Julkisuus ja häpeän kulttuuri. Mitä pääministerin seurueen jälkeenjääneet videot kertovat?

 

Katsoin sosiaalisessa mediassa pyörivät videot, joissa pääministerin seurue ”kreisibailaa” tai ainakin jotenkin näyttelee, että on kova meno päällä. Kysymys on verrattain nuorten mutta jo aikuisten ihmisten tavasta jäljitellä nuorison SOME-maailman ilmiöitä. Katsojan on syytä ymmärtää videoiden lajityyppiä, osa Sanna Marinin juhlimiskuvista oli poseerattuja. Perimmäinen viesti lienee: on hauskaa ja kavereiden kanssa on kivaa. Olisiko saman voinut sanoa toisin?

Olen sisäistänyt sellaisen elämänohjeen, että pitäisi iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa. Siksi en erityisen innokkaasti halua piikitellä tai torua ihmisiä siitä, että he nauttivat tai iloitsevat. Kesästä on sinänsä lupa riemuita ihan jokaisella säädyllä.

Maan johtaville poliitikoille julkisuus on elintärkeää. Sinne pääsystä on taisteltava ja siellä otetaan mittaa toisista. Imagon ja brändin rakentaminen on osa politiikan julkisuuspeliä. Osittain epäilen, että pääministerin juhlimisvideon vuotaminen julkisuuteen voi olla tarkoituksellista. On saatettu yrittää vahingoittaa tai sitten jopa edistää näkyvyyttä kohuvideolla: Motkottakoot, kunhan vain puhutaan.

Huolissani olen silti siitä esimerkistä, minkä pääministerin riehakas ja monella tapaa vihjaileva video antaa nuorille. Ministeriys on arvokas instituutio, jolla edistetään arvokkaina pidettyjä asioita tietoisesti ja tiedostamatta. Julkisen vallan käyttäjä on samalla myös arvojohtaja. Hän johtaa myös esikuvallaan. Siksi toivoisin pääministeriltä ehkä mieluummin niitä urheilukuvia.

Pääministeri Sanna Marin on syntynyt vuonna 1985. Hän on nyt vuonna 2022 edelleen verrattain nuori ja poikkeuksellisen nuori ministeriksi. Tehtäviinsä hän on silti hyvin koulutettu, sillä hänen akateeminen perustutkintonsa koostuu hallintotieteistä, johtamisen tutkimuksesta ja juridiikasta. Tiedollisesti hänellä on hyvät lähtökohdat pääministerin viran hoitoon. Pitäisikö sitten olla kokeneempi?

Elämässä kypsytään ja kasvetaan joiltain osin yrityksen ja erehdyksen kautta. Silti julkisessa virassa toimiva ihminen on aina myös inhimillinen ja erehtyväinen. Erehtymättömiä johtajia on vain diktatuureissa. Media ja sosiaalinen media erityisesti toimii valitettavasti häpäisyperiaatteella. Leimakirves heilahtaa helposti. Mielestäni pitäisi olla mahdollisuus pyytää anteeksi ja saada anteeksi sellaisia ylilyöntejä, jotka eivät ole lainvastaisia tekoja, mutta joihin liittyy kritiikin luoma häpeä.

Pitäisikö julkisen viran haltijan sitten pyytää skandaaleja anteeksi? Nykyisen kriisiviestinnän oppien mukaan olisi heti kerrottava kaikki kiusallinen, mikä asiasta on tulossa julki. Sitä on syytä pyytää anteeksi, missä kokee erehtyneensä. Mielestäni häväistyksi joutuneen ei kuitenkaan pidä pyytää anteeksi sitä, että on joutunut syyttä soimatuksi. Eivät pahat puheet tai paheksunta aina ole oikeutettuja. Julkisuudessa esiintyy myös suunnitelmallista mustamaalaamista ja häpäisyä.

