Vilmi Veikkohttp://www.veikkovilmi.fiVEIKKO VILMI
Dosentti, YTT, KT
Suomen tietokirjailija.
Osoitteesta http://www.veikkovilmi.fi linkkiyhteydet artikkeleihini ja profiiliini.
Asun Kuopion Inkilänmäen kaupunginosassa, Kiuruntie 11 70340 Kuopio.
Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan, erityisesti koulutuspolitiikan dosentti. Muita tutkintoja: YTL, KM, HuK, Lukion oppilaanohjaaja, Ammattikoulunopettaja, Erityisopettaja, Luokanopettaja, Sotilasarvo luutnantti. Oulun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston alumni.
Tieteelliset artikkelit ja esitykset kansainvälisissä konferensseissa. Kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät.
EUSE-, MAOL-, OSJ- ja Tutkiva opettaja- järjestöt. Reserviupseeriyhdistys-, MPK - ja VAPEPA-toiminta. Maanpuolustusmitali (kultainen solki). Kultainen ampuma- ja suunnistusmerkki. Kuopion Reserviupseerikerho ry:n standaari. Toimitsija Kuopio - Jukola 2014 suunnistustapahtumassa.
Olen kirjoittanut useita yhteiskunnan päätöksentekoa ja palveluja koskevia artikkeleita muun muassa Uuden Suomen ja Savon Sanomien verkkosivuille ja lehtiin. Olen nostanut esille veteraanien kuntoutusasioita Uuden Suomen vaalikiertueella ja perheiden tukemisasioita YLE:n ja Savon Sanomien yhteisellä vaalitorilla Kuopiossa.
Pidän tärkeänä:
Vastuullisuus näkyy ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kokonaisvaltaisessa hoitamisessa.
Päätöksenteko vaatii näkemystä.
Ihmisten tarkka kuuleminen on tärkeä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymistä on pohdittava huolella.
Vanhustenhuollon ja omaishoidon palvelut on turvattava.
Varhaiskasvatus ja lasten ja nuorten lähikoulut ovat tärkeitä.
Perheet ovat tukemisen arvoisia.
Erityisopettajakoulutus ja ammattitehtävätieto lisäävät tietämystä
asioiden hoitamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoon.
Vaaleissa mitataan arvojen toteutuminen.
Seurakunnan toiminnassa on hyvä teema: "Kotikirkko - Lämmin lähiyhteisö."
Julkaisuja:
Vilmi, Veikko 2005. Turvallinen koulu. Suomalaisten näkemyksiä koulutuspalvelujen kansallisesta ja kunnallisesta priorisoinnista. University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 257. Diss.
Vilmi, Veikko 1993. Kuopiolaisten tyytyväisyys kaupunkiinsa ja sen palveluihin vuonna 1985. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 13. Diss.
Vilmi, Veikko 2003. Koulutus ja koulutukseen valinta. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Snellman-instituutin arkistojulkaisu 1. Kuopio: Snellman-instituutti.
Vilmi, Veikko 1989. Asukkaiden hyvinvointipalveluja koskevat arviot ja odotukset Kuopion kaupungissa. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkielma. Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitos.
Historiajulkaisu (painettu 2017; myös E-kirjana):
Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929–2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio.
Vilmi, Veikko 2009. Turvallinen koulu tavoitteena. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Kuopio: Maakuntakokoelma.
Vilmi, Veikko 2018. Ryhmäpuutarhayhdistykset hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tutkimus hallinnollisista päätöksistä ja toiminnoista. Kuopio: Maakuntakokoelma.
Vilmi,, Veikko 2018. Koulutuspalvelut päätöksenteon toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista 1850-luvulta lähtien. Kuopio: Maakuntakokoelma.
Tieteelliset referee-artikkelit:
Hirvonen, Jaana & Martin, Marjatta & Vilmi, Veikko 1994. Sirkkulanpuisto esimerkkinä omaan apuun perustuvasta asuntopoliittisesta kehittämishankkeesta. Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 44 -53.
