Tänään tiistaina alkaa hallitustunnustelija Petteri Orpon johdolla neuvottelut maamme uudeksi hallitusohjelmaksi. Helsingin Sanomien uutisen mukaan neuvotteluja käydään kahdeksassa teemapöydässä. Niistä kolme ensimmäistä ovat nimiltään ”Kestävä julkinen talous”, ”Toimiva ja kestävä hyvinvointiyhteiskunta” ja ”Hyvinvointi syntyy työstä”.
Juuri näihin teemoihin liittyy Perussuomalaisten aiemman puheenjohtajan Jussi Halla-ahon eilen vappupuheessaan toteama lausahdus: ” Sosiaaliturvaa ja työttömyysturvaa pitää sopeuttaa, jotta työkykyisillä olisi kannustin hakeutua töihin ja jotta Suomi olisi vähemmän houkutteleva kohde sosiaaliturvaturisteille kuin se tänä päivänä on”.
Tavoite, että työkykyisille työn tekeminen on aina kannattavampaa kuin työtä vaille jääminen, on varmasti oikean suuntainen, pois lukien tietysti se, että työkykyisenkin tulee välillä levätä ja toisaalta myös opiskella ylläpitääkseen työkykyään ja osaamistaan. Tästä tullaankin asiaan liittyvään ongelmaan: Suomessa on aloja ja ammatteja, jossa yritystoiminnan ja nykyisen työmarkkinatilanteen kannalta kilpailukykyinen palkka on sellainen, jolla suomalaisen kuluttajan kustannustasolla ei yksinkertaisesti tule toimeen. Tämän asian on toki huomannut myös Halla-aho, jonka mukaan hyvinvointi syntyy siitä, että työkykyisillä on työtä ja että he saavat työstään palkkaa, jolla tulee toimeen. Työpäivän jatkaminen tai jatkuvasti kahden kokoaikaisen työn tekeminen ei puolestaan ole työsuojelullisesti suositeltava ratkaisu, joten ratkaisua on haettava muualta.
Sunnuntaina 30.4. julkaistun Yle:n uutisen mukaan Suomen Yrittäjät katsoo, että tulevalla hallituksella on historiallinen mahdollisuus vapauttaa pienet työnantajat sopimaan työehdoista paikallisesti. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että paikallinen sopiminen on nykyisin täysin mahdollista myös pienyritykselle, kunhan asioista sovitaan laillisen sopimuskumppanin kanssa. Työehtosopimusasioissa laillinen neuvottelukumppani on aina jokin henkilöstöä edustava yhdistys tai sen edustaja, ei yksittäiset yksilöt kukin erikseen esimerkiksi keskuudestaan valitseman luottamusvaltuutetun välityksellä. Järjestelyn tarkoitus on työvoiman suojelu kohtuuttomilta palvelusuhteen ehdoilta, ottaen huomioon seikka, että puhtaasti lakeihin perustuvat vähimmäisehdot olisivat työelämän joustavuuden kannalta varsin jäykkiä.
Paikallinen ”kilpailukykysopimus”, jolla muutoin taloudellisesti kannattamattomille aloille työllistäminen tehtäisiin yrityksille kannattavaa, johtaisi siihen, että matalapalkka-alojen työvoima olisi aiempaakin vahvemmin täysin työllistettyinäkin sosiaaliturvan varassa. Esimerkiksi asumistukea on oikeastaan pidettävä osaltaan yritystukena, jotta matalapalkka-alojen työvoimaa ylipäätään olisi saatavilla myös sellaisilla paikkakunnilla, joilla elinkustannukset ovat keskimääräistä kalliimpia.
Entäpä sitten, jos tähän liitetään Halla-ahon viittaama sosiaaliturvan sopeuttamien? Entäpä jos määritellään uudelleen se, mitä tarkoitetaan sillä, että palkalla tulee toimeen?
Sata vuotta sitten me suomalaiset asuimme nykyiseen verrattuna keskimääräistä ahtaammin, söimme vähemmän monipuolista ruokaa, teimme nykyistä pidempiä työpäiviä vähemmillä lomilla, eikä terveydenhuoltomme ollut lähelläkään nykyistä tasoa. Jos liiketalouden kannalta matalapalkka aloille ei ole varaa maksaa nykyistä korkeampia palkkoja, niin onko yhteiskunnallamme varaa ylläpitää koko väestöllemme nykyisen tasoista hyvinvointia. Nykyinen yhtiskuntamallimme on ratkaisut asian progressiivisen verotuksen kautta. Julkiset palvelut kuuluvat kaikille ja korkeammalla ansiotasolla olevat osallistuvat niiden kustannuksiin myös suhteellisesti isommalla panoksella kuin pienituloiset. Matalapalkka-alojen työntekijöiden verotuksen taso on nykyisellään varsin matala.
