Seuraavassa puhutaan pääosin työperäisestä maahanmuutosta, hiukan humanitaarisesta maahanmuutosta ja joskus maahanmuutosta ylipäätään.
Perussuomalaiset sai nyt neljännen peräkkäisen erinomaisen vaalituloksen eduskuntavaaleissa. Paremman kuin koskaan aiemmin. Pitipä siitä tai ei, tosiasia lienee, että suomalainen puoluejärjestelmä on tältä osin pysyvämmin muuttunut. PS on noussut suureksi puolueeksi ja Keskusta tipahtanut keskisuureksi.
PS:n nousu on lisännyt politiikan polarisaatiota. Poliittiselle asialistalle on noussut uusia kysymyksiä, sellaisia, joissa PS on erimieltä kuin suurin osa muista puolueista. Maahanmuutto on näistä yksi.
Ei ole kauan kun maahanmuuton problematisoiminen vielä katsottiin vähintään jotenkin epäilyttäväksi. Kasvava maahanmuutto ja Suomen monikulttuuristuminen nähtiin ikään kuin luonnonlainomaisina ilmiöinä, ei poliittisina kysymyksinä.
Ennen vaaleja tehdyissä kyselyissä kaikki puolueet perussuomalaisia osin lukuunottamatta kannattivat työperäistä maahanmuuttoa. Se ikäänkuin nähtiin vastauksena lähes kaikkiin maamme ongelmiin. Perussuomalaisetkaan eivät vastustaneet kaikkea työperäistä maahanmuuttoa, ainoastaan halpatyövoiman kuskaamista Suomeen.
Elinkeinoelämän Keskusliitto kirjoittaa sivuillaan lähes ensimmäisenä lauseena, että Suomi tarvitsee ulkomaista työvoimaa ja että työperäistä maahanmuuttoa on lisättävä.
Helsingin Sanomat puolestaan otsikoi pääkirjoituksessa 28.4.2023: ”Maahanmuutolle ei näy vaihtoehtoa.” HS kertoo, kuinka maahanmuuttajien työllisyysaste on noussut ja miten yhä suurempi osa suomalaisista on kääntynyt kannattamaan työperäistä maahanmuuttoa.
Mistä on kysymys? Miksi Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa?
Suomen väestöpyramidi ikäryhmittäin oli sotien jälkeen, kun hyvinvointivaltiota alettiin järjestelmällisesti rakentaa ns. kasvava väestöpyramidi. Lapsia oli paljon, vanhuksia vähän, kokonaishedelmällisyysluku eli lapsiluvun odote oli edelleen suhteellisen korkea ja väestö kasvoi.
2020-luvun Suomessa tilanne on karkeasti hahmottaen päinvastainen. Vanhoja ihmisiä on paljon, lapsia vähän ja kokonaishedelmällisyysluku historian pienin. Väestön kasvu perustuu kokonaan maahanmuutolle. Vuonna 2022 nettomaahanmuutto oli 35 000 henkeä.
Huoltosuhde on siis huono. Taloudellinen huoltosuhde vuonna 2021 oli 133, eli sataa työssäkäyvää kohti oli 133 työtöntä tai muutoin työelämän ulkopuolella olevaa.
Matalin taloudellinen huoltosuhde oli Uudellamaalla ja korkein Pohjois-Karjalassa. 18-64–vuotiaiden työllisyysaste puolestaan oli korkein Ahvenanmaalla sekä Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Korkein työttömyysaste puolestaan oli Pohjois-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Päijät-Hämeessä.
Onko tosiaan niin, että massamittainen ns. työperäinen maahanmuutto olisi ratkaisu?
Työperäiseen maahanmuuttoon liittyy ongelmia. Suurinta ääntä kaikenlaisen maahanmuuton lisäämisestä pitää etenkin elinkeinoelämä. Tämän tästä saamme lukea, kuinka Elinkeinoelämän Keskusliitto (EK), Keskuskauppakampari tai Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) vaativat maahanmuuton lisäämistä.