Laurinkari, Juhani & Vilmi, Veikko 1994. Onko vaihtoehtoisella asuntopolitiikalla tulevaisuutta? Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 36 - 43.
Vilmi, Veikko 1996 . Die Selbsthilfegesellschaft als wohnungspolitische Lösung. Teoksessa Johann Brazda & Jerzy Kleer (toim.) Genossenschaften vor neuen Herausforderungen. Festschrift für Prof. DDr. Juhani Laurinkari. Augsburg: Maro Verlag, 305–318.
Vilmi, Veikko 1999. Ammatillinen koulutus väline sosiaalistumisessa koulutusyhteiskuntaan. Teoksessa Eira Korpinen & Liisa Puurula (toim.) Tutkimisen ja löytämisen pasianssia. Professori Jorma Ekolalle omistettu juhlakirja. Tutkiva opettaja 3. Jyväskylä: TUOPE, 67–78.
Vilmi, Veikko 2005. Opettajankoulutus opiskelijavalintojen toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Teoksessa Eira Korpinen (toim.) Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa. Professori Erkki Viljasen juhlakirja 5.2.2005. Tutkiva opettaja 1. Jyväskylä: TUOPE, 35 - 69.
Vilmi, Veikko 2006. Kunnalliset hyvinvointipalvelut murroksessa - esimerkkinä koulutuspalvelut. Teoksessa Juha Hämäläinen & Riitta Vornanen & Juhani Laurinkari (toim.) Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Juhlakirja professori Pauli Niemelän täyttäessä 60 vuotta 5.4.2006. Kuopio: Kuopion yliopisto, 111 - 128.
Kiinnostavaksi asetelman tekee, että Kokoomus loistaa tuossa joukossa poissaolollaan. Linnoittautuminen vihreiden viitoittamaan arvoliberalismiin saattaa tulevaisuudessa osoittautua virheeksi. Stubbin uskonnollisesta arvomaailmasta ei ota Erkkikään selvää, ja S.Niinistöltäkin saatiin presidenttikampanjan yhteydessä hohtimilla kiskottua vain yksi lause ”Jeesus oli Jumalan poika.” Mutta missä mielessä? olisi kysyjän kannattanut jatkaa. Sillä Jumalan poikiahan kaikki noihin aikoihin olivat, vähän samaan tapaan kuin Niinistö itsekin on Kokoomuksen poikia.
Kokoomuksen puuttuminen johtuu vain siitä, ettei puolueen ja sen kannattajakunnan kannasta ole epäselvyyttä. Kokoomuksessa on sen vuoksi johtajillakin enemmän vapauksia kuin muiden puolueiden johtajilla ehkä Keskustaa lukuunottamatta. Kristillisten pomon on pakko olla umpikristitty ja vasemmalla sellaiseksi pitää julistautua, jotta puhe otettaisiin edes epäillen vakavasti. Kokoomuslainen voi vain olla sellainen kuin on, hänen lopullista kristillisyyttään ei kuitenkaan kukaan epäile.
En jaa Kari Virtasen ajatuskta kokoomuksen kannattajakunnan vakaumuksesta. Lasken itseni kokoomuslaiseksi ja epäilen kristillisyyttäni jopa itse.
Jusu: Kokoomuslaisena sinulla on vapaus epäillä kristillisyyttäsi, mutta kuitenkaan sitä kukaan oikeasti epäile eikä edes kysy. Demarina sinun pitäisi ahtisaarelaisittain vakuuttaa sitoutuvasi kirkon tunnistukseen.
On se mukava ja siunattua kun poliitikoistakin osa on kristittyjä. Se on siunaus ja apu Suomen
Kansalle.Rukoilkaamme me tavalliset suomalaiset, että he saisivat olla valona ja suolana eduskunnassa
Ja hallituksessa Suomen parhaaksi , kaikenlaiseksi uudistukseksi, avuksi, viisaudeksi jakaen tietoa
Ja kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä. Siunausta paljon heille ja koko Suomen kansalle.