Entäpä jos edellä viittaamani yhteiskunnan perusrakenteet murrettaisiin? Miten tätä kysymystä tulisi lähestyä kristillisen etiikan valossa? Tästä pääsemmekin vihdoin otsikon kysymykseen. Seurakunnat eivät voi jättää auttamatta taloudelliseen ahdinkoon joutuneita. Emme halua kenenkään uupuvan talvipakkasella hankeen. Emme konkreettisesti emmekä kuvainnollisesti. Seurakuntien antama diakonia-apu on usein se viimeinen tuki mitä ahdinkoon joutunut vielä saa, kun kaikki muut tuet on jo evätty. Siispä julkisen sosiaaliturvan leikkaukset koituvat herkästi kirkollisveron maksajien kustannettaviksi.
Tänään säätalolle kokoontuvien puolueiden edustajat ovat toki vastuussa maamme talouden sopeuttamisesta, mutta myös siitä, ettei näillä sopeutuksilla aiheuteta vaurioita maamme yhteiskuntarakenteelle ja hyvinvoinnille.
”Voittajaleivoksen reseptin valmistus- ja käyttöoikeudet siirtyvät kilpailun järjestävälle Suomen Pipliaseuralle, joka voi huutokaupata valmistusoikeuden kaupalliselle toimijalle, kuten leipomolle. Huutokaupan tuotot ohjataan lyhentämättömänä kansainväliseen raamatunkäännöstyöhön sekä lukutaidon edistämistyöhön.” –Aamulehti, Ihmiset-osio (B4), 9.4.2014–
Entisenä leipurina ja käsityöläisyrittäjän aviomiehenä tämänkaltaiset kilpailut kuulostavat minusta hyväksikäytöltä, oli tuotonkäytön tarkoitusperä kilpailunjärjestäjästä kuinka jalo hyvänsä.
Matalapalkka-aloista eroon pääsemiseen ei juurikaan ole kuin yksi tie. Muistaakseni Nokialla kokeiltiin pyörittää vaatteiden valmistusta Nanson vanhassa kutomosso. Meni konkurssiin aika pian. Jos suomalainen kutoja saa kymmenkertaista palkkaa bangladesilaiseen verrattuna, ompelukoneen pitäisi hyrrätä kymmenkertaisella nopeudella että se tuottaisi kilpailukykyisiä tuotteita. Ja koska suomalainen ompelija ei pysty kymmenkertaiseen tehokkuuteen, globaaleilla markkinoilla työpaikat katoavat omaan mahdottomuuteensa.
Edellä oleva esimerkki on korni, koska moni pitäisi ompelukoneen ajajaa matalapalkkatyönä. Näin varmasti suomalaisten keskiansioihin verrattuna onkin. Kuitenkin verrattuna kilpailijaansa, bangladesilaiseen ompelijaan, suomalaisen ompelijan palkka on järjettömän suuri. Koska isänmaalliset persut eivät maksa 14 euron t-paidasta 140 euroa, näitä työpaikkoja ei Suomessa enää nähdä.
Työn tekemisen täytyy olla työntekijälle aina kannattavampaa kuin kotiin jäämisen. Työttömälle maksettavat tuen tulee aina olla viimeinen keino tilanteessa, jossa mitään työtä ei ole tarjolla. Kipeintä tässä on varmasti se, että joidenkin ihmisten on tingittävä elintasostaan. Mielestäni yhteiskunnan tehtävä ei ole tulonsiirtojen avulla tuottaa työssäkäyville ihmisille korkeampaa elintasoa kuin mihin heidän palkkansa riittää. Yhteiskunta ei voi pumpata ihmisille lainarahaa ja jättää laskua tulevien sukupolvien maksettavaksi.
Verotuksessa ei voida loputtomiin lähteä siitä, että yhden ihmisjoukon kädet on aina toisen ihmisjoukon taskussa. Suomessa pitää olla myös mahdollisuus vaurastua eikä sitä pidä kadehtia. Jopa tilanteessa jossa kaikilla ihmisillä olisi sama veroprosentti, hyvätuloiset maksaisivat absoluuttisesti suurempia summia veroa. Hyvätuloisten laittaminen maksumiehiksi ei edellytä progressiivista verotusta.
Progressiivisen verotuksen ongelma on siinä, että se kiihdyttää palkkaeroja. Hyvätuloisille maksetaan entistä suurempia palkkoja kompensoimaan verotuksen progressiota. Palkkaerojen kasvu puolestaan aiheuttaa sen, että kaikkein pienimmillä palkoilla elävät tulevat huonosti toimeen. Kateus vei kalat vedestä ja leivän köyhän pöydästä.
