Ajattelu ja toiminta ovat yhteydessä toisiinsa. Tapahtumat virittävät keskustelua. Mietitään esimerkiksi, millä tavoin kotouttaminen hoidetaan. Pohditaan myös sitä, millaiselta on näyttänyt äskettäin esitetty eduskunnan verokeskustelu. Kiinnostuneina mietitään eduskunnan koostumustakin, jos eduskuntavaalit pidettäisiin nyt. Pohditaan tarkkaan, mitä kyselyjen tulokset kertovat harjoitettavan politiikan sisällöstä.
Nuorten jääkiekko on ollut hyvin esillä turnauksissa. Pelaajat ovat ”itse, omin käsin, ilman apua” saavuttaneet tuloksen. Pelaamisen työmotivaatio on ollut korkealla. Aikuisten jääkiekkoa on myös seurattu. Jääkiekosta ja muista asioista keskustellaan tähänkin tapaan:
– Ihmetyttää, kun merkittävässä jääkiekkopelissä toisella joukkueella oli kentällä maalivahti ja kuusi kenttäpelaajaa, yksi liikaa. Tuomari ei puuttunut peliin viheltämällä.
– Tuomarin on oltava tarkka tuomarityöskentelyssään ja työmotivaatiossaan. Selkeät pelisäännöt on kehitetty ja ovat ennustettavia. Jotkut ovat vähätelleet syntynyttä tilannetta.
– Sinä olet puhunut monessa yhteydessä työmotivaatiosta, josta asiasta olisi mukava tietää lisää.
– On motivoivaa kuulla, että toimintani kiinnostaa enemmänkin, jopa vapun lähestyessä. Vappu on liputus- ja työn päivä, jota vietetään perinteisesti.
– Aikaisemmin olemme todenneet antiikin aikaan liittyvissä keskusteluissamme, että vuoden alussa oli tapana luvata asioita ”kaksikasvoiselle jumalalle, jonka ajateltiin pystyvän näkemään menneitä ja tulevia tapahtumia”, joita ovat muun muassa vapun sään ennustaminen.
– Olisi hyvä, jos työmotivaatiota pidetään yllä ja tehostetaan hyvällä johtamisella ja päätöksenteolla. Työolot ja työpaikan ilmapiiri ovat tärkeitä työmotivaation kannalta.
– Vappu on tulossa, kevennykset lienevät paikallaan, vaikka on kysymys arvostetusta suomalaisen työn päivästä. Sinulla lienee mielessä huumorisävytteinen kysymyssarja, jonka esitit Itä-Puijon asukasyhdistys ry:n yhteislaulutilaisuudessa viime sunnuntaina 24.4.2016.
– Niin, minulla on työmotivaatio korkealla. – Haluan tietää, miten korkealla. – Se on toisessa kerroksessa, sillä teen huoneremonttia. – Työmotivaatiosi on aika korkealla. Minulla on taas instrumentin soittamiseni työmotivaatio korkealla. – Voitko kertoa, miten korkealla? – Soitan toisella tasolla. Mitenkähän kukin vastaukseni tulkinnee?
Historiasta on vaikutusyhteyksiä nykyaikaan, esimerkiksi vappukokkojen polttaminen. Vappuna käydään usein toreilla kuuntelemassa puheita ja tapaamassa tuttuja. Mielenkiintoista on kuunnella, mitä poliittiset tahot esittävät Suomen hyväksi tekemästään työstä.
Viime vappuna kerrottiin melko voimallisesti sisäpolitiikan alueella tapahtuvista ratkaisuista, miten Suomea tullaan kehittämään: velkaantumiseen puututaan, työttömyyttä vähennetään, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus menee eteenpäin ja koulutuksesta ei leikata. Päätöksenteon työmotivaatio näytti olevan korkealla. Sisäpolitiikan ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekoa seurataan tarkoin.