Yhteiskunnallinen ajattelu ja toiminta pyrkii toimimaan ihmisten samanarvoisuuden pohjalta. Tämä on myös Kokoomuksen toimnnan ajattelu. Siinä ei korosteta uskonnollista käsitystä.
Uskonnollinen ajattelu ja siihen perustuva toiminta lähtee luonnollisesti liikkeen omaksumien käsitysten mukaisesta ihmisarvosta. Hyviä esimerkkejä on saati kirkon puolueen kristillisten edesottamuksista.
Toivottavasti uskonnollisuuden korostaminen yhteiskuntahallinossa ei saa jalansijaa taikka sitten olemme vaaran tiellä. Muslimi puolue ja sen ääriliikkeiden otteet, joista on parhaillaankin esimerkkejä olemassa.
Valtion ja kirkon ero tulee olemaan realistista ja enemmän kuin välttämätöntä.
Jatkan vielä. Ateismilta haiskahtava arvoliberalismi viittaa oikeastaan marxismiin. Vihreiden kohdalla sen vielä jotenkin ymmärtää, mutta Kokoomus on vaarassa pudota itse luomaansa arvotyhjiöön, mustaan aukkoon, johon markkinoiden armottomat lait imevät meistä jokaisen. Haluavatko äänestäjät todella sellaisen maailman?
Kari ei näytä olevan vielä sisäistänyt sitä että ateismi tarkoittaa jumaluskon puuttumista, eikä mitään muuta.
Joona, valaisetko vähän, mikä kommentissani mielestäsi viittaa siihen, etten ole ateismin olemusta sisäistänyt.
Jos sinusta liberalismi viittaa marxismiin ja se liberalismi vieläpä pitää ateismin sisälllään niin on sanomattakin selvää että heittelet termejä ympäriinsä ymmärtämättä niiden sisältöä.
Arvoliberalismi on kriittisessä oppositiossa uskontoon instituutiona, jonka se yleensä kokee ihmistä ja yhteiskuntaa kahlitsevana. Ateismin suhteen en koe liberalismin suunnalta samanlaista kritiikkiä esitetyn. Tämän yritin sanoa. Talousliberalismi taas mielletään yleisesti vaatimukseksi markkinoiden totaalisesta vapaudesta. Mutta onko vapaa markkinatalous vapautta, inhimilliseltä kannalta siis? Tätä halusin kysyä.
Arvoliberalismi korostaa uskonnonvapautta. Eli jokaisella on oikeus uskoa tai olla uskomatta. Sinun oikeuteen uskoa ei Kari sisälly oikeutta sanella esimerkiksi miten minun tulisi elää ja kenen kanssa minä saan mennä naimisiin. Ateismi ei ole uskonto, enkä ymmärrä miten jumalauskon puuttumista edes voi kritisoida?
Joona, ole huoleti. En sanele sinulle yhtään mitään. Talousliberalismi ja Marx leikkaavat yhteisessä ihmiskuvassaan. Keskiössä ovat molemmissa nimittäin työ, tuottavuus ja ns. lisäarvo. Eli raha. Sopivasti nämä käsitteet sotkemalla voidaan patamustasta porvaristakin leipoa mainostoimistojen hautomoissa työväen presidentti. Tämä temppu tehtiin Suomessa. Mutta kristillistä uskoa tähän pakettiin onkin jo hankalampi integroida. Ja siksi Kokoomus saattaa tulevaisuudessa yllättäen ollakin kusessa.
Arvoliberalismi on mielestäni jota tulee oikealla termillä kutsua moderniksi vasemmistoliberalismiksi. Arvoliberaali yleensä nostaa ja jaottelee ihmisryhmiä yhteiskunnasta, jotka ovat sorretussa tilassa. Eli marxismi on keskeinen ideolodia.
Heidän yleisin käyttötyökalu on repressiivinen toleranssi. Täytyy olla suvaitsevainen ja väärät ideat tulee tukahduttaa, poistaa ja pakottaa.