Teoriassa kannatan kolmikantaista sopimista työntekoon liittyvissä kysymyksissä. Käytännössä se ei kuitenkaan toimi, koska tunnetusti ay-liike ei ole valmis mihinkään muutoksiin. Valtion talous saa olla vaikka kuinka syvässä kriisissä niin jalat on tukevasti jarrupolkimella. Toivottavasti maan pelastaminen ei vaadi sitä, että ajetaan puskutraktoreilla Hakaniemeen.
Nykytilanteessa yksi väestöryhmä on todella matalapalkattu.
Luken tutkimusten mukaan maataloustuottajien keskimääräinen palkka heidän työstään oli kuusi euroa tunnilta tässä muutama vuosi sitten,
6 € / h
Tällöin mukaan oli laskettu kaikki tulot, myös kaikki tuottajien saamat tuet. Menopuolelle oli laskettu kaikki koneiden hankintakulut, polttoaineet, lannoitteet jne elikä siis molemmin puolin oli mukaan laskettu kaikki tulot ja kaikki menot. Siten saatu lopputulos oli sitten jaettu tehdyillä työtunneilla.
Tämä on se palkka jonka maailman puhtainta ruokaa tuottavat saavat keskimäärin maassamme.
Vertailun vuoksi esimerkiksi yhtä lihakiloa kohti suomalaiseen kaupassa olevan lihan kasvatuksessa on käytetty keskimäärin noin 1 / 6 osa antibiootteja muiden Euroopan maiden tuottamiin lihakiloihin nähden. Joissakin maissa niitä käytetään jopa kahdeksankertaisesti enemmän.
Nyt jo monta vuotta sitten yhdellä peltohehtaarilla käytettiin Hollannissa torjunta-aineita 18,4 kg, kun Suomessa vastaavana vuotena torjunta-aineita käytettiin 0,8 kg hehtaaria kohti. Hollannin määrä on pienentynyt tuosta ajasta, mutta koko Eurooppaa ajatellen maamme tuotanto on aivan omaa luokkaansa torjunta-aineiden käytön vähyydessä.
Jopa kansallisen huoltovarmuuden vuoksi olisi aiheellista pelastaa kansamme oma maataloustuotanto, niin että välttäisimme tällä hetkellä uhkana olevan kotimaisen maataloutemme alasajon, kun liian moni tuottaja on joutunut lopettamaan kokonaan viljelynsä, koska vuoden lopussa kovan työn tehtyään huomaakin lopputuloksen jääneen miinusmerkkiseksi.
Mites Matias on maatalousyrittäjien metsä- ja muun omaisuuden ja pankkivarallisuudenlaita?
Seppo
Tuon esittämäni Luonnonvarakeskuksen, LUKE, tieteelliseen tutkimukseen perustuva laskelma on huomioinut KAIKKI ne näkökohdat, mitkä vaikuttavat tulokseen.
Koska voi olla väkeä, joka ei ole tietoinen Luken merkityksestä tutkimuslaitoksena, niin panenpa tähän vähän sen historiaa:
Luke on perustettu 1.1.2015 yhdistämällä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL sekä maa- ja metsä-talousministeriön tietopalvelukeskus Tike.
Samaten mainintani lämpötilan vaikutuksesta tuholaisten lisääntymiseen on peräisin tieteellisestä tutkimustuloksesta. Tieto perustuu Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aikoinaan viime vuosisadan puolivälissä Pekka Köpän tekemään väitöskirjaan, jossa hän ensimmäisenä koko maailmassa otti tutkimansa tuholaisryhmän lisääntymisessä huomioon lämpötilan vaikutuksen tuholaisten lisääntymiseen. Tämä suomalaisen tieteellisen tutkimuksen tulos edesauttoi maamme tuholaistorjunnan järkipeäiseen kohdentamiseen. Muun Euroopan kalenteriin sidotun ohjeistuksen sijaan maassamme otettiin huomioon tuholaisten lisääntymisen estäminen.
Et vain vastannut Matias kysymykseeni. En kysyt tuloksesta vaan omaisuudesta ja talletuksista. Ei se sattuma ollut että aikanaan pankkikriisistä OP selvisi parhaiten.
Seppo
Olen aikoinaan nuorenpana ollut OP:n hallinnossa paikallistasolla. Voin todeta että pankkikriisi oli ennakoitavissa jo paljon ennen sen tuloa. Kun katselimme mihin suuntaan maamme taloudellinen kehitys menee, niin silloin jo kun maamme työttömyys oli alle 200 000 henkeä, teki mieleni puhua kuntainliiton kokouksissa että tällä menolla maamme ajautuu puolen miljoonan työttömään, mutten uskaltanut, kun ajattelin, että se kuulostaa mielipuoliselta. Niinpä sanoin että pitää ottaa vauhtia 400 000 työtömästä. Todellisuudessa tuo puoli miljoonaa oli toteutuma.
