Aivan mainio blogikirjoitus Kotimaa Prossa. Avoin kirje jumalanpalvelukselle, kirjoittajana Imatran kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Liisa Teräslahti. Salittakoon lainaus:
”Haluaisinkin tietää, miltä sinusta nyt vaikuttaa tämä Imatran seurakunnan suunnitelma, tai oikeastaan päätös laittaa jumalanpalvelukset alkamaan kolmessa kirkossamme sunnuntaisin eri kellonaikoina? Tässä on nyt ollut monenlaisia syitä, miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty. En sinua niillä sen enempää rasita, eivätköhän nuo päättäjät ole asiansa punninneet. Olen vain kuullut, että joillekin sinun todellisille ystävillesi totutuista tavoista on kovin vaikea luopua.”
Kysymys jumalanpalvelusten kellonajoista puhutta varmaan muuallakin. Moninaisuus lisäänntyy, mutta ei iilman hämmennystä.
Teräslahti kirjoittaa:
”Jos sinut, rakas Jumalanpalvelus meinaa joskus kaiken tämän myllerryksen keskellä alakulo yllättää, muista ja pidä mielessäsi, että sinun puolestasi rukoilevia ihmisiä on Imatrallakin paljon. Älä pelkää, luota Jumalaan! Lopuksi toivotan sinulle ja kaikille läheisillesi runsasta Jumalan siunausta! Kiitos kaikesta hyvästä, mitä olet jakanut minun ja muiden ystäviesi sekä koko kotikaupunkini elämään!”
Lue lisää Kotimaa Prosta. Tilaa, reksiteröidy tai kirjaudu esimerkiksi täältä
Kaikilla Kotimaa Pron käyttäjillä on mahdollisuus blogata sivustolla!
Olen tullut siihen johtopäätökseen, että Jeesus rakastaa kaikenlaisia ihmisiä. Hän rakasti maailmaa, siis kaikkia ihmisiä, niin paljon, että meni ristille kuolemaan sovittaakseen kaikkien maailman ihmisten synnit. Sen suurempaa rakkautta ei ole kuin että antaa henkensä toisten puolesta. Niidenkin, jotka eivät halua ottaa tätä rakkautta vastaan. Jeesuksen rakkaus on aina tarjolla ja ilmaista.
Salme, kiitos hyvästä kommentista. Näin on. Jeesus rakastaa ihan jokaista ihmistä. Yksi Raamatun hienoimmista kohdista on kun Jeesus löytää Matteuksen. Samoin Jeesus löytää tai on löytänyt meistä jokaisen.
Sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: ”Seuraa minua.” Niin tämä nousi ja seurasi häntä. Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: ”Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?” Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ’Laupeutta minä tahdon enkä uhria.’ Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9: 9-13)
Minulla on yöpöydälläni Raamatun ja Päivän Tunnussanan ohella Lutherin ”Mannaa Jumalan lapsille”. Omissa kipuiluissani on näiden välikappaleiden kautta aina apu löytynyt, ei heti, mutta sinnikkään etsimisen kautta.
Siteeraanpa yhden kohdan Lutherilta: ”Vaikka näyttäisikin siltä kuin kaikki menisi nurin ja meidän täytyisi hukkua, niin Herra on kuitenkin aivan läsnä ja hän voi silmänräpäyksessä temmata meidät hädästä. Mutta minkätähden hän ei auta meitä heti? Sen tähden, että … me saisimme nähdä hänen voivan auttaa kuolemasta! Me emme näet usko sitä, ennenkuin saamme sen kokea. Eikä tällaista lohdullista apua tapahdu kenellekään, joka ei näe olevansa kaikkien luotujen hylkäämä ja vailla ketään muuta auttajaa kuin Jumala.”!
Unohdin kommentoida viimeistä kysymystäsi, siis jatkan. Minulle on ollut läpi elämän vaikea kysymys, koskeeko armo yhtälailla niitä umpikujia, joihin olen joutunut omien virheitteni, väärien valintojeni, syntieni tähden. Minun on ollut paljon helpompi uskoa Jumalan apuun vaikeuksissa, joihin en voi nähdä itse syyllistyneeni mitenkään. Vasta viime vuosina olen alkanut uskoa, että Jeesus nimenomaan syntisten Vapahtaja. Monet ihmiset, joita hän evankeliumien mukaan armahti, olivat nimenomaan itse sotkeneet elämänsä: samarialainen nainen, ristin ryöväri, syntinen nainen fariseuksen huoneessa… he olivat ”reaalisyntisiä”, kuten Miikka Ruokanen aikoinaan eräässä puheessa totesi.
