Tällä kerralla Ruttopuiston rovasti (RR) yllättää ruotimalla yllätyksetöntä tutkimustulosta.
Tuoreet tutkimustulokset vahvistavat käsitystä siitä, että musiikki voi vaikuttaa mielenterveyteen.
RR: Voi pyhät pyssyt sentään! Taitaa olla ihan aito 0-tutkimus? Totta kai musiikki vaikuttaa mielenterveyteen! Sen voi vahvistaa jokainen, joka on joskus ollut nuori. Pääkaupunkiseutu on etenkin kesäisin täynnä erilaisia musiikkifestivaaleja, joista ainakin yksi on erityisen Tuskainen. Ja kun monet näistä festareista järjestetään keskellä asutusta, niin musiikki vaikuttaa aivan suoraan myös naapureitten mielenterveyteen.
Helsinkiläisistä kauppakeskuksista ja kutemiseen hyvin sopivista porttikongeista nuorisoa pyritään häätämään ilta-aikaan pois soittamalla non-stopina klassista musiikkia. Tuntuu tehoavan. Ainakin tältä osin nuoret tahtovat vaalia omaa mielenterveyttään.
Jyväskylän yliopiston monitieteisen musiikintutkimuksen keskuksen, Aalto-yliopiston ja tanskalaisen Aarhusin yliopiston tutkijat selvittivät mielenterveyden, musiikin kuuntelutapojen, musiikin herättämien tunteiden ja neuraalisten vasteiden välisiä suhteita yhdistämällä käyttäytymiseen ja aivokuvaukseen perustuvia tietoja. Tutkimus julkaistiin elokuussa Frontiers in Human Neuroscience -lehdessä.
RR: Ihan kovatasoinen poppoo tutkimuksen takana. Ja rahaa paloi jonkin verran? Kukaanhan ei olisi ikimaailmassa osannut päättelemällä tulla samoihin tuloksiin?
Testihenkilöitä arvioitiin esimerkiksi masennuksen, ahdistuneisuuden ja neuroottisuuden indikaattoreilla. Tämän lisäksi he raportoivat, miten he kuuntelivat musiikkia säädelläkseen tunteitaan.
RR: Martti Luther oli taipuvainen masennukseen suuren työtaakkansa alla. Kun sielunvihollinen yritti kiskoa uskonpuhdistajaa pimeyden syövereihin, tämä sanoi hyvälle ystävälleen ja lähimmälle työtoverilleen Melanchthonille: ”Tule, Philipp, ruvetaan laulamaan ylistysvirsiä!” Eikä miesten kauan tarvinnut veisata, kun mieliala oli jo muuttunut valoisammaksi ja iloisemmaksi.
Analyysi osoitti, että ahdistuneisuutta ja neuroottisuutta esiintyi muita enemmän niillä koehenkilöillä (erityisesti miehillä), jotka käsittelivät negatiivisia tunteitaan kuuntelemalla surullista tai aggressiivista musiikkia.
RR: Itsesäälissäkieriskelymusiikkia tarvinnee itse kukin aika ajoin. Itselleni nuoruusaikani tärkeä bändi oli the Who. Bändin musiikki on vieläkin ihan kuunneltavaa, mutta kun yhtye yhä vielä kapuaa estradeille esiintymään, niin en voi olla kokematta muuta kuin myötähäpeää. Miten lähes 70-kymppiset ukot voisivat enää uskottavasti heittää 1960-luvulla tehtyjä kapinalauluja? My ge-ge-ge-generation, baby?
– Tällainen musiikin kuuntelu saa aikaan tunteen negatiivisten tunteiden ilmaisusta, mutta ei välttämättä kohenna negatiivista mielialaa, selittää tutkimuksen kirjoittamiseen osallistunut tohtori Suvi Saarikallio, MMR (Music in Mood Modulation) -testin kehittäjä.
RR: On ihan kiehtovaa, että musiikin tekijä ja kuulija tavoittavat lyriikassa tai melodioissa samankaltaisia fiiliksiä. On kiva laulaa levyn mukana, mutta ei noitten angstaavien kappaleitten viestiin nyt sentään samastua täydy, vai kuinka?
