Eräässä hiljattain olleessa some-keskustelussa tuli esille kysymys avioliiton määrittelystä. Joku osallistujista taisi esittää ajatuksen, että tuo määrittely on vaikeaa. Itse kommentoin asiaa toteamalla, että avioliiton määrittely empiiriseltä pohjalta on melko helppoa. Näin ainakin, jos pidämme rajauksena oman eurooppalaisen ympäristömme ja sen käytännöt.
Avioliitto on yksinkertaisesti empiiristen havaintojen pohjalta useimmiten kahden täysi-ikäisen aikuisen eli naisen ja miehen vapaaehtoinen, yhteiskunnassa rekisteröity liitto ja elämisen muoto. Ja avioliitto on myös joskus kahden täysi-ikäisen aikuisen, miehen ja miehen tai naisen ja naisen vapaaehtoinen, yhteiskunnassa rekisteröity liitto ja elämisen muoto.
Edellisen avioliiton määrittelyn voisi kirjoittaa kielellisesti vielä täsmällisemmin, mutta noin se on määriteltävissä melko helposti meidän omassa kulttuuripiirissä. Tuossa määrittelyssä termit ”useimmiten” ja ”joskus” on kirjattu kuvaamaan asian ilmenemistä yhteiskunnissa. Suuri osa aviopareista on pareja, joissa on nainen ja mies ja osa taas pareja, joissa on mies-mies tai nainen-nainen.
Tuollainen avioliitto myös meillä Suomessa on juridisesti ja asiallisesti. Kirkossamme asia on hyväskytty siten, että on todettu tämä asiantila. Lisäksi kirkossamme asia on hyväksytty siten, että samaa sukupuolta olevan parin toinen pariskunnan jäsen tai molemmat voivat olla sekä täysivaltaisia kirkon jäseniä että kirkon virassa.
Ajankohtaisessa ja pitkittyvässä ns. avioliittokiistassa asiaa voisi mielestäni lähestyä tästä näkökulmasta eli siitä, mikä avioliitto meillä on. Kun tunnustamme samaa sukupuolta olevien parien avioliiton niin se ei ole pois naisen ja miehen liitoista eikä niin ymmärrettävältä avioliitolta. Se on jotakin lisää siihen tai sen rinnalle.
Samaa sukupuolta olevien parien avioliittoa ei voi kuvata teologisesti kaikilta osin samoin kuin naisen ja miehen avioliittoa. Monilta osin myös ”perinteinen” teologinen avioliiton ymmärrys ja kuvaaminen sopivat myös samaa sukupuolta olevien parien liittoihin. Niitä piirteitä ovat vaikkapa keskinäinen rakkaus ja kunnioitus, elämän jakaminen yhdessä, toisen palveleminen, toiseen sitotuminen, uskollisuus ja muut vastaavat.
Samaa sukupuolta olevien parien avioliiton ongelma ja kipukohta lienee homoseksuaalisuus ja sen ymmärrys Raamatun ja kirkon tradition valossa. Nyt siinäkin olemme kirkossamme ajatelleet asian toisin kuin joskus aikaisemmin. Toki asian on edelleen kiistanalainen, mutta kirkkomme yleisen opetuksen ja ymmärryksen mukaan homoseksuaalisuus ei ole synti eikä ihmisen valitsema, elämää tuhoava käyttäytyminen. Se on osa joidenkin ihmisten ihmisenä olemista.
Jos ajattelemme homoseksuaalisuuden edellisellä tavalla, pitäisi miettiä, mitä asiasta seuraa ihmisten yhteiselämän ja myös avioliiton solmimisen kannalta. Toki näitä kirkkomme avioliittoasian työstämisessä on työstetty, mutta itse havaitsen kaiken kiikastavan tästä. Toinen kipukohta tähän liittyen on ajatus, että hyväksymällä myös nuo ”joskus” avioliitot täydesti, romuttuisi se perinteinen avioliitto. Olisiko todella näin? Monien mielestä ei, joidenkin mielestä kyllä.
Toivo Loikkanen. (PS. Kommentoijilta pyydän malttia ja ihmisten kunnioittamista. Tätä rikkovat kommentit joudun poistamaan.)
Maltilla kysyn bloginne perusteella teiltä, Rovasti Toivo Loikkanen, miksi teidän nimenne ei ole sateenkaaripappien listassa, vaikka saman asian toteutumista luterilaisessa kirkossa ajatte?
Kysyn tätä siksi, että tulevaisuudessa kaikki papit todennäköisesti joutuvat puolensa valitsemaan, te blogistina myös?
Yksikään pappi ei ymmärrykseni mukaan voi tätä kehitystä vain statistina seurata?
Hyvä Kari, En ole erityisesti ”ajamassa” tätä asiaa. Kirjoitin tuossa, miten näen asiana ihmisenä, kristittynä ja pappina. Tiedän, että asia on vaikea ja muutos vie aikansa. Meillä on niin vahva traditio avioliittoon liittyen, että sen muuttaminen koetaan vaikeaksi. Nimeni ei ole sateenkaaripappien listalla, koska en kirkossa kuulu mihinkään muuhunkaan ryhmittymään. Toimin kirkkomme linjausten mukaisesti, mutta haluan edistää yhdenvertaisuutta eli sitä, että kaikki ihmiset ovat Jumalan luomina ja lunastamina yhdenvertaisia ja tulevat sellaisina myös kohdelluiksi.
