Helmikuun 24. päivä tulee vuosi siitä, kun Venäjä aloitti brutaalin ja kansainvälistä oikeutta rikkovan hyökkäyksen Ukrainaan. Oma talvisotamme kesti ”vain” 105 päivää, mutta hyökkäyksestä alkanut sota on kestänyt jo pian 365 päivää.
Kirjoitin asiasta noin vuosi sitten hyökkäyksen alettua. Esitin silloin, että Suomen pitää hakeutua entistä läheisempään yhteyteen läntisen puolustusliiton kanssa. Natoon liittyminen saikin nopeasti ”tuulta alleen” ja kevääseen mennessä suomalaisten enemmistö oli sen takana ja valtiojohto toteutti nopeasti jäseneksi hakemisen. Nyt näyttää siltä, että olemme jo ennen kesää Naton jäseniä. Olisimme olleet jo viime syksynä, mutta Unkari ja Turkki ovat ”pelanneet asiassa omaa peliään”.
Venäjän aloittama sota on oikeastaan kestänyt jo pitempään, vuosia. Sota on ollut Itä-Ukrainassa jo vuosia ja muistamme, kuinka häikäilemätön ja ovela oli Venäjän toteuttama Krimin miehittäminen. Se tapahtui Sotsin talviolympialaisten aikaan. Näihin tapahtumiin reagoitiin lännestä vain pakottein ja uskottiin vielä yhteistyöhön Venäjän kanssa. Vuosi sitten alkanut hyökkäys ”riisui naamiot” kuten presidentti Niinistö lausui sodan alettua.
Kirjoitin vuosi sitten myös hyökkäyksen syystä ja asiaa on puitu useasti erilaisten asiantuntijoiden toimesta. Syyt voisi tiivistää vaikkapa näihin: katkeroitunut ja vallanhimoinen diktaattori ja isovenäläinen ajattelu sekä oman kansan myrkyttäminen valheellisella propagandalla, epäluulon ja vihan kylväminen. Toki perinteinen etupiiri ajattelu liittyy noihin kaikkiin: Venäjä ei halua Ukrainan muuttuvan läntiseksi ja eurooppalaiseksi valtioksi.
Omia urheita sotiamme ja puolustustaistelua muistellessamme annamme taistelulle ja taistelijoille tietyn gloorian. Se on oikein. Samoin samanlainen glooria annetaan Ukrainassa sitä puolustaville. Asian toinen, karumpi puoli on, että sota tuottaa hirvittävän määrän tuhoa, surua ja kärsimystä. Kaatuneet taistelijat ansaitsevat glooriansa, mutta ennemmin he olisivat ansainneet elää. Tätä valtavaa murhenäytelmää ei olisi saanut tulla!
Kun toinen hyökkää kimppuun ja yrittää tuhota, on puolustauduttava, on sodittava kuten Tuntemattoman eräs hahmo lausuu: Sojitaan, sojitaan sitten! Nyt Ukrainan pitää saada niin paljon tukea, että sotiminen voisi loppua mahdollisimman pian ja Ukraina säilyttäisi vapautensa sen laillisten rajojen mukaisena valtiona. Sodan tuhojen korjaaminen vie vuosikymmeniä ja henkiset arvet eivät korjaudu ehkä koskaan!
Toivo Loikkanen
Toivo
Kiitos hyvästä tekstistäsi. Tuot esille oleellisen keskitetysti.
Vaikutelmaksi tulee, ettei oikein mikään täsmää Venäjän hyökkäyksessä.
Esimerkiksi väite, että he menevät puolustamaan venäjänkielistä väestöä ukrainan kielisen enemmistön painostusta vastaan. Miksi sitten kaikkein tuhoisimpien taisteluitten alueena on ollut nimenomaan venäjänkielisen väesten asuinsijat. Miksi tätä venäjänkielistä väestöä muka tuettaisiin hävittämällä juuri heidän alueensa kaupunkeja ja muita ihmisten käyttöönsä ottamia laitoksia vastaan.
Myös kulttuurisesti Venäjän hyökkäys on kuin tyttären hyökkäys äitiään vastaan. Olihan Vladimir Kiovan hallitsija silloin kun hän kääntyi kristinuskoon. Sieltä käsin evankeliumi sitten on levinnyt laajemmalle alueelle.
