Kirkkoherran valitsemisessa näyttäisi nyt useampi seurakunta anovan mahdollisuutta järjestää välilliset vaalit eli tällöin seurakuntaneuvosto tekee valinnan. Mielestäni se vasta onkin riskibisnestä.
Perinteistä tapaa, jossa seurakunta äänestää kirkkoherran, on kritisoitu mm. siitä, että siinä ei juurikaan tule huomioiduksi kirkkoherran työssä entistä tärkeämmät johtajuustaidot. Se on totta, ja en itsekään kannata tätä tapaa valita seurakunnalle johtajaa, mutta en myöskään halua mennä toiseen laitaan, jossa vaihtoehtoinen tapa ei vie kuin ojasta allikkoon.
Mikä yritys antaisi amatöörien valita itselleen johtajan?
Harvassa seurakuntaneuvostossa on henkilöstöalan osaamista tai rekrytointikokemusta johtajan tehtävistä. Välillistä vaalia perustellaan mm. sillä, että siinä voidaan käyttää ulkopuolista soveltuvuusarviointia, mutta se on vain yksi näkemys ja arvio, ja sitä lausuntoa tulee osata tulkita ja lukea, seurakunnan kontekstissa ja siihen ei välttämättä osaaminen riitä. Silloin vaarana on myös soveltuvuusarvioinnin tuloksen painoarvon korostuminen, ja se ei tee oikeutta kandidaateille. Soveltuvuusarvio ei koskaan saisi olla ylin ohjenuora vaan valitsijoilla tulee olla osaamista huolellisiin ja asianmukaisiin haastatteluihin, mahdollisiin työnäytteisiin ja referenssien arviointiin.
Välillisessä vaalissa mietityttää myös se, että seurakuntaneuvostossa saattavat toisinaan henkilökemiat ohjata voimakkaasti päätöksentekoa ja pieni piiri pyörii. Myös henkilökohtaiset intressit saattavat vaikuttaa ja valintaan ei osata suhtautua ammattimaisesti. Henkilökohtaiset syyt tulisi pystyä sulkea pois ja tavoitella vain kaikilta osaamisalueilta katsottuna sopivimman ja parhaimman ehdokkaan rekrytoimista.
Se, että kirkkoherran vaalitapaa uusitaan, on oikein ja tarpeen. Se, mitä nyt kokeillaan, ei vain mielestäni ole ratkaisu siihen vaan pitäisi kehittää malli, jossa rekrytointiprosessissa olisi mukana moniammatillista osaamista sekä luottamushenkilöt tai heidän edustus. Näin voisimme kirkkoherranvaalitavan osalta kehittää kirkkomme johtamisosaamista ja päästä siinä piirun verran eteen päin.
”Minä olen Herra eikä toista ole. Minä, joka teen valon ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden. Minä HERRA teen kaiken tämän.” (Jes45:7) Syttyykö siis sota Jumalan sitä sallimatta ja Hänen tietämättään? Eurooppaa on kohdannut se, mitä se ei odottanut.
Vanha sodankäynnin perussääntö on ”hyökkäys on paras puolustus”. Sitä käytetään laajasti myös urheilussa. Tästä lienee kyse Ukrainan sodastakin Venäjän näkökulmasta katsoen. Venäjä on vastustanut Naton itälaajenemista jo Boris Jeltsinin kaudelta alkaen. Jeltsin kävi aikanaan Bill Clintonin luona anomassa ettei Baltian maita ja Ukrainaa liitetä Natoon, mutta turhaan. Venäjä oli silloin heikkouden tilassa ja konkurssin partaalla eikä sitä kuunneltu. Entisen Neuvostoliiton maista Baltian maat liittyivät Natoon 2004 ja järjestön huippukokouksessa Bukarestissa 2.-4.huhtikuuta 2008 Georgialle ja Ukrainalle luvattiin natojäsenyys. Venäjä on suurvalta ja käyttäytyy suurvallan tavoin riippumatta siitä, kuka sitä johtaa.
Maailmanhistoria ei ole kohtalon mielivaltaa, vaan sillä on viisas ohjaaja, joka tietää mitä hän kulloinkin tekee. ”Hän muuttaa ajat ja hetket, hän syöksee kuninkaat vallasta ja korottaa kuninkaat valtaan….”(Dan2:21) ”Hän korottaa kansat ja hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat ja hän kuljettaa ne pois”.(Job12:23) ”Olenko minä Jumala vain lyhyeltä matkalta, sanoo Herra; enkö ole Jumala myös kaukaa? Saattaako joku niin piiloutua, etten minä häntä näe?” (Jer23:23-24). Historian kulkua ohjaa kaikkivaltias ja kaikkiviisas Jumala. Tämä näkemys ilmenee kaikkialla Raamatussa. Historian kulkuun liittyy paljon sellaista, minkä vaikutus on syvästi salattua. Miten paha estää tai muuttaa Jumalan suunnitelmia on meiltä täysin peitettyä. ( Salattu Jumala; Olavi Tarvainen)
Salattu puoli kolmiyhteisessä Jumalassa ei ilmene pelkästään historiallisina kriisiaikoina, vaan se kuuluu hänen olemukseensa pysyvänä ja oleellisena ominaisuutena. Joka on sen kokenut, tulee siitä myös vakuuttuneeksi.
”Aika on sodalla ja aika rauhalla.” (Saarnaaja 3:8) Nyt pitäisi olla aika jo rauhalla ja rauhalle. ”Autuaita ovat rauhantekijät.” (Matt. 5:9)
Karhu raivostuu, kun siltä viedään poikaset pesästä. Sananlaskut 17:12 ja 2.Sam. 17:8.