Kuinkahan mones sadas avaus tämä oli tästä aiheesta. Onko kristityillä jokin seksuaaliaihe addikti? No,asiasta olen samaa mieltä. Spn avioliitot eivät ota heteroliitoilta oikeasti mitään pois. No ehkä jokunen kulissiavioliitto jää pois, mutta onko se vahinko?
Seppo, mietin kirjoituksen mielekkyyttä sinun kommenttisi alun pohjalta. Asia on tosiaan kyllästymiseen asti ollut esillä. Itse vain en ole usein siitä kirjoittanut. En ainakaan pitkään aikaan enkä tule varmaan lähiaikoina myöskään kirjoittamaan.
”Spn avioliitot eivät ota heteroliitoilta oikeasti mitään pois. No ehkä jokunen kulissiavioliitto jää pois, mutta onko se vahinko?”
-Ongelma tästä keskusteltaessa on nähdäkseni se, että osa näkee avioliiton suhteena, joka perustuu vain osapuolten keskinäisille tunteille ja halulle elää yhdessä, ja osa ylempää asetettun , elämänmittaisena tehtävänä, jolla on erityinen teologinen ja hengellinen sisältö, ja joka luomiseen perustuvana liittyy mieheyteen ja naiseuteen.
Jos kyse olisi vain osapuolten keskinäisistä tunteista ja halusta elää yhdessä, minkäänlaiset avioliittomuodot eivät ottaisi muilta sen muodoilta mitään pois. Mutta jos avioliitolla katsotaan olevan meistä riippumaton perusta, tarkoitus ja sisältö, silloin kaikki se muuttuu. Kaikki se mikä avioliitossa on perustunut mieheydelle ja naiseudelle, riisutaan siitä pois.
Blogistille kiitos asiallisesta tekstistä.
Mutta minusta olisi oikeasti (ainakin asian ympärillä käytyjen keskusteluvuosien tässä vaiheessa) mielenkiintoisempaa vaikka tietynlainen ”roolipeli”, jossa voisi testata kuinka hyvin on ymmärretty ne vastapuolen perustelut.
Harmittaa vähän että tulin kirjoittaneeksi ne jo tuohon.
Mutta mikä on oma käsityksesi ja havaintosi siitä mitä sisältyy tuohon ”monien mielestä ei, joidenkin mielestä kyllä.”
Erityisesti tuohon ”joidenkin mielestä kyllä”.
🙂
(Kirjoitin samaa jo tuohon alemmas. Sen voi poistaa…)
Sanotaan vielä, että en halua väheksyä näkemystä, jossa ajatellaan että myös samaa sukupuolta olevien yhteiselämään voi sisältyä koettu tehtävä pitää toisesta ihmisestä huolta ja olla tämän rinnalla loppuelämä.
Tämä on kaunis ja arvokas asia, ja Raamatusta on tästä esimerkkejä. Daavid ja Jonatan, Ruut ja Noomi.
Mutta avioliitto on eri asia, siinä on erityinen elementti, jota samaa sukupuolta olevien suhteessa tai elinikäisessä liitossa ei voi olla. Sen vuoksi ”tasa-arvo” edellyttää sitä, että miehen ja naisen avioliitosta on otettava pois se erityinen elementti, tunniste ja merkitys.
”myös samaa sukupuolta olevien yhteiselämään voi sisältyä koettu tehtävä pitää toisesta ihmisestä huolta ja olla tämän rinnalla loppuelämä”
Mutta eihän avioliitto ole mikä tahansa ”Pidämme yhtä loppuun saakka” -kumppanuus? Et varmaankaan ajattele, että Daavid ja Jonatan olisivat olleet potentiaalinen aviopari? Jonkinlaiselta väheksynnältä näyttää, että ssp-liittojen kohdalla aletaan puhua ystävysten välisestä kumppanuudesta tai (aiemmissa keskusteluissa) jostain kimppakämppäjärjestelyistä.
”Jonkinlaiselta väheksynnältä näyttää, että ssp-liittojen kohdalla aletaan puhua ystävysten välisestä kumppanuudesta tai (aiemmissa keskusteluissa) jostain kimppakämppäjärjestelyistä.”
-Miten niin ”väheksynnältä”? Olen varmaan senkin jo aiemmin kertonut, että olen aina pitänyt suurena puutteena ja tietynlaisena vinoumana nyky-yhteiskunnassa ja länsimaisessa kulttuurissa, että ystävyys nähdään ”vain kaveruutena”. Yhdessä hengaamisena, sen verran kuin ”oikeilta ja tärkeiltä ihmissuhteilta” jää aikaa.
Ystävyys on rakkauden laji. Ja olen aina (jotta et luulisi että keksin sen tähän hätään niin teinivuosista asti) pitänyt ystävyysrakkautta jopa arvokkaampana ja tärkeämpänä kuin romanttista rakkautta. En puhu nyt siitä mikä on yksilölle itselleen tärkeää, vaan siitä miten uskon Jumalan tämän maailman ja elämämme suunnitelleen.
On ihmissuhteita ja ihmisten välillä tunteita ja kiintymystä. Niihin on luotu tietyt ”säännöt” ja niillä on oma tarkoituksensa.
