Tällä kerralla Ruttopuiston rovasti (RR) yllättää ruotimalla yllätyksetöntä tutkimustulosta.
Tuoreet tutkimustulokset vahvistavat käsitystä siitä, että musiikki voi vaikuttaa mielenterveyteen.
RR: Voi pyhät pyssyt sentään! Taitaa olla ihan aito 0-tutkimus? Totta kai musiikki vaikuttaa mielenterveyteen! Sen voi vahvistaa jokainen, joka on joskus ollut nuori. Pääkaupunkiseutu on etenkin kesäisin täynnä erilaisia musiikkifestivaaleja, joista ainakin yksi on erityisen Tuskainen. Ja kun monet näistä festareista järjestetään keskellä asutusta, niin musiikki vaikuttaa aivan suoraan myös naapureitten mielenterveyteen.
Helsinkiläisistä kauppakeskuksista ja kutemiseen hyvin sopivista porttikongeista nuorisoa pyritään häätämään ilta-aikaan pois soittamalla non-stopina klassista musiikkia. Tuntuu tehoavan. Ainakin tältä osin nuoret tahtovat vaalia omaa mielenterveyttään.
Jyväskylän yliopiston monitieteisen musiikintutkimuksen keskuksen, Aalto-yliopiston ja tanskalaisen Aarhusin yliopiston tutkijat selvittivät mielenterveyden, musiikin kuuntelutapojen, musiikin herättämien tunteiden ja neuraalisten vasteiden välisiä suhteita yhdistämällä käyttäytymiseen ja aivokuvaukseen perustuvia tietoja. Tutkimus julkaistiin elokuussa Frontiers in Human Neuroscience -lehdessä.
RR: Ihan kovatasoinen poppoo tutkimuksen takana. Ja rahaa paloi jonkin verran? Kukaanhan ei olisi ikimaailmassa osannut päättelemällä tulla samoihin tuloksiin?
Testihenkilöitä arvioitiin esimerkiksi masennuksen, ahdistuneisuuden ja neuroottisuuden indikaattoreilla. Tämän lisäksi he raportoivat, miten he kuuntelivat musiikkia säädelläkseen tunteitaan.
RR: Martti Luther oli taipuvainen masennukseen suuren työtaakkansa alla. Kun sielunvihollinen yritti kiskoa uskonpuhdistajaa pimeyden syövereihin, tämä sanoi hyvälle ystävälleen ja lähimmälle työtoverilleen Melanchthonille: ”Tule, Philipp, ruvetaan laulamaan ylistysvirsiä!” Eikä miesten kauan tarvinnut veisata, kun mieliala oli jo muuttunut valoisammaksi ja iloisemmaksi.
Analyysi osoitti, että ahdistuneisuutta ja neuroottisuutta esiintyi muita enemmän niillä koehenkilöillä (erityisesti miehillä), jotka käsittelivät negatiivisia tunteitaan kuuntelemalla surullista tai aggressiivista musiikkia.
RR: Itsesäälissäkieriskelymusiikkia tarvinnee itse kukin aika ajoin. Itselleni nuoruusaikani tärkeä bändi oli the Who. Bändin musiikki on vieläkin ihan kuunneltavaa, mutta kun yhtye yhä vielä kapuaa estradeille esiintymään, niin en voi olla kokematta muuta kuin myötähäpeää. Miten lähes 70-kymppiset ukot voisivat enää uskottavasti heittää 1960-luvulla tehtyjä kapinalauluja? My ge-ge-ge-generation, baby?
– Tällainen musiikin kuuntelu saa aikaan tunteen negatiivisten tunteiden ilmaisusta, mutta ei välttämättä kohenna negatiivista mielialaa, selittää tutkimuksen kirjoittamiseen osallistunut tohtori Suvi Saarikallio, MMR (Music in Mood Modulation) -testin kehittäjä.
RR: On ihan kiehtovaa, että musiikin tekijä ja kuulija tavoittavat lyriikassa tai melodioissa samankaltaisia fiiliksiä. On kiva laulaa levyn mukana, mutta ei noitten angstaavien kappaleitten viestiin nyt sentään samastua täydy, vai kuinka?
Tutkijat toivovatkin, että tutkimustulos kannustaisi musiikkiterapeutteja keskustelemaan asiakkaidensa kanssa myös tapaamisen ulkopuolella tapahtuvasta musiikin kuuntelusta. He kannustavat yksilöitä myös itse miettimään, miten omaa mielenterveyttä voisi edistää musiikin kuuntelun avulla.
RR: Ensimmäisiä musiikkiterapeutteja lienee ollut Vanhan testamentin Daavid, joka harpun soitolla rauhoitteli epätoivoista kuningas Saulia, ”joka oli joutunut pahan hengen valtaan”. Sitä ei erikseen mainita, mutta minun mielestäni on varsin mahdollista ja luonnollista, että Daavid olisi tuossa rauhoittelutyössään myös laulanut psalmeja eli virsiä. Kuninkaana ollessaan Daavid taisi sepitellä niitä itsekin. Tai ainakin niitä on Psalttariin laitettu iso liuta hänen nimiinsä.
Miten se nyt menikään: Me itkemme, kun olemme surullisia vai olemmeko me surullisia siksi, että itkemme? Voiko ihminen itse vaikuttaa omiin mielialoihinsa vai humpsahtaako hän noin vain kohtalonomaisesti erilaisiin tunnetiloihin, joille hän ei mitään mahda?
Manipuloitko sinä, lukijani, tunteitasi musiikin avulla? Milloin, missä, miten, miksi?
Tummennettu haastattelu on pöllitty Potilaan lääkärilehdestä:
RR: ”Tule, Philipp, ruvetaan laulamaan ylistysvirsiä!” Eikä miesten kauan tarvinnut veisata, kun mieliala oli jo muuttunut valoisammaksi ja iloisemmaksi.”
Olisikohan Lutherin kohdalla ollut osuutensa myös oivalla luostarin panemalla olvilla lauleskelun ja mielialan kohoamisen pontimena?
Aika yleinen ilmiöhän on, että kun kalja kihahtaa – niin laulu kajahtaa.