Syykin on helppo nähdä. Mitä enemmän työvoiman tarjontaa lisätään, sitä pienempi on työn hinta. Maailmassa on loputon määrä ihmisiä, jotka tulevat käytännössä hinnalla millä hyvänsä tekemään työtä Suomen kaltaiseen pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon.
Käytännössä vaatimuksissa työperäisen maahanmuuton lisäämisestä on lähes yksinomaan kyse matalapalkka-aloille suuntautuvasta ns. halpatyövoiman maahanmuutosta. Normaalioloissa työnantaja mikäli ei löydä työlle tekijää, joutuu korottamaan palkkaa. Nyt elinkeinoelämä on huomannut, että paras tapa alentaa edelleen palkkoja on lobata työvoimaperäisen maahanmuuton puolesta.
Afrikasta tai Lähi-idästä tulevalle siivoojalle tai filippiiniläiselle tai nepalilaiselle ravintolatyöntekijälle riittää lähes palkka kuin palkka. Tästä seuraa, että valtiolle palkasta verotuloina tuleva siivu on pienempi kuin valtion maksamat tuet (asumistuki, toimeentulotuki, laajennettu toimeentulotuki, osa-aikainen työttömyyspäiväraha jne.). Käytännössä työnantajat maksattavat elämiseen riittävästä kohtuullisesta palkasta puuttuvan osan valtiolla eli veronmaksajilla.
Koska palkka työperäisen maahanmuuton seurauksena matalapalkka-aloilla on jo nimensä mukaisesti ”matala”, syntyperäiset suomalaiset mikäli mahdollista pakenevat näiltä aloilta, mikä taas on elinkeinoelämälle lisätodiste, että ulkomaista työvoimaa tarvitaan lisää ja palkkaa voidaan edelleen alentaa. Kyseessä on työnantajaa vahvasti hyödyttävä ikiliikkuja, joka pyörii ja uusintaa itseään.
Maahanmuutolla on tuloeroja voimakkaasti kasvattava vaikutus ja samalla yhteiskunnan kiinteys eli koheesio kärsii.
Edellä sanotun perusteella on kuitenkin helppo ymmärtää, miksi elinkeinoelämä ja Kokoomus niin innokkaasti lobbaavat maahanmuuton lisäämistä. Vaikeampi on tajuta, miksi vasemmisto ja ammattiyhdistysliike ovat yhtyneet kuoroon?
Liberaali maahanmuuttopolitiikka voidaan nähdä osana punavihreän vasemmiston ideologista rintamavarustusta ja arvomaailmaa. Kyse ei niinkään ole, kuten elinkeinoelämän ja Kokoomuksen kohdalla, puhtaasti taloudellisista laskelmista vaan maailmaa syleilevästä tasa-arvo-ajattelusta: kaikilla maailman ihmisillä katsotaan olevan periaatteessa (ja myös käytännössä) oikeus nauttia pohjoismaiseen malliin perustuvien hyvnvointiyhteiskuntien palveluista.
Mikään konkreettiseen maailmaan sidottu edes auttavasti tervejärkinen ajattelu ei vihervasemmistoa rajoita. Riittää kun mielessä takoo ajatus, että ”meillä on varaa auttaa.”
Tyypillisesti vihervasemmistoa edustavat maailmanparantajat tulevat kuitenkin sosioekonomisesti paremmassa asemassa olevien piiristä. He eivät asu maahanmuuttaja-alueilla. Menkää Varissuolle tai Meri-Rastilaan kysymään kantasuomalaisilta, sikäli kuin heitä vielä siellä on, miten nämä suhtautuvat maahanmuuttoon?
Punavihreään ajatteluun kätkeytyy paradoksaalisesti usein myös avointa tai piilevää itsevihaa kapitalistista länsimaista yhteiskuntajärjestelmää kohtaan. Se ikäänkuin on syvärakennettuna vasemmistolaiseen ideologiaan. Oma kulttuuri nähdään rasistisena, kolonialistisena ja syrjivänä. Paradoksi sinänsä, koska lähes aina Suomeenkin kohdistuva maahanmuutto on peräisin maista ja kulttuureista, jotka ihan oikeasti ovat rasistisia, syrjiviä, epätasa-arvoisia ja läpikotaisin patriarkaalisia.
