myös tulkita sitä mielensä mukaan. Eikä kuulija voi tarkistaa tietoja mitenkään.
Olen lukenut Raamattua sekä apuneuvojen avulla alkukielin että omalla kielellä, Vanhaa testamenttia väkivaltaisempaa kirjaa saa hakea eikä Ut:kaan asiassa vitivalkoinen ole, jos sitä vähääkään osaa rivien välistäkin lukea. Kuten ovat tehneet Johannes Lehman kirjassa ”Raportti rabbi J:stä, erään väärennöksen pöytäkirja” ja suomalainen Tapio Laine kirjassaan ”Kuka hän oli”.
Minä en hyväksy väkivaltaa minkään uskonnon- en sen nimissä enkä siitä itsestään nousevana tehtynä.
Eikö Tarja ole aika luonnolista että painopiste uskonnollisella palstalla on uskonnossa tai uskonnoissa?
Ja mitä lisäarvoa etiikkaan tuovat uskonnot jos niistä nouseva väkivalta on puolustettavissa maalliseen väkivaltaan verraten?
En oikein ymmärrä kysymyksiäsi. Tämä palsta on mielestäni aika monimuotoinen, joten käsiteltävässä asiassa ei senkään takia kannata painopistettä uskontoihin laittaa. Mikään väkivalta ei ole puolustettavissa ja sellaisena sitä tulisi käsitellä elämänkatsomuksesta riippumatta eli oli uskonto mikä tahansa tai täysi uskonnottomuus.
En tarkoittanut Tarja vain käsiteltävää asiaa vaan painopistettä yleensä kaikkia palstan asioita
koskien. Minusta uskonnoista käsin katsova näkökulma uskontopalstalla on monimuotoisuuksiakin koskien suht. luonnollinen.
Rivien välistä voi tietysti lukea mitä haluaa. UT:n tekstistä on turha etsiä mitään väkivaltaan kehottavaa.
Vai onko Seppo sellaisen löytänyt ?
Myös Ut antaa väkivaltaista käyttäytymismallia itseltään Jeesukselta, joka käski ihmisiä vihaamaan vanhempiaan, käski ostamaan miekkoja ja kirosi kaupunkeja sekä uhkasi/hakkasi ihmisiä vaarallisella skoihion ruoskalla. Edelleen on selvittämättä mikä Ananian ja Safiran oikeasti tappoi ja mihin kuningas Agrippa oikeastaan kuoli.
Tulee tuosta mieleen kun eräässä muslimimassa tarkastajat tulivat kirjakauppaan ja poistivat sieltä kaikki kirjat joissa luki sana, risti.
Ihan vastaavin perusteluin UT: n tekstejä, voi noilla perusteilla pitää väkivaltaan kehottavina
Varsinkin kun kyseessä on vertailu Koraaniin.
Lepsuilu asennoitumisessa Koraanin väkivaltaan kehottavien kohtien kanssa ei saa kovin suurta kannatusta.
Muslimit on selkeästi jakaantuneet kahteen leiriin. Toinen on selkeästi väkivaltaa vastaan ja toinen tiukasti, sen puolesta. Otappa tuosta selvä, kuka on mitäkin.