Hyvä etten poistanut edellistä blogiani.
Keskustelu pysyi asiassa.Suunnitelmaa jonka tavotteena on kirkon arvojen romuttaminen liittyy vallankumosteorioiden joukkoon. Hyvä oli etten sitä opiskellessani ottanut siitä sivusta kopiota.
Koska nyt en voi asiaa todistaa mitenkään ja tämä teksini voidaan sivuuttaa.
Jos mulla olisi se paperi näyttää, niin olisin jatkuvasti lirissä sen kanssa.
Luin silloin avoimessa kavatustieteissä kurssiin kuuluvia vallankuomusteorioita. Yritin äskettäin käydä läpi niitä tenttikirjoja, mitä silloin aiheesta luettiin, mutta en löytänyt kyseseistä teosta.
Se kirja taisi olla jotain oheislukemista, jota vain suositeltiin.
Varmman joku, joka oli samalla kurssilla, voisi muistaa sen kirjan nimen.
Nyt täytyy vain yrittää muistella, mitä niillä kursseilla opin vallankuomusteorioista:
Tähän astiset kuomkset ovat lopulta tuottaneet vesiperän, siksi että ihmisten arvomaailmat lopulta toimivat niiden vastaisesti.
Joten teorian mukaan arvomaailmat on ensin muututtava, jotta uusi järjestys voidaan saada aikaan.
Kirkon arvot on yksi tärkeimmistä yhteiskunnan arvojen ylläpitäjistä. Joten kirkon arvot on ensin saatava romutettua, muutoin asiassa ei voi menestyksellisesti edetä.Homoseksuaalisten arvojen tuominen kirkkoon on teorian mukaan vain yksi vaihe ja väline uudenlaisen arvomaailman luomisessa.
Puheet jostakin salaliittoteorioista ovat juuri sitä unihiekkaa, jolla toiminnan toteutus voidaan kaikessa rauhassa stoteuttaa .Ssalaliittoa ei uunnitelman toteuttamiseen tarvita.Riittää aivan hyvin, että on vedottu ihmisen luontaiseen oikeudenmukaisuuden käsitykseen. Jolloin monet tahot ottavat asian omakseen ja vievät tavoitetta eteenpäin.
Omalla kohdallani uniekkaa huomasin silmissäni ja aloin kyselemään; miksi kirkon on annettu mennä tähän tilaan, jossa sen omia keskeisiä arvoja romutetaan? Olisiko syynä se, että näin vain pitääkin tapahtua. Ehkä kirkon rakenteet pitääkin romuttua.Jos kerran unihiekkaa on taivaasta ripoteltu, niin mikä minä olen asiaa korjaamaan. Varsinkaan minun ei pidä enää vedota kirkon valtarakenelmiin asioiden korjaamisen suhteen.Silloinhan tukeudun juuri niihin rakennelmiin, jotka on katomassa.
Oivasin samalla sen miten minutkin on saatu asettumaan toisia vastaan.Tajusin ajattelevani jopa niin jopa niin ettei avankeliumi kuulu vastapuolella, vaan vain meille. Muistaakseni jossain on kirjoitettu kuitenkin, että evankeliumi kuuluu kaikelle kansalle.Joten yritän nyt tosissani irrottautua tuosta vastakkainasettelusta.
Yritän lopettaa taisteluni tuulimyllyjä vastaan. Vaikeaa se näköjään on, kun olen tätä intohimoisesti vuosia harrastanut. Onhan tässä se hyöty, että nyt voin rauhassa paneutua asioihin joihin voin oikeasti vaikuttaa.
Irrottautumista auttaisi, jos joku kertoisi miten kommenttoinnin voi estää. Niin ei tarvitsisi keskustelua jatkuvasti seurata.Jolloin voin keskittyä rauhassa ihan muihin asioihin. Niitä kun nyt on ihan riittävästi käsissä.
Pekka kyselet vauvakasteesta onko se ”traditio”, siis mietippä nyt ns ”uskonpuhdistuksen” aikaa ja kuinka sen jälkeen vainottiin niitä jotka eivät kastattaneet vauvojaan viikon sisällä, siis ymmärrätkö mitä tuo tarkoittaa, ei pelkästään traditiota vaan pakkoa kuoleman rangaistuksen uhalla.
Suomessa oli vielä 1800 luvulla jos ei kastattanut vauvaa niin tämä ei saanut kansalaisoikeuksia, siis mietippä nyt onko tuossa lähimmäisen rakkautta?
Apostolinen suksessio perustuu tunnustukselle, jonka Pietari lausui Jeesukselle Jeesuksen kysyttyä häneltä kenenkä he sanovat hänen olevan. Matt. 16: 15-19
Myös Martta antoi vastaavanlaisen tunnustuksen Jeesuksesta Joh. 11:25-27.
Jeesus Kristus itse elävän Jumalan Poika on tämä kalliopohja, jolle kirkon tunnustus ja usko perustuu. Hän on myös toisille, jotka eivöt häneen usko, loukkauskivi ja kompastuksen kallio.
Ja näinhän se käy kirkossamme kun synti, uhri ja sovitus hylätään. Kun syntiuhri, sovitus hylätään, hylätään Kristus.
Ei minulla mitään lasten kastamista vastaan ole. Kunhan kyselen viisammilta ja teologiaa paljon lukeneilta.
Ihmettenen vain sitä että ateisteja pidetään oikeina kristittyinä, kunhan heidät on kastettu ja konfirmoitu. Tottakai uskovat kastattavat lapsensa. Ei siinä minusta mitään ongelaa ole. Tuo minua ihmetyttää, että vaikka joku sanoo olevansa ateisti, niin silti hän on samalla kristitty. Kristitty kun kuitenkin alkuperäiseltä merkitykseltään merkitsee uskovaa. Mikä on se teologinen perustelu , että näin toimitaan?