Anita, kiitos erinomaisista kommenteista.
Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois.
Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan Hänen nimessään; anokaa niin te saatte. (Vert. Joh. 16: 24)
Mitä kristityn elämässä olevat vaikeudet kertovat kristitystä ja Jumalasta?
Jumala ei ole luvannut meille helppoa elämää. Monesti vaikeudet kertovat sen, että kristitty on Jumalan koulussa, jossa on paljon haasteita. Omat vaikeutemme kasvattavat meitä ja tällöin me opimme suhtautumaan empaattisemmin lähimmäisen vaikeuksiin. Jos kristityn elämä olisi ainoastaan voitosta voittoon kulkemista, niin hän ei tarvitsisi Jeesusta, eikä lähimmäisen rakkautta häneltä paljoa heru.
”Minkälaisen rukouksen Jumala kuulee?” Meillä on huokauksetkin kuuleva Jumala. Paavo Ruotsalaisen neuvo kannattaa pitää mielessä: ”Jos et osaa rukoilla, niin ikävöi. Jos et osaa ikävöidä, niin sairasta Herralle.”
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Ihan jokainen kristitty osaa rukoilla riittävän hyvin. Kristityn ei tarvitse Jumalaa pullamössöllä (monisanaisesti ja luikurimaisesti) rukoilla.
Jeesus Kristus saarnasi rukoilemisesta seuraavasti: “Kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen]. Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” (Matt. 6:5-15)
Lainaa Jumalan sanaa apostoli Paavalilta:
Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. (Room. 8:26-30)
”Kristityn ei tarvitse Jumalaa pullamössöllä (monisanaisesti ja luikurimaisesti) rukoilla.” Ei liene ihan kristillistä lausua tällaista arviota. Kristikunta on luonut historiansa aikana monta kaunista ja syvällistä rukousta. Esimerkkeinä käyvät vaikkapa virsikirjamme synnintunnustukset.
Martti Pentti, Jumala kuulee ihan jokaisen rukouksen olkoon sitten miten lyhyt tahansa. Meidän ei koskaan tarvitse Jumalan suuntaan keksiä mitään hienoja rukouksia. Hyvä rukous on esim. “auta Herra”. Monisanaista luikurimaista rukousta kristitty ei tarvitse, koska Jumalalle ei kuitenkaan meidän valheet mene läpi.
”Monisanaista luikurimaista rukousta kristitty ei tarvitse.” Jumala ei tarvitse monisanaisia rukouksia, mutta ihmiselle on joskus tarpeen muotoilla rukouksensa monisanaisestikin. Mitäpä muuta psalmitkaan ovat kuin rukouksia. Et kai pidä psalmia 119 luikurina, vaikka se onkin Raamatun pisin luku?
Psalmit ovat hyviä. Rukoukseen ei saa lisätä valheita tai katteettomia lupauksia. Rukouksen voi päättää Aamen sanaan, joka vakuuttaa että rukous tulee sydämestämme ja on totta. Mikään ei estä meitä aina rukoileman, että Jumalan tahto tapahtuisi.
Pyhän Martti Lutherin aamurukous:
“Kiitos sinulle, taivaallinen Isäni, Jeesuksen Kristuksen, rakkaan Poikasi kautta, että viime yönä varjelit minua kaikesta pahasta ja vaarasta.
Rukoilen sinua, varjele minua tänäkin päivänä synnistä ja kaikesta pahasta, että kaikki mitä teen, koko elämäni olisi sitä mitä tahdot.
Sillä minä annan itseni, ruumiini ja sieluni ja kaiken sinun käsiisi.
Pyhä enkelisi olkoon kanssani, ettei paha vihollinen saisi mitään valtaa minuun.” Aamen.
