Kamerunissa teimme toisinaan pitkiäkin matkoja. Matkan aikana piti pysähtyä lepäämään. Näin poikkesimme Lenan kylässäkin. Kuvassa ystävälliset ihmiset ottivat meidät vastaan. Valmistivat ruokaa. Kuten saippua kertoo, niin myös puhtaudesta huolehdittiin. Sydämellisen kohtaamisen jälkeen matkamme saattoi jatkua virkistynein mielin.
Amerikkalaiset puhuvat usein unelmasta: ”I have a dream.” Raamatussa unilla on suuri merkitys. Yksittäisten ihmisten elämässä Jumala antoi ohjeita tai rohkaisua vaikeissa tilanteissa. Useinkin näillä oli ulottuvuutta koko kansan elämään. Niinpä unissa saatuja vihjeitä tutkisteltiin ja mietittiin tarkoin. Oliko kyseessä enneuni vaiko vain tavanomainen päivän tapahtumien ja menneitten uudelleen kelausta? Siinäpä kysymys.
Mordokain uni
Esterin kirjassa kerrotaan Mordokaista. Hän on Persian vallan aikainen korkea virkamies. Hän palvelee suurkuninkaan palatsissa. Hän on kuningatar Esterin eno. Paikka on sekä antoisa että tuulinen. Esterin kirjassa se tulee selkeästi esiin. Ester ja Mordokai ovat juutalaisia
3. paastonajan apokryfitekstissä Mordokai näkee unen, joka käy toteen. Unessa näytetyt vaarat toteutuvat. Ne todellakin uhkaavat Valittua kansaa. Mutta myös uniin sisältyvä pelastuksen lupaus toteutuu. Kansa pääsee vapaaksi ahdistuksistaan.
Muistamme Jaakobin pojan Joosefin unen veljistään ja vanhemmistaan, jotka toteutuivat Egyptin hallintoon pääsyssä. Jumala pelasti kansansa esivanhemmat. Tulevaisuus avautui. Muistamme hänen kaimansa Jeesuksen kasvattajana, joka vei Vapahtajamme Egyptiin pakoon. Vapahtajamme sai turvan, kasvai ja miehenä sovitti koko maailman omalla kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Näin edellisen kaimaksen teko muodostui jälkimmäisen toteuttaman työn esikuvaksi.
Mordokain uni ja siihen sisältyvä näköala kahden suuren mahdin taistelusta ja siihen liittyvästä kahden kansan, Jumalan kansan Israelin ja sitä vastaan hyökkäävän vallan välisestä taistelusta muodostui Ilmestyskirjan suurten näköalojen taustalla olevaksi tekstiksi. Ilmestyskirja on valtaisa kuvaus Saatanan hyökkäyksestä Jumalan Karitsaa eli Golgatan ristillä meidät lunastanutta Jeesusta vastaan. Tähän liittyy pedon valtakunnan hyökkäys Jumalan kansaa eli kirkkoa vastaan. Saatana ja sen valtakunta hävitetään ja Jumalan valtakunta saa täydellisen voiton. Elämä voittaa, kuolema menettää otteensa, eikä mikään pimeys enää pääse tekämään tuhojaan Jumalan kansaa kohtaan.
Unen profeetallinen ulottuvuus siis laajenee tulevaisuutta kohti. Aina Jumalan antamaan ikuisuuteen asti ulottuu sen näköala: Mordokain ja Israelin kansan voitto on Jumalan Karitsan ja Jumalan kansan eli kirkon voiton esikuva. Silloin Jumala yksin saa kunnian ja hänen omansa iloitsevat ja riemuitsevat iankaikkisessa onnessa ja autuudessa.
SUNNUNTAI 12.3.2023
3. paastonajan sunnuntai, Oculi
Jeesus, Pahan vallan voittaja
Esterin kirja on juutalaisessa juhlakalenterissa purim juhlassa luettava. Muita juhlakäätöjä luetaan seuraavasti: Laulujen laulu passah-juhlassa eli pääsiäisenä, Ruut viikkojuhlassa eli helluntaina, Valitusvirret Av-kuun 9. päivän temppelien hävityksen muistopäivänä ja Saarnaaja lehtimajajuhlassa.
Esterin kirjassa tekstin heprealainen masoreettinen teksti ja kreikankielinen Septuaginta poikkeavat toisistaan. Mordokain uni kerrotaan vain kreikankielisessä tekstissä. Luvun numeroiden sijaan nämä kohdat ilmaistaan kirjaimin, tämän kertaiset tekstin osat kirjaimilla A ja F.
Heprealaiseen Esterin kirjan tekstiin tämä osa aineistosta ei ole tullut mukaan
3. paastonajan sunnuntain apokryfiteksti Kr. Est. A:1–11; F:1–10
Suurkuningas Artakserkseen toisena hallitusvuotena, nisan-kuun ensimmäisenä päivänä, näki Mordokai unen. Mordokai oli juutalainen, Benjaminin heimoa. Hänen isänsä oli Jair, tämän taas Simei, tämän Kis. Mordokai asui Susan kaupungissa, ja hänellä oli kuninkaan hovissa merkittävä asema. Hän oli niitä pakkosiirtolaisia, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar oli tuonut Jerusalemista Juudan kuninkaan Jekonjan mukana.