Mielettömyyden esimerkkinä on monien muiden joukossa myös venäläisten sotilaiden Mariopolissa tekemä Pryazovskyi valtion yliopiston kirjaston ukrainankielisen kirjallisuuden hävittämisvimma.
https://twitter.com/OlenaHalushka/status/1626646636872011796
Kiitos, Matias – ja niinpä! Kirjojen hävittäminen tuo mieleen natsien järjestämät kirjojen tuhoamiset ja muu juutalaisen kulttuurin ja uskonnon tuhoamisen – tai sen yrityksen.
Matias
”Miksi tätä venäjänkielistä väestöä muka tuettaisiin hävittämällä juuri heidän alueensa kaupunkeja ja muita ihmisten käyttöönsä ottamia laitoksia vastaan.”
Ukraina on hävittänyt tuota aluetta melkein kymmenen vuotta, ilmeisesti venäjämieliset on ollut tarkoitus surmata, että liittyminen EU:n olisi helpompaa. Aikoinaan luin uutisen, että 40- ihmistä suljettiin rakennukseen ja rakennus sytytettiin tuleen, heidät poltettiin elävältä. Se uutinen on minulla päiväkirjaan kirjoitettuna.
Kyllä ne tällä hetkelläkin ovat myös ukrainalaisia pommeja, jotka siellä myös tuhoavat. Mutta sitä ei saa sanoa, koska osa Ukrainaa on länsimielinen, ja lännen aseet ovat niin kehittyneitä, että ne eivät osu siviileihin, eikä rakennuksiin, ne ovat yksisilmäisiä mutkamatkalaisia. Kyllä te senkin uskotte, kun auktoriteetit kertovat.
Ukrainalset sanovat, että hyvin tämä menee kunhan saadaan nuo venälaiset täältä pois.
Alueen asukkaita, venäjänkielisiä, on siirretty Krimille ja Venäjälle turvaan, nyt viimeksi lapsia, jotka ovat menettäneet vanhempansa, ja länsi sanoo, että Ukrainan lapsia viedään aivopestäviksi Venäjälle.
No miksi Ukraina ei ole evakuoinut lapsia jo aikaisemmin, kun kehoitus on ollut, että viekää siviilit pois alta. Eivätkö nämä lapset kelvanneet. No eivät tietenkään, koska lasten orpous on heidän syy, ja lapsista olisi voinut myöhemmin tulla vihamielisiä maata kohtaan.
Tämä on sitä Putinin ”agendaa”. Näin he kertovat tuota asiaa.
kun nyt blogistina otit esille ukraunan tapahtumat niin voisitko kertoa miksi Kolmiyjteisön Jumalasi kaksi miestä antavat meidän ihmisten tappaa ja tuhota toisiamme ?
En ymmärrä kysymystäsi. Kehen viittaat kahdella miehellä?
Isään japoikaan, joka jopa näyttäytyi planeetallamme.
Syyttävä sormi on helppo kohdistaa Jumalaan. Jospa sen kohdistaisi kuitenkin ihmisiin. Ihmiset kykenevät hyvään ja pahaan. Nyt tietyt ihmiset ovat kyenneet liiaksi pahaan. Se ei ole Jumalan vika. Jumala ei halua, että toinen ihminen tapaa toisia. Jumala haluaa rakkautta.
Kirkon oppi kohdistaa sormen jumalaan, joka opin mukaan vaikuttaa planeetallamme. Esim. myös uskontunnustus.
Jumalan rakkaus ihmisiin on tasa-arvoista ihmisarvostusta. mikä ei näy kirkon opissa ja toiminnassa. Tämä tasa-arvoisuus on syntymästä poislähtöön saakka.
Jossain mainittiin paikallisten oligarkkien poistuneen maasta ensimmäisten joukossa kun Kiovaa kohti lähti kulkue tulemaan.
Unkarin ja Turkin johdolla on jonkinlaista suunnitelmaa kuudesta ydinvoimalasta Rosatomilta joissa osassa on Venäjän täysi rahoitus.
Kyllä näin EU. ta katsotaan maksumieheksi hyvin Unkarissa, ja jotain haasteita uskon Turkinkin esittävän.
Oliko Venäjän Rosatomin alustava vaatimus kolmesta miljardista peruuntumisesta Suomessa. Itse arvioin sitten vähän enemmän kun arvelin muistaakseni 3,4.ää miljardia. Suomi tyytyy yhteen miljardiin vaatimuksessaan. Onhan se kohtuullisempi ajatus.