Kun siis vaaditaan lisää ”työperäistä maahanmuuttoa”, se käytännössä on tarkoittanut ja tarkoittaa ns. halpatyövoiman saapumista suomalaiselle kulttuurille mahdollisimman vieraista maista. Elinkeinoelämän kanta, kuten sanottu, on helppo ymmärtää: se perustuu puhtaasti oman lompsan lihottamisen politiikkaan. Vaikeampi on tajuta sitä kognitiivista akrobatiaa, mitä punavihreä vasemmisto-eliitti harjoittaa: lisää maahanmuuttoa maista, joissa vallitseva kulttuuri on mahdollisimman paljon esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä syrjivä.
Pitkään on tiedetty ja empiirisesti todettu, että maahanmuuttajat lähes aina tuovat omat tapansa, asenteensa ja kulttuurinsa mukanaan ja säilyttävät sen myös vastaanottajamaassa eikä mikään kotouttamiseen kaadettu rahamäärä sitä muuta. Itseasiassa on niinkin, että on ylipäänsä epäkorrektia enää vaatia, että ”maassa maan tavalla.” Kun assimiloituminen vastaanottajamaan tapoihin ja arvoihin ei ole – eikä saa olla – enää edes tavoitteena, on turha kuvitella, että mitään todellista ”kotoutumista” edes voisi tapahtua.
Pohjoismaista sekä Tanska että Ruotsi ovat toimineet äärimmäisen liberaalin maahanmuuttopolitiikan koelabotorioina. Jäljet pelottavat. Tanska on omaksunut sosiaalidemokraattien johdolla politiikan, jossa työperäinen maahanmuutto on hyvin valikoivaa ja ns. humanitaarinen maahanmuutto pyritään lopettamaan kokonaan. Näin siis sosiaalidemokraatit Tanskassa.
Ruotsissa punakeskustavihreä-blokki kipuilee edelleen asian kanssa. Tosiasioiden ja omien virheiden myöntäminen ottaa koville. Vuoden 2022 vaaleissa kansan mitta katuväkivallan, jengirikollisuuden ja jokapäiväisten pommi-iskujen suhteen tuli täyteen. Vaalien tuloksena maltillinen Kokoomus hallituksen ulkopuolella olevien Ruotsidemokraattien tuella ryhtyi maahanmuuton mittavaan rajoittamiseen.
Suomen seuraava hallitus, mikäli päähallituspuolueina ovat Kokoomus ja Perussuomalaiset tulee epäilemättä rajoittamaan humanitaarista Euroopan ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa. Ns. työperäisen maahanmuuton suhteen mainitut puolueet ohjelmallisesti hyvin erilaisista kannoista huolimatta – tai niiden johdosta – päätynevät molempia osapuolia pitkin hampain tyydyttävään kompromissiin.
Yhtäältä on kuitenkin kiistaton fakta, että olemassa olevalla taloudellisella huoltosuhteella Suomi ei pärjää. Toisaalta maahanmuutto ylipäänsä tai valikoimaton, ns. halpatyövoiman maahanmuutto ei sekään voi olla taikaseinä kaikkeen. Suurin osa suomalaisista ei varmasti halua jyrkempiä tuloeroja tai maahanmuuttajiin perustuvaa ”alaluokkaa”, joka tekee ne huonosti maksetut työt, joihin syntyperäiset suomalaiset eivät suostu, puhumattakaan muista lieveilmiöistä.
Mikä siis ratkaisuksi? Seuraavassa muutama ehdotus.
Tarvitaan mitä ilmeisimmin jotain sieltä ja toista täältä. Matalapalkka-alojen palkkoja tulisi ehdottomasti korottaa. Jos joku haluaa tilata ruokansa Woltin kautta, maksakoon lähetille tehdystä työstä kunnon korvaus eikä ropoja. Se automaatio, jossa työnantajat alentavat työvoiman ulkomaisen tarjonnan lisääntyessä jatkuvasti palkkoja ja valtio subventoi riittämättömät/näennäiset palkat asumistukina ynnä muina sosiaalisina avustuksina pääosin keskiluokan veronmaksajien rahoilla ei toimi. Keskiluokan kärsivällisyyden loppuminen ei koskaan ole johtanut mihinkään hyvään.