Tutkijat toivovatkin, että tutkimustulos kannustaisi musiikkiterapeutteja keskustelemaan asiakkaidensa kanssa myös tapaamisen ulkopuolella tapahtuvasta musiikin kuuntelusta. He kannustavat yksilöitä myös itse miettimään, miten omaa mielenterveyttä voisi edistää musiikin kuuntelun avulla.
RR: Ensimmäisiä musiikkiterapeutteja lienee ollut Vanhan testamentin Daavid, joka harpun soitolla rauhoitteli epätoivoista kuningas Saulia, ”joka oli joutunut pahan hengen valtaan”. Sitä ei erikseen mainita, mutta minun mielestäni on varsin mahdollista ja luonnollista, että Daavid olisi tuossa rauhoittelutyössään myös laulanut psalmeja eli virsiä. Kuninkaana ollessaan Daavid taisi sepitellä niitä itsekin. Tai ainakin niitä on Psalttariin laitettu iso liuta hänen nimiinsä.
Miten se nyt menikään: Me itkemme, kun olemme surullisia vai olemmeko me surullisia siksi, että itkemme? Voiko ihminen itse vaikuttaa omiin mielialoihinsa vai humpsahtaako hän noin vain kohtalonomaisesti erilaisiin tunnetiloihin, joille hän ei mitään mahda?
Manipuloitko sinä, lukijani, tunteitasi musiikin avulla? Milloin, missä, miten, miksi?
Tummennettu haastattelu on pöllitty Potilaan lääkärilehdestä:
Selkokielellä: se on menoa. Ihmisen psyyke on kuitenkin rakentunut niin, että noin murskaavan totuuden kohtaamisen sijaan on pakko valita sen torjunta. Ollaan positiivisia! Ei aina marista! Tsempataan!
Ollaan positiivisia tuhotaan loputkin elinehdot eikä marista roskisdyykkarina siitä kuinka auvoista oli silloin kun oli merkkilaukku käsipuolessa. Nyt vain mustunut hedelmän alku roskiksesta. Eletään täysillä! Peukku.
Kun tuohon lisätään ilmaston lämpeneminen, jäätiköitten sulaminen ja metaanikaasujen pääseminen ilmastoon, se tarkoittaa että ensi vuosisadalla tämä on kaput. Ellei jo tällä.
Ei tarvitse enää huolehtia sodista mutta lasten tekeminen pitäisi kieltää. Sorommoo.
Raimo Turunen :”Kun tuohon lisätään ilmaston lämpeneminen, jäätiköitten sulaminen ja metaanikaasujen pääseminen ilmastoon…”
Ja kun tuohon lisätään suurvaltojen maailman tuottavimpiin kuuluva asekauppa ja sen aikaansaamat ympäristö- ja infrastrukstuurituhot ml. näillä aseilla aikaansaadut siviiliuhrit, voi huoletta ajatella, että ”ilmastonmuutosvouhotus” on vain toisinto 60-luvun Rooman klubin ”tieteellisesti” todistetusta totuudesta, jonka mukaan maailmassa ei ole puhdasta vettä enää v. 1980.
Ilmastonmuutoksella ihmisiä ”koulutetaan” siihen, että heitä voidaan laskuttaa ylikansallisten sijoitusyhtiöiden voittojen turvaamiseksi myös maasta, vedestä ja ilmasta perittävien ”piiloverojen” avulla.
Tuula Hölttä, ”vouhotus” ilmastonmuutoksesta perustuu siihen että
todennäköisesti ilmasto tulee muuttumaan fossiilisten polttoaineiden polton ja eräiden muiden ihmisten toimien seurauksena.
Vaikka ei pystytä sanomaan mitään ehdottoman varmaa ilmastonmuutoksen laadusta, niin ymmärtääkseni tosiasiat viittaavat kuitenkin siihen että asia on totta.
Ja se riittää siihen että asia on vakava.
Samoin on laita puhtaan veden riittävyyden kanssa tulevaisuudessa.
Raimo Turunen: ”Ei tarvitse enää huolehtia sodista mutta lasten tekeminen pitäisi kieltää.”
Nooh, Raimo! Olemme molemmat tainneet syyllistyä tähän lasten tekemisen ”syntiin”.