Venäjällä on lisäksi hyvä vedätys Suomalaisen pörssiyhtiön substansseista Venäjällä. Kun sopimukseen ei päästä voi Venäjä tehdä päänsä mukaan Fortumin kanssa.
Neuvotteluja tod. näkösesti käydään mutta niistä ei kerrota julkisuuteen.
Kun jotain valmista syntyy kerrotaan siittä sopivasti tulosjulkistusta katsoen. Näin ei kenenkään optiot mene hukkaan. Toki osakkeen omistajille annetaan vähäsen sähkön hinnan perinnästä.
En ole koskaan antanut ”gloriaa” saatanallisten sotien kummallekaan osapuolelle. He ovat miehisen vallankäytön uhreja.
”Miehisen vallankäytön uhreja” – tämä lausunto turhentaa kyllä ikävällä tavalla niiden taistelun ja myös kuoleman, jotka joutuvat pakon edessä puolustamaan maataan. Se ei ole ”miehisen vallankäytön uhrina” olemista vaan omaan ja lähimmäisten palvelemista, pyrkimystä estää vielä suurempi paha.
Kyllä, yksi vallankäytöstä puhunut arveli Putinin lopettavan kun nykyiset sotilaiden äidit ja mummot tulevat kadulle äänestämään mielettömyyttä vastaan.
Hän arveli ettei Putinin kaarti uskaltaisi Heitä pidättää tai ampua.
Kiina lupaa esitää ensi perjantaina suunitelman sodan lopettamiseksi. Saksalaisen median mukaan Kiinan edustaja Münchenin turvallisuuskokouksessa on kulisseissa esitellyt suunnitelmaa.
Toivo, minua surettaa se, että blogisi kommentointi on Matiasta ja Jormaa lukuun ottamatta lähinnä outoa.
Itse lähestyn aihetta edelleenkin inhorealistisesti. Venäjän hallitsijat ovat vuosisatoja pyrkineet laajentamaan valtakuntaansa pala palalta niin länteen, itään kuin eteläänkin. Ideologia on vaihdellut kristinuskosta slavofiliaan ja kommunismiin ja valtiomuoto keisarikunnasta neuvostovallan kautta tasavallaksi. Välillä on tullut takapakkia, viimeksi Neuvostoliiton hajotessa. Ukraina oli aikanaan erityisesti Venäjän, Puolan ja Osmanivaltakunnan kiistakapula ja jokainen historian kausi on tuonut omat lisämausteensa. Minusta Putin vertautuu edelleenkin Nikolai I:een (1825-1855). Vahva suurvaltajohtaja, jonka valtakunta painii tehottoman talouden ja korruption kanssa. Kolmas osasto eli salainen poliisi toimii. Lähettää armeijansa voittoisasti auttamaan liittolaistaan kapinan kukistamisessa, on sotinut menestyksekkäästi Kaukasuksella. On hyökännyt naapurivaltion kimppuun ja sota sujuu huonosti paljolti vanhentuneen sotataidon ja tekniikan osalta. Vaikka sotatilaa lännen kanssa ei nyt ole, asetelma muistuttaa kyllä kovin Krimin sotaa, jonka ratkaisi lännen teknologinen ylivoima Venäjän omalla ”takapihalla”: Krimin Sevastopolissa.
Ukraina on autettava voittoon ja oikeudenmukaiseen rauhaan, koska naapurin kimppuun ei saa hyökätä eikä rauhaa nykyaikana oikein voida ostaa etupiirisopimuksilla ja alueluovutukset Itä-Ukrainassa merkitsisivät Venäjän ja vääryyden voittoa. Mutta myönnän kyllä miettiväni vanhaa reaalipolitiikan sääntöä: Ukrainakaan ei pidemmän päälle voi maantieteelle mitään.
Voisi olla taloudellisempaa, jos täällä olisi nappi, jolla ilmoittaa jokin kommentti asialliseksi..
Blogistien kannattaa vakavasti harkita, millaisia kommentteja sallivat. Sananvapauteen tuskin kuuluu Venäjän propagandan kaiuttaminen. (Kyllä, tämän kommentin voi poistaa. Siihen blogistilla on täysi oikeus).