Hyvää suomalaisen työn päivää.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Kuopio
Vastaisuudessakin lienee kahdenlaisia pappeja, miespappeja ja naispappeja, vaikka heitä nimitettäisiinkin papeiksi.
Eikä todellisuus muutu.
Tämä on tärkeä oivallus. Mieheto ovat miehiä ja naiset ovat naisia myös silloin, kun työskentelevät esimerkiksi lääkäreinä, poliiseina, sotilaina tai vaikkapa pappeina.
Kuka väittää ettei hänelle ole mitään merikitystä onko ihminen mies tai nainen puhuu vain omasta puolestaan.
Jukka, nyt on kyse siitä, halutaanko sukupuolelle antaa lainsäädännössä jokin erityinen merkitys. Eli esimerkiksi siten että naispuolinen lääkäri ei saisi tutkia samoja sairauksia tai määrätä samoja lääkkeitä kuin miespuolinen lääkäri.
Ihmiset ovat miehiä, naisia, lihavia, laihoja, pitkiä, lyhyitä, älykkäitä, tyhmiä, huumorintajuisia, tosikkoja ja ties vaikka mitä, sanoipa laki mitä hyvänsä. Kysymys ei ole siitä, pitäisikö lainsäädännöllä tehdä kaikki samanlaisiksi vaan siitä, onko tarkoituksenmukaista että lainsäädännössä ihmisten välille tehdään eroa heidän henkilökohtaisten ominaisuuksiensa johdosta.
Iskusanoja tämän asian käsittelyn yhteydessä ovat usein olleet tasa-arvo ja suvaitsevuus. Molempiin pitää pyrkiä. Mutta: Onko samankaltaistaminen ainoaja paras tie tasa-arvoon? Huovinen esittää tässä suhteessa aika hyviä perusteluja. Ja onko yhdenmukaistaminen edellytys suvaitsevuudelle? Olisi aika hassua, jos näin olisi. Joskus joutuu miettimään, onko USA:n yhteiskunta niin toivottoman jakautunut, ettei erilaisuuden hyväksyminen siellä ole mahdollista kuin panemalla tehosekoitin töihin, ettei mitään erilaisuutta enää erota. Mutta miksi siirtää sikäläiset ongelmat meille?
Emerituspiispa kirjoittaa kulttuurien välisistä eroista ja siitä, miten samaa sukupuolta olevien parien avioliitto lisäisi jännitteitä eri kulttuurien välillä. Näen, että samaa sukupuolta olevien avioliitto on todellisuutta länsimaisessa kulttuurissa jo tänään.
Jos mietitään mikä on samaa sukupuolta olevien avioliitot tunnustavien maiden määrä Euroopassa 15 vuoden kuluttua, näen kovin erikoisena piispan ajatuksen siitä, että kansalaisaloitteen hyväksyminen aiheuttaisi kulttuurien välisiä jännitteitä.
Ilmeisesti piispa ei tiedosta sitä, että samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat voimassa koko Länsi-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, isossa osassa Etelä-Amerikkaa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa sekä osassa Aasiaa 15 vuoden kuluttua. Samaa sukupuolta olevien avioliitot on laillistettu tällä hetkellä mm. Uruguayssa, Argentiinassa ja Brasiliassa.
Kulttuurisesti voimme valita olemmeko osa läntistä maailmaa vai liittoudummeko entisten neuvostotasavaltojen, Venäjän, arabimaiden ja Afrikan kanssa.
Emeritus piispan/professorin viestin ydin on kuitenkin siinä että miesten ja naisten olemuksellinen ero pon pysyvä. niinpä ei ole samantekevää onko liitossa kaksi erisupupuoltaolevaa, vai onko se kahden samaa sukupuoltaolevan välinen. Näisin siis siitä huolimatta että liitoja oikeudellisesti nimitettäisiinkin samalla minellä.
