Hae sivustolta

Ulkopolitiikan ”harjoituksia” selitellään

Vilmi Veikko

Julkisuudessa esillä olleita ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”harjoituksia” on arvioitava: ”Millaisilta ”harjoitusten päätökset” näyttävät ulkopuolisten silmissä?” Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei synny ”kolhuja”, jos ”karttaharjoitukset” ovat harkittuja. Puheena olevia ”harjoituksia” on pohdittava itsenäisen päätöksenteon kannalta. Jotain on ”vialla”, kun ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksiä joudutaan selittelemään. On arvioitava myös sitä, mitä äskettäiset ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”turvatakuut” tarkoittavat. Tärkeitä kysymyksiä ovat myös meneillään olevat ”kansainvaellukset”, joissa tarvitaan tehokkaita kotouttamistoimia.

Eduskunnan on huolehdittava lainsäätäjänä, että ”maamme seilaa luotettavasti ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä”. Se merkitsee sitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka hoidetaan ”perustuslain hengessä”. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tarvitaan ”taitoa päätöksiä tehtäessä”. Ongelmaista on, jos samat henkilöt tulkitsevat viestimien kautta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kerronta on yhteydessä siihen, mitä kantaa he ovat ennenkin edustaneet.

Helsingissä 1975 pidetty Etyjin kokous muistetaan myönteisellä tavalla. Millainen on ollut toisaalta Helsingissä 2015 pidetyn Etyjin ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”laatu”? Puuttuiko tuolloin ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksistä kokonaisvaltainen näkemys ”liennytyksen eduista”? Ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”laadunvarmistus” saavutetaan yhteistoimin tehdyillä päätöksillä, joissa on keskeistä ”parlamentaarinen neuvonpito”.

”Viisaalla päätöksenteolla” tehdään ulko- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisuja, joita ei tarvitse jälkeenpäin ”selitellä”. Miten on käynyt äskettäin? Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yhteydessä ”kokonaisturvallisuuteen”, jota käsiteltiin Tampereen messuilla 2015. Seurasin läheltä ”messujen antia”. Kuopiossa 2015 pidetyssä ”Turvallisuuspoliittisessa seminaarissa” pohdittiin myös ulko- ja turvallisuuspolitiikan ajankohtaisia kysymyksiä. Suhdetoiminnan ylläpitäminen on tärkeä ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistumisessa.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on pitkäjänteistä työtä, jonka on oltava maamme edunmukaista. Jatkuvasti on arvioitava, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka hoituu hyvin. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yhteinen hanke. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”askeltamista” koetellaan. Jotkut haluaisivat ”harjoitettavan” toisenlaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tiedotusvälineet pitänevät kansalaiset ajan tasalla ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”syvällisestä ytimestä” ja ”suunnitelluista ulkopolitiikan harjoituksista”.

 

Terveisin

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Suomen tietokirjailija

http://www.veikkovilmi.fi

Kuopio

Edellinen artikkeli
Tavoite saavutettu
Seuraava artikkeli
Kotimaa24:n verkko-ongelman syy selvisi

  1. Risto Korhonen :” Raamattu on kirja, joka on koottu erästä tiettyä jumalolentoa palvovien ihmisten tarpeisiin.”

    Juu. Toista ne ovat olleet tämän ideologian kirjat, joissa minkäänlaisilla jumalolennoilla ei ole ollut minkäänlaista sijaa: ””Amerikkalaisen imperialismin ja sen liittolaisten taantumuksellinen hyökkäyshenkinen politiikka sai aikaan uuden maailmansodan todellisen vaaran, sodan, jossa olisi käytetty ohjus- ja ydinaseita sekä muita joukkotuhovälineitä.- – Se, että Neuvostoliitolla on ohjuksia ja ydinaseita, on maailmanrauhan parhaana takeena ja ankarana varoituksena hyökkääjille ja sotaseikkailijoille” jne. (Kommunistinen internationaali, historiallinen katsaus, Helsinki 1973)

  2. Länsimaiden yhteinen ymmärrys Kristinuskoon perustuvasta ihmiskäsityksestä, missä jokaisella, köyhällä ja rikkaalla, sairaalla ja terveellä on samanvertainen ihmisoikeus on myös ollut kivijalkana länsimaisen kehityksen, koulutuksen ja monen muun yhteiskuntarakenteen kantavina voimina.

    Demokraattinen järjestelmä on hyvin omaksunut myös nämä ns. Kristillisen arvomaaliman käsitteet (jotka ovat hyvin tunnettuja) Länsimaiden historia on kulkenut yhtä jalkaa Kristillisen arvopohjan mukana ja sen varassa on rakennettu myös hyvinvointia kautta koko Euroopan ja miksei myös Yhdysvaltojen.

    On naivia, väittää ettei Kristillisillä arvoilla ole historiallista merkitystä Euroopan hyvin vointiin. Historia osoittaa vastaansanomattomasti, että merkitys on ollut suuri.