Työperäistä maahanmuuttoa ei silti tule lopettaa. Sitä tarvitaan. On vain kohdennettava tarkkaan, mistä maista ja mihin työhön saapuvia otetaan. Tulee valikoida Suomea kokonaistaloudellisesti hyödyttävät maahanmuuttajat. Intialaista koodaajaa ei kai kukaan vastusta. Onko kukaan toisaalta kuullut, että aikanaan otetuista vietnamilaisista venepakolaisista olisi koskaan ollut mitään ainakaan suurempaa haittaa. Työperäinen maahanmuutto on kohdennettava maihin, joista saapuville on Suomelle ihan oikeasti hyötyä ja niin ettei se lihota vain työnantajien rahapussia.
Mitä ilmeisimmin on myös suunnattava (kokoomuskielellä) ”kannustavia” toimenpiteitä niihin yli puoleen miljoonaan kantasuomalaiseen, jotka ovat työelämän ulkopuolella. Samalla olisi syytä pistää mappiööhön suunnitelma yli puolen suomalaisista korkeakouluttamisesta. Edelleen hyvin huomattavaan osaan ammateista ja työpaikoista riittää verrattoman hyvin kaksivuotinen ammattikoulutus, monissa tapauksissa jopa lyhyempikin.
Onko tosiaan niin, ettei sairaanhoitajaksi voi valmistua vähemmässä kuin hiukan alle neljän vuoden koulutuksessa? Onko suomenkieltä tyystin taitamaton filippiiniläinen sairaanhoitaja jotenkin parempi kaikissa tehtävissä kuin Suomen kielen hyvin hallitseva lähihoitaja?
Edelleen tulisi eläkeikää nostaa. Ei voi olla niin, ei edes sosiaalidemokraattisessa talouspolitiikassa, että eläkeikä laskee samalla, kun elinikä nousee. Pikemmin pitää olla reippaasti päinvastoin.
Valikoimaton työperäinen – tai massamittainen humanitaarinen maahanmuutto ei itsessään ratkaise yhtäkään ongelmaa Suomessa, ainoastaan luo niitä lisää. Se hyödyttää vain elinkeinoelämää ja maahanmuuttajaa itseään. Laskun maksaa lopulta suomalainen palkansaaja.
Mielenkiintoista nähdä, miten tuleva hallitus (jos näillä mennään) klaaraa maahanmuutto kysymyksen.
Syvin ongelma on edullisen työvoiman puute ja varsinkin se, ettei edullisen työn palkka elätä, vaan palkan päälle pitää maksaa tukia. Kenelle sopii, että keskiluokka maksaa tällä hetkellä edullisen työn lisäkustannukset.
Elintason kustannukset ovat tulevan Suomen suuria kysymyksiä, varsinkin jos keskiluokan selkäranka katkeaa… Natisee jo.
Olet oikeassa. Koko hyvinvointiyhteiskunnan ja – valtion menestys tai ylipäänsä olemassaolo riippuu hyvin paljon keskiluokan solidaarisuudesta sille.
Pieni palkka ei riitä korkeiden asumiskustannusten Suomessa elämiseen, ei etenkään pääkaupunkiseudulle. Asumistukimenot valtiolla ovat vuosittain jos en väärin muista vajaa neljä miljardia euroa. Se on veronmaksajilta suoraa tulonsiirtoa etupäässä suurille asuntosijoitusyhtiölle, kuten huomattavalta osin sosiaalidemokraattisen Ay-liikkeen omistamalle, veronmaksusta luistavalle Kojamolle.
Maahanmuuttajat perheen kokoon nähden asuvat usein hyvin Helsingissä ja lähiympäristössä.
Siihen ei kaikilla ole mahdollisuutta kantasuomalaisenakaan.
