Aivan mainio blogikirjoitus Kotimaa Prossa. Avoin kirje jumalanpalvelukselle, kirjoittajana Imatran kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Liisa Teräslahti. Salittakoon lainaus:
”Haluaisinkin tietää, miltä sinusta nyt vaikuttaa tämä Imatran seurakunnan suunnitelma, tai oikeastaan päätös laittaa jumalanpalvelukset alkamaan kolmessa kirkossamme sunnuntaisin eri kellonaikoina? Tässä on nyt ollut monenlaisia syitä, miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty. En sinua niillä sen enempää rasita, eivätköhän nuo päättäjät ole asiansa punninneet. Olen vain kuullut, että joillekin sinun todellisille ystävillesi totutuista tavoista on kovin vaikea luopua.”
Kysymys jumalanpalvelusten kellonajoista puhutta varmaan muuallakin. Moninaisuus lisäänntyy, mutta ei iilman hämmennystä.
Teräslahti kirjoittaa:
”Jos sinut, rakas Jumalanpalvelus meinaa joskus kaiken tämän myllerryksen keskellä alakulo yllättää, muista ja pidä mielessäsi, että sinun puolestasi rukoilevia ihmisiä on Imatrallakin paljon. Älä pelkää, luota Jumalaan! Lopuksi toivotan sinulle ja kaikille läheisillesi runsasta Jumalan siunausta! Kiitos kaikesta hyvästä, mitä olet jakanut minun ja muiden ystäviesi sekä koko kotikaupunkini elämään!”
Lue lisää Kotimaa Prosta. Tilaa, reksiteröidy tai kirjaudu esimerkiksi täältä
Kaikilla Kotimaa Pron käyttäjillä on mahdollisuus blogata sivustolla!
Jumala rakastaa ja armahtaa jokaista, joka langenneena, katuvana syntisenä huutaa Jumalalle. Martti Luther kirjoittaa seuraavasti:
Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:19)
Daavid antaa tässä Jumalalle lohdutuksesta rikkaan nimen, jonka vertaista tuskin Raamatusta löytyy. Hän sanoo häntä Jumalaksi, joka hellii ja rakastaa särjettyjä sydämiä, pitää niistä vaarin, armahtaa ja tahtoo auttaa niitä. Sanalla sanoen hän on murheellisten ja kurjien Jumala.
Autuas se, jolla on sydämessään tällainen kuva Jumalasta! Jumalaa ei voida käsittää hänen jumalallisessa majesteettisuudessaan eikä voimassaan. Siksi Jumala ja hänen armollinen, isällinen tahtonsa esitetään meille tässä ihanassa kuvassa. Hän ei ole Jumala, joka surmaa, vaan tekee eläväksi, ei tuomitse, vaan pelastaa, ei vihaa eikä hylkää murheellisia ja särjettyjä sydämiä, vaan rakastaa ja holhoaa niitä. Hän on elämän, autuuden, rauhan, ilon ja lohdutuksen Jumala.
Profeetta lohduttaa siis kaikkia murheellisia sydämiä sanomalla, ettei otollisempaa uhria voida Jumalalle antaa kuin murheellinen sydän, joka tuskassaan kuitenkin uskoo, että Jumala Kristuksessa tahtoo osoittaa hänelle armonsa. Pakottaaksensa meitä antamaan itselleen tämän uhrin hän usein lähettää ruton, nälän, sodan ja muita sellaisia onnettomuuksia, koska me herkemmin ja pikemmin onnettomuuden kuin onnen aikana etsimme Jumalaa ja pyydämme häneltä apua.
Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille
”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra” ( Ps. 130 )
Kun Jumala pysähdyttää ihmisen ” oman juoksun” ja näyttää synnin synniksi, silloin nuosee sydämmestä pakottamatta huuto ” minun syntini, minun kauheat syntini” !
Eikä silloin ole kysymys vain suurista tekosynneistä, vaan epäusko on jo yksistään kadottava synti.
Tällöin on pieni ja syntinen ihminen suuren ja Pyhän Jumalan edessä. Eikä silloin enää selitellä, eikä kierrellä, sillä Jumalan edessä ei kukaan ole vanhurskas.
” Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin” Tällaiseen armahtavaan ja pitkämieliseen elävään Jumalaan psalmin laulaja kaiken toivonsa uskaltaa laittaa.
Niin emmekö mekin , jotka ovat kastetut Hänen Pyhään nimeensä.
Sillä vain Jumalan luona on armo, että häntä peljättäisiin ja kunnioitettaisiin.