    Nykyinen rappio ja levoton aika johtunee lähinnä siitä, että länsimaiden hegemonia on unohtanut oman historiansa. Ihmiskunta ei voi ostaa moraalia rahalla ja sen me joudumme nyt näkemään, kun nykyiset rakenteet puretaan siinä harha luulossa, että mitään Jumalaa ei tarvita ihmistä opettamaan.

    Hienoa, jos olemme saamassa eduskuntaan lisää Kristittyjä, kunpa olisivat kaikki, niin köyhän, lapsiperheen ja vanhuksien asiatkin vihdoin korjaantuisivat…

    En väitä myöskään, etteikö ateistit olisi edesauttaneet yhteiskunnallista hyvää toimillaan. Mutta demokratian kehitys on länsimaissa pitkälti ollut Kristillisten arvojen harteilla.

  4. Talouskehitys on synnyttänyt demokratiaa, demokratian kulun. Kristillishumaanit arvot ja länsimainen talous ovat kuin kaksi voimaa, jotka joskus kohtasivat ja sen jälkeen erkanivat? Nyt suhde on ratkennut niin, että jyllää talous ja muut arvot ohenevat, katoavatkin. Tarkoittaa muutkin kuin kristilliset.

  5. Osmo Peltoselta hyvä kommentti.

    Sinänsä en nyt pidä Tommi Niemisen kirjoitusta mitenkään merkittävänä. Voihan sitä taivastella mitä tahansa. Hän kirjoittaa, että vuosikymmeniin ei ole ollut niin monta julkiuskovaista puoluejohtajaa kuin nyt. Mikä uutinen se on. Ilmapiiri kai on vain muuttunut ja omasta uskonnollisesta vakaumuksesta voidaan puhua luontevasti näiden vuosikymmenien jälkeen? .Tai kyse on vain sattumasta?

    Suomessahan ei ole pidetty yleensä sopivana puhua mitään julkisesti omasta uskosta. Uskonnottomuus/ateismi jne on helpommin mainittu, mielestäni. Mutta tuskin näillä asioilla on mitään merkitystä politiikkaan lopultakaan.

  6. Ihmisen uskolla ja maailmankatsomuksella on ohjaava merkitys politiikassa, onhan se yhteisten asioiden hoitamista. Ei ole suinkaan merkityksetöntä, miten ihminen esim. suhtautuu kirkon ja seurakunnan toimintaan yhteiskunnassa.

    Poliittiset päätökset syntyvät monella tavalla säädettyjen mekanismien ja lakien mukaan, mutta lopulta yksittäisen ihmisen arvomaailma saattaa olla hyvinkin merkityksellisessä asemassa, varsinkin, jos eduskunnassa istuu paljon saman arvomaailman omaavia. Olkoon sitten ateisteja tai muuten uskovia.

    Kristillinen arvopohja on ollut Suomen ääni aina alkumetreistä asti, aina lippua myöten. Miten yksittäisen edustajan uskon merkitys korostuu tai ei, niin se jää lopulta nähtäväksi yhteiskunnallisten ratkaisujen kautta, mutta merkityksetöntä se ei ole.
    Moniäänisyys ja kulttuurisuus on päivän sana, mutta ei erimielisyys ole yleensä ollut rakentavaa, muuten kuin keskustelun herättäjänä, itseisarvona se on yksilökeskeisen ajattelun oikeutusta ennen yhteisön etua. Sitä voi kutsua usein myös itsekkyydeksi tai ylpeydeksi.

    Sopimusten aikaansaaminen vaatii lopulta aina jonkin asteista yksimielisyyttä, siihen demokratia juuri pyrkii, miten se toimii, on aina yksilöiden ja äänestäjien vastuulla. Sydämen kyllyydestä suu puhuu, pätee tässäkin.

  7. Toivottavasti Suomessa on ovat ohi sellaiset ajat, jolloin poliitikko ei saanut/voinut tuoda esille uskonnollista vakaumustaan. Jos joku kertoi, että on vakaumuksellinen kristitty, niin oitis huudettiin että uskontoa ja politiikkaa ei saa sotkea keskenään. No, saako ateismia ja politiikkaa sotkea keskenään? Tähän asti on saanut ihan surutta.