Vieläkö Helsingissä on ohituskaista tulijoille asunnon katsomisessa vaan odottavatko samaa matkaa kantasuomalaisten rivissä.
Mitenhän käy ”sosiaalisen asunnon omistamisen” kanssa Kojamossa eteenpäin, eli keiden haltuun omaisuus siirtyy.
Toki täytyy hiukan puliveivata kun eteenpäin myös työväestö siirtyy lähisopimisen piiriin, ja näin työväenliike voi vain muistella mistä kaikki alkoi SAJ.na 1900.aa luvun alkupuolella, olikohan ihan 1912.sta.
Toki järjestäytymistä harjoitetaan ehkä pörssiaskelmalla ja näin edunsaajat saavat hyvän askelman eteenpäin. Ei ehkä kuten ennen Fortumia mutta sinnepäin. Siihen kuului hyvin pärjäävien yritysten fuusiointia suurempiin, mutta unohdettiinko ketään.
Ehkä asiakkaat, mutta hälläkö väliä.
Saamme elää myös yhdessä vähiten korruptuoituneista maista. Mitenhän asia lienee.
Oikeutta saa ja voi hakea mutta kustantaa hyvin.
Hallintoviranomainen katsoo hyvin virkaa tekevän selostusta ja ei muuta kuin valittaa eteenpäin.
Raastuvassa katsotaan todistelua, eli useampi Sinua vastaan vie voiton näytössä.
Hoviin valittaminen ei ole ilmaista ja ilman uutta näyttöä turhaa.
Kuka tämmöiseen ryhtyy pienellä palkalla. No, jotkut pystyvät mutta heidän korvauksensa maksaa joku muu kuin Sinä itse.
Suhtaudun asiaan mielestäni melko pragmaattisesti. Ihan ensimmäisenä pitää laittaa töihin kotonaan makoilevat työkykyiset ihmiset tai vähintään lopettaa yhteiskunnan rahoittama työnvieroksunta. Työperäisen maahanmuuton tarve on helppo laskea avoimien työpaikkojen määrän avulla sen jälkeen kun kantaväestön perseet on saatu irti sohvanpohjalta.
Asiassa ei kannata sortua liikaa kaksinaismoralismiin. Iso osa meidän elintasostamme on rakennettu sillä, että meille kärrätään edullisesti valmistettuja tuotteita Aasiasta. Jos hyväksymme näin rakennetun elintason, onko oikeutettua aloittaa poru siitä, jos aasialaiset tulevat tänne tekemään töitä edullisesti? Miksi on oikein ostaa aasialaisella palkkatasolla valmistettu auto tai televisio kunhan sen valmistanut työntekijä ei vain ole astunut maan rajojen sisälle?
Populisti tekee mielellään yrittäjistä ahneita rahanhamstraajia. Kolikolla on myös kääntöpuoli. Työnantajan nostaessa palkkoja, myös tuotteiden hinta nousee vastaava. Kestääkö perussuomalainen kansa sen kun tuotteiden kallistuessa palkalla ei saakaan enää samaa määrää tavaraa ja oma elintaso laskee. Yritysten ahneuden perään on helppo huudella, mutta omasta elintasosta tuskin ollaan valmiita tinkimään jos isommat palkat tarkoittavat hyödykkeiden kalliimpaa hintaa.
Lisäksi on syytä muistaa, että vientiyritykset ovat globaalissa kilpailussa ja palkat näkyvät suoraan tuotteiden myyntihinnassa. Ei vientiyritys voi loputtomasti tehdä Suomessa tapahtuvasta valmistuksesta kalliimpaa menettämättä asiakkaitaan ja ajautumatta konkurssiin. Globaalissa kaupassa tuotteiden hinnat määräytyvät markkinoilla. Yritys ei voi valita millaisilla kustannuksilla toimii. Kustannusten tulee vastata sitä, mihin hintaan tuotteet on mahdollista saada kaupaksi.