Hän on uskollinen Jumala, joka ei hylkää meitä, vaikka joudumme usein odottamaan hartaimmin kuin vartija aamua, silti Jumala ei hylkää meitä.
“Tällaiseen armahtavaan ja pitkämieliseen elävään Jumalaan psalmin laulaja kaiken toivonsa uskaltaa laittaa. Niin emmekö mekin, jotka ovat kastetut Hänen Pyhään nimeensä. Sillä vain Jumalan luona on armo, että häntä peljättäisiin ja kunnioitettaisiin. Hän on uskollinen Jumala, joka ei hylkää meitä, vaikka joudumme usein odottamaan hartaimmin kuin vartija aamua, silti Jumala ei hylkää meitä”.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Näin on. Jumala on uskollinen, eikä hän koskaan hylkää meitä.
Kastettu voi hylätä Jumalan, mutta Jumala ei koskaan hylkää kastettua.
Pyhän Martti Lutherin selitystä psalmin 130 jakeen 5 lopusta:
Minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. (Ps. 130:5b)
Minun sieluni odottaa.
Sielustani on tullut odottaja, joka odottaa hartaasti. On kuin psalmin laulaja sanoisi: koko sieluni olemus ja elämä on pelkkää Jumalan odottamista. Latinan kielellä tämä ilmaistaan seuraavasti: sustinui Dominum, subtentrix seu expectatrix fuit anima mea. Sieluni on harras odottaja; siten voidaan ilmaista kiinteätä, alituista odotusta, jonka aikana sielu ei tunne muuta kuin että se odottaa odottamistaan. Niinpä sanotaan Ps. 40:2: ”Hartaasti minä odotin Herraa”; samaten tarkoitetaan tässä: Olen odottanut Jumalaa niin kiinteästi, että koko sielustani on tullut odottaja. Sen elämä on nyt pelkkää odotusta, pelkkää toivomista ja odottamista.
Ja minä panen toivoni hänen sanaansa,
se on: hänen lupaukseensa ja antamaansa sanaan. Sellainen on sisäisen ja uuden ihmisen olemus, että hänessä on alati Jumalan odotusta ja toivoa, luottamusta ja uskoa Jumalaan. Sen tähden ei Jumala myöskään jätä häntä, sillä hän on luvannut armonsa ja apunsa kaikille, jotka uskovat häneen, jättävät itsensä hänen huomaansa ja odottavat häntä. Ja tämä Jumalan ”sana” ja lupaus on uuden ihmisen koko toimeentulo. Sillä hän ei elä leivästä, vaan tästä Jumalan sanasta.
Martti Luther: Valitut teokset 1; Seitsemän katumuspsalmia.
Kertovatko elämässä eteen tulevat vaikeudet mitään kristitystä tai Jumalasta? Ehkä ne kertovat eniten elämästä itsestään. Elämä toki on Jumalan luomaa ja hallitsemaa. Se, miten ihminen ottaa vaikeudet vastaan, voi kertoa hänen uskostaan. Pitääkö hän ongelmiaan Jumalan antamina koetuksina, sattuman oikkuina vai julman kohtalon juuri häneen kohdistamina iskuina? Toisaalta se riippuu myös ihmisen luonteesta. Uskovakin voi suhtautua eri tavoin vastoinkäymisiin. Toinen alistuu hiljaa Jumalan tahtoon ja toinen tarttuu toimeen tilanteen korjaamiseksi uskoen sen olevan hänen kutsumuksensa.
Martti Pentti, kiitos hyvistä kommenteista. Vaikeudet kasvattavat meitä, mutta niihin voi olla monia syitä. Joskus meidän itse pitää tehdä jotain ja joskus emme itse paljoa pysty vaikuttamaan asioiden kulkuun. Omat voimat voivat huveta, jos omavoimaisesti touhotamme liikaa. Haluammeko ottaa Jumalalta apua vastaan ja uskallammeko jättää asioita Jumalalle?
Hyvin usein elämän vastoinkäymiset ajavat ihmisen katkeruuteen.
Jumalan pitäisi tehdä pelkkää hyvää, ja nyt tuleekin elämään pahaa. ”Iälliseksi käyneen äitinsä menettänyt voi todeta ihan happpaman lakonisesti: ”Tämä oli viimeinen niitti… Mitä tekee sellaisella Jumalalla, joka tuo elämään pelkkää surua.”
