[Jaana Hallamaa] Jussi Rytkönen selosti Kotimaa24:ssä 29.2. ja Kotimaa-lehden kolumnissa 3.3. Suomen evankelis-luterilaisen ja Venäjän ortodoksisen kirkon teologisia keskusteluja Kulttuurikeskus Sofiassa 26.–28.2.
Kotimaa24:n jutussa lainattiin arkkipiispa Mäkisen ja arkkipiispa Amvrosin tervehdyksissään esiin tuomia ajatuksia ja haastateltiin suomalaisdelegaation puheenjohtajana toiminutta piispa Häkkistä. Valtuuskunnan jäsenenä ja esitelmän pitäjänä haluan täydentää keskusteluista annettua kuvaa.
Uutisoinnissa tuotiin esiin kirkkojen avioliitto-opetuksen eroja ja yhtäläisyyksiä ja nimettiin homoseksuaalisuus suhteita hiertäväksi ongelmakohdaksi. Näkökulman rajaaminen näin jättää varjoon tärkeitä taustatekijöitä. Kirkkojen väliset erot tulevat näkyviin paitsi sisällöllisissä kysymyksissä myös tavassa ymmärtää teologinen keskustelu.
Venäläiselle ortodoksiselle ajattelulle tyypillinen hierarkkisuus ei näy vain avioliittokäsityksessä, jossa korostetaan miehen valtaa naisen yli, vaan kaikissa muissakin ihmisten välisissä suhteissa ja kirkkokäsityksessä. Ortodoksit keskittyivät esitelmissään kuvaamaan teologisia ideaaleja, suomalaiset puhuivat myös todellisen ihmiselämän epätäydellisyydestä.
Länsimaissa keskustelu ymmärretään avoimeksi mielipiteenvaihdoksi, jossa ei karteta erimielisyyksiä. Ortodoksit korostavat yhtenäisyyttä, mutta virallisen ohjelman ulkopuolella ilmaistaan, että asiat eivät ole yksioikoisia. Suomalaiseen esitelmätyyliin kuuluu avointen kysymysten esittäminen, kun taas ortodoksit harrastavat opetuspuheita. Meillä pyritään kunnioittamaan myös omasta poikkeavia näkemyksiä, mutta ortodoksisessa keskustelukulttuurissa ei kaihdeta eri tavoin ajattelevien painostamista. Tämä kaikki tuli esiin myös seminaarissa.
Media on kertonut viime vuosina Venäjän hallituksen moraalikampanjasta länsimaisia vaikutteita vastaan. Ortodoksisen kirkon edustajat toistavat samoja näkemyksiä. Kirkkojen välisiä keskusteluita on ennenkin pyritty käyttämään myös poliittisiin tarkoituksiin. Venäjän kirkon kansainväliset yhteydet ovat viime vuosina ohentuneet ohentumistaan, minkä venäläisdelegaation jäsen pöytäkeskustelussa valittaen totesi. Uhkaaminen suhteiden katkaisemisella ei näytä tuottaneen toivottuja tuloksia.
Keskustelujen käyminen eri tavoin ajattelevien kanssa on tärkeää ja antaa mahdollisuuden jakaa ja oppia. Kun suomalaisessa kirkollisessa keskustelussa käsitellään suhteita ortodokseihin, on syytä pitää mielessä, että uhkaus ei ole argumentti.
– Jaana Hallamaa –
Suomen kirkon edustaja teologisissa keskusteluissa Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa, sosiaalietiikan professori, Helsinki
Teksti julkaistu myös Kotimaassa 10.3.
Just näin – uhkaus ei ole argumentti.
Miten kirkon piirissä on toimittu vanhalla virkakannalla olevien suhteen?
Aivan oikein: kurinpitotoimilla uhkailemalla/taloudellisella kiristämisellä.
Uhkaus ei tosiaan ole argumentti.
Mielestäni toinen asia kuitenkin on se, jos yhteisö (joka on sitoutunut esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja naispappien syrjimättömyyteen) puuttuu siihen, jos sen toiminnassa esiintyy naisten/naispappien epä-tasa-arvoista kohtelua. Jos tällainen puuttuminen mielletään uhkailuksi tai kiristämiseksi niin pitäisikö epä-tasa-arvoinen kohtelu sitten sallia (ja mahdollisesti myös muitakin kuin naisia kohtaan)?