Lopuksi totean, että Suomeen tulevalla työntekijällä on velvollisuus tehdä töitä työsopimuksensa mukaisesti sekä valvollisuus noudattaa Suomen lakia. Sen sijaan tapoja ja arvoja ei kenellekään voi pakottaa. Kenenkään ei tarvitse ryhtyä tapakristityksi introvertiksi vain sen takia, että muuttaa Suomeen töihin.
Mikko kysyy: ”onko oikeutettua aloittaa poru siitä, jos aasialaiset tulevat tänne tekemään töitä edullisesti?”
Mielestäni on. Ja siihen on ainakin seuraavia syitä:.
A) 1. Olemattoman sosiaaliturvan omaavista kehitysmaista tulevaa maahanmuuttajaa hyödyttää pieninkin palkka pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. 2. Mitä pienempi palkka, sitä suurempi on työnanantajan tilipussi 3. Kun palkka on pieni, joutuu pientä palkkaa nauttiva hakemaan ja saamaan erilaisia sosiaalisia avustuksia (asumistuki, toimeentulotuki, osa-aikainen työttömyyskorvaus jne), että pystyy korkeiden asumiskustannusten Suomessa elämään. 4. Työnantaja siis maksattaa kohtuullisesta, elämään riittävästä palkasta puuttuvan osan valtiolla eli veronmaksajalla eli esimerkiksi Mikolla.
B) Haluammeko todellakin Suomeen halpatyövoimasta muodostuneen alaluokan, joka lisäksi etnisesti profiloitunut? Sillä saattaa olla monia seurauksia, vaikkapa sellaisia, joita nyt näemme Ruotsissa.
C) Pieni paavoarhinmäki minussa katsoo edelleen, että on väärin, kun maahan tullut ”Bazir” polkee pyörää säässä kuin säässä muutamalla eurolla wolt/fodora-reppu selässä kuskaamassa ruokaa hyvintoimeentuleville kantasuomalaisille. Sama muutettavat muuttaen menen minne tahansa julkiseen tai yksityiseen tilaan paremmiston ideologisesti hallitsemasta yliopistosta lähtien. Kuka siellä on harjanvarressa? Jälleen sama Bazir.
Siitä olettaisin olevani Mikon kanssa samaa mieltä, että ns. hyvinvointiyhteiskunta/- valtio on liian lepsu. Usein vedotaan Pekka Kuusen (IKL/SDP) 1960-luvun sosiaalipolitiikkaan. Mutta mihin Pekan ajattelu oikeasti pohjasi? Se perustui puritaaniseen työntekoon, työntekoon ja taas työntekoon. Siinä välissä naiset tekivät myös riittävän määrän lapsia. Nyt sekin aika menee joogamatolla kirkossa omaa loppumatonta angstia po(h)tiessa.
Vihreiden ja vasemmiston hyvin liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa selittää toki myös äänestyskäyttäytyminen. Maahanmuuttajataustaisten äänestysaktiivisuus on keskimäärin kantaväestöä matalampi, mutta ne, jotka äänestävät, äänestävät lähes aina vihreitä tai vasemmistoa.
Olen siinä samaa mieltä, että työssä käyvien ihmisten ei pitäisi asioida sossun luukulla. Se vääristää esimerkiksi vuokra-asuntojen markkinoita. Kun näille ihmisille annetaan enemmän rahaa kuin mitä he työstään ansaitsevat, vuokranantajat tulkitsevat sen siten, että vuokria voi korottaa koska asukkailla on enemmän maksukykyä. Ihan hölmöläisten hommaa tukea vuokranantajia verorahoilla.
Kuten aikaisemmin kirjoitin, on populistinen ajatus, että firmat ovat ahneita ja jokaisella työpaikalla voidaan tuosta vaan nostaa palkkoja ja poistaa pienituloisuuden ongelma. Palkkojen nosto siirtyy yrityksen tuotteiden tai palveluiden hintaan. Tästä seuraa, että hintojen noustessa yhteiskunnan pienituloisilla ei ole niihin enää varaa tai nousseet hinnat johtavat kysynnän romahtamiseen ja työpaikkojen katoamiseen. Suomalaisella palkkatasolla ei kannata neuloa paitoja kun bangladesilaiset lapset kutovat ne meille halvemmalla.