Tällainen oli Mordokain uni:
Kuului huutoa ja parkua, ukkonen jylisi, maa järähteli ja kaikkialla vallitsi sekasorto. Näkyi kaksi suurta lohikäärmettä, ja ne kumpikin olivat valmiina taisteluun. Ne huusivat kovalla äänellä, ja niiden huuto sai kaikki kansat varustautumaan sotaan vanhurskaiden kansaa vastaan. Päivä oli synkkä ja pimeä, täynnä hätää ja ahdistusta, täynnä väkivaltaa, ja koko maailma järkkyi. Vanhurskaiden kansa vapisi pelosta, kun kauheudet uhkasivat heitä, ja he valmistautuivat kuolemaan. Mutta he huusivat avukseen Jumalaa, ja heidän huutaessaan puhkesi kuin pienestä lähteestä suuri virta, valtava vesien paljous. Päivä valkeni ja aurinko nousi. Alhaiset korotettiin kunniaan, ja he söivät suihinsa ylhäiset.
Kun Mordokai heräsi unestaan, jossa hän oli nähnyt mitä Jumala oli päättänyt tehdä, hän mietti näkemäänsä koko päivän ja yritti kaikin keinoin ymmärtää sen.
Mordokai sanoi:
”Tämä kaikki on lähtöisin Jumalasta. Minä muistan, kuinka unessa näin nämä tapahtumat, eikä yksikään niistä ole jäänyt toteutumatta.
Oli pieni lähde, josta tuli virta, tuli valo ja aurinko ja vesien paljous. Virta on Ester, jonka kuningas otti puolisokseen ja kuningattarekseen. Ne kaksi lohikäärmettä olemme minä ja Haman, ja ne, jotka yhdistivät voimansa tuhotakseen juutalaiset heidän muistoaan myöten, ovat toiset kansat. Mutta minun kansani on Israel. Se huusi avuksi Jumalaa ja pelastui. Herra pelasti kansansa, hän auttoi meidät näistä onnettomuuksista ja teki nämä suuret tunnusteot ja ihmeet, jollaisia eivät muut kansat ole saaneet kokea.
Jumala oli säätänyt kaksi arpaosaa: toisen omalle kansalleen, toisen kaikille muille kansoille. Nämä arvat lankesivat määräaikanaan, sinä päivänä, josta Jumalan edessä tuli toisten kansojen tuomion päivä. Mutta Jumala muisti kansaansa ja vahvisti arpaosansa oikeuden.
Molempia päiviä, adar-kuun neljättätoista ja viidettätoista, tulee hänen kansansa Israelin viettää iloiten ja riemuiten. Niille juhlille tulee kansan kokoontua joka vuosi sukupolvesta sukupolveen.”
Matias sanoo panettelusta
”Tällaista olen kuullut vain sellaisilta, jotka puhuvat kristillisen opetuksen vastaisesti. Nämä ovat unohtaneet sen lähtökohdissaan olevan todellisuuden, että Jeesus on juutalainen.”
”Jeesus on juutalainen; ” Mutta kuka laittoi sanat hänen suuhunsa? Ehkä sekin joskus selviää.
Ei panettelu ole kristillisyyden vastaista, se on evankeelista kristillisyyttä ja myös apostoolista, koska apostolien teoissa ovat tapposyytökset rajuimmillaan. Varsinainen evankeliumin tarina kun loppuu taivaaseen astumiseen ja sen jälkeen alkaa apostolien matkustelu. Sinä et joko huomaa sitä, joka tarkoittaa uskonnollisesti, että sinut on paadutettu, tai et ole edes lukenut ja pohtinut kokonaisuutta.
Panettelua sanotaan myös syömiseksi, jos ihmistä oikein lytätään vuosisatoja hänen voimansa hiipuu, hän heikkenee. ( vet. koulukiusaaminen) ”Se niin syö miestä,” on vanha sanonta.
Toinen mahdollisuus on, että kovettaa sydämensä ja kivettää kasvonsa, eikä enää välitä, koska huomaa turhaksi ja hengenvaaralliseksi rehellisen keskustelun.
Raamatussa onkin hyvin sanottu tämä asia: ” He saavat leipänsä syömällä minun kansaani, ja heidän syntejään niiden sydämet himoitsevat. ”
Tarja
1) Onko siis niin että väität juutalaisen Jeesuksen julistusta antisemiittiseksi? Olisiko siis aikansa oppinein juutalainen omaa juutalaisuuttaan vastaan?
Se että Jeesus on lausunut kritiikkiä useampia ilmiöitä kohtaan, ei ole antisemitismiä, vaan tuon aikaisen juutalaisen yhteiskunnan itsekririikkiä. Tämän näkökulman toi esitelmässään esille edellä mainitsemani Jerusalemin yliopiskon professori David Flusser Lapinjärvellä käydessään. Hän meni jopa niin pitkälle, että Jeesuksen kritiikki farisealaisuutta vastaan oli farisealaisen liikkeen sisällä olevaa itsekritiikkiä, tyyliin, voi meitä fariseuksia, jos puhdistamme maljan ulkoa päin jos jätämme sen sisäpuolen puhdistamatta.
Matteuksen evankeliumi:
23:25 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä!
Kerron tämän jotta ymmärtäisit mikä ero on Jeesuksen aidon omassa ympäristössään julistaman sanoman ja sellaisen ajattelun valillä, missä Vapahtajamme sanat irrotetaan yhteyksistään ja mittasuhteistaan aivan toiseen yhteyteen kuin niiden aito parannussaarna kulloisenkin tilanteen edellyttämässä puheenkäytössä.