Hyvä pointti. Sorretussa tilassa ovat nykyisin esim. kiusatut. Kiusaaja on aina paha ja väärässä. Arvoliberaali näkee epäkohtia kaikkialla. Ja säntää korjaamaan niitä innolla (saarnaa esim. hyviä käytöstapoja). Sorron rakenteisiin ei kuitenkaan koskaan puututa (esim. siihen, että kiusaajan agressiot ja häiriintyneisyys saattavat juontua kotiolojen köyhyyden ja turvattomuuden helvetistä).
Arvoliberalismi ja marxilaisuus ovat hyvin kaukana toisistaan. Yhteistä niille on suurin piirtein vain eriasteinen ateismi.
Marx ei ollut mitenkään arvoliberaali, vaan katsoi, että ihminen voi saavuttaa objektiivisesti todet arvot, mikä on tietysti humelaiselta kannalta katsottuna mahdotonta.
Tässä maassa kammoksumme uskonnolla vouhkaamista. Hyvä niin. Toivon kuitenkin, ettei asiallisuus tarkoittaisi samaa kuin vaikeneminen.
Toivon, että voisimme rohkeammin kasvattaa perinnettämme perustelujen ,puhumisen ja toistemme kuulemisen suuntaan. Siinä ehkä nämä ulostulot osaltaan auttavat.Ne myös osoittavat, että uskon rajat eivät kulje politiikan rajoja myöten.
Varmasti kirkon ystäväksi kannattaa poliitikonkin tunnustautua riippumatta sitten ystävyyden sisällöstä. Nykyaika sisältää useita tekijöitä, joita voi tunnistaa jo Rooman Valtakunnan ajoilta. Yksi tärkeä asia oli yleinen viihtymättömyys. Sirkushuvit eivät riitä Ihmisen henkiseksi ravinnoksi. Suuri huolenaihe meilläkin pitäisi olla Ihmisten välinpitämättömyys poliittisiin tapahtumiin nähden. Vallassa olijoitten persoonat Meilläkin vaihtuvat, mutta kansalaisten intohimot muutoksen mahdollisuuteen eivät herää. Onko uskomme sammunut. Yksi terveen yhteiskunnan merkki on halu ja kiinnostus perustaa perheitä, joihin toivotaan syntyvän lapsia. Mitä Meillä kertoo se, että Vallankonttoreista toivotaan runsasta maahamme muuttoa. Yksi harvemmin ymmärrettyjä Ihmisten viihtymättömyyden merkkejä ovat useat erilaiset uskonnolliset liikkeet. Raha merkitsee aina erilaista todellisuutta sille, jolla sitä on runsaasti kuin sille, jolla sitä on vain välttämättömyyteen asti. Köyhällä ei ole juurikaan valinnanvaraa. Toivottavasti tämän päivän kirkosta kiinnostunut poliitikko ei lupaa vaihtoehdottomuudelle korvausta taivaan iäisyydessä.
Jeesus sanoo: ”Etsikää ensin Jumalan Valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan” (Mt.6:33). Edellä Jeesus puhui jokapäiväisistä elämän tarpeista. Jumalan vanhurskauden etsiminen on Jeesuksen sovitustyön kautta uudestisyntyminen Ylhäältä Jumalan lapseksi. Jeesus on Jumalan Voima ja Viisaus myös poliitikoille.
Tommi Nieminen: ”Ihmisten arkea ja yhteiskuntaa koskevien päätösten täytyy perustua pääosin järkeen: tutkimustietoon, lukuihin, suunnitelmiin ja yhteiskunnallisiin tavoitteisiin. Ei vaikkapa Raamatun teksteihin, joista vanhimmat ovat 3 000 vuoden takaa.” (HeSa 14.9.2014)
Olipa rinnastus. Raamatun sivuuttaminen ihmisten arkea ja yhteiskuntaa koskevissa päätöksissä sillä perusteella, että Raamatun tekstit ovat jopa 3000 vuotta vanhoja, on kestämätön argumentti.