Erinomainen kirjoitus Jaana Hallamaalta! Suuri kiitos!
Pätkä Hallamaan kirjoituksesta:
”Venäläiselle ortodoksiselle ajattelulle tyypillinen hierarkkisuus ei näy vain avioliittokäsityksessä, jossa korostetaan miehen valtaa naisen yli, vaan kaikissa muissakin ihmisten välisissä suhteissa ja kirkkokäsityksessä. Ortodoksit keskittyivät esitelmissään kuvaamaan teologisia ideaaleja, suomalaiset puhuivat myös todellisen ihmiselämän epätäydellisyydestä.”
Jaana Hallamaa edustaa kotimaan kirkkopolitiikassa Tulkaa Kaikki-liikettä. Tulkaa Kaikki-liikkeen julkiselle esiintymiselle on ollut valitettavan usein ominaista pikemminkinnimenomaan uhkailu kuin argumentointi. Oma pesä pitäisi siivota ensin, ainakin ennenkuin alkaa neuvomaan omasta pikkuruisesta positiosta käsin esim. ortodoksista kirkkoa.
Joona Korteniemi kirjoittaa erinomaisesti Perusta-lehden numerossa 2/2016:
”Teologiset taistelut tulisi kuitenkin käydä ainoastaan argumentoimalla, ei viemällä vastapuolelta rahat, työpaikat ja kirkollis-yhteiskunnallinen tila, jollaista nykyisin saamme nähdä, paradoksaalisesti erityisesti itseään ”suvaitsevaisiksi” kutsuvien taholta.”
“Teologiset taistelut tulisi kuitenkin käydä ainoastaan argumentoimalla, ei viemällä vastapuolelta rahat, työpaikat ja kirkollis-yhteiskunnallinen tila, jollaista nykyisin saamme nähdä, paradoksaalisesti erityisesti itseään “suvaitsevaisiksi” kutsuvien taholta.”
Tässä tulee mieleen myös tiettyjen ev.lut.kirkon järjestöjen rekrytointilinjaukset: emme palkkaa töihimme naispappeja emmekä samasukupuolisissa suhteissa eläviä.
Jos ortodoksinen keskustelukulttuuri on sellaista kuin Jaana Hallamaa kuvaa, silloinhan se on ihan samanlaista kuin TK-liikkeen harjoittama. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Kiitos Jaana Hallamaa! Juuri tällaisia artikkeleita haluan lukea Kotimaasta.
”Meillä pyritään kunnioittamaan myös omasta poikkeavia näkemyksiä, mutta ortodoksisessa keskustelukulttuurissa ei kaihdeta eri tavoin ajattelevien painostamista.” Hallamaa
Totuuden nimissä on sanottava, että vaikka meillä sanotaankin, että kunnioitamme poikkeavia näkemyksiä, niin kuitenkaan ei ole kaihdettu eri tavoin Raamattua tulkitsevien painostamista. Viittaan tällä joidenkin kirkon virallisten lähetysjärjestöjen saamaan kylmään kyytiin joissakin seurakunnissa, kun niiden luottamushenkilöt ovat harjoittaneet painostusta järjestöjä kohtaan. Onneksi kirkon virallinen johto on suhtautunut ko. järjestöihin sekä puheen että käytännön tasolla kunnioittavasti.
”Onneksi kirkon virallinen johto on suhtautunut ko. järjestöihin sekä puheen että käytännön tasolla kunnioittavasti.”
Kunnioitus on tärkeää ja kaikki tarvitsevat sitä. Jotkut kunnioituksen muodot voivat myös sisältää ongelmallisia piirteitä, sikäli jos se merkitsee esimerkiksi vaikkapa sitä, että ei puututa kirkon omassa toiminnassa – esim. kirkon omien virallisten järjestöjen – harjoittamaan epäoikeudenmukaiseen kohteluun.