Ystävyysrakkaudessa on lähtökohtaisesti jotain pyyteettömämpää kuin romanttisessa ja seksuaalisessa rakkaudessa, joka on pohjimmiltaan tietyllä lailla itsekästä. Toiselta kokee saavansa jotain niin ihanaa ja ihmeellistä että sukat pyörii jalassa. Tykkää toisesta ja päätetään elää yhdessä.
Tässä kohden juuri tulee se merkittävä eroavaisuus verrattuna siihen mitä avioliitto minusta on. Avioliitossa on kyse purkamattomasta kumppanuussuhteesta. Koska seksuaalielämän alettua kaksi ihmistä on tullut yhdeksi.
MIes ja nainen eivät ole vain kaksi ihmistä, jotka tykkäävät toisistaan niin paljon, että _haluavat olla yhdessä loppuelämänsä._ Vaan heidän tulee sitoutua toisiinsa loppuelämäksi, käytännön tasolla, kun se on heidän sielullisella tasollaan jo tapahtunut.
Ystävyysrakkaus taas ei sisällä mitään yhdessä elämisen velvoitetta, ja minusta ainakin se voidaan purkaa, jos osapuolet eriytyvät toisistaan.
Kuljetaan yhdessä jonkin matkaa, mutta vaikka yhteydenpito päättyisi, ystävyys syvempänä siteenä voi jatkua kuolemaan asti.
Teinivuosina aikoinaan tätä pohtiessani ajattelin, että miehen ja naisen ystävyys (kuin myös miehen ja miehen tai naisen ja naisen, vaikka näissä on keskinäisiä eroja koska sukupuolet ovat erilaisia) on tietyllä lailla pyyteettömämpää.
Rakkaussuhdetta ihminen etsii tullakseen onnelliseksi. Ja sen toisenkin onnelliseksi tekeminen alkaa maistua puulta, jos sitä toistakaan ei enää kiinnosta 🙂
Eli jos avioliitossa ei enää kumpaakaan huvita elää yhdessä eikä olla onnellisia, niin onko siinä mitään niin erityistä, että siihen kuuluisi velvoite tai edes _ihanne_ yhdessä pysymisestä?
Mitä sanot ja mitä ajattelet?
C.S. Lewis kirjoitti tästä mielestäni hyvin kirjassaan ”Neljä rakkautta”.
”MIes ja nainen eivät ole vain kaksi ihmistä, jotka tykkäävät toisistaan niin paljon, että _haluavat olla yhdessä loppuelämänsä._ Vaan heidän tulee sitoutua toisiinsa loppuelämäksi, käytännön tasolla, kun se on heidän sielullisella tasollaan jo tapahtunut.”
-Tämän vuoksi kysyin aiemmin että mitä jos miespari tai naispari ei haluakaan sitä kirkkovihkimistä, tai ylipäätään vihkimistä?
Kristillisessä avioliittokäsityksessä on aina ollut kyse enemmän sitoutumisesta kuin halusta sitoutua. Kaikki ei voi olla sen varassa kuinka paljon kaksi ihmistä toisistaan tykkää ja kuinka paljon he haluavat elää yhdessä.
Spn-vihkimisiä puolustettaessa ja vaadittaessa painotetaan aina sitä, että ”haluavat”, ”rakastavat”, ”toivovat”, ”valitsevat” jne.
Jumalan luomasta miehelle ja naiselle annetusta erityistehtävästä tulee ihmisten valinnainen tunteille perustuva elämänmuoto. Oikeus, jonka voi käyttää tai olla käyttämättä, ihan sen mukaan miltä tuntuu…
Väheksyntää on sekoittaa eri asiat keskenään. Ystävyyden luonteesta sinänsä olen aika samaa mieltä, mutta parisuhteet ja ystävyyssuhteet on eri asioita. Ssp-suhteista puheen ollen vedetään usein ystävyysrakkaus esiin, kun taas jos mies ja nainen kertovat seurustelevansa harva kommentoisi: ”Onpa kiva että olette niin läheisiä ystävyksiä.”
Mun nähdäkseni kristillisessä avioliitossa se haluaminen on ihan keskeisessä roolissa; tiedäthän mitä avioliittoon vihittäessä kysytään ja mitä siihen vastataan. Ortodokseilla on vielä enemmän rautalankaa: ”Onko sinulla N. N. hyvä ja vapaa tahto ja vakava mieli ottaa vaimoksesi/mieheksesi tämä N. N., jonka näet tässä vierelläsi?”
Niin ssp- kuin m+n-parienkin kohdalla avioliiton ihanteena lienee, että se ei pääty eroon. Jos sinun mielestäsi miesparien ja naisparien ei ”tarvitse” sitoutua toisiinsa niin lujasti, niin… Ei mielipiteelläsi oikeastaan ole merkitystä.
”mitä jos miespari tai naispari ei haluakaan sitä kirkkovihkimistä, tai ylipäätään vihkimistä”
No mitähän sitten tapahtuisi? Kuinka tilanne eroaa mies-naisparista, joka ei halua vihkimistä?
”No mitähän sitten tapahtuisi? Kuinka tilanne eroaa mies-naisparista, joka ei halua vihkimistä?”
-Kysyin tätä aiemmin, mutta en sinulta. Enkä väittänyt enkä väitä että se eroaisi mitenkään mies-naisparista, joka ei halua vihkimistä.
Aivan sama kysymys siis koskee heteropareja ja suhtautumista siihien jos heteroparit eivät haluakaan vihkimistä.
