Merentakaista vaalitapahtumaa on ”sulateltu”. Huomataan, että ”monien kommentoijien ennusteet eivät pitäneet”. Tiedotusvälineetkin tiedottivat varmanpuoleisesti ennakkoon, mikä on todennäköinen lopputulos. Tulokset opettivat, että vaalit on ensin käytävä. Lähdekriittinen tarkastelu on tärkeä suuria väestömääriä koskevissa vaaleissa, että ”ei mennä ennusteissa metsään”. Hyvä vertauskohta on suunnistus, jossa on tarkoitus löytää rastit. Ulkopolitiikassa on suunnistettava ”ulko- ja turvallisuuspolitiikan kartan” mukaan oikein, että tavoitteet pysyvät hallinnassa.
Päätöksenteossa on analysoitava huolella muuttunut tilanne, että ”Suomi seilaisi luotettavasti ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä”. Maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisällön on oltava sellainen, että ymmärrettävyysvajetta ei pääse syntymään. Erityisen tärkeää on muistaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteko on ”selkeä”. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei ole varaa ”harjoitella”.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on pohdittava itsenäisen päätöksenteon kannalta. Päätöksenteon ollessa harkittua ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei tarvitse selitellä. On arvioitava huolella, mitä tarkoittavat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ”turvatakuut”. Tärkeitä kysymyksiä ovat myös ajankohtaiset ”kansainvaellukset” ja ”kotouttamistoimet”.
Palautetaan mieliin tärkeinä myös Helsingin Etyjin kokoukset, joita on pidetty vuosina 1975 ja 2015. Millaiset ovat olleet niiden ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”saldot”? Ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”laadunvarmistus” saavutetaan yhteistoimin tehdyillä päätöksillä, joissa on keskeistä ”parlamentaarinen neuvonpito”. Suhdetoiminnan ylläpitäminen on tärkeä ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistumisessa.
”Viisaalla päätöksenteolla” tehdään ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ratkaisuja, jotka nousevat myönteisesti otsikoihin. Tässä viitataan esimerkiksi 1975 pidettyyn Etyjin kokoukseen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yhteydessä ”kokonaisturvallisuuteen”, jota käsiteltiin Tampereen messuilla 2015. Kuopiossa pidetyissä ”Turvallisuuspoliittisissa seminaareissa” on myös mietitty ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”polttavia” kysymyksiä.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on pitkäjänteistä, maamme edunmukaista työtä. Jatkuvasti on arvioitava, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka hoituu hyvin. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”askeltamista” on pohdittu Naantalissa pidetyissä Kultaranta-keskusteluissa. Tiedotusvälineet pitänevät kansalaiset luotettavasti ajan tasalla ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”syvällisestä ytimestä”. Ajankohtaista on kysyä, mitä Suomen juhlavuosi 2017 tuo tullessaan kokonaisturvallisuuskysymyksiä tarkasteltaessa.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Kuopio
Kirkkoherranvaalilla Björk olisi tullut valituksi. Nyt vastarhdokkaalla on täysi syy valittaa, koska tässä valinnassa selvästi neuvoston pitää ottaa työkokemus ja osaamijen huomioon, rikä neuvoston jäsenillä ole samanlaista automaattista oikeutta valita tuttua kuin seurakunnan jäsenillä on.
Amatöörimäinen kuvio.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä.
Seurakuntaneuvosto ei voinut tietää, että hakijoita olisi vain kaksi. Tuomiokapituli arvostaa tutkintoja ja virkavuosia, eikä karismaattisessa baptistiseurakunnassa työskentelyä ehkä edes huomioida virkavuosia laskettaessa. Björk olisi voinut joutua ylimääräisen ehdokkaan asemaan,
Lisätietoa Petruksen seurakunnan ongelmista saa googlaamalla esim.
Naispappeus hiertää vielä Petruksessa
Kyseisen, Kirkko ja Kaupunki-lehden uutisen mukaan (22.4.2013) Petruksen seurakunnassa on kirkkoherra ja viisi miespuolista pappia, joista kaksi on hoitovapaalla. Papit sijaistavat toisiaan niin ettei virkojen täytössä ole tarvittu tuomiokapitulia.
Uutisen mukaan naispappeuden vastaisella linjalla on pitkät perinteet tässä seurakunnassa.
Sari, kirkkoherra myöntää papistonsa vuosilomat. KJ 6 luku §8:
3) kirkkoherra vuosiloman ja vapaa-ajan sekä enintään kahden kuukauden pituisen virkavapauden seurakunnan papin viran haltijalle;
4) tuomiokapituli:
a) vuosiloman, virkavapauden ja vapaa-ajan kirkkoherralle;
On luonnollista, että kapituli määrää kirkkoherran sijaiseksi oman seurakunnan papin. Tuskin seurakunnassa on sijaisuuskysymyksissä ollut mitään vehkeilyä. Koska pappeja on noin monta, on luonnollista, että he tuuraavat toisiaan. Ei pidä nähdä peikkoja siellä, missä niitä ei ole.
