Minä olen miettinyt milloin olen ollut turvallisessa tilassa? Mieleeni tuli, että se tapahtui Kanta-Aliupseerikoulun aikana 1965, kun makoilin Lappeenrannan päävartion putkassa vuoteellani. Ovi oli ulkopuolelta lukittuna ja etuhuoneessa valppaat sotilaat valvoivat turvallisuuttani. Vain päivystävä upseeri rikkoi rauhaani ja hänelle jouduin pakosta tunnustamaan syntini ihan asennossa seisten. Muistan miten hän suositteli eroanomusta heti ensimmäisenä arkipäivänä, mutta jätin sen tekemättä ja sen aika tuli noin 25 vuotta myöhemmin.
Baltian maat olivat ilmeisesti turvallisessa tilassa, kunnes N-liitto romahti. Sitten he hakeutuivat uuteen turvalliseen tilaan Naton suojissa. Olemmeko kuitenkaan koskaan ihan turvallisessa tilassa tämän maan päällä. Ihmiskunnalla oli kaikki mitä tarvittiin ja tila oli turvallinenkin, kun keruubi oli portilla vartiosa ja metallinen välkkyvä miekka oli voiman takeena.Sitten tulivat nämä yt-neuvottelut, jossa pääosa eduista otettiin pois, vain vaivainen elämä jätettiin elettäväksi.
Jos olemme Raamatun kanssa tekemisissä, herää kysymy mikä turvallinen tila on meille tärkeä? Turvallinen täällä ihmisten edessä, vai turvallinen tila viimeisellä tuomiolla vai onko mahdollisuus saada molemmat? Se on totta, että syntisellä pitäisi olla mahdollisuus tuntea olonsa turvalliseksi Jeesuksen läheisyydessä, koska Hän haluaa auttaa jokaista, joka apua tarvitsee. Entisillä vanhurskailla ei ollut kovin turvallista alkaen Jeesuksesta näihin päiviin, mutta monet ovat katsoneet Mooseksen kanssa palkanmaksua.
Seurakuntalaisen blogisssa on julkaistu Hintikkaa tukeva ja kannattava Espoon hiippakunnan vaikuttajien kirjelmä. Turvallinen tila näyttää tarkoittavan nyt enemnistön mielestä sitä, että homoseksuaalisuutta ei saa julkisesti nimittää synniksi kirkon toiminnassa. Ja kaikki muu on vain erilaisten sekä keskenään samanarvoisten raamatuntulkintojen kirjoa.
Keisarinna, tässä tapauksessa piispatar on keksinyt uuden vaatteen ja kaikkien on puettava se päälle, Espoon hiippakunnassa. Onnea ja menestystä. Nämä puheet jotka sitovat kristittyjen suut. Onneksi meillä on laaja kirkon historia josta löydämme apuneuvoja miten kirkko on suhtautunut kristittyjä velvoittaviin harhoihin.
Näyttää siltä, että yhtenäisyys on koomassa eikä tekohengitys enää auta. Pitäisi kaikkien tunnustaa se ja jättää Raamatun repeleminen pois.
Tuli vielä yksi asia mieleeni tuosta turvallisesta tilasta. Taipumus johonkin syntiin ja kiusaukset sillä alalla eivät ole syntiä! Siinä piispa on oikeassa. Sitten ratkaisevaksi tulee se, miten ihminen kiusaustaan jkäsittelee, omin voimin tai Jeesuksen kanssa!