Asiaa vois tarkastella myös kahdesta eri näkökulmasta suhteessa yhteiskuntaan.
– Yksilön ja yhteiskunnan välisessä tarkastelussa yksilö on sitoutuneessa parisuhteessa ja kuuluu perheväestään riippumatta siitä onko puoliso samaa vai eri sukupuolta.
– Parisuhdeinstituution ja yhteiskunnan välisessä suhteessa parisuhde on reilainen riippuen parisuhteen koostumuksesta. Tällöin parisuhteiden yhdenvertainen kohtelu perustuu sellaiseen oikeudelliseen yhdenvertaisuuteen, joka ottaa huomioon parisuhteiden erilaisen koostumuksen.
Olennaisin ero on teitysti siinä, että luonnonmukainen lisääntyminen onnistuu ilman kolmatta osapuolta vain eri sukupuolisten välisessä liitoissa. Toki mahdollisen kolmannen osapuolen oikeuksiin tulee ottaa kantaa myös perinteisiä avioliittoja koskien.
Parisuhteen sisäiseen dynamiikkaan sekulaarin yhteiskunnan ei ole tarvetta ottaa kantaa.
Mikä on se yhteiskunnallinen ongelma, joka ratkaistaan sillä, että parisuhteita kutsutaan eri nimillä?
Itse asiassa kulttuurista jännitettä syntyy myös ja nimenomaan siitä, jos samaa sukupuolta olevien liitolle annetaan joku muu nimi kuin avioliitto. Nimittäin niissä maissa, joissa avioliitto on avoin myös samaa sukupuolta oleville pareille, ei ulkomailla solmituista liitoista hyväksytä avioliitoiksi muuta kuin avioliitto-nimiset liitot. Tähän ovat jo törmänneet monet rekisteröidyssä parisuhteessa elävät parit, joiden virallistettu parisuhde ei merkitse mitään ainakaan useimmissa Jusu Vihervaaran listaamissa (länsi)maissa. Jos siis samaa sukupuolta olevien liitot nimetään joksikin muuksi kuin avioliitoksi, tämä ongelma jatkuu.
Samuli Korkalaiselle huomioksi että suomenkielistä termiä ”avioliitto” tuskin käytetään missään muualla.
Ja Jukalle huomioksi, että useimmissa kielissä on vastine suomenkieliselle sanalle ”avioliitto”. Esimerkiksi englantia puhuvissa maissa se on ”marriage” ja ruotsinkielessä ”äktenskap”.
Kun ruotsalainen tai englantilainen puhuu avioliitosta omalla kielellään, se sisältää myös samaa sukupuolta olevat parit.
Jusu, jo kansalaisaloitteen lähtökohta avioliittolain muuttamiseksi on perin ongelmallinen. Tosiasia on, että liittojen erilaisuus ei tule poistumaan sillä, että lakiin kirjataan näiden tasa-arvo ja niitä nimitetään yhteisellä nimellä. Jopa kansalaisaloite myöntää tämän. Tästä seuraa väistämättä kysymys: mitä saavutetaan pelkällä lain muodollisella muuttamisella?
Jos laki on ristiriidassa sen kanssa, minkä enemmistö ihmiskunnasta perinteisesti tuntee ja tietää oikeaksi, avioliittolain muodollinen muutos on vain itsensä pettämistä.
Jusu, när en svenskspråkig talar om äktenskap så tänker han/hon på att det är ett förbund mellan man och kvinna. Ordet äktenskap inefattar inte samkönade par.
Bästa Mårten, nu pratar du strunt!
Du tycks inte ha någon som helst koll på vad svenskspråkiga tänker.
Det är mycket möjligt att den svenskspråkiga referensgrupp du tillhör täker som du.
Men att därav dra slutsatsen att alla svenskspråkiga tänker som du, är, snällt sagt, komiskt.
Mårten,
För människor som lever i Sverige ordet ”äktenskap” betyder både ett förbund mellan man och kvinna och samkönade par. Det är den juridiska definitionen.