Tarja
2) Kirjoitat: ”apostolien teoissa ovat tapposyytökset rajuimmillaan.”
Puhut myös koulukiusaamisesta ja toisten ihmisten lyttäämisestä.
Jälleen kerran on väitteet pantava oikeiin yhteyksiinsä. Jeesus oli hyvin suosittu opettaja. Häntä seurasi suuri kansanjoukko. Hänellä siis oli valtava määrä oppilaita, jotka häntä kuulivat. Tämä aiheutti kateutta. Johtavissa asemissa olevat pelkäsivät oman arvostuksensa vähenevän ja alkoivat vastustamaan Jeesusta. Tämä vastustus syveni niin voimakkaaksi, että haluttiin raivata pois hänet, joka oli heistä etevin.
Syytökset Jeesusta vastaan siis olivat tuon puhumasi kiusaamisen tuntomerkkejä sisältäviä.
Opetuslasten puhe tapahtuneen Jeesuksen kuoleman jälkeen siis toivat ainoastaan esille sen mitä oli taphatunut. Nostivat kissan pöydälle. Tekivät tiettäväksi miksi heidän opettajansa oli tuomittu kuolemaan.
Opetuslapset itse olivat juutalaisia. Heidän syytöksensä siis ei ollut antisemitismiä, vaan ainoastaan tapahtuneen kuolemantuottamuksen syistä todistamista.
Jotta nämä syytökset asettuisivat omaan mittaluokkaansa niin otan esimerkkejä.
Jerusalemin ensimmäinen piispa oli Jaakob Vanhurskas. Biologisesti hän oli neitsyt Marian miehen Joosefin edellisestä avioliitosta syntynyt lapsi. Hän oli jopa vanhempi kuin neitsyt Maria. Hyvin nopeasti hänestä tuli Jerusalemin seurakunnan johtaja.
Jaakob Vanhurskas on ensimmäinen Jerusalemin piispojen luettelossa. Siksi hän myös oli ensimmäinen Jerusalemin patriarkka, jossa virassa vuodesta 2005 on toiminut vuonna 2010 Suomessakin vieraillut Jerusalemin järjestyksessään 141. patriarkka Theofilos III.
Jaakob Vanhurskas oli niin hurskas juutalainen että hän säännöllisesti rukoili Jerusalemin temppelissä. Kerrotaan hänestä että hänen polvensakin tulivat känsille, koska hän rukoili niin paljon polvillaan.
Hän oli erittäin arvostettu juutalaisen hurskautensa takia. Kun sitten juutalaisten keskuudessa syttyi sisäisiä ristiriitoja, jopa eri ryhmien välistä sotimista, niin silloin näissä yhteyksissä joku tappoi hänet. Toiset juutalaiset kauhistuivat tätä. Tämä reaktio oli jopa niin voimakas, että jotkut juutalaiset jopa saattoivat tuohtuneina sanoa, että Jerusalemin hävitys vuonna 70 jKr. oli Jumalan rangaistus tämän vanhurskaan miehen tappamisen takia.
Paavali oli erittäin syvällisesti oppinut juutalainen. Hänen opettajansa oli Gamaliel, jonka isoisä oli Rabbi Hillel. Paavali oli Gamalielin etevimpiä oppilaita.
Lähetysmatkoillaan Paavali osallistui säännöllisesti juutalaisiin synagogajumalanpalveluksiin. Koska hän oli oppinut rabbi, niin hän myös pääsi julistamaan näissä tilanteissa. Niinpä hänen perustamansa seurakunnat kasvoivat juutalaisen liturgian ympärille. Vain toisin paikoin syntyi vastareaktioita, jonka takia Paavali siirtyi opettamaan joissakin toisissa tilanteissa.
Vielä ennen vangitsemistaan Paavali osallistui Jerusalemin temppelin uhriliturgiaan. Ja kun häntä syytettiin neuvoston edessä niin hän kertoi olevansa fariseus.
Otetaanpa sitten opetuslapsi tuomas, joka tunnusti Jeesuksen Herrakseen ja Jumalakseen. Hänestä tuli Intian apostoli. Kun hän vuonna 58 jKr. tuli nykyisen Intian Keralan alueelle, niin hänkin aloitti toimintansa siellä asuvien juutalaisten keskuudessa. Hänen toimintansa ajoista historiansa aloittava Tuomas -kirkko on edelleen merkittävässä asemassa Intiassa. Liittovaltion kaksi osavaltiota on kristittyjä. Tuomas -kristityillä on myös merkittävä asema kristittyjen kirkkojen yhteisissä hankkeissa.
Tarja
3) Kirjoitat: ”Sinä et joko huomaa sitä, joka tarkoittaa uskonnollisesti, että sinut on paadutettu, tai et ole edes lukenut ja pohtinut kokonaisuutta.”
Mielestäni esität tässä väitteen, jota en alkuunkaan tunne omakseni.
A)
Olen aikoinaan pitänyt Sipoossa ruotsiksi pitkän luentosarjan juutalaisuudesta ja kristinuskosta. Olen sen kuluessa tuonut esille historian kuluessa esiintyneitä lukuisia juutalaisvainoja. Olen siis ottanut ne hyvinkin vakavasti huomioon.