Yleensä elämä on tällöin itsellä mennyt tavattoman hyvin, ilman ainuttakaan syntiä, murhaa, varkautta tai huoruutta…. 🙂
Kiitos hyvistä kommenteista, Jorma. Kovapäisimpiä Jumala joutuu kouluttamaan monipuolisesti. Harmi, jos haluamme hakata päätämme turhaan seinään, emmekä jaksa odottaa Jumalan apua.
<<>>
On syytä miettiä, mitä tässä tarkoitetaan.
Katumattomuus ja synnittömyys kastetulla on mitä suurinta Jumalan hylkäämäksi tulemista.
Omin voimin suosta voi itsensä noistaa vain paroni Münchhausen.
Yritän siis miettiä, mitä tässä tarkoitetaan. Lähimmäksi tuota ajatusta pääsin Roomalaiskirjeen kohdassa: ”Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa.” Onko tämäkään ihan hylkäämistä? Synnittömyydestä tama on ainakin kovin kaukana.
Onhan sekin ilmaus ihmisen synnittömyydestä, mitä näin kovasti eräällä palstalla puolustettavankin.
Synnittömiä ihmisiä kohtaa usein.
Synnittömät eivät tarvitse Jeesusta. Antinomistien oppi vie Helvettiin.
Eivätkö ’mielihalujensa vallassa keskinäisissä suhteissa ruuminsa häpäisevät’ tietäisi tekevänsä syntiä? Tietääkseni itseään synnittömänä pitävät kerskuvat itsehillinnällään, säädyllisillä ihmissuhteillaan ja hyvin hoidetulla ruumiillaan.
Oikeastaan ihmettelen kun tätä keskustelua usein käydään, sanoihan jo tuo Juhakin tuossa mistä on kysymys.
Ei tästä ole kuin pari viikkoa kun tämä sama aihe oli esillä. Koetin asiaa valaista roomalaiskirjeen 8-luvun kohdilla, mutta koko keskustelu taisi lopahtaa. Taisi joku laittaa Paavalinkin viralta, jos noin leikillisesti asian ilmaisi
Keitä ovat ne, jotka lihan vallassa ovat, Paavalin mielestä? He kun eivät voi olla Jumalan mieleen.
Aika merkillistä, että Paavalin luonnehdinnan omasta itsestään ja uskovista luullaan tarkoittavan kaikkia ihmisiä sieluntilasta riippumatta. Eihän asia niin ole.
Kaikki ovat syntisiä, mutta kaikki eivät ole syntisiä ja samalla vanhurskaita.
Keitä ovat ne terveet, jotka Jeesuksen mielestä eivät tarvitse parantajaa?
Kuulen viikottain jonkun sanovan kaikkien olevan syntisiä, mutta rajauksella, että hän itse ei kuitenkaan ole syntinen.
Siis eräänlainen paradoksi.
>>>Tietääkseni itseään synnittömänä pitävät kerskuvat itsehillinnällään, säädyllisillä ihmissuhteillaan ja hyvin hoidetulla ruumiillaan.>>>>
Kirkkomme ns. herätyskristllisyyttä tuntevana olen varsin matti siitä, ettei tuo Martin luonnehdinta sovi kohteeseensa.
Ettei olisi liikaakin valitusta siitä omasta huonoudesta.
”Ettei olisi liikaakin valitusta siitä omasta huonoudesta.” Tunnistaako itseään synnittömänä pitävän siitä, että hän jatkuvasti vaikertaa syntisyyttään? Meneepä kimuranttiseksi.
Kimuranttisuus katoaa kun asiat saa omassa elämässään kokea todeksi.
Tällä paikkakunnalla on jo jonkun aikaa messu alkanut klo 14 iltapäivällä. Ihmiset ovat alkamisaikaan erittäin tyytyväisiä. Enemmän siitä pidetään kuin kello kymmenestä.
Ollessani töissä Imatralla 1982-2010 tuohon aikaan mahtui ainakin neljä eri kokeilua jumalanpalvelusajasta muulloin kuin klo 10. Kaikki päättyivät samaan tulokseen: palattiin entiseen. Syynä voimakkaasti ilmaistu kansalaismielipide.
Saa nähdä, miten nyt käy.
Lapsiperheitä taitaa olla kaikkialla aika vähän sunnuntai-aamun jumalanpalveluksissa?
Sunnuntaihan on ainut aamu viikossa,joka ei mahdollisesti ole pakkotahtinen. Voi nukkua pidempään ja aloittaa päivän kiireettömästi.
Pitäisiköhän heitä ajatellen tarjota muukin vaihtoehto kuin kello 10 alkava jumalanpalvelus.