Samaten maamme ajautuminen kelluvaan valuuttaan oli odotettavissa jo etukäteen. Vain moraalinen ryhtini esti minua ottamasta suurta sijoitusta valuuttatilille ja siten valuutan arvon muututtua nauttia sievoinen voitto pelkästään valuuttakurssien vaihtelun perusteella ilman mitään muuta kannustinta kuin pelkkä keinottelu ennakoitavissa olevilla valuuttakursseilla.
Olen elänyt läheltä seuraten maataloustuottajien elämää koko Suomessa elämiseni aikana. Niinpä totean, että turha sinun on olla kateudesta kalpea maataloustuottajien elämästä.
Hyvin suurella osalla tilanne on sellainen, että jokapäiväinen rahatilanne on pikemminkin sitä, että pitää miettiä minkä maksun kulloinkin voi maksaa määräajan puitteisssa ja mikä on pakko siirtää seuraavaan tilille saapuvaan rahaerään, vaikka siitä tuleekin korkotappioita.
Muutamat käyttävät muualta saamastaan palkasta osan kattaakseen tappiolle menevän maatilan kuluja, koska eivät halua luopua maatilasta, joka ovat perineet koko ikänsä kovasti raataneilta vanhemmiltaan. Esivanhempien kunnioitus saa monessa suvussa aikaan tämäntapaista mielialaa. Niin kauan ponnistellaan kuin rahkeet riittävät.
Et vaan Matias vastannut vieläkään kysymykseen vaan vedätit red-herringiä.
Ja suo anteeksi, jos en todellakaan ymmärrä, miksi työttömän pitää maksa pienen t-korvauksensa veroista tukea vaikkapa Björn Wahlroosille. Tarveharkintaa kun ei ole.
Seppo
Siis puheenvuorosi on vain kateuden synnyttämää veivaamista.
Hänellä on varaa pitää yllä isompaakin viljelystä.
Minulla on näköjään erilainen käsitys oikeudenmukaisuudesta kuin Sinulla Matias.
Tarveharkinnan puute maataloustuille on yhteiskunnallinen vääryys silloin kun joidenkin suomalaisten on myytävä pienikin omaisuutensa esim. aikana puhelinosake saadakseen tukia .
Seppo
Edelleenkään sinä et tunnu tajuavan että maamme todellinen matalapalkkaisten kansanosa ovat maataloustuottajat. Olen yrittänyt rautalangasta vääntää sinulle selostusta siitä, miten maatalousväen toimiintulo on kaikkein vaikeimpiin kuuluva maassamme.
Maataloustuki maksetaan kaikissa sivistyneissä maissa. Ilman sitä ruuan tuotantoa ei voida pitää yllä. Eikö sinua kiinnosta syödä ruokaa, vai miksi kieltäydyt näkemästä maataloustuottajien ongelmia kuvittelemalla heidän varallisuuttaan täysin todellisuuden vastaiseksi.
Tarkoitushakuinen avustusten porrastus ei tee oikeutta ruuan tuotannon takaamiseksi. Siitä seuraisi vain se että ne joiden palkka riittää peittämään ison tilan alijäämäisen tuotantokatteen jättäisivät tuotannon väliin. Otan huomioon että nykyisellään maamme viljelypinta-ala suhteutettuna väkimääräämme on balansiltaan heikompi kuin 1800 -luvun nälkävuosina.
Kun lasketaan kaikki ruokatarvikkeet mukaan, niin sekä Suomi että koko Eurooppa ovat osalta ruuastaan tuonnin varassa. Mikäli tähän ruokahuollon kokonaisuuteen tehdään tyhmillä päätöksillä iso lovi, niin tilanne on sama kuin useammassa Orientin maassa ja Afrikan maassa, mihin Ukrainan sota on tuonut katkon ruokahuoltoon ja väki kärsii nälästä. Todella suuresta nälästä.
Minä en ymmärrä Matias tarvettasi vääristellä viestejäni, sillä EN ole esittänyt että maataloustuet pitäisi lopettaa. Olen puhunut että niihin tulisi soveltaa TARVEHARKINTAA kuten kaikkiin muihinkin yhteiskunnan maksamiin tukiin.
Monet m-tuottajat muuten omistavat myös elintarvike-jalostamojen ja kaupan osakkeita.
Seppo
Myöhemmin sanoin Jukalle, että lopetan keskustelun tässä ketjussa, mutta koska näyttä, ettet ole sitä nähnyt, niin panen osoitteen tähän
https://www.kotimaa.fi/blogit/tyhjeneeko-seurakuntien-diakoniakassat-tai-nouseeko-kirkollisvero/comment-page-1/#comment-370308
Turha sinun on kadehtia tuottajia. Heidän osuutensa myydystä pullasta on vain noin 4% mutta samasta pullasta VALTIO perii 14% liikevaihtoveroa. Joten valtio on tässä suurempi hyötyjä kuin tuottajien palkan osuus.