« Vanhemmat kommentit
Vilmi Veikko
Vilmi Veikkohttp://www.veikkovilmi.fi
VEIKKO VILMI Dosentti, YTT, KT Suomen tietokirjailija. Osoitteesta http://www.veikkovilmi.fi linkkiyhteydet artikkeleihini ja profiiliini. Asun Kuopion Inkilänmäen kaupunginosassa, Kiuruntie 11 70340 Kuopio. Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan, erityisesti koulutuspolitiikan dosentti. Muita tutkintoja: YTL, KM, HuK, Lukion oppilaanohjaaja, Ammattikoulunopettaja, Erityisopettaja, Luokanopettaja, Sotilasarvo luutnantti. Oulun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston alumni. Tieteelliset artikkelit ja esitykset kansainvälisissä konferensseissa. Kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät. EUSE-, MAOL-, OSJ- ja Tutkiva opettaja- järjestöt. Reserviupseeriyhdistys-, MPK - ja VAPEPA-toiminta. Maanpuolustusmitali (kultainen solki). Kultainen ampuma- ja suunnistusmerkki. Kuopion Reserviupseerikerho ry:n standaari. Toimitsija Kuopio - Jukola 2014 suunnistustapahtumassa. Olen kirjoittanut useita yhteiskunnan päätöksentekoa ja palveluja koskevia artikkeleita muun muassa Uuden Suomen ja Savon Sanomien verkkosivuille ja lehtiin. Olen nostanut esille veteraanien kuntoutusasioita Uuden Suomen vaalikiertueella ja perheiden tukemisasioita YLE:n ja Savon Sanomien yhteisellä vaalitorilla Kuopiossa. Pidän tärkeänä: Vastuullisuus näkyy ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kokonaisvaltaisessa hoitamisessa. Päätöksenteko vaatii näkemystä. Ihmisten tarkka kuuleminen on tärkeä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymistä on pohdittava huolella. Vanhustenhuollon ja omaishoidon palvelut on turvattava. Varhaiskasvatus ja lasten ja nuorten lähikoulut ovat tärkeitä. Perheet ovat tukemisen arvoisia. Erityisopettajakoulutus ja ammattitehtävätieto lisäävät tietämystä asioiden hoitamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoon. Vaaleissa mitataan arvojen toteutuminen. Seurakunnan toiminnassa on hyvä teema: "Kotikirkko - Lämmin lähiyhteisö." Julkaisuja: Vilmi, Veikko 2005. Turvallinen koulu. Suomalaisten näkemyksiä koulutuspalvelujen kansallisesta ja kunnallisesta priorisoinnista. University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 257. Diss. Vilmi, Veikko 1993. Kuopiolaisten tyytyväisyys kaupunkiinsa ja sen palveluihin vuonna 1985. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 13. Diss. Vilmi, Veikko 2003. Koulutus ja koulutukseen valinta. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Snellman-instituutin arkistojulkaisu 1. Kuopio: Snellman-instituutti. Vilmi, Veikko 1989. Asukkaiden hyvinvointipalveluja koskevat arviot ja odotukset Kuopion kaupungissa. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkielma. Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Historiajulkaisu (painettu 2017; myös E-kirjana): Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929–2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio. Vilmi, Veikko 2009. Turvallinen koulu tavoitteena. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi, Veikko 2018. Ryhmäpuutarhayhdistykset hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tutkimus hallinnollisista päätöksistä ja toiminnoista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi,, Veikko 2018. Koulutuspalvelut päätöksenteon toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista 1850-luvulta lähtien. Kuopio: Maakuntakokoelma. Tieteelliset referee-artikkelit: Hirvonen, Jaana & Martin, Marjatta & Vilmi, Veikko 1994. Sirkkulanpuisto esimerkkinä omaan apuun perustuvasta asuntopoliittisesta kehittämishankkeesta. Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 44 -53. Laurinkari, Juhani & Vilmi, Veikko 1994. Onko vaihtoehtoisella asuntopolitiikalla tulevaisuutta? Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 36 - 43. Vilmi, Veikko 1996 . Die Selbsthilfegesellschaft als wohnungspolitische Lösung. Teoksessa Johann Brazda & Jerzy Kleer (toim.) Genossenschaften vor neuen Herausforderungen. Festschrift für Prof. DDr. Juhani Laurinkari. Augsburg: Maro Verlag, 305–318. Vilmi, Veikko 1999. Ammatillinen koulutus väline sosiaalistumisessa koulutusyhteiskuntaan. Teoksessa Eira Korpinen & Liisa Puurula (toim.) Tutkimisen ja löytämisen pasianssia. Professori Jorma Ekolalle omistettu juhlakirja. Tutkiva opettaja 3. Jyväskylä: TUOPE, 67–78. Vilmi, Veikko 2005. Opettajankoulutus opiskelijavalintojen toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Teoksessa Eira Korpinen (toim.) Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa. Professori Erkki Viljasen juhlakirja 5.2.2005. Tutkiva opettaja 1. Jyväskylä: TUOPE, 35 - 69. Vilmi, Veikko 2006. Kunnalliset hyvinvointipalvelut murroksessa - esimerkkinä koulutuspalvelut. Teoksessa Juha Hämäläinen & Riitta Vornanen & Juhani Laurinkari (toim.) Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Juhlakirja professori Pauli Niemelän täyttäessä 60 vuotta 5.4.2006. Kuopio: Kuopion yliopisto, 111 - 128.
© Kotimaa – Merkityksellistä sisältöä