Bästa Henrik
Jag tro jag har koll på vad svenskspråkiga tänker lika bra som du.
Jag tänker inte att alla tänker som jag men kan du förklara åt mig när och var ordet äktenskap har börjat inefatta samkönade par.
Ruotsin valtiopäivät hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliitot 1. huhtikuuta 2009 selvin luvuin: peräti 226 edustajaa kannatti ja vain 22 edustajaa vastusti lakiesitystä.
Suomenkieliselle termille avioliitto on toki vastineensa muissa kielissä, mutta suomen termi on omalaatuinen. Ensinnäkin siinä on tuo sana ”liitto”.Ja sitten tuo alkuperältään hämärä sana ”avio”, joka sattumoisin muistuuttaa sanaa ”avo”, mikä on antanut aiheen termiin ”avoliitto”.
Onpas mielenkiintoista, että Jukka Kivimäki, joka yleensä vetoaa lakiin ja pykäliin, kuittaa laintulkintaan vetoavan kommenttini ilkeällä pikkunokkeluudella. Tarkennan siis vielä, että ei se ole mikään minun keksintöni, vaan tosiasia, johon rekisteröidyt parit ovat jo törmänneet. Sama ongelma jatkuu, jos samaa sukupuolta oleville pareille annetaan avioparien oikeudet, mutta ne kirjataan jollakin muulla nimellä omaan lakiinsa.
Vai luuleeko Jukka Kivimäki, että nykyisetkään Suomessa solmitut avioliitot eivät päde muualla maailmassa, koska siellä ei osata suomea?
Virossa – läheisessä sukukielessämme – avioliitto on abielu. Viron sana ”abi” tarkoittaa auttamista, ”elu” elämää eli ”abielu” on avuksi tai apuna elämistä. Ei ole kovin kaukaa haettua olettaa, että myös suomen sana ”avio” on johdannainen samasta sanasta – vanhasta verbistä avittaa eli auttaa, jolloin avioliitto on auttamisen liitto.
Ennen mentiin kuulemma Korkeasaareen kyselemään, mitä mieltä meistä suomalaisista ollaan. No nyt muuten selvisi sekin, mitä se läntisiin arvoihin sitoutuminen merkitsee; sen darwinistisbiologisen tosiasian unohtamista, että ihminen on yksineuvoinen nisäkäs. 🙂
Kasvatuksen teorian ja tradition professori Tapio Puolimatka on tehnyt erinomaisen asiantuntijalausunnon avioliitosta, jonka jokaisen tulisi lukea.
”Sukupuolineutraali avioliittolaki ei tee avioliitosta tasa-arvoista. Avioliitto on nykymuodossaan jo tasa-arvoinen. Sukupuolineutraali avioliittolaki muuttaisi avioliiton merkitystä ja tekisi sen epätasa-arvoiseksi tämän uuden avioliittokäsityksen sisäisen logiikan perusteella, jos sitä ei laajennettaisi koskemaan monia muitakin erilaisia intiimissä suhteessa eläviä ihmispareja ja ryhmiä. Tästä olisi kuitenkin seurauksena avioliiton merkityksen heikkeneminen.”
http://www.tapiopuolimatka.net/asiantuntijalausunto
Emerituspiispa Huovinen kirjoittaa: ”Vastaisuudessakin on kahdenlaisia avioliittoja: heteroliittoja ja homoliittoja, vaikka niitä lain tasolla nimitettäisiinkin avioliitoiksi.”
Jonkin aikaa kyllä, mutta merkitykset muuttuvat. Tulevat sukupolvet eivät enää tee eroa hetero- ja homoliittoihin, niin kauhistuttavalta kuin se nyt ehkä joissakin piireissä tuntuu.
Viittaan muihin vastaaviin erotteluhierarkioiden purkamisiin.
