Uskoon tultuani minua alkoi askarruttaa kysymys ihmisen vapaasta tahdosta ja uskosta. Onko kyse uskon ratkaisusta, valittavasta asiasta? Vierastin ajatusta vapaasta tahdonratkaisusta. Kuinka kukaan voi itse valita Jumalan Poikaan uskomista?
Seuraavassa käsittelen kysymystä omin sanoin mutta myös tukeutumalla Raamattuun ja Olav Valen-Sendstadin kirjaan ”Unelma vapaasta tahdosta”. Valen-Sendstad kirjoittaa vastaansanomattomasta vakuuttumisesta. Hän puhuu ”ensimmäisestä”, ”toisesta” ja ”viimeisestä” vakuuttumisesta. Näillä hän tarkoittaa ihmisen vakuuttumista omassatunnossaan tilastaan Jumalan lain edessä.
Ensimmäinen vakuuttuminen on sitä, kun uudestisyntymätön ihminen kuulee omassatunnossaan Jumalan lait ja käskyt, pitää niitä hyvinä ja uskoo voivansa täyttää ne. Ihminen luulee tällöin olevansa jo kääntynyt ja uskoon tullut. Toinen vakuuttuminen on sitä, että ihminen on Jumalan Hengen herättämänä kuullut omassatunnossaan myös lain ”toisen sanan”. Hän on kohdannut Jumalan tuomion ja syytöksen teoistaan ja ajatuksistaan ja ymmärtänyt olevansa mahdoton ja turmeltunut.
Lain ”viimeisen” ja ratkaisevan sanan kuulevat vain kääntymisen ahtaalla portilla olevan todelliset Jumalan lapset. Viimeisen sanan ihmisestä lähettää itse Jumala, sillä me itse emme voi omalla ymmärryksellämme sitä tajuta. Jumala saa Pyhän Henkensä välityksellä ihmisen vastaansanomattomasti vakuuttuneeksi siitä, että ihmisen tila Jumalan lain ja pyhyyden edessä on täysin mahdoton. Jumala käyttää tässä hyväksi elämänkokemuksia, Raamatun sanaa ja julistusta tai vaikkapa pieniä hiljaisia tuokioita, joissa ihmiselle palautuu mieleen jotain kuulemaansa tai lukemaansa ja joiden kautta hän saa käsityksen itsestään ja elämästään. Jumala riisuu tällöin ihmisen kaikista luuloista ihmisen omiin mahdollisuuksiin ja voimiin, niin että ihmiselle ei jää mitään mihin vedota Jumalan edessä. ”Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Room. 7:21-23.
Tahto hyvään siis on, mutta voimaa hyvän tekemiseen ei. Paha (synti) riippuu ihmisessä kiinni, ja hän ei tee sitä mitä tahtoo, vaan sitä mitä vihaa. Room. 7:18-21.
Jumalan Hengen valaisemana ihminen tajuaa, ettei voi vedota mihinkään hänessä itsessään olevaan, ei omiin tekoihin, ei omaan uskoon, ei kokemuksiin, ei Jumalan armonvaikutuksiin eli Hengen hedelmiin. Paavalin tavoin on huudettava: ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” Room. 7:24. Ihminen kokee olevansa vain tomua ja tuhkaa Jumalan edessä. Hän kokee Jumalan olevan kaukana pyhyydessään ja että taivas on suljettu.
Tämä on ”lain kautta kuolemista” (Room. 6:7) tai ”Kristuksen kanssa ristiinnaulituksi tulemista” (Gal. 2:19-20). Lain on saatava ensin tuomita ja kuolettaa, sen on saatava sanoa ensin viimeinen sana, jotta myös evankeliumi voisi vapauttaa ja antaa uuden elämän ja hengen.