B)
Olen myös pitänyt luentosarjan meidän liturgiamme historiallisista osista, joissa olen verrannut meidän luterilaista liturgiaamme katoliseen ja ortodoksiseen ja
huomaapa tämä
myös juutalaiseen liturgiaan. Meidän luterilainen liturgiamme nimittäin on juuriltaan suora jatkumo muinaisista juutalaisista liturgioista. Tosin meidän liturgiamme on huomattavasti supistettu versio ikivanhoihin juutalaisiin juuriinsa nähden.
C)
Aikoinaan kun jo edesmennyt juutalainen perheystävämme vielä asui Suomessa, kävin useamman kerran juutalaisessa synagogassa. Noissakin tilanteissa saatoin panna merkille, miten aivan käytännön tasolla siellä parin vuosituhannen perinteiden eri suuntaan kulkemisista huolimatta muutamat yhteiset piirteet ovat säilyneet meidän liturgisissa käytännöissämme. Toki paljon on kasvettu eri suuntiinkin noiden kahden vuosituhannen aikana. Mutta sellainenhan on aivan luonnollista noin pitkän ajan kuluessa.
D)
Nuorena pappina ollessani eri yhteyksissä toin esille, miten tuohon aikaan enemmän käytössä ollut sanajumalanpalveluksen liturgia oli kehittynyt juutalaisten synagogien liturgioista. Tuolloin esitin ne eri yhteyksissä ja pieninä paloina, milloin niistä oli hyötyä meidän liturgiamme ymmärtämisen avuksi.
E)
Vähää ennen eläköitymistäni Someron seurakunnan järjestämissä Sanan ja rukouksen -illoissa menin läpi Isä meidän -rukouksen niin, että kokonaisen vuoden aikana otin esille juutalaisesta rukous- ja liturgiaperinteestä pieniä paloja, missä kerroin miten vastaavaa rukousta on rukoiltu aikoinaan ja/tai meidän aikanamme. Yhteenvetona tuosta vuoden pituisesta jaksosta voisin sanoa, että Jeesuksen opettama Isä meidän rukous kulkee juutalaisen rukousperinteen virrassa aivan keskellä virtaa. Se vain on lyhyempi kuin synagogien nykyisinkin käyttämät kolmetoistarukous tai kahdeksantoistarukous.
( Toki toin esille myös sen miten oppi-isämme Luther on mitäkin Isä meidän rukoukseen sisältyvää rukousta selittänyt. Muutamissa kohdissa hänen selityksensä paljastavat hänen syvällisen tuntemuksensa ikivanhaan kristilliseen rukousperinteeseen. Mutta tämän meidän keskustelumme kannalta se on sivujuonne, vaikka noissa illoissa ne kytkeytyivätkin yhdeksi kokonaisuudeksi, joka saattoi puhutella myös vähemmän koulua käyneitä.)
Joten Tarja
En siis katso kummankaan luonnehdintasi minun sanomastani osuvan kohteeseensa, vaan pidän niitä huteina.
Puhun siis totta ja tuon asiat esille niin, että ymmärrän kulloinkin esillä olevan väitteen myös niiden historiallisen yhteyden eri aikakausina vuosituhansien takaa meidän aikaamme asti.
Matias
”1) Onko siis niin että väität juutalaisen Jeesuksen julistusta antisemiittiseksi? Olisiko siis aikansa oppinein juutalainen omaa juutalaisuuttaan vastaan? ”
Sanontasi, ”aikansa oppinein,” kuittaan huumorilla, ja kysyn, että miksei juutalainen voisi olla juutalaisvihamielinen, kyllä heitä muitakin löytyy.
Kysymys on vain siitä, että kuka lähtee matkaan. kun muistamme Jeesuksen sanonnan : ” Pahempi sille, kenen kautta se tulee, sille olisi parempi, että ei olisi syntynytkään. ”
Jos panettelu ei Jeesuksen sanomana vielä ole paha, on se paha sille, joka sitä toistaa, varsinkin, kun toistaja ei ole juutalainen. Siitä se syntyy. Antisemitismi.
Tarja
Viittaamasi lause on suunnattu Juudas Iskariotille, joka petti Jeesuksen. Hän oli ollut mukana julistamassa Jeesuksen evankeliumia, hän oii saanut kokea ihmeitä Jeesuksen nimessä. Riivaajat olivat lähteneet valtaamistaan ihmisistä. Mutta silti hän luopui uskostaan eli siis pelastuksen yhteydestä. Näin hän oli siirtynyt valkeuden maailmasta pimeyden maailmaan ja Jumalan seuraamisesta Saatanan seuraamiseen.
Aikojen lopussahan Saatana kaikkine enkeleineen ja muine seuraajineen heitetään ikuiseen tuleen. Elikä pahasta tulee täydellinen loppu ja tämä tuomio on ikuinen eli siis paha ei enää milloinkaan pääse vaivaamaan Jumaalan ihmisen ikuista iloa.
Markuksen evankeliumi:
14:21 Niin, Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt.”
Tarja
Kertomani Ilmestyskirjan loppuratkaisun seurauksena olevasta ikuisesta ilosta tekstin jatko kuvaa tuota Jumalan uudistamaa elämää ihanin sanoin:
Ilmestyskirja:
21:1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
21:2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
21:3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
21:4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
21:5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki”. Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet”.
Panen tämän näkyviin tässä keskustelussa, koska tuon loppuratkaisun esiin tulemissa näkyy, miten Kreikkalaisen Esterin kirjan kertomien Mordokain rukousten myöhempi vaikutus on kehittynyt Ilmestyskirjan valtavien näkyjen sarjaksi, missä kerrotaan Jumalan valtakunnan täydellisestä ja lopullisesta voitosta kaikkien ahdistusten jälkeen koittavana ajanjaksona.