Mielestäni ei ole mielekästä rakentaa valtavaa koneistoa miettimään viljelijöitten avuntarvetta suhteessa siihen, että koko maatalouden tila on kiikun kaakun kannattavuuden rajoilla. Tähän ei tilan koko yksin vaikuta, vaan hyvin monet muutkin tekijät.
Jo nykyisellään maamme tulkinta EU direktiiveistä on yksi Euroopan pikkumaisimpia joten nykyisin tuottajan tärkein harkinnan kohde on mitä viljelyalojen sopimuksia allekirjoittaa ennen viljelykautta Siitä ratkeaa tulee syksyllä voittoa vai tappiota.
Jätit vaan kokonaan vastaamatta kysymyksen t a r v e h a r k i n n a n puuttumisen epäoikeudenmukaisuudesta ja toistit mantramaisesti ’kadehtimis’ ad hominemia.
Tätä muka ’kateus’ teemaa ovat rikkaat aina mantramaisesti hokeneet kun oikeasti on ollut kyse oikeudenmukaisuudesta. Kiersit asian neljä kertaa joten ei siis kannata jatkaa,kiertäisit vaan viidennen kerran.
Kiitos Mikko Nieminen ja Matias Roto tärkeistä näkökannoistanne. Maamme vuotuinen keskilämpöila on se mikä on ja satokautemme huomattavasti lyhyempi kuin vaikkapa Ukrainassa tai Unkarissa. Ei ole taloudellisesti, eikä ekologisesti järkevään ostaa joulukuussa tällä kasvihuoneissa kasvatettuja tomaatteja vaan tuoda niitä tiettävästi parempilaatuisempina etelämpää Euroopasta.
Koska meillä Suomessa on joko syötävä Suomessa tuotettua tai tänne muualta tuotua ruokaa ja koska meillä on asuttava talviasuttavissa asunnoissa, ei meillä yksinkertaisesti voit tulla toimeen Mikon viittaamalle bangladesilaiselle ompelijalle maksettavalla palkalla.
Jotta me suomalaiset voisimme asua edelleen Suomessa ja tulla kukin omalla palkallamme toimeen, on meidän kouluttauduttava ammatteihin, joissa työn tuottavuus riittää Suomessa asumisen kustannuksiin ja yritystoimintamme tulee keskittyä juuri niille aloille. Keskeisin uusiutuva luonnonvaramme on suomalainen osaaminen, jonka laaduta meidän tulee pitää kiinni.
Suomessa ei siis tule ilman tulonsiirtoja toimeen ammateissa, joita voisi opiskella ja joissa voisi pärjätä ilman laajaa yleissivistystä. Laadukas perusopetus ja syvälliseen osaamiseen ulottuva ammatillinen koulutus ovat siis maamme selviytymisen elinehto.
Jukka
Etelästä tuodut elintarvikkeet sisältävät monin verroin enemmän torjunta-aineita kuin suomalaiset. Tämän tosiasian perusteena on se, että mitä lämpimämpää ilma on, sitä enemmän myös tuholaiset lisääntyvät, joten torjunta-aineitakin on PAKKO käyttää enemmän, mikäli ei halua syöttää koko satoa tuholaisille.
Nämä ovat sellaisia kysymyksiä, että oma osaamiseni ei oikein riitä kunnon keskusteluun. Paine diakoniatyötä kohtaan on kasvanut koko ajan viime vuosina.
Kiitos Jukalle hyvästä blogista.
Mikon talouspolitiikka menee niin, että mahdollisimman pienetkään palkat eivät haittaa, kun vaan työttömyysturva ja muut sosiaalietuudet menevät reippaasti niidenkin alle. Tervetuloa nälkä-Suomi!
Kaikesta pelottelusta huolimatta syytä muistaa, että Petteri Orpo kuitenkin puolueessaan ns. sosiaaliliberaali, ei niinkään talousliberaali. Perussuomalaisilla puolestaan paljon duunari- ja muita palkansaaja-äänestäjiä.
Suomessa on lisäksi laajalti jaettu yhteisymmärrys hyvinvointivaltion/-yhteiskunnan ideasta eikä sitä mikään puolue ole lähdössä vakavasti romuttamaan. Voi toki olla, että politiikan polarisaatio tulee jatkumaan. Sipilän hallitus oli selvä ”oikeistohallitus” faktisessa politiikassaan ja Marinin puolestaan vasemmistohallitus. ”Vuorottelu” näyttää jatkuvan. Tässä suhteessa hiukan absurdia, että punavihreästä leimasta irtirimpuileva Keskusta haluaa nimenomaisesti jäädä oppositioon – punavihreiden kanssa!
