Tekikö Suomen Lähetysseura viisaasti lähettäessään miesparin työhön? Sitä on puitu viime ajat. Minusta teki. Ilmaisen täyden tukeni Suomen Lähetysseuralle ja sen valitsemalle toimintalinjalle. Uskollisena sekä kristilliselle lähetystyölle että inhimilliselle sivistykselle ja modernin valtion lainsäädännölle SLS lähettää ihmisiä toteuttamaan Herramme käskyä. Liikkeelle lähtevät ne, joilla on lahjoja ja kutsumus työhön.
Aikoinaan lähetystyössä on ollut käännytysmentaliteettia. Nyt se tuntuu useimmista pöyristyttävältä, mutta se on ollut tuon ajan tyyli. Ihmisiä ei kuitenkaan muuteta muuksi väkipakolla. Toki Sana itsessään muuttaa ihmistä. Nykyäänkin Sanaa pidetään lähetystyössä esillä ja julistetaan evankeliumia, mutta tyyli ei muistuttane enää entisaikojen käännyttämistä. Sen sijaan puhutaan enemmän kristillisistä arvoista ja yhteistyöstä.
Mikä tässä SLS:n viimeaikaisessa toiminnassa on sitten pöyristyttävää? Kristillisen avioliittokäsityksen unohtaminen? Vaiko yhteistyön vaarantaminen monien sisarkirkkojen kanssa?
Mitä tulee avioliittoon, kerron henkilökohtaisen vakaumukseni. Kristillinen avioliitto on minulle kahden toisiaan aidosti rakastavan ihmisen suhde. Sen esikuvana on Kristuksen epäitsekäs rakkaus ihmistä kohtaan. Toinen asia on, kuinka hyvin tuo ideaali toteutuu elämässä. Mutta siihen pitää pyrkiä ja sitä täytyy pitää ihanteena.
Miehen ja naisen välinen syvä rakkaussuhde on kristillistä. Mutta on myös muita rakkaussuhteita, joita edellä mainitun tosirakkauden olemuksen perusteella täytyy kunnioittaa. Jos mies- tai naispari rakastaa syvästi toisiaan, heitä ei pidä tuomita kristillisen avioliittokäsityksen perusteella. Rakkaus ei sovi rakkauden tuomitsemiseen. Kuinka nurinkurista se olisikaan!
Entä sitten kirkkojen välisen yhteistyön vaarantuminen? Jossain päin työ voi periaatteellisista syistä toki hankaloitua. Kuinka paljon se vaikuttaa arkeen jää nähtäväksi. Mutta sanonpa vielä tämän: esteet on luotu voitettaviksi. On myös nähtävä merkitystä sillä, että mennään selkä suorana ja ojennetaan käsi. Todetaan, että me ollaan tällaisia, meidän arvot ovat nämä ja nyt katsotaan, mitä aletaan yhdessä tehdä ilosanoman hyväksi. Eiköhän yhteinen tie löydy.
Hailuodon seurakunta tukee SLS:n työtä Nepalissa ja Tansaniassa. En näe vähimmässäkään määrin syytä alkaa tarkistelemaan, voidaanko tukea jatkaa. Uskon niin olevan myös monessa muussa seurakunnassa.
Ole uskollinen modernin valtion lainsäädännölle kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.
Kumpi Jeesuksen puheista sopisi tähän tilaisuuteen, Matt.10:25 vai Mark.7:13?
Hauskasti formuloitu, Jorma. Minä taas kirjoitin sen minkä kirjoitin. Huom. modernin valtion lainsäädäntö tuli vasta kolmannella sijalla.
Ihana kirjoitus!
Tanni:
Sanoisin, ettei kumpikaan.
Minulle jäi epäselväksi mitä sille käännytysmentaliteetille on tapahtunut. Timo sanoo sen olleen useimpien mielestä pöyristyttävää. Nyt kuitenkin sama mentaliteetti on valjastettu toisen asian palvelukseen. Eikö se enää olekaan pöyristyttävää?
Timo Juntunen
Hienosti sanottu! Lisää tällaista rohkeutta ja kannustusta.
Esimerkillinen kirkkoherra Hailuodossa!
Mikä tässä blogikirjoituksessa edustaa kristillistä arvopohjaa?
Mielestäni ei mikään. Evankeliumi ja sen julistus ei ole koskaan pöyristyttävää, vaan se on ilouutinen ja pelastus syntiselle, kuten esim. allekirjoittaneelle. Käännytyksestä en tiedä tuon taivaallista, ei ole koskaan sellaista vastaan tullut, liekkö blogistillekkaan;).
Voitko todellakin, heikki mujunen, sanoittaa toisen ihmisen henkilökohtaista kokemusta, että ”ei tämä ole sinusta pöyristyttävää, tämä on sinusta iloista, koska tämä on ilosanomaa”?
Kiva lukea selkeä kannanotto paljon parjatun Lähetysseuran puolesta.