”Väheksyntää on sekoittaa eri asiat keskenään.”
-Jos sekoitetaan asioita keskenään, niin en kyllä näe millä logiikalla se olisi ”väheksyntää”. Voi ilmaista olevansa eri mieltä, tai selittää miten asian näkee jos toinen on omasta mielestä väärässä. Sitä on keskustelu.
Mielipiteelläni en oletakaan olevan merkitystä, mutta kerron vain miten asian näen, ja toivon että siihen vastataan siten miten joku muu asian näkee.
” Ssp-suhteista puheen ollen vedetään usein ystävyysrakkaus esiin, kun taas jos mies ja nainen kertovat seurustelevansa harva kommentoisi: “Onpa kiva että olette niin läheisiä ystävyksiä.””
-Ja anteeksi nyt, mutta en näe tässä relevanttina olettaa, että ”harva kommentoisi”. Keskustelua voi selkiyttää jos puhutaan vain omista näkemyksistä eikä oletuksista.
Ylipäätään ei varmaan ole syytä kommentoida kovin erikoisella tai kantaaottavalla tavalla jos jotkut kertovat seurustelevansa.
Jos tapaan esim. miesparin, niin ei minulla ole ongelmaa kohdata heitä kuin ketä tahansa, ryhtymättä selittämään mitään ystävyysrakkaudesta.
”Mun nähdäkseni kristillisessä avioliitossa se haluaminen on ihan keskeisessä roolissa; tiedäthän mitä avioliittoon vihittäessä kysytään ja mitä siihen vastataan.”
-En tarkoittanut sitä. Tarkoitin sitä miksi siinä ollaan vihittävänä. Ei siksi että ollaan niin rakastuneita että halutaan elää yhdessä. Sitähän ei kysytä, että tahdotteko elää yhdessä, koska se on selvä. Sen sijaan siinä kysytään jotain muuta. Jotain mikä ei ole niin selvää, ja josta tulee antaa lupaus Jumalan ja seurakunnan edessä.
” Ortodokseilla on vielä enemmän rautalankaa: “Onko sinulla N. N. hyvä ja vapaa tahto ja vakava mieli ottaa vaimoksesi/mieheksesi tämä N. N., jonka näet tässä vierelläsi?””
-Selvä.
”Niin ssp- kuin m+n-parienkin kohdalla avioliiton ihanteena lienee, että se ei pääty eroon.”
-Jälleen. Voisitko vastata niinkuin itse asian näet ja perustella sen. Ei mitään ”lienee”. Eli jos sinusta on ihanne, että pysytään yhdessä eikä erota, niin selitä miksi.
Avioliiton pysyvyys- ja siihen sitoutumisen ihanne on jo kyseenalaistettu useaan kertaan. Jo 80-luvun lopulla esitettiin ”määräaikaista avioliittoa” ratkaisuna sille ettei tulisi yllätyseroja, järkytyksiä ja siihen liittyviä sotkuja.
Mikään ei ole itsestäänselvää eikä mitään voi ottaa itsestäänselvyytenä.
”Jos sinun mielestäsi miesparien ja naisparien ei “tarvitse” sitoutua toisiinsa niin lujasti, niin… Ei mielipiteelläsi oikeastaan ole merkitystä.”
-Kiva kuulla. Mutta jos mielipiteelläni ei ole merkitystä, eikä sinulla ole kiinnostusta kertoa mitä mieltä itse olet, niin sitten tässä keskustelussa tuskin on paljon pointtia.
”Ylipäätään ei varmaan ole syytä kommentoida kovin erikoisella tai kantaaottavalla tavalla jos jotkut kertovat seurustelevansa.”
Mitä ihmettä? Kyllähän siinä nyt todnäk on aihetta iloisesti onnitella ja osoittaa kiinnostusta!
”ryhtymättä selittämään mitään ystävyysrakkaudesta”
Mutta näissä keskusteluissa ryhdyt, eikö? Siitä syntyy vaikutelma, että pidät samansukupuolisten parisuhderakkautta jotenkin erilaisena kuin m+n-parien. Oikaise toki jos käsitin väärin.
”Voisitko vastata niinkuin itse asian näet ja perustella sen.”
No, näen että yleisenä ihanteena on, että avioliitto (tai itse asiassa seurustelukaan) ei pääty eroon, ja perustelen tätä sillä mitä yhteiskunnastamme ja kulttuuristamme tiedän. On täysin mielekästä puhua siitä, kuinka asiat yleisesti ottaen ovat. Jos toinen on eri mieltä niin kertokoon oman näkemyksensä.
Itse en ole pannut merkille että määräaikaisesta avioliitosta olisi ollut missään puhe edes siinä määrin kuin vaikka ihmisten ja eläinten välisistä avioliitoista. Mielellään kuulen jos sitä on jossain ideoitu.
Tuolla, ettei sinun (tai jonkun) mielipiteellä ole merkitystä, tarkoitin, että sillä ei voi perustella sitä miten asiat yhteiskunnassa järjestetään. Ymmärsin, että mielestäsi ssp-parit eivät tarvitsisi avioliittoinstituutiota, koska heillä ei ole niin velvoittavia syitä pysyä kimpassa kuin heteropareilla? Mutta kun IRL ssp-parit haluavat sitoutua ja sitoutuvat tismalleen samalla lailla kuin mies-naisparitkin, niin tuollaisella järkeilyllä ei ole käyttöä vastustettaessa heidän oikeuttaan solmia avioliitto.