Olemmeko ehkä panneet toivomme ja uskomme Jumalan meissä herättämään tahtoon, ymmärrykseen, hyviin tekoihin, omaan uskoon, uskoontuloon, kokemuksiin, hyviin päätöksiin, Jumalan meissä vaikuttamiin tekoihin eli Hengen hedelmiin? Tämä kaikki kadottaa merkityksensä ja hajoaa, kun huomaamme, että tuo kaikki ei kestäkään Jumalan kirkkautta ja sitä kun hän ottaa meidät, tekomme ja elämämme tarkasteluunsa. Jumala haluaa murskata omavanhurskautemme ja kaikki kuvitelmamme omavoimaisuudestamme.
Kun laki on saanut sanoa viimeisen sanan ja ihminen on saanut kuoliniskun omavanhurskaudelleen (tosin se aina uudestaan pyrkii nostamaan päätään), hän ymmärtää, että ei hän ole voinut valita uskoa vapaasta tahdostaan, vaan että tässä on kyse myöntymisestä Jumalan lain edessä. Paavali kirjoittaakin: ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä”. Room. 3:19 Ihminen, jonka suu tukitaan, ei valitse mitään vapaasta tahdosta, vaan hän on pakon edessä. Ihminen ei luonnostaan halua, että joku tukkii hänen suunsa, vaan hän haluaa sanoa viimeisen sanan. Tahtomme haraa tässä vastaan. Mutta jos suu tukitaan, joudumme joko myöntymään tai kieltäydymme myöntymästä. Joko vakuutun syyllisyydestäni ja kelvottomuudestani Jumalan lain edessä tai kiellän sen. Kieltäminen johtaa paatumukseen ja kadotukseen, myöntyminen johtaa Jumalan lapseksi pääsemiseen ja ikuiseen elämään.
Paavali sanoo ”Minä olen lain kautta kuollut pois laista” Gal. 2:19. Voiko ihminen tahdon voimallaan välttää kuoleman? Entä valita elämän ja saada siksi elää? ”Kun Jumalan aika täyttyy ja hän sanoo: ’Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois’, silloin ei kukaan enää voi paeta eikä piiloutua. Samoin on myös silloin, kun Jumala ’osuu’ omaantuntoomme ja sanoo: ’Sinä ole mahdoton – olet kadotettu.’ Kuka voi silloin paeta Herraa Jumalaa? Silloin olemme vastaansanomattoman voiman vallassa, joka sanoo: ’Nyt sinun on oltava Jumalan silmien edessä – mutta sitä sinä et kestä.’ Apostoli itse sanoo siis, että kun laki vakuuttaa heränneen ihmisen omantunnon, se on yhtä vastustamatonta kuin kuolema” (Olav Valen-Sendstad, Unelma vapaasta tahdosta).
Voiko ihminen kuitenkin vastustaa tätä tietoa, vaikka sitä sanotaan vastaansanomattomaksi? Kyllä voi, se kyky hänellä on. Jos hän näin tekee, hän loukkaa syvällisesti totuutta itsestään ja omaatuntoaan. Jumala on ensin lain sanalla ja Hengellään herkistänyt ihmisen omaatuntoa, jotta se voisi ilman oman tahdon vaikutusta, myöntää Jumalan puheen oikeaksi ja hyväksi. Mutta jos ihminen silti kieltäytyy myöntymästä seuraten tässä turmeltunutta järkeään ja lihallista tahtoaan, hän paatuu.