Tällä aikaperusteella lienee yhtä mahdotonta hyväksyä demokratiaa ihmisten arkea ja yhteiskuntaa koskevien päätösten pdrusteeksi, koska sekin on jo ideana lähes Raamatun vanhinten tekstien ikäinen.
Voisivatkohan toimittajat joskus oikeasti lukeakin Raamattua ja ottaa seville, kuinka sitä kirkkojen opetuksissa on sovellettu nimenomaan yhteiskunnallisissa asioissa.
”Olipa rinnastus. Raamatun sivuuttaminen ihmisten arkea ja yhteiskuntaa koskevissa päätöksissä sillä perusteella, että Raamatun tekstit ovat jopa 3000 vuotta vanhoja, on kestämätön argumentti.”
Olipa olkinukke. Argumentin sisältö ei suinkaan ole vanhojen asioiden tuomitseminen arvottomiksi. Raamattu on kirja, joka on koottu yhden uskonnollisen ryhmän tarpeisiin. Siitä löytyy varmasti paljon käyttökelpoisia asioita, kun tavoitteena on onnistuneesti palvoa kristittyjen Jumalaa. Yhteiskunnalliseen päätöksentekoon Raamatun käyttäminen ei anna mitään lisäarvoa, pikemminkin päinvastoin.
Risto Korhonen väittää, että Raamattu on kirja, joka on koottu yhden uskonnollisen ryhmän tarpeisiin.
Tämän väitteen täytyy perustua joko väärinymmärrykseen tai tai suoranaiseen vääristelyyn.
Raamattu on ainakin kolme maailmanuskonnon peruskirja (kukin lukija selvittäköön itse, mitä ne ovat). Muillekin uskonnoille ja jopa uskontoihin ”neutraalisti” suhtautumaan pyrkivien tahojen keskuudessa Raamattu nauttii arvostusta nimenomaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen ihanteessa.
Mihin tämä väite perustuu? Empiriaan. Raamatun kymmenen käskyä ja lähimmäisen rakastamisen periaate on erilaisissa muodoissaan kirjattu monen valtion perustuslakiin (mm. omaamme) ja esim. YK:n ihmisoikeusjulistukseen.
Ei sovi unohtaa myöskään alkukirkon yhteisöllistä ideaalia, jonka mukaan kristittyjen omaisuus jaettiin yhteisten tarpeiden tyydyttämiseksi (vrt. nyk. verotuskäytäntö ja varhainen sosialistinen ajattelu – tosin sillä erolla alkukristilliseen jakamiseen, että sosialismin itäinen versio perustui mm. väkivaltaiseen pakkokollektivisointiin).
Raamatun vaikutushistoria ei päättynyt tuhansia vuosia sitten, vaan se säätelee vieläkin päätöksiä niin ihmisten arkeen kuin yhteiskunnan linjauksiinkin, usein riippumatta poliittisesta suuntauksesta.
”raamattu nauttii arvostusta nimenomaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen ihanteessa”
Missäköhän satumaailmassa oikein elät? Naisen kivittäminen kuoliaaksi jos hän ei vuotanut verta ensimmäisenä yönä tuskin nauttii kovin laajaa arvostusta? Tai miten olisi ihmisten omistaminen eli orjuus johon raamattu antoi selkeitä ohjeita ja jota edes UT ei kumonnut.
J. Ojanen: ”Naisen kivittäminen kuoliaaksi jos hän ei vuotanut verta ensimmäisenä yönä tuskin nauttii kovin laajaa arvostusta? Tai miten olisi ihmisten omistaminen eli orjuus johon raamattu antoi selkeitä ohjeita ja jota edes UT ei kumonnut”.
Sivistyneenä miehenä J. Ojasen täytyy olla tietoinen (?) siitä, että Raamatussa olevat kasuistiset säädökset (kuten, millainen nainen täyttää avioliiton solmimisen ehdot; ks. 5 Moos 22:13-20), liittyvät vahvasti juutalaiseen puhtauskäsitykseen.