Marko, kommenttisi ja syytökseksi on kovin epämääräinen. Yhtälailla voisin sanoa, että sinun kommentointisi on outoa. En siis ymmärrä, mihin viittaat. Olen täällä toiminut ja toimin asiallisesti ja kuitenkin siten, että minulla on oikeus ilmaista näkemykseni. Esimerkki: Jos joku julkaisee kommentin, joka mielestäni heijastelee esim. Venäjän esittämää näkemystä tai propagandaa, niin ilmaisen sen. Ei siinä ole outoa ja asiatonta. Voisi kysyä joiltakin kommentoijilta, miksi he jatkuvasti kirjoittavat trolliluonteisia kommentteja. En ole lähtenyt niitä poistamaan, mutta toki tietyn rajan määrittelen, milloin blogissani kommentointi menee ”överiksi”.
Toivo, ihmettelen siis sitä, että alun kommentit ovat mielestäni joko ilmeistä propagandaa tai huuhaata. Se, mitä kommentteja sallit ja mitä poistat, on ilman muuta sinun päätösvallassasi ja on olemassa erilaisia oikeita ratkaisuja.
Oma ”pointtini” on siis kaksiosainen. Ensiksikin Ukraina tarvitsee totta kai kaiken avun lyödäkseen maahantunkeutujan takaisin, jälleenrakentaaksensa maansa ja saadakseen kestävän sekä oikeudenmukaisen rauhan. Toiseksi Ukrainan on maantieteellisen asemansa vuoksi luotava toimivat suhteet Venäjään kuten Venäjänkin Ukrainaan. Siitä riippumatta, ketkä vallassa sattuvat olemaan ja mitkä rajat jäävät voimaan rauhansopimuksen jälkeen. Sovellan vuoden 2023 Ukrainaan Suomessa 1918 toimineen saksalaisen kenraalin Rűdiger von der Goltzin arviota vasta itsenäistyneen Suomen haastavasta tulevaisuudesta suurvalta Venäjän lähinaapurina. Arvioni taustalla ovat erityisesti muistumat Osmo Jussilan Venäjän historian suuria linjoja käsitelleiltä kursseilta, mutta myös J. K. Paasikiven inhorealismi pienten valtioiden osasta suurvaltojen maailmassa sekä Orlando Figesin Krimin sodan historian synnyttämät ajatukset.
Marko: …mielestäni huuhaataa tai propagandaa”… vai tarkoititko kirjoittaa mielestäsi eli viitata minuun? Huuhaata en ole kirjannut kenenkään kommentista suoraan enkä rivien välissä.
Toivo, sinä et ole kirjoittanut huuhaata vaan erinäiset blogisi kommentoijat. En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi ihmeessä edes kysyt, vihjaanko jotenkin sinuun (!). Ajattelemme monista uskon ja teologian kysymyksistä hyvin eri tavoin, mutta Ukraina ei liity siihen aihepiiriin mitenkään.
Marko, suuret pahoittelut: Ymmärsin kommenttisi alun aivan väärin. Nyt vasta tajusin, että viittasit muutamiin kommentteihin. Näin sitä huomaa, kuinka voi erehtyä ja olla ehkä yliherkkä ajattelemaan, että jokin kohdistuu itseeni.
Kiitos, tämä selvä, Toivo.
Tuli muuten mieleen, että Venäjä vetoaa historiaan lohkoakseen Ukrainasta ainakin alueita itselleen. Savonlinnakin taisi aikanaan kuulua Vanhaan Suomeen eli Venäjän 1721/1743 Ruotsilta valtaamiin alueisiin. Me suomalaiset tuskin haluamme Savonlinnaan, Haminaan ja Lappeenrantaan ”pieniä vihreitä miehiä”, jotka ottavat kaupungit haltuun korjatakseen ”historiallisen vääryyden”, jonka Aleksanteri I teki palauttaessaan alueet muun Suomen yhteyteen 1811…
Ranskan presidentti Emmanuel Macron sanoi jokin aika sitten, että Venäjää ei pidä nöyryyttää. Kului noin minuutti ja Suomen viiden suurimman puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajat kiirehtivät tyrmäämään Macronin lausunnon.