Häpäisy ja häpeän kulttuuri ovat suomalaisen työelämän synkintä aluetta. Alaisen tai johtajan mustamaalaaminen perättömillä väitteillä tai puolitotuuksilla näyttää onnistuvan myös ihan hyveellisen oloisilta ihmisiltä. Monet päättäjät myös kuuntelevat korvaankuiskuttelijoita mieluummin kuin todennettuja faktoja. Jotkut jopa keräävät mielipiteitä, jotka muuntuvat heidän mapeissaan vähitellen faktoiksi.

Häpeän kulttuurin pimeä puoli on myös vaarallista ja ihmisiä invalidisoivaa. Häpäisyyn liittyy jotakin arkaaista hylkäämistä. Työelämässä häpäisyn kohde menettää ihmisarvonsa. Jos pelon ja häpeän käytännöt ovat organisaatiossa yleisiä, päädytään nopeasti myös uhrin karttamiseen, sillä häpeä koetaan tarttuvaksi. Tämä epäterve vallankäytön malli poistuu vain tunnistamalla ja tunnustamalla.

 

Pentti Tepsa

Kemijärven seurakunnan kirkkoherra

    • Kiitos Seppo kommentistasi. Miten on kesä kulunut? Pitikö silloin ennen vanhaan olla varovaisempi skandaalien lietsojien suhteen vai onko nykyaika jotenkin vaativampaa?

    • Terve. Kiitos kysymästä, kesä mennyt edesmenneiden työtovereiden haudoilla käynneissä. Piti tulla Roihinkin, mutta sitten tuli veritulppa jalkaan ja kun se saatiin hoitoon meni selkä…Raamattu aiheista kirjani kirjoittelen ja ihmettelen outoja käännöksiä…kirjoitin tännekin aiheesta ’vaunut’ vai ’vasikka’…

      Olen mielestäni havainnut että media tekee rahanhimossaan skandaaleja yhä mitättömimmistä asioista pyrkiessään kilpailemaan lähes täysin kontrollinsa menettäne some-kansan vuodatusten kanssa.
      Mites sitten itselläsi? Teetkö tutkimuksia?
      Hyvät kesänloput!

  1. Mielestäni ainoa häpäisty on pääministeri-instituutio, ehkä tarkoituksella.

    Pääministeri Marin on virtuoosinen median hyödyntäjä. On erittäin todennäköistä, että videot on tahallaan vuodettu. Ne pönkittävät Marinin imagoa rentona auktoriteettien kumoajana. Samalla viedään huomio ikävistä asiakysymyksistä.

    Päihtyneenä örveltäminen ei sinänsä ole rikollista tms., mutta melko huonosti harkittua monien nuorten naisten roolimallilta. Alkoholin kanssa ei pidä leikkiä, karkeasti arvioiden miehen alkoholisoituminen kestää n. 20 vuotta, naisen vain 7 vuotta. Syy erolle on puhtaasti biologinen.

    • Juu liika viina on pahasta eli siis sekin kun Jeesus juotatti 600 litralla etanolia Kaanaan hääväen pahasti känniin…mahtoiko olla itsekään kovin selvä:
      Matt.11:19 Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja he sanovat: ’Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!’ Ja viisaus on oikeaksi näytetty t e o i s s a n s a.”
      Niinpä Marininkin ja hänen hallituksensa teot puhuvat puolestaan. Esim. kansainvälistä ihastusta herättäneesti hoidettu vaikea korona-aika.
      Muta koirat haukkuu ja karavaani kulkee…

    • No Jeesus ei toiminutkaan sitten vastuullisissa tehtävissä, ruoskaa heiluttava riehuminen temppelissä ja sikojen massamurha ei liene ollut sivistynyttä…

Tepsa Pentti
Tepsa Pentti
Olen taustaltani lappilainen teologi, pappi ja uskonnon opettaja, Vanhan testamentin eksegeetti ja Kemijärven seurakunnan kirkkoherra.