Lähtökohtainen ajatukseni on silti se, että jokainen rikastukoon omalla työllään. Jos jollakulla on mielestään liian matala elintaso, hankkikoon paremman työpaikan. Vastustan sitä ajatusta, että pienituloiset olisivat paremmin menesteyiden taskulla kerjäämässä itselleen lisää rahaa erilaisten tulonsiirtojen muodossa.
Matalapalkka-aloista ei päästä eroon. Ne syntyvät tyypillisesti tilanteessa, jossa työn tuottavuus on matala. Mikään yritys ei pysty maksamaan työstä isompaa palkkaa kuin mitä työ itsessään tuottaa. Se olisi tappiollista liiketoimintaa ja johtaa vääjäämättä konkurssiin. Automaatiolla pääsemme osittain eroon matalan tuottavuuden työpaikoista. Laitetaan koneet tekemään ne työt, joita ihmisten ei kannata tehdä. Tämä poistaa kaikkia matalapalkka-aloja, joten pidän väistämättömänä, että tarvitsemme ulkomaista työvoimaa työtehtäviin, joita syntyperäiset kermaperseet eivät suostu tekemään.
Omassa ajattelussani kaikilla ihmisillä on sama ihmisarvo. Syntyperäinen suomalainen ei ole yhtään sen arvokkaampi kuin ulkomaalta tuleva maahanmuuttaja. Sen verran annan tästä ajatuksesta periksi, että vähintäänkin salaa arvostan enemmän sellaista ulkomaalaista joka tulee tänne tekemään työtä, jota kantasuomalainen ei suostu tekemään vaan jää mieluummin kotiin muiden veronmaksajien elätettäväksi.
Olen kerrankin monessa asiassa samaa mieltä Mikko Niemisen kanssa samalla kun Kari-Mattikin esittää monia hyviä näkökulmia. Hullu tekee töitä jos ilmankin pärjää. Vieläkin hullumpaa on, jos (yhtä) työtä tekemällä ei pärjää. Närpiön 🍅 viljelijöillä olisi muutama vuosi sitten ollut paljonkin reilua työtä tarjolla, mutta lähempää kuin Vietnamista, Ukrainasta ja Albaniasta ei (jos maat oikein muistan) ruumiillisen työn tekijöitä löytynyt. Myönnän, että olen monesti miettinyt sitäkin, onko myös maahan- ja maassamuuttajien kulttuuritaustalla ihan oikeasti vaikutusta työhaluihin.
Markon kysymykseen ”työhaluista” on vastattava, että on. Toisaalta Närpiön tomaattifarmeilla maksetaan niin kehnoa palkkaa, ettei sinne saada kuin halpatyövoimaa kehitysmaista, mikä jälkimmäinen on epäilemättä yksi RKP:n liberaalin maahanmuuttopolitiikan taustamotiiveista. Toinen voi olla se, että saadaan enemmistöltään ruotsinkielisiin kuntiin maahanmuuttajia kotoutumaan ruotsinkielisiksi etteivät kielisuhteet muutu.
Henkilökohtaisesti pidän itsestäänselviönä, että kaikilla ihmisillä ihonväristä tai muusta riippumatta on sama, täysi ihmisarvo. Kun takavuosina esimerkiksi Oulussa tapahtui todella runsaasti valtakunnallistakin huomiota ja poliittista merkittävyyttä saaneita tietyistä maista tulleiden maahanmuuttajien tekemiä seksuaalirikoksia ja kaduilla oli havaittavissa kylmä ja rasistinen ilmapiiri, kävin itsepintaisesti ns. etnisissä partureissa ja kaupoissa. En edullisemman hinnan vuoksi vaan sen vuoksi, että mistä tahansa maasta tulleista sittenkin vain osa, kukaties hyvinkin pieni osa, syyllistyi rikoksiiin. Stereotypisoiminen minkä tahansa ryhmän kohdalla ei koskaan pidä paikkaansa. Järkevä, vastaanottajamaalle edullinen ja rationaalinen maahanmuuttopolitiikka on kokonaan toinen juttu.