Niin epäilemättä myös moniavoisuus, lapsiavioliitto ja jopa eläinavioliitto tulevat tällä vauhdilla saman ”avioliitto” käsitteen alle, niin että jonkun lapsen isänä voi olla viakka Musti.
Uskon kuitenkin, että Jumala ei salli asioiden menevän aivan näin pitkälle ennen kuin Hän valuttaa vihan maljansa maan päälle.
Mahtoiko olla Mauno Mattila kun hetki sitten toisen uutisen yhteydessä laittoi linkin olkinuken määritelmään wikipediassa…
Mauno Mattilan kommentti poistettiin. Aatehistoriallisesti voisi olla kiintoisaa vertailla niitä argumenttejä, joita esitettiin etenkin 1960- ja 1970-luvuilla apatheid-järjestelmän poistamista vastaan ja toisaalta 2000-luvun perusteluja, joilla yritetään estää tasa-arvoista avioliittolakia ja yleisemminkin homoseksuaalisuuden ymmärtämistä normaaliksi ihmisen seksuaalisuuden muodoksi.
Ei ole kristinuskolle erityisen imartelevaa, että kristillisellä ja Raamattuun pohjaavalla argumentoinnilla on molemmissa tapauksissa ollut keskeinen rooli.
K-M Laaksonen, mielenkiinnolla jäämme odottamaan ennustuksesi toteutumista. 🙂 Perättömällä ennustustuksella on tunnetusti huono maine. Merkitykset ehkä muuttuvat, mutta liittojen erilaisuus ei tule poistumaan.
Ehdotan kompromissia: Käytetään eri termejä, mutta ne termit ovat ”heteroliitto” ja ”homoliitto”.
Mattila: ”Niin epäilemättä myös moniavoisuus, lapsiavioliitto ja jopa eläinavioliitto tulevat tällä vauhdilla saman “avioliitto” käsitteen alle, niin että jonkun lapsen isänä voi olla viakka Musti.”
Mattilan Mauno se rakentelee taas oikein komppaniakaupalla olkiukkoja. Taitaa tykätä niistä. Vai onko tässä kyseessä taas kerran niin usein esiintyvien maailmanlopun merkkien ennustelu.
Selkeää ja asiallista tekstiä emerituspiispalta.
Emeritus piispan/professorin viestin ydin on kuitenkin siinä että miesten ja naisten olemuksellinen ero on pysyvä.
Kaikille on selvää se, että miehet ja naiset ovat fyysisesti erilaisia ja pysyvät erilaisina. Se on fakta, joka säilyy muuttumattomana siitä huolimatta, että Suomessakin tulee käyttöön vain yksi vihittyä paria tarkoitttava sana: AVIOLIITTO. Kyllä kaikki ymmärtävät solmivatko avioliiton mies ja nainen, kaksi miestä vai kaksi naista. Nimen muutos ei muuta miehen ja naisen olemusta mitenkään erilaiseksi.
Juuri näin on kuten Merja sanoo.
Mikä on normaalin määritelmä? Sitä piispa tässä mielestäni peräänkuuluttaa.
Voimmeko nykyään enää käyttää normien mukaisia määritelmiä mistään?
Onko esim 2,5m ihminen normien mukainen? Onko poikkeuksellinen seksuaalinen suuntautuminen normien mukaista ja millä määritelmillä se arvioidaan? Kuluuko siihen suvun jatkaminen normaalisti?
Mikä on avioliiton määritelmä? Siitä tässä on kysymys.
Ennen avioliiton normit (määritelmät) ovat olleet automaattisen selkeitä. Mitkä ovat normien mukaiset ne ovat normaaleja. Jotka ovat poikkeus normista kuuluvat normien ulkopuolelle. Se ei automaattisesti vähennä poikkeaman arvoa.