Matias
”En siis katso kummankaan luonnehdintasi minun sanomastani osuvan kohteeseensa, vaan pidän niitä huteina.”
Ei ole huteja, koska sinä kielsit evenkeelisen panettelun, ja minä voin todistaa väitteeni, kirjoittamalla sinulle vaikka apostolien teoista kaiken sen herjan mitä siellä on ja jota sinä et joko huomaa, tai et ole lukenutkaan.
Tappo syytökset ovat jopa tarinaan sopimattomia, koska Päähenkilön tehtävä oli nimenomaan kärsiä, kuolla ja nousta ylös. Se oli isän tahto. Jostain syytä niin ei muka olisi saanutkaan tapahtua, ja ryhdyttiin etsimään syyllisiä ja syyttämään juutalaisia.
Kysynpähän vain, että miten se ylösnosemus olisi voinut tapahtua, jos mies ei olisi kuollutkaan.
Tarja
Käsite ”evankeelinen panettelu” on itsessään ristiriidan sisältävä. Evankeliumi nimenomaan vapauttaa meidät synneistämme. Panettelu on yksi tekosynneistä, salakavala ja muodoltaan ikävä.
Olen opettanut Apostolien tekoja jo kuusikymmenluvulla, joten tunnen nuo kohdat.
Kun otetaan huomioon Apostolien tekojen kuvaukset, niin niissä näkyy se, miten Jeesuksen vastustajien painostuksesta huolimatta totuuden sana pääsee eteenpäin. Niin kuin Luukkaan evankeliumi kertoo evankeliumin etenemisestä Galileasta Jerusalemiin eli siis syrjäseudulta juutalaisuuden pääkaupunkiin, niin Apostolien teoissa evankeliumi etenee Jerusalemista Roomaan eli imperiumia ajatellen syrjäseuduilta imperiumin pääkaupunkiin. Tällä tavoin Evankeliumin näköala KOKO MAAILMAN verollepanosta ja sitä seuranneesta Vapahtajan syntymästä siirtyykin KOKO MAAILMAN keskukseen saapuneesta meidän Vapahtajamme pelastustyön sanomasta.
Kun nuo kuvaamasi tapahtumat pannaan tähän yhteyteen, niin huomataan, että noiden syytösten tarkoituksena on kertoa Jeesuksen kuoleman historialliset yhteydet. Se että samaan tapahtumaketjuun sitten sisältyy sanoma koko maailman pelastuksesta Vapahtajamme kuolemassa ja ylösnousemuksessa, ei ole ristiriidassa sen historiallisen tapauksen kanssa, minkä läpi Vapahtajamme elämänkulku kävi.
Päin vastoin.
Jeesuksen työ on todellnen apu kaikille, parjatuille, päähän potkituille, sorretuille, köyhille, sairaille ja kaikille elämässään kovia kokeneille, surun vallassa oleville, kaikille, joka ikiselle.
Matias
”Viittaamasi lause on suunnattu Juudas Iskariotille, joka petti Jeesuksen.”
Lause on peräisin Psalmista joka on nimetty sairaan rukoukseksi, eikä todellakaan kerro Juudaksesta, se on sieltä otettu ja liitetty Juudakseen.
Miksei sitä voi soveltaa silloin muuhunkin yhteyteen, ja nyt minä käytin sitä niinkuin käytin.
Tarja
Kertoisitko ystävällisesti missä kohtaa tuo mainitsemasi lause on, kun sanot:
”Lause on peräisin Psalmista joka on nimetty sairaan rukoukseksi, —-”
Tarja
Oma lauseeni Juudas Iskariotista viittaa nimenomaan siihen yhteyteen, missä Jeesus sitä käytti. Tämän perusteena on sinun sanasi, missä sanot:
muistamme Jeesuksen sanonnan : ” Pahempi sille, kenen kautta se tulee, sille olisi parempi, että ei olisi syntynytkään. ”
Koko ajatukseni ydin tässä keskustelussa on tähdännyt sanojen käyttöön nimenomaan Jeesuksen elämässä ja häntä seuraavien kielenkäytössä. Kukin lause on otettava todesta juuri siinä tilanteessa missä se on lausuttu. Muutoin sanoma muuttuu.
Ajatelkaamme Alexis Stenvallin viimeisiä sanoja: ”Minä elän.” Ne oli lausuttu läsnä olleille, jotka miettivät vieläkö Aleksis elää ja hän kertoi elävänsä. Sittemmin noita sanoja on käytetty Aleksis Kiven tuonnon merkityksestä kansallisessa kirjallisuudessamme ja noista on tehty hänen tuotantonsa arvoa kuvaavat sanat: ”Minä elän.” eli siis hänen tuotantonsa elää yhä edelleen keskuudessamme.
Kumpikin yhteys on merkittävä, vaikkakin ne eri tilanteissa ja yhteyksissä merkitsevätkin eri asioita.
Koska täällä Suomessa usein ajatellaan, että sana kirkko tarkoittaa jotain rakennusta, kotikirkkoa tai tuomiokirkkoa tms,; siteeraan tähän Olaus Svebiliuksen toimittamasta Lutherin Katekismuksesta vastauksia ko, kysymykseen:
”Mitä seurakunnalla eli kirkolla ymmärretään?