”Mitä ihmettä? Kyllähän siinä nyt todnäk on aihetta iloisesti onnitella ja osoittaa kiinnostusta!”
-Tarkoitin, että ei ole syytä ryhtyä sen kummemmin analysoimaan suhdetta, ja selittämään mitä mieltä on mistäkin.
“ryhtymättä selittämään mitään ystävyysrakkaudesta”
”Mutta näissä keskusteluissa ryhdyt, eikö? Siitä syntyy vaikutelma, että pidät samansukupuolisten parisuhderakkautta jotenkin erilaisena kuin m+n-parien. Oikaise toki jos käsitin väärin.”
-Keskusteluissa keskustellaan. Enkä minä ota kantaa siihen miten joku oman suhteensa ja rakkautensa kokee, vaan miten uskon Jumalan tarkoittaneen. Ja tätä juuri en näe syytä selittää kenellekään homoseksuaaliselle jossain kohdatessa, etenkään jos en hänen vakaumustaan tiedä.
Livenä kohdataan ihmisiä eri tilanteissa, keskustelupalstoilla keskustellaan.
“Voisitko vastata niinkuin itse asian näet ja perustella sen.”
”No, näen että yleisenä ihanteena on, että avioliitto (tai itse asiassa seurustelukaan) ei pääty eroon, ja perustelen tätä sillä mitä yhteiskunnastamme ja kulttuuristamme tiedän.”
-Tottahan minä nyt tuon tiedän! Kysyin mitä mieltä sinä olet ja miksi.
”On täysin mielekästä puhua siitä, kuinka asiat yleisesti ottaen ovat. Jos toinen on eri mieltä niin kertokoon oman näkemyksensä.”
-Voihan siitä puhua, miten asiat ”yleisesti ottaen ovat”, mutta en näe mielekkäänä keskustella jos ei kerro omaa näkemystään eikä osaa tai halua perustella sitä.
”Itse en ole pannut merkille että määräaikaisesta avioliitosta olisi ollut missään puhe edes siinä määrin kuin vaikka ihmisten ja eläinten välisistä avioliitoista. Mielellään kuulen jos sitä on jossain ideoitu.”
-Juuri kerroin. Muistan nähneeni tästä jutun iltapäivälehden kannessa, 80-luvun loppupuolta se oli. Itse artikkelia en muista, mutta muistan sanamuodon ”määräaikainen avioliitto”? Mutta oikeastaan mitä merkitystä silläkään varsinaisesti on, kun me voisimme kertoa omista näkemyksistämme.
Tämä oli pelkkä välihuomio, ei mikään argumentti.
”Tuolla, ettei sinun (tai jonkun) mielipiteellä ole merkitystä, tarkoitin, että sillä ei voi perustella sitä miten asiat yhteiskunnassa järjestetään.”
-Siitä miten asiat yhteiskunnassa järjestetään, käydään keskusteluja, joissa esitetään näkemyksiä, jotka jokainen perustelee niinkuin perustelee. Päättäjät puhuvat eduskunnassa, me puhumme täällä. Jos äänestetään niin jokainen äänestää niinkuin äänestää, mutta on aivan sallittua, ja mielestäni toivottavaa, että asioista myös keskustellaan.
”Ymmärsin, että mielestäsi ssp-parit eivät tarvitsisi avioliittoinstituutiota, koska heillä ei ole niin velvoittavia syitä pysyä kimpassa kuin heteropareilla?”
-Anteeksi, nyt sinä sekoitat kristillisen avioliittonäkemyksen (sen miten ymmärrän sen kristillisen perustan ja tarkoituksen) ja yhteiskunnallisen avioliittoinstituution.
Eli ei, en tarkoittanut tuota.
Hengellisessä mielessä en katso, että samaa sukupuolta olevien välille on tarkoitettu sellaista elinikäisen sitoutumisen ja yhteiselämän velvoitetta kuin miehelle ja naiselle. Hengellisessä kontekstissa asioilla on tarkoitus.
On asioita joita voidaan valita, ja sitten on valintoihin liittyviä velvoitteita. Eli miehen ja naisen tapauksessa seksuaalinen halu ja seksuaalinen käyttäytyminen toista kohtaan edellyttää elinikäistä sitoutumista, koska (vain) mies ja nainen voivat tulla yhdeksi lihaksi, ja yhdyntä tekee liitosta purkamattoman.
”Mutta kun IRL ssp-parit haluavat sitoutua ja sitoutuvat tismalleen samalla lailla kuin mies-naisparitkin, niin tuollaisella järkeilyllä ei ole käyttöä vastustettaessa heidän oikeuttaan solmia avioliitto.”
-Juuri tuota tarkoitin. Puhut että ssp-parit ”haluavat” sitoutua ja heillä tulee olla ”oikeus” solmia avioliitto. JOS haluavat. Miehellä ja naisella se on velvoite, jossa ei kysytä haluaako.
Siis ei seksisuhteita ilman avioliittoa. Ei yhdessä elämistä ja yhdessä asumista ilman avioliittoa. Ja jos ei avioliittoa, ei ”kaveriseksiä” jne.
MIehen ja naisen tapauksessa kyse ei siis ole ”oikeudesta”, vaan Jumalan asettamasta erityisestä tehtävästä.