Tarkoitat ilmeisesti Venäjän karhua.
Iltasanomat 26.2. 2022 ”Medvedevin mukaan Euroopan neuvoston jäsenoikeuksien jäädyttäminen tarjoaa nyt Venäjälle hyvä tilaisuuden erota koko järjestöstä ja palauttaa samalla maahan käyttöön kuolemantuomion.
– Tämä olisi hyvä mahdollisuus palauttaa muutamia tärkeitä instrumentteja, joilla voidaan ehkäistä erityisen vaarallisia rikoksia maassamme. Kuten esimerkiksi kuolemantuomio vaarallisille rikollisille, Medvedev kirjoitti.
If parents pass enthusiasm along to their children, they will leave them an estate of incalculable value. Thomas A. Edison
Jos ihminen voi kuollessaan jättää lapsilleen innostuksensa, hän on jättänyt heille suunnattoman arvokkaan perinnön. Thomas A. Edison
Mutta ei innostusta sotimiseen!
Mahtava on meren aallokko, mahtavampi vaahtopäinen myrsky, mahtavin on korkeuden Herra! (Ps. 93:4).
Kollehtarukous Kirkkokäsikirjasta, s. 74, vuoden 1993 painos: Herra Jumala, taivaallinen Isä. Sinä tiedät, ettemme heikkoutemme tähden voi kestää suurissa vaaroissa, jotka meitä uhkaavat. Vahvista meitä sielun ja ruumiin puolesta sinun avullasi voittamaan kaikki, mikä meitä syntiemme tähden kiusaa ja ahdistaa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen.
Jumala on meille tehnyt tiettäväksi tahtonsa salaisuuden, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä. Ef. 1:9
Jumalisuuden salaisuus on suuri. Jumala on ilmoitettu lihassa. Ken olisi osannut ajatella, että Jumala niin meitä armahtaisi? Eihän ihmisajatus milloinkaan olisi voinut joutua tähän aatokseen, että Jumala niin alentuisi. Mikä suuri ja iäinen salaisuus, että Jumala menee takuuseen ja maksaa velan, jonka velkoja hän itse oli. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” (2. Kor. 5:19) Oi suurta ja iäistä salaisuutta!
ANDERS CARL RUTSTRÖM, Armoa armosta, s. 67, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 1. Joh. 4:16
Jumala on rakkaus. On hyvä ja oikein ajatella, että jokaisen maahan ulottuvan auringonsäteen toisessa päässä on aurinko, ja samoin jokaisen maata koskettavan rakkauden kosketuksen toisessa päässä on Jumala.
Mark Guy Pearse
Eläinaktivisti sanoi televisiossa olevansa eläin. Minä ainakin olen ihminen.
Olet ihminen niminen nisäkäs, sinulla on kaksi nänniä ja samat ruumiinosat kuin vastaavilla muillakin nisäkkäillä. Se että ihmisellä on isot ja runsaspoimuiset aivot eivät te hänestä ei-nisäkästä.
Monet eläimet käyttäytyvät ihmisiksi (kuten monet koirat) ja monet ihmiset ’eläimellisesti’ kuten aikansa inkvisiittorit.
On täyttä ateismia sanoa, että ihminen on eläin eikä eroa paljonkaan muista eläimistä. Ihminen on Luotu Jumalan kuvaksi, ei eläintä. 1. Moos. 1:27. Paratiisissa ennen syntiinlankeemusta tämä kuvana oleminen vielä toimi hyvin.
Lue Rantanen pari hyvää biologian kirjaa, sinä ja minä olemme ihminen nimisiä nisäkkäitä, joiden biologinen ero tiettyihin korkeampiin eläimiin on erittäin pieni.
Raamatun mukaan elohimit tekivät (asa) ihmisen verenkuvansa kaltaisuudessa.(demuto) Verenkuva ei ole sama kuin ulkonainen muoto. Se viitta kromosomeihin ja geeneihin.
Elohim (hepr. אלהים) on hepreankielisessä Vanhassa testamentissa (Tanakissa) käytetty Jumalaa tarkoittava sana. Sana on monikko sanasta eloah (אלוה), ”jumala”. Monikkomuoto käytettynä yksikössä olevien verbien kanssa on hepreassa käytetty tapa kuvata (pluralis excellentiae) suuruutta ja kunnioitusta.[1]
… Ensimmäinen Mooseksen kirja (Genesis) alkaa sanoilla Bereshit bara Elohim… eli Alussa Jumalat loi. Koska ”elohim” on kollektiivimuoto, se on kristillisessä perinteessä tavallisesti tulkittu Pyhäksi Kolminaisuudeksi. Wikipedia
Ja Jumala (Elohim) sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.” 1. Moos. 1:26. Tässä siis selvästi puhuu kolmiyhteinen Jumala. ”Samoin Isä on Jumala, Poika on Jumala ja Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi Jumala.” Athanasioksen uskontunnustus
Rantanen, käännös ’tehkäämme’ viittaa siis monikkoon eikä mikään sanamuodossa kerro että kyseessä olisi juuri kolme. Elohimeja, joiden verenkuvan kaltaisuudessa, siis demuto, ihminen muodostettiin , oli joukko jonka määrää emme tiedä.
Elohimien jälkeinen predikaatti ei sekään aina ole yksikössä siloinkaan kun elohimeilla viitataan taivaalta laskeutuneisiin jumalanpoikiin, eikä esim. maalisiin johtajiin tai tuomareihin.
Seppo, nyt lopetamme keskustelun täällä. Toisaalla olemme keskustelleet myös evankeliumien luotettavuudesta. Olet siinäkin kieltänyt tekstien mukaisen kuolleista nousemisen ja heräämisen ja olet täysin väärässä.