Ei itse huone ja rakennus, jonka me kirkoksi kutsumme, sillä niitä ensimäisillä Kristityillä ei ollut monena vuonna; vaan he tulivat kokoon, kussa he taisivat, sanaa kuulemaan ja sakramentteja nautitsemaan; mutta sillä ymmärretään kansa, joka Kristuksen uskoa tunnustaa.
Mitä varten tämä seurakunta yhdeksi kutsutaan?
Ei sentähden, että ainoastansa yksi joukko ja kansa maailmassa erinomaisessa paikassa löytyy koossa Jumalan sanaa kuulemassa, vaan sentähden, että yksi ja sama Henki heitä opettaa, kussa ikänä he ovat; ja että heillä on yksi Jumala, yksi kaste, yksi Vapahtaja, yksi usko, yksi toivo, yksi tunnustus.(Ef. 4:3-6)
Missä pyhä ja kristillinen seurakunta löytyy?
Kaikissa paikoissa, joissa Jumalan sana selkeästi ja puhtaasti opetetaan, ja pyhät sakramentit Kristuksen käskyn ja asetuksen jälkeen jaetaan: ja missä ikänä Kristuksen nimi oikiassa uskossa avuksi huudetaan.”- (Ohimennen mainitsen, että juutalaisherra Stefan Kollman teki minulle papinpuvun viimeisenä työnään v.1988. Kyllä minua siitäkin tuomittiin, että olin juutalaisherran ystävä)
Valma
Kiitos erinomaisen hyvästä kommentistasi.
Tuot esille erittäin hyvin kirkko -sanan hengellisen sisälllön: Jumalan kansa joka elää Jumalan sanan saarnan ja sakramenttien jakamisen yhteisössä.
Sinulla on ollut erittäin hyvä vaatturi pappispukusi tekijänä.
Aikoinaan kun olin kiloissa suurimmillani minun vaatturini oli alkuaan Somerolainen Kairenius. Niinpä muinoin Someron kielelle jouluevankeliumia kääntäessäni käytinkin keisari Augustuksen käskynhaltijasta Quiriniuksesta somerolaisittain muotoiltua Kairenius muotoa.
Matias
”muistamme Jeesuksen sanonnan : ” Pahempi sille, kenen kautta se tulee, sille olisi parempi, että ei olisi syntynytkään. ”
Tämä on mielenkiitoinen lause, koska hän, kenen kautta se perimmältään tuli, oli isä jumala, eikö vain? Se oli Isän tahto. ” Sillä niin on hän maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa ”jne.
Poika halusi tehdä isän tahdon mukaan, mutta kettumaisesti jätti syyn kansan päälle, vapautti vielä Pilatuksen, joka oikeasti oli isän tahdon toimeenpanija.
Tarja
Eri tason kysymyksenasettelut on pidettävä eri tasoilla ajatuksissamme. Jos emme tee niin, niin meillä on vaarana tehdä vääriä johtopäätöksiä, jotka eivät toimi oikein.
Esimerkkinä kaksi eri tason lausetta vanhoista kansan sanonnoista:
1) Kokenut kaiken tietää.
2) Tyhmä kaiken kokee.
Jos nämä ajetaan yhteen ottamatta huomioon niiden alkuperäistä tarkoitusta, niin johtopäätökseksi tulee:
1+2) Tyhmä kaiken tietää.
Tämän johdannon jälkeen
Totean, että Jumalan toiminnan näkökulmasta Pikkuevankeliumin sanoma kertoo kaiken keskeisen pelastuksestamme:
Jumala on pelastanut meidät. Jeesus on tullut ihmiseksi meidän pelastuksemme tähden. Tämä pelastus annetaan lahjaksi ilman meidän omia tekojamme tai ansioitamme yksistään uskosta eli siis yksistään Jumalan lahjana.
Sen sijaan tämän maailman sisäiseen logiikkaan kuuluu se, että Jeesuksen ristin kuolema seurasi häntä kadehtineitten tai hänen vaikutusvaltansa kasvua pelänneitten haluun raivata hänet pois päiväjärjestyksestä sekä Juudas Iskariotin tähän touhuun mukaan tulemisesta.
On siis nähtävä tämän ihmisen näkökulmasta tarkastelun maailman sisäisen kehityksen arvioksi on siis sanottava, että tapahtuma oli pahuuden ilmaus. Inhimillinen ajojahti ei mitenkään ole myönteinen asia.
Sitten tulemme siihen, mikä menee näiden eri tasoilla olevien kysymyksenasettelujjen rajojen yli.
Sen yhteyden kuitenkin vain Jumala yksin voi ymmärtää. Hän yksin voi myös muuttaa tämän ihmisten maailman sisäisen logiikan kannalta tapahtuneen vääryyden, niin että käärmeen myrkky tulee pois imetyksi ja hyvyyden täydelliseen voittoon.
Jumalan suurta armoa ja rakkauden ylivoimaista suuruutta kuvaa se, että tämän vihamielisyyden ja kuolemaan johtaneen toiminnankin Jumala saattoi voittaa kääntämällä tämän pahuuden ilmauksenkin koko ihmiskunnan hyväksi tapahtuneeksi sovintotyöksi. Jeesuksen ylösnousemus kuolleista kertoo tämän Jumalan rakkauden ja voiman rajattomuudesta: Elämä voitti ja tulee voittamaan myös meidän kohdallamme, kun sen aika koittaa.
Siitä, että Jumalan viisaus on korkeampi kuin meidän inhimillinen viisautemme kertoo Sirakin kirja seuraavin sanoin:
8 Vain yksi on viisas. Mahtavana ja pelottavana
hän istuu valtaistuimellaan.