Mikäli seuraavan hallituksen kokoonpano muodostuu nyt hallitusneuvotteluihin lähtevistä puolueista, on yksi asia varma: arvopoliittisella ulottuvuudella se on edeltäjänsä lähes peilikuva. Mitään translain tms. kaltaisia ideologisia hankkeita tuskin tulee menemään läpi.
Ajatellaan tilannetta reippaan kahden vuoden päähän. Kansa on kyllästynyt leikkauksiin. Hinnat eivät ole laskeneet, paitsi keskiluokalle tärkeät asuntojen hinnat. SDP:n kannatus hipoo 25%. Kokoomuksen kannatus tipahtanut, PS:n vielä enemmän, lähelle 10%. SAK:n soppatykit ovat muuttaneet pysyvästi Senaatintorille. Uskomatonta, mutta totta: keskustan kulahtaneeseen järjestökoneistoon on tullut uutta eloa, puolue hätyyttelee jo 16-17% kannatuslukemia. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja-(e)ukko päätelläkseen, että hallitus natisee liitoksistaan enemmän kuin Marinin hallitus koskaan.
Edellä mainittua skenaariota silmälläpitäen en usko, että tuleva hallitus lähtee tosiasiallisesti kovin jyrkkään ”oikeistolaiseen” talouspolitiikkaan. Yleissitovuutta ei horjuteta jne. Suomessa on vahva keskustahakuinen traditio, oli keskustapuoluetta tai ei. PS:n kansanedustajat, kannattajista puhumattakaan eivät edelleenkään ole talouspolitiikassa kovin oikealla, keskimäärin melko lähellä keskiviivaa. Puhuminen ”oikeistoradikaaleista” tässä mielessä puhdasta propagandaa.
Kiitos kommenteista Kari-Matti. Luonnehdinta Petteri Orposta sosialiliberaalina on varmasti paikallaan, eikä hänestä poliittisella kartalla oikeiston suuntaan sijoittuvien talousliberaalien rfetoriikka suomalaisen sosialidemokratian purkamisesta varmaankaan kolahda hönelle kovinkaan vahvana.
Suomalaisella poliittisella kentällä on vallinnut vahva yksimielisyys väestön koulutustason nostamisen tarpeesta. Vaikka Kokoomus aikanaan vastusti nuorten oppivelvolisuuden pidennytä 18 ikävuoteen saakka, ei suomalaisilla sivistysporvareilla liene intoa ryhtyä sitä heti tuoreeltaan purkamaan. Niin ikään meillä vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että paljon parjattu suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on kansantaloudelle paljon tehokkaampi järjestely kuin puhtaasti ykstyisten vakuutusyhtiöiden rahoitukseen perustuva järjestelmä.
Koko yhteiskuntaamme läpäiseen ajatuistapa, että väestön keskinäinen polarisaatio keskenään täysin erillisiin sosiaaliryhmiin olisi voittopuolisesti kielteinen ilmiö. Tämän ajatustavan murtamiseen tuskin Suomessa yksi sukupolvi riittäisi. Me tämän päivän suomalaiset olemme sosiaalisesti yksi kansa. Sewikka jomka mm. UPI:n Mika Aaltola on maininnut kansalliseksi vahvuudeksemme.
> Mitään translain tms. kaltaisia ideologisia hankkeita tuskin tulee menemään läpi.
Jos halutaan tällaista leimaavaa kielenkäyttöä harjoittaa niin kaikkia hankkeita voi kutsua ideologisiksi. On vasemmistoideologisia hankkeita, oikeistoideologisia hankkeita, liberaali-ideologisia hankkeita ja konservatiivi-ideologisia hankkeita. En tiedä, mitä Kari-Matti Laaksonen pyrkii saavuttamaan tällaisella retoriikalla.
Lähes kaikki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita korjaavat lakihankkeet on viety eduskunnassa läpi kansalaisaloitteella. Jos en väärin muista, tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin eduskunnassa joulukuussa 2014 kristillisdemokraattien ollessa hallitusvastuussa ja siihen liittyvät muihin lakeihin tehdyt muutokset eduskunnan päätettäväksi toi perussuomalainen oikeusministeri.
Se lienee selvää, että kovin arvoliberaaleja lainsäädäntöhankkeita nyt säätytalolle menevä konklaavi oma-aloitteisesti tuskin tuo. Tosin en nyt heti keksi, millaiselle laille olisi välitöntä tarvettakaan koska jo edellinen eduskunta teki kriittisimmät korjaukset translakiin. Varmaan pääpaino tulevalla kaudella tulee olemaan velkarahalla elämisen lopettamisessa ja julkisen talouden kuntoon saattamisessa.