Sami Tammisalo,
peikoista en tiedä, mutta Kirkko ja Kaupunki-lehden uutisen mukaan ( Naispappeus hiertää vielä Petruksessa ) Petruksen seurakunnassa on varsin voimakasta naispappeusvastaisuutta.
Sari, eikö tehtävään tulisi valita pätevin sukupuolesta riippumatta? Nyt voisin päätellä vastauksestasi, että sukupuoli on sinulle tärkeämpi, koska et mainitse mitään pätevyydestä. Olenkohan ymmärtänyt oikein?
Kyllä Sari, mutta kirkkojärjestyksen ohjaamiin lomakäytäntöihin tai järkevään resurssien käyttöön ei sellaisenaan liity virkakysymys tai kirkkopolitiikka.
Pelkkä työkokemus ei saisi automaattisesti asettaa ehdokkaita järjestykseen, muutenhan nuoremmilla ei koskaan olisi mitään mahdollisuuksia. Nytkin ikä olisi ratkaissut ilman neuvoston rohkeaa päätöstä. On hienoa, että nuoria nostetaan myös kirkkoherroiksi, muutenhan tämä kirkon touhu ei hevin uudistu.
Timo, aivan totta on hyvä, ettei vain ikä ja virkavuodet ratkaise. Kuitenkin, kun kokemattomampi valitaan, pitää hänen olla erinomainen ja vastaehdokkaassa jotain selviä puutteita, hävinneellä osapuolella on nyt kaikki syy valittaa, jos papin sukupuoli tai tuttuus neuvoston jäsenille on vaikuttanut ratkaisuun.
Kirkkoherran pesti pitäisi tehdä määräaikaiseksi ja seurakunnan sisällä kiertäväksi. 5.si vuotta on sopiva aika yhdelle ja sitten uusi mies tai nainen päälliköimään. Elinikäiset kirkkoherran pestit ovat käsittämättömiä. Määräaikaisuudella sama Ihminen usein ehtisi olla useammankin kerran johtajana. Kirkko puhuu ajan ja tulevaisuuden haasteista. Miten kirkkoherran eläkevirka palvelee tätä ilosanomaa. Pienet seurakunnat eivät tällä uudistuksella kärsisi hakijoiden puutteesta.
Tästä on tulossa tärkeä ennakkotapaus uuden kirkkoherranvaalin menettelytavan toteutukselle. Seurakuntalaisten suorittamassa vaalissa on tavoitteena valita päteviksi arvioiduista mieluisin, joka ei läheskään aina ole ansioitunein hakijoista. Saman tulisi olla mahdollista myös neuvoston suorittamassa vaalissa, siis toisin kuin muissa julkisen viran täyttöprosesseissa.
Veikko Vilmi :”Palautetaan mieliin tärkeinä myös Helsingin Etyjin kokoukset, joita on pidetty vuosina 1975 ja 2015. ”
Palautetaan muutakin. Pariisissa pidettiin ETYKin huippukokous 19.11.1990 ja huippukokousta ennakoiden Hesari kirjoitti pääkirjoituksessaan ”Syksyn Ety-kokousten tuloksina syntyy tilanne, jossa toisen maailmansodan päätteeksi 1947 tehty Pariisin rauha sitoo enää vain Suomea. Saksaa ei sen piiriin voida liittää ja muut hävinneellä puolella olleet maat ovat sanoutuneet rauhansopimuksesta irti. Bulgaria, Romania ja Unkari tekivät niin liittyessään Varsovan liittoon ja Italia liittyessään Natoon. Sen takia Suomi näyttää muodollisesti ainoalta syylliseltä toiseen maailmansotaan. Uusi tilanne on kohtuuton, koska Suomi oli muiden pienten maiden tavoin diktaattorien sodan uhri eikä aloittaja.” (HS – Pääkirjoitus – 5.9.1990)
Suomen hallitus teki 21.9.1990 päätöksen [Pariisin] rauhansopimuksen Saksaa koskevista ja Suomen täysivaltaisuutta rajoittavista määräyksistä (UM/tietopalvelu):
”Sen jälkeen kun Saksa on yhdistynyt ja sen täysivaltaisuus palautettu, Suomen hallitus katsoo, että Pariisin rauhansopimuksen III osan Saksaa koskevat määräykset menettävät merkityksensä. Rauhansopimuksen III osan muut Suomen täysivaltaisuutta rajoittavat määräykset eivät vastaa Suomen asema YK:n jäsenenä ja osanottajavaltiona ETYK:ssä. Sen vuoksi hallitus toteaa myös niiden menettäneen merkityksensä.”
Aseita koskenutta rajoitusta lukuunottamatta hallitus ei todennut minkään muun rauhansopimuksessa menettäneen merkitystään, ja HS:n pääkirjoituksen sanoma pysyy mielestäni ajankohtaisena niin kauan kuin Suomen valtio ”hiljaisesti hyväksyy” voimassaolevan Pariisin rauhansopimuksen Suomea koskevat perusteettomat ja vailla minkään kansainvälisen sotarikostuomioistuimen langettamaa päätöstä kirjatut sotasyyllisyysartiklat maailman pahimmista koskaan vanhenemattomista rikoksista.