Valen-Sendstad kirjoittaa että ne, jotka ylistävät ihmisen vapaata tahtoa, palvovat luotua enemmän kuin Luojaa ja vastustavat ankarasti sanaa vastustamattomasta vakuuttumisesta. Tuomiopäivänä kukaan ei enää voi vastustaa tätä sanaa, vaan jokaisen Jumalan luoman ihmisen on kumarruttava polvilleen Herran eteen. ”Kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra”. Fil. 2:10-11
”Täällä maailmassa on tosin tunteissaan vaikeaa tulla kadotetuksi syntiseksi, mutta se on Jeesuksessa ollen kuitenkin myös autuasta, sillä Pyhä Henki lahjoittaa meille myös uskon. Mutta on kauheaa kerran langeta elävän Jumalan käsiin suurena tuomion ja tilinteon päivänä ja silloin sisäisestä pakosta tiedostaa syntinsä ja toivoton tilanteensa sekä se, että polvistuminen Jeesuksen eteen, Jeesuksen avuksi huutaminen ja Jeesuksen puoleen huokaileminen onkin kaikki turhaa, sillä hän ei enää pelasta vaan vie ikuiseen kuolemaan.” (O. Valen-Sendstad, Unelma vapaasta tahdosta
Paavali kirjoittaa: Tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi (pelastu) lain teoista eli omilla teoillaan. Gal. 2:16 Paavali ei sano, että hän on valinnut tai päättänyt olla tätä mieltä, vaan että hänellä on tieto tästä eli hän on vakuuttunut tästä asiasta. Aiemminhan Paavali nimenomaan uskoi vanhurskautuvansa lain teoista! Tämä uusi ja käänteentekevä, koko Paavalin elämän uusiksi pistänyt ja tajunnan räjäyttänyt tieto oli Paavalille nyt selvä, ilmeinen, kieltämätön, vastustamaton. ”Tietoa ei voi valita eikä päättää, eikä se perustu arviointiin, vaan se nousee esiin tiedossa itsessään olevasta pakosta”. (O. Valen-Sendstad, Unelma vapaasta tahdosta).
Vastustamaton vakuuttuminen on siis tietoon suostumista eikä ole ihmisen omaa valintaa eikä perustu vapaaseen tahtoon. Ihminen antaa myöntävän vastauksen Jumalalle olemalla samaa mieltä Jumalan kanssa. Tieto ei tule pohdiskelujen kautta, vaan se on välitön ja seurausta siitä, että Jumalan sana on sattunut ihmiseen. ”Jumalan lain sana sulautuu yhteen omantuntomme kanssa.” (Valen-Sendstad). Herran puoleen tosissaan kääntyminen on siis tietoa ja vakuuttumista toivottomasta tilanteesta ja on vastustamatonta sen tähden, että se syntyy sisäisestä pakosta. Jumalan hyvyys ja totuuden Henki vakuuttaa omatuntomme synnistä ja ajaa meidät kääntymään ja Kristuksen luo. Joh. 16:8-9, Room. 2:4
Kukaan ei siis vapaasta tahdosta valitse itselleen Jumalan ankaraa tuomiota ja kuolemaa. Mutta jos me huudamme hädässämme avuksi Herraa, joka on sijaisenamme kuollut Golgatan ristillä syntiemme tähden, on jo siinä huudossa läsnä heikko usko, jolla tarraudumme ja turvaudumme Jeesukseen. Usko, jonka Jumala lahjoittaa ja vahvistaa, auttaa meitä vakuuttumaan Jumalan armosta Kristuksessa ja estää meitä näin joutumasta epätoivoon. Saamme uuden hengen ja mielen, Hengen, joka huutaa ”Abba!, Isä!”. ”Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.” Room. 8:14. ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” Room. 8:16 ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.” Room. 8:1-4
Jokapäiväisessä vaelluksessaan Jumalan lapsi joutuu usein kiusaukseen luisua pois Jumalan armosta Kristuksessa ja alkaa etsiä itsestään todisteita Jumalalle kelpaavuudestaan. Sen sijaan, että hän luottaisi Jumalan armoon Kristuksessa ja hänen lupauksiinsa, hän alkaa etsiä pelastuksen perustaa omasta uskostaan, kokemuksistaan, palvelualttiudestaan ja armonvaikutuksista. Valen-Sendstad kirjoittaa, että kun Jumala poistaa peitteen, joka saa meidät näkemään oikean todellisen tilamme Jumalan edessä, Hän siirtääkin tämän peitteen silmiemme eteen, jotta emme näkisi armonvaikutuksia ja Hengen hedelmiä itsessämme. Hengen hedelmien on pysyttävä meiltä salassa. Hengen hedelmät eivät ole meitä itseämme varten niitä ihailleksemme, siksi että tällöin perustaisimme uskomme ja pelastusvarmuutemme niihin emmekä Kristukseen. Paavalillekin oli annettu pistin lihaan. Meilläkin on omat pistimemme ja ristimme. Näin täytyy olla, sillä Jumala haluaa kuljettaa meidät kärsimysten ja uskonkoetusten kautta lopulta Taivaaseen.