> Mikon talouspolitiikka menee niin, että mahdollisimman pienetkään palkat eivät haittaa, kun vaan työttömyysturva ja muut sosiaalietuudet menevät reippaasti niidenkin alle.
Ei siitä millään taikatempulla yli pääse, että palkkojen korottaminen kasvattaa yritysten tuotteiden ja/tai palveluiden hintaan. Hintojen noustessa pienituloisimmalla ei ole niihin varaa. Ja hintojen noustessa myös kysyntä pienenee, joka johtaa työpaikkojen katoamiseen.
Ainoa taloudellisesti kestävä keino palkkojen nostamiseen on tuottavuuden kasvattaminen. Jos samalla työpanoksella saadaan enemmän tulosta, syntyy varaa korottaa työstä maksettavaa palkkaa. Koko sotien jälkeinen elintasomme valtava nousu on perustunut työn tuottavuuden kasvuun.
Minun ajatukseni menee siten, että työstä maksettava palkka on liian pieni siinä vaiheessa kun työhön ei ole enää löydettävissä tekijöitä. Eihän työpaikka ole mikään vankila, josta ei voisi lähteä toiseen työpaikkaan, jos ei ole tyytyväinen palkkaansa. En juurikaan ymmärrä sitä itkua että palkka ei ole omasta mielestä riittävän suuri, mutta samaan aikaan ei olla valmiita kouluttautumaan paremmin palkattuun työhön.
Kotimaiset pellossa kasvaneet porkkanat ovat puhtaampia, kuin Espanjasta tuodut luomuporkanat.
Mielenkiintoista tuo politiikka. Vasta äskettäin koko maa kauhisteli velkaantumista ja nyt sitä, että siihen aiotaan puuttua.
Jukka K,.
Kiitos hyvästä avauksesta.
Ehkä parasta taloudenpitoa olisi aluksi lopettaa vahingolliset menot ja veronalennukset. Alla muutama esimerkki.
1) Merkittävä osa yritystuista on pelkästään vahingollisia. Tästä on olemassa hyvät todisteet tutkimuksen kautta. Kun nämä poistetaan rahaa säästyy ja talous toimii paremmin.
2) ”Yleishyödyllinen yritystoiminta” on syyt kammata huolellisesti läpi ja poistaa ne, jotka eivät todellisuudessa ole yleishyödyllisiä vaan kartuttavat ay-liikkeen, puolueiden tai muiden järjestöjen varallisuutta.
3) Kehitysapu nykymuodossaan on vahingollista, se sementoi saajamaiden korruptoituneet eliitin asemia eikä hyödytä vähäväkisiä asujia. Kaikki apu on syytä antaa vapaaehtoisten lahjoitusten kautta, tarkoin valvottuna. Ehkä esim. siten, että valtio antaa yhden euron lisää jokaista lahjoitettua euroa kohti.
”…tai muiden järjestöjen varallisuutta.”
Paljonko ja minkä nimisiä uskonnollisia rahanker(j)uu organisaatioita kuluu näihin ’muihin’ järjestöihin.?
Seppo
Esimerkki siitä miten lähetystyö voi todella vaikuttaa kohdemaissa aitoon kehitykseen otan esimerkin Kamerunista.
Saman mallin mukainen koulun rakentaminen.
Valtion rahoituksen kautta noin 9 miljoonaa Fcfaa
Paikallishallinnon rahoituksen kautta noin 4,5 milj. Fcfaa
Luterilaisen kirkkomme välittämän kehitysavun kautta noin 2,4 miljoonaa Fcfaa.
Sama käytössä olevan mallin mukainen rakenteellinen lopputulos, mutta loppulaskelmien kuluissa on suuria eroja.
Matias, viestilläsi ei ollut mitään tekemistä kysymykseni kanssa.
Seppo
Vastaukseni kertoo arkielämän todellisuuden kehitysavun perillemenosta.
Kannattaa siis kanavoida apu sellaisia teitä, että sen hyöty on mahdollisimman hyvä.
Toki eteläisen Suomen suurtilojen maataloustukiin tulisi asettaa jokin porrastus. Kyse ei niiden kohdalla ole enää maamme huoltovarmuudesta taikka koko maan pitaämisetä asuttuna.
Jukka
Olen käsitellyt tätä esittämääsi näkökohtaa jo edellä Sepolle vastatessani. En lähde sitä toistamaan.
Porrastus ei ole mielekäs toimenpide. Aikoinaan meillä oli EU:n mukana porrastus eteläisen ja pohoisen osan välillä. Tämä jätti etelän viljelijät todella suureen ahdinkoon.
Muualla Euroopassa eivät tajua, että KOKO maamme kuuluu Euroopan mittasuhteissa pohjoiseen alueeseen.