Kirkkomme on Luterilaisen maailmanliiton jäsenenä sitoutunut edistämään sukupuolten välistä oikeudenmukaisuutta kaikessa toiminnassaan ja puuttumaan epäoikeudenmukaiseen tomintaan. Linkki LML:n linjaukseen sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta:
http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/DA1B501CC09E109FC22577AE002A3DD8/$FILE/DTPW-WICAS_Gender_Justice-FIN.pdf
Sari R-L :”Jotkut kunnioituksen muodot voivat myös sisältää ongelmallisia piirteitä, sikäli jos se merkitsee esimerkiksi vaikkapa sitä, että ei puututa kirkon omassa toiminnassa – esim. kirkon omien virallisten järjestöjen – harjoittamaan epäoikeudenmukaiseen kohteluun.”
”L:opeta kiusaaminen” ja esitä faktat siitä, että näin on käytännössä tapahtunut. Totuus on se, että me ”toisinajattelijat” emme koskaan ole saaneet tässä yhteiskunnassa ”armoa”, ja enää emme sitä pyydäkään,.
Katsoin asiakirjasta kääntäjän esipuheen. Hän näkyy olevan teologi, ei siis kääntäjä. Kohtuullisen tärkeä asiakirja on siis annettu amatöörin käännettäväksi. Oikea tapa olisi ollut palkata auktorisoitu kääntäjä joka sitten olisi konsultoinut teologeja oikean terminologian saamiseksi.
Kirjoittaja toteaa sinänsä aivan oikein että englannissa on kaksi sanaa sukupuolelle eli gender ja sex. Gender on kuitenkin sukupuolentutkimuksessa keksitty termi ja perustuu siihen harhaan että on olemassa erikseen sosiaalinen ja biologinen sukupuoli. Mitään tieteellistä perustetta erottelulle ei ole. Kääntäjä ei selvästikään tätä ymmärrä. Sukupuolirooleja toki on olemassa ja niitä voidaan tutkia mutta ei se tarkoita että rooli on sukupuoli eikä feminstiisesti voida tutkia mitään. Feminism eii ole tiedettå vaan politiikkaa.
Feministinen ”tiede” on yhtä mieletöntä kuin jos vaikkapa maantieteessä selviteltäiisiin mahdollisuutta rakentaa aita ”maanpiirin” rajalle etteivät laivat putoa tyhjyyteen.
Tieteityä on muitakin kuin luonnontiede. On olemassa sellaisiakin kuin psykologia ja sosiologia, onpa sosiaalipsykologiakin.
On toki muitakin tieteitä kuin luonnontieteet mutta yrittin valaista sitä mikä ei ole tiedettä ja millä ei pitäisi olla mitään tekemistä yliopistossa. Ajattele jos tutkitaan vaikkapa miesten ja naisten käyttäytymistä eri tilanteissa ja siihen tulee joku feministi höpöttämäön että sukupuolia on enemmän kuin kaksi.
”… yrittin valaista …” Jospa yrittäisit ensin valistua! Tieteen maailmaan kuuluu se, että on useita koulukuntia, jotka käyvät joskus kiivastakin keskustelua keskenään. Feminismiä voi pitää yhtenä sellaisena. Yliopiston ideana on, että juuri näillä erilaisilla koulukunnilla, oppisuunnilla, näkökulmilla ja lähestymistavoilla on siellä tekemistä. Mistään höpöstä ei ole kyse.
Feminismi ei ole tieteellinen koulukunta. Mitään tiedettä ei voi tehdä niin että lopputulos on etukäteen päätetty. Ei myöskään niin että lähtökohdat ovat järjettömiin väitteisiin perustuvia. Kvasitieteet pois yliopistosta. Minusta on ihan sama mitä siilitukat touhuilevat kunhan tekevät sen omilla rahoillaan ja tiedemaailman ulkopuolella.
”Mitään tiedettä ei voi tehdä niin että lopputulos on etukäteen päätetty.” Näin juuri. Älä siis päätä etukäteen feministien epätieteellisyydestäkään!
Feministisessä tutkimuksessa ”tutkitaan” esimerkiksi patriarkaattia niin että ensin päätetään että se on olemassa ja sitten keksitään perusteet. Feminismi on maailmankatsomus eikä tiedettä. Sinä se jaksat jankata.
Eikö se sitten ole olemassa?