”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 8:38-39
Tässä blogissa on ihmeellinen Jumala kuva eli niinkuin Jumala tahtoisi pitää lapsensa voimattomina synnin edessä ja antaa heidän kärsiä syntiensä seurauksista ilman että auttaisi etteivät lankeaisi, siis ei vapautakkaan synnin orjuudesta niinkuin Jeesus sanoo, tää ei oo minun Jumalani josta tämä blogi kertoo, minulla on rakastava Jumala, Isä.
Ari Pasanen, Jumala on rakkaus. Voima tulee evankeliumista ja uskosta Kristukseen. Jumalan lapsi ei ole synnin orja, vaan hän tietää että Jeesus on vapauttanut hänet synnin orjuudesta sovittamalla hänen syntinsä ristillä. Hän on antanut Jumalan sovittaa itsensä. Se pitää siis omalla kohdalla antaa tapahtua. Syntiä hän silti edelleen tekee, mutta hän pyytää syntejään anteeksi. Lutherin sanoin; uskovan elämä on syvempää synnin ja armon tuntoa.
Kari Roos: ”Olet kai huomannut, että emme enää elä ajanlaskumme alun Välimeren alueella?”
Kari, tällainen kommentti on minusta täysin asiaton. Smalla pyydän anteeksi sitä, että itsekin olen kommentoinnut kärkevästi.
En ymmärrä sinua Kari, että jaksat koko ajan kirjoittaa etten ymmärrä mitä sanot. Totta kai ymmärrän. Mutta kun sinä vain linnoittaudut sen taakse, etten ymmärrä. Kyse on siitä että sinusta minun pitäisi olla samaa mieltä. Sanot että saan olla vapaasti mitä mieltä tahansa. Niin totta kai saan. Ja sinä myös saat. Mutta meidän ei tarvitse olla samaa mieltä asioista. Silti voimme ymmärtää mitä toinen sanoo.
Olenko joskus kysynyt sinulta, että sinä Kari et ymmärrä mitä minä haluan sanoa tai että väännät ja käännät sanani tai ymmärrät väärin? En muista koskaan väittäneeni tällaista. Näen että sinä ymmärrät sanani siis tiedollisesti, mutta et ole (ehkä et haluakaan olla) samaa mieltä kuin minä. Se ei minua haittaa. Siksi en koko ajan sano, että et ymmärrä minua tai ymmärrät minut väärin.
Perustelen että minulle Jumalan sana on muuttumaton ja myös Jeesuksen merkitys ihmiselle on muuttumaton, eli hän sitten missä maailmanajassa ja kulttuurissa tahansa. Käsitämme Raamatun ja koko kristinuskon eri tavoin.
”Käsitämme Raamatun ja koko kristinuskon eri tavoin.”
Miten sinä ajattelet minun käsittävän Raamatun ja koko kristinuskon?
”Jeesuksen merkitys ihmiselle on muuttumaton, eli hän sitten missä maailmanajassa ja kulttuurissa tahansa.”
Tästä olen tasan samaa mieltä, en siis yrittänytkään sitä kiistää.
Mitä sitten tarkoittaa, että Jumalan sana on muuttumaton, riippuu siitä miten sen ajattelee. Mitä tarkoittaa Jumalan sana?
Yritin kysyä sinulta, että mitä merkitsee Jumalan laki ja evankeliumi niille tämän päivän ihmisille, jotka eivät usko edes Jumalan olemassaoloon. Siihen et vastannut mitenkään.