Ruuan tuotantoon vaikuttaa myös ilman puhtaus. Maamme ilma on Euroopan puhtainta. Koko Euroopan puhtain kohta on Enontekiössä. Suuremmista kaupungeistamme vertailussa olivat Helsinki, Lahti, Tampere ja Oulu.
Koko Euroopan puhtain kaupunki oli Uumaja ja vain yhden kymmenyksen perässä oli Tampere. Tästä ilmastomme puhtaudesta sitten seuraa, että meidän maassamme kemiallisella lannoituksella tuotetut elintarvikkeet ovat puhtaampia kiun eteläisemmän Euroopan luomutuotantona tuotettu ruoka.
Viittasin porrastukseen tuotantokapasiteetin mukaan. On varmasti eri asia viljellä 20 ha:n tai 100 ha:n tilaa taikka sitteen 1500 ha:n tilaa. Samoin on eri asia onko nautakarjatilalla 20 lypsävää vaiko 200 lypsävää.
Teollisuudessa tuotantokustannukset per tuote laskevat , kun tuotantovolyymit kasvaa, samoin laskee myös tuotteiden hinta per tuote, miksei tämä päde myös maataloudessa?
Jukka
Tuo teollisuudessa hyväksi käytetty menetelmä ei toimi sellaisenaan maataloudessa, missä tuotteen hinnasta suurin osa menee sellaiseen johon ei voi vaikuttaa. Esimerkiksi mielettömän kalliisiin lannoitteisiin, joita ilman sato kuitenkin jää pieneksi. Isompi pinta-ala vaatii myös isompia koneita, jotta työt pystyy tekemään edes kutakuinkin laita-aikoihin.
Tai otetaanpa erään kostean syksyn viljankuorman hinta.Veljeni sai tuosta kuoramasta 6000 mk, mutta ennen myyntiä tuon samaisen erän kuivatukseen oli tarvittu kuivurin käyttökuluja noin 4000 mk edestä.
Jos otat huomioon, että kaupasta olevan pullapitkon hinnasta vain noin 4 % on maataloustuottajan osuutta, niin huomaat miten kauppa ja teollisuus ovat painaneet maataloustuottajiemme taloudellisia toimintaedellytyksiä mielettömän häikäilemättömästi.
Maataloustukien vähentäminen tai rajaaminen merkitsisi vain valtiomme perusturvallisuuden romahtamista.
Omalta osaltani lopetan tämän keskustelun tässä ketjussa, koska se vie otsikon kannalta omaan suuntaansa.
Kerronpa vain erään tilallisen huomiota, että jos hänellä ei olisi niin hyvää palkkaa muualta, niin hän ei voisi pitää maatilaansa.
Tuon henkilön tilan pinta-ala oli noin neliökilometrin suuruinen jollei isompi. Hänen kuukausipalkkansa oli viisinumeroisella luvulla ilmaistavissa.
On ilmeistä, että kirkollisveron tuotto vähitellen pienenee. Seurakuntien toimintakulttuuri joutuu tähän sopeutumaan. Kehitys johtanee ennen pitkää verotusoikeuden poistamiseen, siihenkin olisi hyvä varautua ajoissa. Mallia voi ottaa vaikkapa veljesmaastamme Virosta.
Näissä olosuhteissa onkin tärkeä pohtoa, mistä sitten karsitaan, jos karsia täytyy. Sikäli jos valtiovalta leikkaa sosiaaliturvasta, niin diakoniasta leikkaaminen seurakunnissa ei tule kyseseen. Sikäli jos valtiovalta ja kunnat hoitavat jatkossakin yleisen verotuksen kautta oman lestinsä, niin seurakunnille jää hieman enemmän pelivaraa omissa ratkaisuissaan.
Jos verotusoikeus menee, niin sen jälkeen kirkko ei kykene enää huolehtimaan mm. hautauksesta ja kirkkorakennuksista ja ne asiat siirtyy valtion huoleksi.
> Jos verotusoikeus menee, niin sen jälkeen kirkko ei kykene enää huolehtimaan mm. hautauksesta ja kirkkorakennuksista ja ne asiat siirtyy valtion huoleksi.
Sellainen korjaus Pekka Pesosen kommenttiin, että hautausmaita ja historiallisesti arvokkaita kirkkorakennuksia ei hoideta kirkollisveron tuotoilla. Valtio maksaa kirkolle lakisääteistä valtionrahoitusta näiden tehtävien hoitamista varten. Valtion rahoitus on reilun 100 miljoonan euron luokkaa vuosittain. Tämän lisäksi kirkko saa periä hautaamisesta ja hautausmaiden hoidosta syntyvät kulut todellisten kustannusten mukaisesti hautapaikan haltijalta.