9 Hän on Herra. Hän loi viisauden,
tarkasteli sitä, määritti sen mitat
ja vuodatti sitä koko luomakuntaan,
10 jakoi anteliaasti kaikille eläville.
Ne, jotka häntä rakastavat, saavat viisautta runsain mitoin.
Sirak 1: 8 – 10
Matias
”Kertoisitko ystävällisesti missä kohtaa tuo mainitsemasi lause on, kun sanot:”
Vastaus
Ps.41:10
”Ystävänikin johon minä luotin ja joka minun leipään söi nostaa kantapäänsä minua vastaan. ”
1776
Niin myös minun ystäväni, johon minä uskalsin, joka minun leipääni söi, se tallasi minun jalkainsa alle.
Tässä joku kirjoittaa minä muodossa, ’minä luotin’, ’minun leipääni’, ’minua vastaan’
Missään ei ole kerrottu, että Psalmit olisivat Jeesuksen kirjoittamia, niitä on aina sanottu Daavidin Psalmeiksi. Daavid ei vielä tiennyt Jeesuksesta ja Juudasta mitään. Daavid vaikutti 1000-vuotta ennen heitä.
Joka tapauksessa, kirjoittaja siinä puhuu itsestään ei jostain toisesta, joka tekee jotakin, tai jolle tehdään jotakin tulevaisuudessa. Jälleen tulemme niihin hukassa oleviin aikamuotoihin, jota evankeliumi ei tunne.
Tarja
Kiitos vastauksestasi. Olin niin keskittynyt tuohon oman syntymänsä kritikoimiseen, etten osannut mielessäni kelata tuota leivän syömistä.
Psalmin 41 kokonaisuus kertoo ensiksi, että hyväntekijä kokee siunausta, sitten kerrotaan toisessa osassa, että synnin takia on kohdannut onnettomuus, joka ilmenee monin muodoin. Kolmas kohta tuo psalmin laulajan armon anomiseen eli siis syntien anteeksiannon antamaan elämän parantumisen pyytämistä ja sen varaan heittäytymistä, että Jumala auttaa.
Itämaisessa kulttuurissa syöminen on yhteenkuulumisen ilmaus. Niinpä yhdessä aterioineen kääntyminen vainoojien joukkoon on petoksista syvin ja onnettomuuksista onnettomin.
Psalmit ovat juutalaisten virsikirja. Sitä laulettiin sekä synagogissa että temppelissä. Sitä lauloivat monet myös kotonaan silloin, kun viettivät päivän rukoushetkiä yksinään.
Juutalaiseen käsitykseen liturgiasta kuuluu se, että laulettu Jumalan sana ei ollut vain menneitten muistelua, vaan tekstin sisällön saapumista omaan senhetkiseen elämäntilanteeseen. Välimatka niin ajan kuin paikankin suhteen nollaantui. Se mitä lauletaan on läsnä tässä ja nyt.
Niinpä siinä tilanteessa, missä Jeesus lauloi tätä psalmia, sen sisältö oli hänen elämässään läsnäoleva. Tämän oli Raamatun äärellä huomannut myös oman aikansa oppinein Martti Luther. Niinpä hän piti selityksiensä keskeisenä periaatteena, että psalmien lukemisessa tai laulamisessa samalla luemme ja laulamme Jeesuksen omia sanoja. Tämä siksi, että jokainen pyhän tekstin lukeminen on samalla kertaa tuon tekstin tulemista nykyhetkeen, läsnäolevaksi todellisuudeksi, ei siis vain jossain menneessä kerrottuna suureena, vaan läsnä olevan Jumalan läsnä oleva puhuttelu juuri tuossa tilanteessa.
Tämä sama periaate Jumalan sanan läsnäolosta jokaisessa messussa, muussa liturgiassa, harhatushetkessä ja rukoushetkessä on voimassa myös kristikunnan pyhän perinteen perustavassa teologiassa.
Psalmista kyllä huomaa, että sanat minä ja hän ovat olleet tiedossa. Kun puhutaan yleisemmin, sanotaan Hänet herra pelastaa, siis hänet, joka, kuka tahansa, vaivaista holhoo. Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä, tukee tautivuoteella ja nostaa ylös.
Jos ihminen puhuu itsestään, silloin puhutaan minä muodossa. ” Herra ole minulle armollinen, paranna minun sieluni, olen tehnyt syntiä sinua vastaan. Ei Jeesus tällaisia puhu missään.
Psalmit:
41:1 Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.
41:2 Autuas se, joka vaivaista holhoo! Hänet Herra pelastaa pahana päivänä.
41:3 Herra varjelee häntä ja pitää hänet hengissä, ja maassa ylistetään hänen onneansa, etkä sinä anna häntä alttiiksi hänen vihollistensa raivolle.
41:4 Herra tukee häntä tautivuoteessa; hänen sairasvuoteensa sinä peräti muutat.
41:5 Minä sanoin: ”Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni, sillä minä olen tehnyt syntiä sinua vastaan”.
41:6 Minun viholliseni puhuvat minusta pahaa: ”Milloinka hän kuolee ja hänen nimensä katoaa?”
41:7 Ja jos joku tulee minua katsomaan, puhuu hän petosta; hänen sydämensä kerää häijyyttä itseensä, hän menee ulos kadulle ja purkaa sitä.