Avioliitto kysymys ei ole ihmisarvokysymys, eikä edes tasa-arvokysymys, joka on muutenkin hypoteettinen käsite, koska se ei koskaan täyty, se voi olla tavoite, mutta päämääränä se on epätosi lähtökohdat huomioiden.
Jos sanon 2,5m:stä ihmistä normaaliksi, niin onko väite epätosi, vai onko parempi pysyä totuudessa ja sanoa, että ihminen on poikkeus normista. Jos seksuaalinen käytös on poikkeus normista, niin miten se muuttuu epätodesta todeksi, vaikka me miten siitä sopisimme? Tämä on se kysymys mitä en ymmärrä?
Onko kyse ihmisen seksuaalisen käytöksen normien muutoksesta, vai onko niin, että käsite poikkeuksellinen seksuaalinen käytös halutaan normalisoida, vastoin totuutta? On empiirisesti tosiasia, että normaali parisuhde muodostuu uroksen ja naaraan välillä, tätä ei mikään laki voi muuttaa.
Piispa on oikeassa, avioliitto käsite pitää käsitellä uudestaan, jos halutaan saada sille uusi määritelmä, joka ei perustu enää sen alkuperäiseen normi käsitteistöön, eli suvunjatkamiseen miehen ja naisen välillä, vaan nyt sille halutaan uusi normi, joka ei perustuu ihmisen seksuaaliseen käytökseen perustuvilla normeilla. Siis yksilön halun mukaan, halu voi kohdistua mihin yksilöön tahansa ja normi asetetaan sen mukaan, eikä enää sukupuolen mukaan kuten se on tähän asti normitettu.
Mihin avioliitto perustuu ja millä normeilla?
Jos haluamme perustaa uuden avioliittokäsityksen, niin vanha pitää kokonaan hylätä, koska se perustui miehen ja naisen suvunjatkamiselle. Nyt se pitää rakentaa ihmisen seksuaalisen toiminnan perusteella.
Ehdotan, että jokainen ihminen, joka omistaa sukupuolielimet ja on täyttänyt 18 vuotta voi mennä yhteen toisen ihmisen kanssa. Sitä voidaan nimittää avioliitoksi edelleen, mutta sen määritelmää ei voida, eikä pidä perustella enää Raamatulla, eikä sille voida vaatia myöskään Jumalan siunausta.
Siunauksen pyytäminen on kokonaan toinen juttu.
Avioliiton solmiminen ei tälläkään hetkellä edellytä sukupuolielimien omistamista enkä näe tarpeelliseksi tällaista rajausta jatkossakaan. Ihmettelen tällaista ajattelutapaa, jossa pelkästään navanalunen on merkityksellinen alue ihmisessä.
Jusu korjaan tuon ”sukupuolielimen” ”halun sitoutua toiseen ihmiseen” , se on parempi ilmaisu, olet oikeassa.
Jusu!
Sukupuolin elin määrittelee kyllä oletko mies vai nainen ja se lukee myöskin avioliittolaissa. Mies ja Nainen.
Ihmettelet myöskin ajattelutapaa jossa sukupuoli elin on joidenkin mielestä merkityksellinen. Biologiselta kannalta se on hyvin merkityksellinen, koska ne värkit tuottaa jälkikasvua. Sinulle näyttäisi olevan vain se merkityksellistä, mitä kulloinkin joku tuntee.
Risto Laine,
Näytä minulle se avioliittolain kohta, jossa aviopuolisoilta edellytetään kykyä tehdä lapsia keskenään.
PS. ’sukupuolielin’ on yhdyssana.
Laine: ” Biologiselta kannalta se on hyvin merkityksellinen, koska ne värkit tuottaa jälkikasvua.”
Juu, niin on biologiselta kannalta, mutta mitä sillä taas on tekemistä avioliiton kanssa. Lapsia voi tehdä aivan mainiosti ilman avioliittoakin. Ihan pelkaästään sillä biologisella menetelmällä. You know???