Juuri tuon vuoksi kysyin että mitä jos homoparit eivät haluakaan mennä naimisiin. (Sama kysymys on esitetty heteroparien osalta jo vuosikymmenien ajan ja kauemminkin, joten puhutaan nyt tästä.)
Ihan omana näkemyksenäsi, pidätkö suositeltavana ja toivottavana, asian kristillisessä merkityksessä, että ssp-parit myös menevät naimisiin? Nyt on siis kyseessä kristillinen avioliittoon vihkiminen, ei yhteiskunnallinen avioliittoinstituutio.
Avoparina eläminen on heteropareille nykyisin niin luonteva ja itsestäänselväksi katsottu vaihtoehto, että ei enää edes muisteta sitä miten kapinoitiin sitä vastaan että ”miksi muka pitää mennä naimisiin eikä saa vain elää yhdessä?” ”Mihin sitä paperia tarvitaan?” jne.
Tenka, minä olen esittänyt koko kehikon, sen miten kristillisen avioliiton näen ja ymmärrän täällä ja muuallakin niin monta kertaa, että en oikeasti jaksaisi käydä kaikkea taas läpi. Ei tarvitse olla samaa mieltä, ja kun aiemmin (toisaalla) moitit minua toistamisesta ja ”jankkaamisesta” niin ehkä tästä ei tarvitse tehdä mitään maratonia.
Tuolla on mielestäni hyvä ja perusteltu analyysi aiheesta. Tuossa kuvatun lisäksi olen miettinyt noita sitoutumisvelvoitteita ym. Jos haluat kysyä minulta vielä jotain, niin löydät minut fb:sta…
http://raapustus.net/?id=108
”pidätkö suositeltavana ja toivottavana, asian kristillisessä merkityksessä, että ssp-parit myös menevät naimisiin?”
Kristilliseltä kannalta kysymys ei ole mun nähdäkseni relevantti.
”Mutta jos avioliitolla katsotaan olevan meistä riippumaton perusta, tarkoitus ja sisältö, silloin kaikki se muuttuu. Kaikki se mikä avioliitossa on perustunut mieheydelle ja naiseudelle, riisutaan siitä pois.”
Käytännön tasolla heteropari ei menetä minkään spn-avioliiton takia liitostaan edelleenkään yhtään mitään. Vai mitä ihmeellistä tapahtuu esim. ransakalaiselle hetero-avioparille, jos/kun Kuusamossa joku spn avioliitto solmitaan?
> Vai mitä ihmeellistä tapahtuu esim. ransakalaiselle hetero-avioparille, jos/kun Kuusamossa joku spn avioliitto solmitaan?
Jumalan tahto noudattaa valtakunnan rajoja 1648 solmitun Westfalenin rauhansopimuksen mukaisesti.
Suomalaisen heteroparin avioliitto ei mene pilalle siitä, jos ruotsalainen Jumala ja Ruotsin evankelis-luterilainen kirkko vihkii ja siunaa ruotsalaisia homopareja. Parasta ennen -päiväys täyttyy vasta, jos Suomen evankelis-luterilainen kirkko toimii samoin.
Myös kirkolliskokouksen päätökset vaikuttavat asiaan. Kapinapappien aiheuttama heteroliittojen pilaantuminen on lievempää, koska sillä ei ole takanaan kirkolliskokouksen määräenemmistöä. Helsinkiläisten heteroiden tilanne on tosin muuta maata tuskaisempi kun siellä ei enää pappeja rankaista, koska rankaiseminen tunnetusti parantaa heteroliittoja.
Jos homoliitto toisi jotain myönteistä lisää kirkkoon. Sen ympärille syntyisi välittömästi omia seurakuntia.
Ei sen tarvitsisi osoittaa mieltä, katkeroitua, höpöttää syrjinnästä tai tasa-avvosta. Olisi aivan sama saisiko vihkimyksen omanjärjestön olohuoneessa vai tuomiokirkossa, jos se toisi jotain lisää.
Kirkon tehtävä ei liene haalia itselleen ’jotain myönteistä’. Eikö sen pikemminkin tulisi antaa sitä ’myönteistä’ ympärilleen, olla maailman valona ja suolana. Se, mitä kirkko voi jakaa, on siunaus. Siitä kai nyt keskustellaan, kenelle sitä voi jakaa, kenelle ei.
”Toinen kipukohta tähän liittyen on ajatus, että hyväksymällä myös nuo ”joskus” avioliitot täydesti, romuttuisi se perinteinen avioliitto.”
-Ihan mielenkiinnosta kysyn, että kun olet huomannut jonkun keskustelijan sanoneen, että ”avioliitto on vaikea määritellä”, niin oletko huomannut miten ne, jotka pitävät avioliittoa sen teologisessa ja kristillisessä perusmerkityksessä miehen ja naisen välisenä, perustelevat sen ja määrittelevät avioliiton?
On siitä niin monta kertaa täällä(kin) kirjoitettu, että jos on jäänyt huomaamatta, niin ihmettelen.
Eli miksi ”jotkut” ajattelevat, että homoparien vihkiminen romuttaisi kristillisen avioliittokäsityksen sisällön ja perustan? Mitä olet perusteluissa pannut merkille?