Vaikka kuinka selittäisit heille Jumalasta, niin se on heille tyhjää, olematonta.
Palatakseni blogisi alkuun: ”Kuinka kukaan voi itse valita Jumalan Poikaan uskomista?”
Matt. 16: 16 kertoo ehkä ihan ensimmäisestä ”valinnasta”. Mitä Jeesus vastasi: Matt. 16:17.
Kohta ei puhu ihmisen valitsemisesta vaan Jumalan ilmoittamisesta. Jos siis joku sanoo Jeesuksen olevan Jumalan Poika, Isä Jumala on sen hänelle ilmoittanut. Se ei ole ihmisen eikä Jumalankaan valinta vaan luottamusta Jumalan ilmoitukseen.
Kari, kirjoitit ”me tarvitsemme uudenlaisia paavaleita kertomaan Jeesuksen merkityksestä tässä tilanteessa”.
Nyt sanot, ettet ole kiistänyt Jeesuksen merkitystä eyteikö se olisi kaikille ihmisille kakkkina aikoina sama.
En saa selvää mitä tarkoitat, kun puhut ristiriitaisesti.
Riitta Sistonen kuinka on sinun laitasi, tarvitsetko Jeesuksen jälkeen toisia sanan selittäjiä eli tien näyttäjiä?
Ari Pasanen, olen aiemmista kommenteistasi lukenut, että hyväksyt vain evankeliumit ja luet vain niitä. Olen myös ymmärtänyt niin, että katsot olevasi synnitön.
Minä en katso olevani Jeesukseen uskovanakaan synnitön, vaan minä tarvitsen päivittäin ja joka hetki Jumalan armoa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on syntini sovittanut. Vasta Taivaassa ihminen on synnitön.
Riitta Sistonen voisitko näyttää missä olen sanonut olevani synnitön?
Ymmärrän ”oivalluksesi” luterilaisuuden perustalta eli se on todellinen vaara sanoa että on voima voittaa kaikki synnit, tämä on luterilaisille kauhistus, eikö olekkin?
Kuitenkin Paavali sanoo:
1. Kor. 10:13
Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
Jostain kumman syystä tartut yleensä johonkin sivuasiaan kommenteissani, mutta ohitat pääasiat. Miksi? Voi tietty olla, että kirjoitan välillä niin, ettet saa asiasta kiinni. Yritin jo kerran selvittää tuota ”uudenlaista paavaliakin”. Sekin oli kuvakielinen sivuasia, johon ei olisi tarvinnut lainkaan tarttua.
En siis tarkoittanut mitään uutta Jeesusta vaan ihan sitä Raamatun Jeesusta.
Pääasia, jonka olen jo ainakin kahteen kertaan kysynyt, on edelleen sinulta kateissa.
Tässä vielä kolmannen kerran: ”Mitä merkitsee Jumalan laki ja evankeliumi niille tämän päivän ihmisille, jotka eivät usko edes Jumalan olemassaoloon.”
Kari, tämä kommenttisi uusista paavaleista ei mielestäni ole mikään sivuasia. Se on juuri keskeisessä asemassa. Jos Jeesuksen merkitys muotoillaan ja sanoitetaan uudelleen, kyseessä on toinen Jeesus.
Kari, minähän olen koko ajan yrittänyt vastata. Ei ihminen valitse, vaan Jumala. Siitähän on kyse. Ihminen suostuu Jumalan tahtoon. Nyt esität ikään kuin en tajuaisi että ei ihminen valitse. Koko minun blogihan juuri käsitteli sitä, ettei ihminen voi valita.
Kari, ensinnäkään en voi ihan joka hetki olla vastaamassa. Yritän nyt.
Jumalan laki ja evankeliumi on sama kaikille ihmiselle kaikkina aikoina, oli sitten omasta mielestään kuinka sivistynyt tai Jumalan kielteinen tahansa. Mitä väliä? Ihminen on luonnostaan Jumalaa vastustava. Ateistikillakin on epäjumalansa. Sivistyneellä nykyajan ihmisellä on epäjumalansa. Jumalan laki ja evankeliumi ovat ikuisia.