Mutta, mutta.. jos lapsia ei tehtäisi, kuka saisi tämän maailmalopun meiningin loppumaan..? Mekö..? No, ei taatusti. Sen verran olemme mukavuudenhaluisiksi tulleet – ja haluttomiksi muutokseen. Muutenhan asiat olisivat toisin, eikö..?
On tietenkin surullista tietää, että elämme nyt velaksi. Samalla se on terveellinen muistutus (”lain saarna”), että mukavuudenhalullani ja muutosvastarinnallani on hintalappu, jonka lapseni maksavat.
Itse en tarvitse tämän kummempaa motivaatiota pienentämään omaa hiilijalanjälkeäni (olen mm. luopunut omasta autosta ja pyöräilen töihin tai käytän julkista liikennettä). Ehkä muutos alkaa kuitenkin pienistä ja arkisista valinnoista..?
En ehkä voi muuttaa koko maailmaa, mutta voin muuttaa koko oman (arkisen) maailmani.
Tuula Höltälle. Ei Rooman klubi aivan hakoteillä ollut. Puhtaan veden puute on yksi suurimmista ongelmista maailmassa. Jo nyt käydään ja ennustusten mukaan tulevaisuudessa yhä enemmän sotia puhtaan veden vuoksi. Suomessa meidän on vaikea tätä ymmärtää, kun huuhtelemme jätteemmekin ja kastelemme kukkapenkkimme raskaasti puhdistetulla ja kalliilla vedellä.
Jouni Turtiaiselle. En olekaan huolestunut omasta ikäpolvestamme, me pääsemme kuin koira veräjästä. Mahdollisesti lapsemmekin vielä mutta nyt jo suren maailmaa, jossa ihastuttavat lapsenlapseni tulevat elämään. Melko linkolalainen olen tässä katsannossa. Jos ei meno muutu ja äkkiä, niin jälkeläisten tekeminen on rikos ihmisyyttä vastaan.
Tämä, mitä nyt kirjoitan, voi tuntua vähän hölmöltä, mutta olen toisinaan tuuminut seuraavaa:
Paljon kuulee julistusta että Jeesus tulee pian. No sitten kun Jeesus tulee niin tulee uusi taivas ja uusi maa jossa ei ole enää saasteita eikä muuta pahaa. Mutta hetkinen! Jos kerran Jeesus tulee pian, niin miksi pitäisi enää sen kummemin välittää mistään saastumisista ja muista sotkuistamme mitä olemme maapallolla aiheuttaneet? Miksi tätä maapalloa pitäisi enää saada kuntoon? Eikö pidä satsata kaikki panokset siihen että mahdollisimman paljon sieluja pelastuisi? Ovatko elinympäristömme tulevaisuudesta huolehtiminen ja kristinusko ristiriidassa?
No, tiedän että esim. evlut kirkon opetuksessa asiat eivät mene ihan noin. Kyllä maapallommekin on tärkeä. Mutta yksinkertaisella logiikalla se menee noin niinkuin esitin!
Kertokaapa teologit että miten tämäm homman kuuluu mennä?
Kyllä helvetinpelko vaikuttaa vielä paljon enemmän kuin rokki…
Seppo. Riippuu vähän siitä, mihin vertaa. Esimerkiksi Black metal-musiikki ei ollenkaan vierasta helvettiasioita. Tässä mojova tilannekuvaus. Tai siis ihan karsea, riippuen siitä, mistä näkökulmasta katsoo:
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1403845605705
Siinähäån sitten tuplahelvetit. siis selvyyden vuoksi: inhoan kaikkea musiikin peitenimellä kulkevaa mölyä ja kakofoniaa.
Kannattaa kuitenkin muistaa että black metal ei ole musiikkia vaan mölyämistä
Sekin kannattaa muistaa, ettei taivaaseen pääse hevillä.
Tuossa on kokonaan jätetty huomaamatta se, että musiikkimaku muuttuu, ja sen kuuluukin muuttua, iän myötä. Kyllä mun mielestäni edelleen ainoaa oikeaa on suomirokki 1980-luvulta, koska sen lyriikoiden ja melodioiden avulla muodostin pohjan sille, mitä kai maailmankatsomukseksi kutsutaan.
Elias tarkoittanee manserokkia?
Mistäs arvasit?
Minäkin olin siellä, jossain Tillikan ja Wienervaldin/ylioppilastalon välissä.