41:8 Kaikki minun vihamieheni minusta keskenään kuiskuttelevat ja hankitsevat minulle pahaa:
41:9 ”Jokin parantumaton paha on häneen tarttunut, ja siitä, missä hän makaa, hän ei enää nouse”.
41:10 Ystävänikin, johon minä luotin, joka minun leipääni söi, nostaa kantapäänsä minua vastaan.
41:11 Mutta sinä, Herra, armahda minua ja auta minut ylös, pystyyn, niin minä sen heille maksan. ”
Tarja
Kiitos kommentistasi.
Edellä jo kerroin psalmien liturgisesta käytöstä sekä juutalaisessa että kristillisessä perinteessä.
Sitten tekstien käytöstä yhteiskunnassamme. Aikaisemmin jokaisen kirjan julkaisemiseen tarvittiin erillinen lupa painatukseen ja julkaisemiseen. Tämä jo itsessään suojasi sekä yhteiskuntaa, että sen jäseniä jonkun kirjoittajan aiheuttamilta vahingoilta.
Kun sananvapauslaki säädettiin, niin silloin tuli ajankohtaiseksi tekijänoikeuslaki. Eihän voitu hyväksyä sitä, että jonkun vapaus ilmaista omia ajatuksiaan samalla kertaa loukkaisi toisen oikeuksia omien mielipiteittensä suojaamiseksi. Lisäksi mukaan tulivat myös taloudelliset intressit:
ei ole oikein, että jonkun kirjoittamasta tekstistä joku toinen omilla välistävedoillaan kuittaa voitot itselleen.
Tekijänoikeuslaki on kuitenkin hyvin nykyaikainen tulokas maailmanhistoriaan. Vanhan juutalaisen yhteiskunnan keskellä kirjojen kopioiminen oli niin suuritöistä, että kirjoittajat suorastaan ilahtuivat, kun heidän teoksiaan kopioitiin eteenpäin vietäväksi laajempien lukijakuntien tavoittamiseksi.
Eri kausien periaatteet ja ideaalit siis ovat olleet hyvinkin erilaisia nykyajan ajatuksien näkökulmasta.
Niinpä Vanhan testamentin sitaattien käyttämisessä Uudessa testamentissa näen mitä syvimmän oppineisuuden ja pyhän perinteen kunnioittamisen esiin tulon. Uusi testamentti ei siis ole Vanhaa testamenttia vastaan taisteleva, vaan ainoastaan ikivanhan pyhän perinteen jatkumo uudessa tilanteessa uusiin ajatuksiin sopeutettuna niin, että ikivanhasta perinteestä saatiin tuohon aikaan käsiteltyjen uusien elämäntilanteitten keskelle Jumalan puhuttelun antama tulevaisuuden ja toivon näköala. Sama Jumala, joka oli vaikuttanut jo Abrahamin aikana, oli ottanut yhteyttä pyhään kansaansa meidän Vapahtajassamme Jeesuksessa.
Selityksiä tietysti voi kehitellä silloin, kun on kysymys omasta väärin teosta.
Osa kirjoituksista on tietysti ikuisia viisauksia, mutta osa on myös historiallista, ja silloin ne ovat tapahtuneita, eivät ennustuksia, jotain mitä tulee tapahtumaan.
Jos on selvästi sanottu vaikka: ”lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu” ja sen sanoo Jesaja, joka eli 700-vuotta ennen Jeesusta. On selvää, että se lapsi syntyi silloin, ei 700-vuotta sen jälkeen.
Kun tuo lause liitetään toiseen, uskontoon, joka syntyy 700-vuotta Jesajan jälkeen, se ikäänkuin heittää hankeen sen lapsen, joka syntyi sanojen mukaan, se lapsi ei kiinnosta ketään, vaikka hän oli kuningas Hiskia. Hiskia on historiallinen henkilö, ei siis mikään uskonto, vaan tosiasia, ja uskonto on silloin historian väärennös.
Tarja
Se että Vanhan testamentin tekstiin viittattiin Uudessa testamentissa, ei pienimmässäkään määrin ole TOISEN uskonnon julistamista, vaan suora jatkumo aikaisemmasta jo Aaprahamista alkaneeseen uskoon. Mehän tunnustamme Aaprahamin uskon isäksi. Samaten patriarkkojen Jumala on meidän Jumalamme. Hän on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
Käsitys hänestä on kasvanut vuosisatojen aikana. Mutta hän joka jo ennen aikojen alkua siis jo ennen maailman luomista on ollut IKUINEN, KAIKKIVALTIAS eli siis JUMALA, on sama Jumala yhä meidän aikanamme.
Muutoin aivan perinnehistoriallisesti. Tuo lause
Jesaja:
9:5 Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
On syntynyt ikivanhan egyptiläisen kuninkaan syntymisen ja valtaistuimelle nousemisen yhteydessä käytettyjen ilmausten pohjalta juutalaiseen uskon ja elämän Jumala -keskeiseen teologiaan soveltaen muodostetuna.
Edelleen perinnehistorian kannalta kristinusko on alkuaan ollut vain yksi noin puolestatoistakymmenestä erilaisesta liikkeestä, joita Jeesuksen aikana esiintyi.
Vasta huomattavasti myöhemmin, kun ei -juutalaisten osuus Jeesuksen seuraajista huomattavasti lisääntyi, Kristuksen seuraajat vähitellen kasvoivat juutalaisten ja kreikkalaisten rinnalle kasvaneeksi kolmanneksi kansaksi.