Jumalan kieltäjä ei ole kristitty. Kristitty uskoo Jumalaan.
Pekka Veli Pesonen: ”Tuo minua ihmetyttää, että vaikka joku sanoo olevansa ateisti, niin silti hän on samalla kristitty.” ”Mikä on se teologinen perustelu , että näin toimitaan?”
Tässä yksi teologinen perustelu: – Sillä vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi (Jes. 54:10)
Kaikki kirkollisveronsa maksaneet kelpaavat kaunistelevissa tilastoissa kristityiksi…
Juuri näin, kuten Kari toteaa. Ensimmäinen Kristittyjen tunnustus oli: ”Jeesus on Herra” Ateisti ei tuota tunnustusta lausu, Kristitylle se on selviö.
Noinhan asian pitäisi olla. Ei tietenkään ole mitään teologisia syitä sille, että näin on päässyt käymään. Nyt enemmistö kirkon jäsenistä on muita kuin uskovia. Joten on kai selvää, että kirkon hengellinen painoarvo vähenee kansan silmissä. Samalla kansan mielipide tulee yhä voimakkaammin hallitsemaan kirkon toimintaa. He kun kustantavat toiminnan suuntaviivat, niin miksipä heillä ei olisi oikeutta siihen.
Samaan aikaan, kun kirkko ja sen toiminta joutuu luopumaan tärkeistä omista arvoistaan, niin kirkko pysyy kuitenkin kirkkona ja mielekkäänä toimintaympäristönä sille, jolle kirkkoon tulevat ihmiset ovat tärkeämpiä, kuin sen rapistuva kirkollinen kulttuuri. Tavallisena tallaajana kirkon toiminnassa on kaikesta huolimatta parhaimmat toimintamahdollisuudet.
Totta kai on teologisia syitä. Ei kirkon rappio ole sen jäsenien vika, vaan johtajien, jotka mielistelevät jäseniä. Kristinuskosta luopunut yhteiskunta ja kirkon sisälle soluttautuneet painostusryhmät ovat syitä lib.teologian lisäksi.
Ennen kuin hyökkää liberaaliteologiaa vastaan, on hyvä tietää, mitä se on. https://fi.wikipedia.org/wiki/Liberaaliteologia
Kirkko on ongelmissa liian pitkän ns. eskatologisen aukon vuoksi. Kaikki ismit ja organisaatiot kun ovat näet tuhoutuneet/tuhoutuvat ihmiskunnassa average 2000 vuoden välein.
Martti P., en hyökkää ketään enkä mitään vastaan. ”Hyökkää” on kyllä liioittelua. Totean vain syitä kurkon rappioon. Toki syitä on monia. Sitä paitsi olen kyllä tutustunut jonkin verran lib.teologiaan.
Pidän jo jonkin ilmiön nimeämistä rappioksi ja syden etsimistä sille hyökkäyksenä. Toki saakin hyökätä, jos sen kokee oikeutetuksi. HYökkääjän pitää vain tuntea kohteensa, ettei tulisi taistelleeksi tuulimyllyjä vastaan.
Martti P., siis kun joku esittää arvionnin lib.teologiasta, toisin sanoen arvioi sen oppien totuuspohjaa Raamatun sanan valossa, niin se on mielestästäsi hyökkäys. Raamattu kehottaa arvioimaan oppeja eikä menemään joka ”tuulen” mukaan. Taitaa olla niin että tuolla hyökkäämiseksi leimaamisella pyritään estämään keskustelu heti alkumetreillä ja kaikki omista mielipiteistä eriävät mielipiteet. Tämä tyypillistä tänä aikana. Eriävät mielipiteet pyritään vaientamaan.
”Eriävät mielipiteet pyritään vaientamaan.” Olet juuri vaientamassa minua, kun määrittelet eriävän mielipiteeni ’leimaamiseksi’.
Martti Pentti, kun etsii syitä kirkon opin rapautumiselle, niin se on sinusta hyökkäys. Näin voimakkaasta sanasta ”hyökkäys” tulee väistämättä mieleen, että syiden etsiminen koetaan vääräksi toiminnaksi, jota on vastustettava.
Korjaus: kirkon
Kaikkea ei teologialla voi sentään perustella. Sen huomaan tuosta, kun teologit ei vastaa kysymykseeni mitään.
Liberaaliteologialla on epämääräinen klangi siltä osin, että se hyväksyy ajatuksen, että ihminen on tavallaan keskus, joka määrittelee miten suhtaudun Raamattuun. Jeesuksen opetukset kulminoituu humaanisiin tarpeisiin ja hyvä niin, mutta ajatus, että Sanan tulisi muuttaa ihmistä, istuu vähän heikosti liberaaliteologiaan. Toisin sanoen, ihminen asettuu omine käsityksineen Sanan tuomariksi, vaikka Sanan tulisi asettaa ihminen Sanan alle. Kriittisyys on monesti hyväksi, mutta epäusko on ihmiselle luontaista tartuntapintaa, Sanan voima menetetään, jos sitä ei voi hyväksyä kokonaan Jumalan ilmoituksena.
Valistuksen aika oli humanismin kulta-aikaa ja Kristilliseen teologiaan alkoi ilmestymään ihmiskeskeisyyttä, joka tietyin kriteerein kääntää ihmisen katseen pois uskosta (Jumalaan luottamisesta)
Konservatiivista ja Liberaalia ei saisikaan laittaa vastakkain, koska kummatkin menettävät, niin käydessä.
Jälleen kerran: isolla kirjoitettu Sana ei tarkoita Raamattua vaan Kristusta, lihaksi tullutta Jumalan Sanaa.