Ei kahta sanaa, etteikö Venäjä olisi yksiselitteisesti syyllinen brutaaliin hyökkäyssotaan. Mutta tämäkin sota loppuu joskus. On täysin ymmärrettävää, että moni elättelee mitä erilaisimpia kostofantasioita ja – toiveita Putinia ja Venäjää kohtaan.
Jos historia mitään opettaa, niin ainakin sen, että rauhansopimuksilla voidaan helposti kylvää seuraavan sodan siemenet. Vuoden 1919 Versaillesin rauhansopimuksen ehdot olivat Saksalle äärimmäisen ankarat. Saksan kansa lyötiin polvilleen ja nöyryytettiin eikä siitä muistaakseni seurannut mitään erikoisen hyvää.
Macron on putleristi.
Tiedoksi saatettakoon, että Ukrainassa asuu venäläisiä enemmän kuin Suomessa on asukkaita, eli yli 8 miljoonaa. Tilasto on vuodelta 2001.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ukrainan_v%C3%A4est%C3%B6
Tämä ei ole Putinilta saatu tieto vaan tuosta linkistä, siellä on myös karttoja, joista voi nähdä, että venäjää puhuvat ihmiset asuvat juuri Itä-Ukrainassa. Lähteet eivät näytä olevan Putinin tehtaalta, mutta aina voi väittää sitäkin, että kyllä ne ovat.
Kyllä, venäjänkielisiä ukrainalaisia.
Ja venäjänkieliset ukrainalaiset tai suuri osa heistä eivät halua Venäjää pitämään valtaa Itä-Ukrainassa tai koko Ukrainassa tai Krimillä. Pieni joukko voi haluta, mutta suuri enemmistö ei. Ihmiset haluavat elää kotiseuduillaan ja kotimaassaan Ukrainassa ja valita itse päättäjänsä ja vallanpitäjänsä.
Nyt näyttää siltä, että Ukraina pyörittää maailmaa mielensä mukaan ja myös Natoa, vaikka ei edes kuulu Natoon.
Natomaat lähettävät aseita Ukrainaan ja sanovat, että eivät ne ole Naton aseita, ne ovat yksittäisten maiden lähettämiä apuvoimia, vaikka samalla on vaatimus, että kaikkien pitää osallistua EU:n alaisuudessa. Tällaista pyöritystä.
Missä se Naton asevarasto on? Eivätkö ne ole samoja yksittäisten maiden aseita joita nytkin jaetaan ja Natokelpoisuus on juuri sitä, että yksittäinen maa on pistänyt rahaa aseisiin ja varustautunut Natolle kelpoiseksi.
Ei ole myöskään selvää sodan mahdollisen laajentumien tapahtuessa, että kuka täällä johtaa, onko se EU, Nato, vai USA.
Jääkö kaikki yhden setä Jenssin kontolle, joka lukemani mukaan ei merkitse Venäjälle yhtään mitään. Jenssi on liian hento poika pelotteeksi, äänikin karkottaa vain lähietäisyydellä. Intohimoinen ja suhiseva vihapuhe ei ole järkevää, eikä miellyttävää silloin jos haluaa esiintyä maailmanruhtinaana.
Tavallaan tietysti ymmärrän innokkuuden auttaa Ukrainaa, koska aikoinaan niin kovasti tuettiin Syyrian kapinallisia, ja sitten jätettiin kapinalliset yksin, ilman tukea ja kapinalliset joutuivat pakenemaan naapurimaihin telttailemaan, ja tulevat nyt meille kalliiksi.
Turkille nämä pakolaiset ovat poliittinen väline, jos Turkkia ei oteta huomioon, ja kiltisti totella, se voi avata portit ja päästää koko monimiljoonaisen pakolaisvirran ajelehtimaan Eurooppaan.
”Nyt näyttää siltä, että Ukraina pyörittää maailmaa mielensä mukaan ja myös Natoa, vaikka ei edes kuulu Natoon.” – Hmmm….
Katsoin aamulla 24.2.2022 useilta kanavilta – ja tulostin tekstiversion saksankielisenä – Putinin puheen, jossa hän ilmoitti aloittaneensa ”erityisoperaation”, siis hyökkäyksen, Ukrainaan. Se pani maailman pyörimään. Lähtökuopat oli edellisvuonna kaivettu sotaharjoituksilla Ukrainan rajalla, minne kalusto jätettiin valmiiksi, sen kuin vain rattiin hyppää. Ja pyöritys jatkuu…