Sari, Kiitos hyvistä kommenteistasi ja kysymyksistäsi. Vastaan niihin jahka ennätän, ehkäpä jo tänään (ke 30.9.).
Sari: Lyhyesti vastattuna: Perinteisen avioliiton puolustajat viittaavat yleensä luomiskertomukseen sekä Jeesuksen lausumaan eli näihin: 1. Moos. 2:24 Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. Matt. 19:5 Ja hän jatkoi: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
Miten nuo kohdat on teologisesti tulkittava ja mitä muuta esim. Jeesus sanoo ja mitä se merkitsee nykytilanteen kannalta onkin vaikeampi juttu.
Eipä olekaan vaikeampi juttu, kuin ennenkään. Miksi luovut sanasta?
Samuel: En ymmärrä kysymystä. En ole luopunut sanasta, jos ja kun siteeraan sitä. Nuo lainaamani kohdat kertovat yleisen inhimillisen elämän tilanteen eli nainen ja mies menevät yhteen. Ne eivät oikein muuten kuin vahvasti tulkitsemalla myöhemmän tradition valossa puhu nykyisenkaltaisesta avioliittoinstituutiosta. Ne voivat viitata Raamatun ajan avioliittoon. Siihen viittaa myös se, että Vanhan testamentin kuninkailla oli haaremi eli useita vaimoja. Se oli eräs avioliittomalli. En tiedä oliko se Jeesuksen aikana vielä esim. beduiineilla käytössä. Lainaamani kohdat eivät puhu mitään kahden aikuisen, samaa sukupuolta olevien parisuhteesta tai avioliitosta.
”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. Matt. 19:5 Ja hän jatkoi: “Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.”
-Joo-o. Tämä on se raamatunkohta johon yleensä viitataan.
Mutta miten tätä on selitetty auki. En itse pidä hyvänä sitä, että keskustellaan vain heittelemällä raamatunkohtia…
Kirjoitin tästä tuolla edempänä, kuten useasti aiemminkin. Että mitä ”yhdeksi lihaksi” tuleminen oikeastaan tarkoittaa, ja miten se liittyy luomiseen.
Minusta siis avioliitossa, tai oikeastaan, aina kun mies ja nainen ovat yhdynnässä, Jumalan luomistyön kruunu, ihminen, josta mies ja nainen ovat kumpikin ”toinen puoli” kohtaavat ja tulevat kokonaiseksi.
Paradoksi on siinä, että vaikka jokainen mies ja nainen on yksittäinkin kokonainen ihminen (sielu on kokonainen) he ovat kuitenkin Jumalan luoman ”ihmisyyden idean” kaksi toisiaan täydentävää puolta.
Sillä tavoin ”yhdeksi lihaksi tuleminen” liittyy siihen että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.
Sari: Sadannen kerran, tai siis ehkä tuhannen: Ne heteroparit, jotka eivät korkean ikänsä tai sairauksiensa vuoksi voi sinun sääntöjesi mukaan ’tulla yhdeksi lihaksi’ eivät oikeasti ole avioliitossa. Näin olen ymmärtänyt kirjoituksistasi. Ja olen siis jo ennenkin kysynyt sinulta, pitäisikö tällainen liitto, jossa ei naida tai jossa ei naida jälkeläisten tuottamiseksi jotenkin kirkon taholta mitätöidä?
Ja mikä on sinun määritelmäsi ’samaksi lihaksi tulemisesta’? Siis edelleen, nuo vanhat, vammaiset jne. Arveletko, että koko kristillinen maailma (luterilaisten lisäksi kreikkalais- ja roomalaiskatolinen) noudattavat sääntöjä, joita sinä (ymmärtääkseni kirkosta eronneena) täällä esität?
Vai koskevatko sääntösi ainoastaan samaa sukupuolta olevien suhteita Suomen ev.lut. kirkossa (jonka jäsen et ole), mutta jonka jäsenille haluat tällä palstalla esittää omia säännöksiäsi?
Jumala on ihmisen luonut, ja antanut elämisen ohjeet. Tätä taustaa vasten pitää asioita tutkia myös avioliiton tarkoituksesta, miksi avioliitto on olemassa?
Kirkko ei tunnu tätä kysymystä pystyvän ratkaisemaan, koska siellä tekee ratkaisut ihminen, joka asettaa omat sääntönsä myös avioliitolle. Lähtökohtana tuntuu olevan se, että jokainen voisi elää onnellisena ottamatta huomioon ne käskyt, jotka tulee Jumalalta.
Minusta kaikki ratkaisut, mitä tehdään, on tutkittava niin, että on otettava huomioon se, mitä Raamattu sanoo kyseisestä asiasta. Viime aikaiset keskustelut avioliitosta on keskittyneet siihen, mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Raamatun sanasta ei tälle ajatukselle saa tukea, se jää kyllä jokaisen omalle tunnolle, minkä painoarvon Jumalan sanalle antaa.
”Tämä on kaunis ja arvokas asia, ja Raamatusta on tästä esimerkkejä. Daavid ja Jonatan, Ruut ja Noomi.” Nämä kaksi liittoa, jotka Sari mainitsi, niitä ei voi verrata siihen avioliittoon, jota nyt sateenkaari väki tarkoittaa. On aivan tavallista, että on kaksi ihmistä erityisiä ystäviä keskenään ilman mitään avioliittoon verrattavia elämisen muotoja.