Olen samaa mieltä näistä, mutta et vieläkään vastannut kysymykseeni. Kysyn toisella tavalla: Oliko Jeesuksen ajan Juudeassa tai sillä alueella paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät uskoneet minkäänlaisen jumalan tai Jumalan olemassaoloon?
Ai oliko ihmisiä, jotka eivät uskoneet minkäänlaiseeen jumalaan? Mielestäni ei ollut silloin, niin kuin ei ole nytkään.
Ihminen uskoo aina johonkin. Lutherin sanoin: ”Minä olen usein sanonut, että sydämen turvautuminen ja uskominen yksinmomaan tekee niin Jumalan kuin epäjumalankin. Jos usko ja turvautuminen on oikea, on Jumalasikin oikea, ja päinvastoin, jos turvautuminen on valheellinen ja väärä, ei ole oikeaa Jumalaakaan. Nämä kaksi näet, usko ja Jumala, kuuluvat yhteen. Se siis, mihin – minä sanon – sinä sydämelläsi luottaen liityt, on todellisuudessa sinun jumalasi.” (Iso Katekismus)
Tästä voit siis arvata, että jumala voi olla ihminen itse, mammona, toinen ihminen, kunnia ja maine….
Joo, näin varmaan voi olla, jos asiaa viedään vähän pidemmälle teologian kiemuroihin. Mutta ei ns tavallinen ihminen noista teologian ”viisasteluista” paljoa perusta, kun hän uskoo tieteeseen ja sanoo, ettei Jumalaa eikä edes jumalia ole. Miten siis perustella tämän päivän suomalaiselle, että Jumala pn?
Ja Jeesus sanoi: ” Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.
Ja sitten Juudas kysyy: ”Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?”
Jeesus vastaa: Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joh. 14:21-23
Ihmisen jumalattomuus, syntisyys ja koko ihmisen vihollisuus Jumalan lakia ja sanaa vastaan juuri näkyy siinä että halutaan uudelleen sanoittaa Jumalan ikuiset sanat, joita muka nykyihminen ei käsitä. Eli itse Saatanan sanoin ”Onko Jumala todella sanonut?”.
On vaikeaa keskustella, kun puhut ihan eri asioista kuin minä.
Kari, olen koko ajan yrittänyt vastata niihin kysymyksiisi ja asioihin, joista kirjoitat. Se vain ei sinulle kelpaa. Väität että puhun toisista asioista, koska lipeät aiemmin mainitsemistasi asioista, että ne olivat vain sivuseikkoja. Ymmärrämme asiat niin toisin, että keskustelua ei voi syntyä kun vielä syytät minua etten vastaa mitä kysyt.
Mikä edellä olevassa Raamatun kohdassa on vastoin sitä mihin tähtäsit?
Vastaa sinä minulle?
Ei mikään. Ihan hyviä ja oikeita asioita. En minä mistään lipeä, sinä vain väität niin. Tämä on aika huvittavaa…
Se oli nimenomaan sivuasia. En ole puhunut Jeesuksen merkityksen uudelleen muotoilemisesta vaan siitä, että miten se olisi viisainta kertoa tämän päivän suomalaiselle ihmiselle, joka ei usko Jumalan olemassaoloon. Tämänkin olen jo sanonut moneen kertaan… Yrität koko ajan löytää jotain ”virheitä” ajatuksistani. Miksi?
Äskeinen piti mennä vastaukseksi 18:36 kommenttiisi.
Kari, Eiköhän kaikkina aikoina ole yritetty kertoa. Kaikki eivät silti usko Jeesukseen ja tunne tarvitsevansa häntä. Silti pitää julistaa Jumalan sanaa.
En ole evankelista enkä pappi. Olen vain kertonut omista kokemuksistani ja miten itse olen ymmärtänyt.