Ne ovat yhteisön sisäisiä vaatimuksia, joita ei sovellettu yhteisön ulkopuolella oleviin. Ne olivat siten partikulaareja, eivät universaaleja periaatteita.
Muistutan myös, että meilläkin vielä vuoden 1929 avioliittolaki tunsi aviorikoksen avioeron perusteeksi. Suomessa aviorikos (kansanomaisemmin ”huorinteko”) oli rikoslain alainen rikos vuoteen 1948. Vuodesta 1988 avioerolle ei enää ole tarvittu erityisiä perusteitta.
Siltä osin Raamattu on myös vaikuttanut tässäkin asiassa länsimaiseen yhteiskuntajärjestykseen ja lainsäädäntöön. Onko se hyvä vai huono asia, jää tietysti kansan päätettäväksi..
Orjuus taas ei ollut antiikin aikana varsinainen yhteiskunnallinen ongelma, vaan normaaliin yhteiskuntajärjestykseen kuuluva asia. UT:n suhtautuminen orjuuteen on asiantilan tunnustava, mutta samalla kristittyjä isäntiä kehotettiin kohtelemaan kristittyjä orjiaan niin kuin veljiä tuli kohdella (tästä hyvänä esimerkkinä Paavalin kirje Filemonille).
Muistutan myös, että orjuuden lakkauttamisen takana olivat vahvasti kristilliset tahot ja kirkot. Esim. John Newton, joka teki tunnetun virren ”Amazing grace” (Oi, armo ihmeellinen), oli entinen orjakaupias, joka kristityksi tultuaan ryhtyi vastustamaan orjuutta.
Muutenkin J. Ojasen asenne, jossa nykyajan standardeja perusteena käyttäen ja Raamatun vaikutushistoria unohtaen ryhdytään suoraan arvioimaan Raamatun kasuistisia tekstejä ikään kuin suoraan nykyaikaan valideina, on epäreilu.
Mutta sellainen asenne kertookin enemmän kriitikosta kuin Raamatusta. Silti en ryhdy kiistämään, etteikö Raamatulla olisi perusteltu myös eettisesti vääriä ja vähintäänkin arveluttavia seikkoja. Mutta jälleen kerran ”abusus non tollit usum”.
”raamatun kasuistisia tekstejä ikään kuin suoraan nykyaikaan valideina, on epäreilu”
Unohdat että uskosi mukaan nämä käskyt on antanut ikuinen ja äärettömän viisasta ja voimakas jumalaolento. Voimme siis aivan hyvin arvioida tämän olennon käskyjä ja kehoituksia nykyaikaista moraalia vasten. Aaronin pojathan tämä olento mielivaltaisesti tarinan mukaan murhasi vain koska heidän tekemänsä tuli ei miellyttänyt.
Minun ei tarvinnut kauaa raamattua lukea tajutessani että jumala ei luonut ihmistä kuvakseen vaan ihminen loi jumalan kuvakseen. Siksi tällä raamatun jumalalla on hyvin ihmismäiset piirteet; tämä jumala kun on mustasukkainen, narsistinen, raaka, paha ja moraaliton. Nämä tarinathan ovat tottakai miesten kirjoittamia, siksi nainen oli niin arvoton ja hänet sai kivittää kuoliaaksi milloin mistäkin syystä.
”Risto Korhonen väittää, että Raamattu on kirja, joka on koottu yhden uskonnollisen ryhmän tarpeisiin.”
No korjataanpa, jotta ei tarvitsisi sotkeutua tuohon asiasta keskustelemisen sijasta. Muutan siis sanomani muotoon:
Raamattu on kirja, joka on koottu erästä tiettyä jumalolentoa palvovien ihmisten tarpeisiin. Asiaa tämä ei tosiaankaan muuta miksikään. Tämän tai minkään muunkaan jumalolennon arveltuja pyrkimyksiä ei tarvitse, eikä ole suotavaa, pohtia yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Turtiaisen kanssa samoilla linjoilla. Onhan selvästi nähtävillä myös se, ettei demokraattinen yhteiskuntamalli tahdo toimia, ellei kansan arvopohja ole Kristillinen.