>>Minusta kaikki ratkaisut, mitä tehdään, on tutkittava niin,
>>että on otettava huomioon se, mitä Raamattu sanoo
>>kyseisestä asiasta.
Mitä Kalevi raamattu sanoo spitaali taudista ja miten se parannetaan? Entä mitä sanoo meidän nykyinen tietämys tästä taudista ja miten se parannetaan.
”Mitä Kalevi raamattu sanoo spitaali taudista ja miten se parannetaan? Entä mitä sanoo meidän nykyinen tietämys tästä taudista ja miten se parannetaan.”
Miten se liittyy avioliittokysymykseen, ei minusta mitenkään? Nykyään on
Raamatusta sellainen käsitys, että se vanhentunut, eikä enää sovi nykyaikaan. Jos näin ajatellaan, niin kaikkea, mitä siellä lukee, voidaan muuttaa mielensä mukaan.
Miksi sitten kannattaa Raamattua edes lukea, jos sillä ei ole mitään tarkoitusta.
Täällä sanotaan, että keneltä se on pois, jos vihitään samaa sukupuolta olevia. Ei se olekaan pois, eikä se kuulu muille, mutta se luo tilanteen, joka ei ole Jumalan tahdon mukaista. Tämän tilanteen luomiseen on ihminen osallisena. Jokainen varmaan tietää, mitä avioliittoon kuuluu. Tämä on se keskeinen kysymys.
>>Miten se liittyy avioliittokysymykseen, ei minusta mitenkään?
Sinähän se sanoit että on otettava huomioon mitä raamattu sanoo?
>>Nykyään on Raamatusta sellainen käsitys, että se vanhentunut,
>>eikä enää sovi nykyaikaan.
No mitä raamattu sanoo spitaalitaudista ja sen hoidosta? Mitä nykyinen lääketiede sanoo siitä?
Jumalan säätämä ja Kristuksen vahvistama miehen ja naisen avioliitto, tuo postmodernin ajattelun viimeinen kaadettava linnake.
Näin myös Kotimaan toimittaja O. Seppälä tuntui johdattelevan kysymyksillään piispan kyselytunnilla Radio Deissä. Surullista siinäkin debatissa oli,ettei Jumalan tahdon mukaisen käsityksen puolustajia kuulunut, näinkin selvässä asiassa.
Tarkoittaako Raamatun sana ’avio’ täsmälleen samaa kuin aikamme virallinen termi ’avioliitto’? Tarkoittaako se Uuden testamentin asiayhteydessä samaa kuin Vanhassa testamentissa? Miten esimerkiksi Jaakobin kohdalla vaimot Leea ja Rakel sekä jalkavaimot Silpa ja Bilha sopivat käsitteen ’avio’ alle?
Ei ole laitonta olla homo tai lesbo, eikö se riitä.
Käsittääkseni he voivat solmia myös laillisen parisuhteen. Sanommeko siis, että laki on armollisempi, kuin varsinainen armonjulistusoppi.
Kyse taitaa olla moraalista ja uskonnosta. Onhan se väärin, että muut rikkovat oman käsityksen niistä. Ja oma käsitys on tietysti sama kuin jumalan. Siis oikea.
Kahden täysin erilaisen Jumalan luomuksen liittyminen toisiinsa on koko Jumalan luomistyön huippua. Liimana on käytetty rakkautta, joka yhdistää nämä osapuolet täydellisesti toisiinsa. Siinä on kuva samasta Jumalasta jopa Poikana tulee maailmaan ja Isänä valvoo kaikkea taivaistaan. Täysin eri persoonina, muuta täydellisesti rakkauden yhdistäminä. Tähän samaan ykseyteen Jumala haluaa meidätkin mukaan. Mielestäni juuri miehen ja naisen muodostamassa rakkauden liitossa tulee esiin se että Ihminen on Jumalan kuva. Rakkaus muuttaa erilaisuuden yhteiseksi voimavaraksi. Paavali puhuu avioliiton suuresta salaisuudesta ja ne jotka tämän salaisuuden ovat oppineet tuntemaan, saavat kokea paljon iloa ja onnea toisistaan.
Monen avioliiton ongelmana on se, että parit rakastuvat toistensa samuuteen. Joskus parin vaikeat parisuhdeongelmat ja riidat loppuvat, kun parit oikein oivaltavat mitä se merkitsee, että he ovat eri sukupuolta ja vain siksi ovat täysin erilaisia. Avioparit voivat nähdä samat asiat täysin eri näkökannalta ja upota erimielisyyksien suohon. Jossa rämpivät vuodesta toiseen.
Sama pari voi sen sijaan oivaltaa erilaisuutensa hyödyllisyyden ja heistä voi tulla mitä tehokkain pari ongelmiensa ratkomisessa. Se kai avioliitossa on hienoita, että siinä voi tulla joka solullaan täysin hyväksytyksi sellaisenaan. Kaikkine kurttuineen ja kiukkuineen.
”Kahden täysin erilaisen Jumalan luomuksen liittyminen toisiinsa on koko Jumalan luomistyön huippua.” Mitähän tämä voisi olla, jos ilmaisun ottaisi sananmukaisesti? Tunturin ja mäkärän liitto tuli mieleeni. Raamattu ei esitä miestä ja naista erilaisina vaan päinvastoin saman ihmisen puoliskoina. ”Tämä se on! Tämä on luu minun luustani ja liha minun lihastani.”