Ihmiset ovat nähneet sosiaalisen jakamisen periaatteen, juuri Kristinuskon viitekehyksessä ja Demokratia on saanut jalansijaa. (myös antiikin maailmassa Jumallinen oikeudenmukaisuus tunnutettiin laajalti, vaikka ei Kristuksesta puhuttukaan. Valistuksen ajan filosofitkin kasvoivat ”kyynä” kirkonpovessa, sillä yliopistot ovat olleet lähes poikkeuksetta kirkon rahoittamia.
Mutta toisaalta on myös selvästi nähtävillä, että demokraattinen yhteiskuntamalli toimii parhaiten (länsi)maissa, joissa kiinnostus ja usko kristinuskon oppeihin on vähäisintä. Päättelisimmekö tästä, että ehkä sittenkään olennainen asia ei ole se kristinusko…;)
” Usko kuuluu politiikan julkikuvaan, kuten myös yrittäjien ”.
Perustana : ” Ole lujana korkeimman johdatuksessa ”.
Aikamme vaatii nykyihmiseltä sisäistä tilittäytymistä ja seestymistä.ja hakeutumaan uskonnon ikiarvojen läheisyyteen. Aikakautemme ihminen odottaa myös kirkolta mukautumista ajan rytmiin , vapauttavaa ja valaisevaa sanaa. Jos kirkko sopeutuu tähän , on sillä tuloksellinen ja hedelmällinen työmaa edessä . Silloin se voi hyvinkin suuressa määrin rakentaa ja eheyttää ihmisiä ja tehdä kansalleen käänteentekeviä palveluksia.
Usko ei ole vain joidenkin tosiasioiden järkiperäistä totena pitämistä , tunne kokemusta tai eettistä tasokasta elämää , usko on salaisuus , mysteeri. Nämä kuuluvat Jumalan hengen vapaaseen toimintaan. Kristinuskon mukaan , meidän rukouksemme ei vaikuta Jumalan mielialaan , me emme kykene manipuloimaan kaikkivaltiasta. Hänen mielensä ei vaihtele , vaan hän iloitsee siitä, että saa tehdä hyvää luoduillensa. Jumala ei ole despootti , joka nauttii ihmisten nöyryyttämisestä , tekemällä heistä kerjäläisiä.
Jumalan laki on yksi ja jakamaton , se on Jumalan tahto , se on piirretty syvälle jokaisen Jumalan luoman ihmisen järjelliseen tietoisuuteen , yhteiskunnallinen eli siviilikäyttö , kuuluu ensimmäisen uskonkappaleen luomiseen. Joka vetoaa järjelliseen omaantuntoon , sitoen kaikkia ihmisiä. Kirkon tulee aktiivisesti valvoa lakia , yhteiskunnassa esiintyviä vääryyksiä kohtaan. Luther opetti : ” ei tule totella sellaista esivaltaa , joka puuttuu ihmisten vapauteen ” .
Jeesus oli ehjä ihminen , hänessä oli miehen ja naisen sekä aikuisen , nuoren ja lapsen ominaisuuksia. Omassa kulttuurissamme olemme oppineet pitämään miehisinä ominaisuuksina , rohkeutta , viisautta , oikeudenmukaisuutta ja voimaa , Jeesuksessa oli nämä kaikki. Naisen vahvoina ominaisuuksina pidämme perinteisesti voimakasta tunne elämää .
Jeesuksen sanoma ei koskenut häntä itseään , vaan Jumalan tulevaa toimintaa , josta hän käytti ilmaisua , ” Jumalan valtakunta ”.
Jeesukselle Jumala oli kuningas ( Jumalanvaltakunta ) , joka vaatii palvelijoiltaan oikeudenmukaisuutta .
Mutta Jumala on myös hyvä isä , joka rakastaa ja auttaa omiaan.