Lutherin rukouksen viimeiseen kohtaan liittyvät Raamatun jakeet:
Sillä: ”Sinä, Herra, olet minun turvani.” – Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. (Ps. 91:9-12)
Olen miettinyt juurikin, mitä tarkoittaa ”huuto” Jumalan puoleen. Päädyin ajatukseen, se on vilpitön pyyntö, sydämmestä nouseva hätä. Se voi olla yhteen ääneen anottu tai kuiskaustakin hiljaisempi. Kuitenkin, huuto on jotain joka on jo käynyt läpi monta tunnetta, ja päätynyt syvään tarpeeseen; Jumala auta!
Luin jostain kehoituksen, huutakaa Jumalalta ”herätystä”, Moisen ajatuksen voi helposti ohittaa.yliampuvana kommenttina, tai päätyen teologiseen keskusteluun siitä mitä herätys tarkoitaa tms. Kuitenkin jos ajttelen ”kuvina”, esim jos pieni lapsi on pudonnut jyrkänteeltä rotkoon, nilkka nyrjähtänyt ja ei omin avuin pääse pois sieltä kuopasta, niin kyllä se lapsi huutaa, ja huutaa sydämmensä pohjasta apua ylhäältä.
Ehkä tuo; huutaa Jumalalta herätystä tarkoittaa juuri tuota, uskovina olemme jossain kuopassa jalka linksahtaneena, ja tarvitsemme Isän apua.
Psalmin 130 kuva lienee meille tuttu usein käytetystä synnintunnustuksesta: ”Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni.”
Martti Pentti, otit esiin hienon psalmin. Kiitos!
Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin. Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua. (Ps. 130:1-6)
Sinimarja, kiitos erinomaisesta kommentista. Herätyksen rukoileminen on Jumalan tahdon mukaista ja tärkeää.
Herätkäät ylös hurskaasti ja älkäät syntiä tehkö; sillä ei muutamat Jumalasta mitään tiedä. (1. Kor. 15:34 / Biblia)
Olin eilen vieraana eräässä uskovassa perheessä.
Keskustelimme herätyksestä, totta kai!
Emäntä sen otti siinä kahvin ja tortun vaiheella puheeksi. Se tuntuu olevan yleinen kristillinen toive kaikissa kristillisissä piireissä kirkon ulkopuolellakin.
Tarvitaan ilmeisesti kovia ulkonaisia asioita, ennen kuin tämä kansa nöyrtyy. Nyt se ei Jumalaa tarvitse, koska juuri nyt
sillä menee lujaa uusien vapauksiensa ja tasa-arvojensa kanssa.
Rakas Herra Jeesus Kristus, minä tunnen syntini; ne polttavat, kalvavat ja kauhistavat minua. Mihin on minun paettava? Minä katson sinuun, Herra Jeesus Kristus, ja uskon, vaikkapa heikosti, sinuun; minä pidän kuitenkin kiinni ja olen varma siitä, että olet sanonut: poikani, ole turvallisella mielin, sinun syntisi ovat anteeksi annetut ja sinulla on oleva iankaikkinen elämä ja minä tahdon herättää sinut viimeisenä päivänä. Aamen!
Huutaminen on kärsivän ihmisen tuskan ilmaisu. Juutalaisessa rukoushuoneessa nuo meidän tuntemat Psalmit lauletaan kovaan ääneen ja kun seurakunta ”huutaa” psalmin ”syvyydestä minä huudan” niin saa ymmärryksen sielun hädästä, jonka ihminen voi kokea, kun on joutunut synnin vangiksi pimeään laaksoon.
Näen mielessäni kuvan, kuinka Jeesus käveli aikalaistensa keskuudessa, eikä luonut silmäystään uskonnollisen eliittiin puoleen, vaan käveli heidän ohitseen maassa makaavan hyljätyn, yksinäisen syntisen luo, joka nyyhkytti kelvottoman rukouksen: ”Minä olen syntinen ihminen, Jumala auta, en jaksa enää…”
Silloin Jeesus tulee ja nostaa tuon ihmisen ylös sanoo: ”Katso Jumala on tullut luoksesi, syntisi on sinulle anteeksi annettu, älä pelkää, Minä en sinua hylkää.”
Kun Jumala kurittaa meitä, niin Hän opettaa meille kuuliaisuuden, että turvautuisimme yksin häneen jolta voimme avun saada.
”Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” hebr 2:18 ”Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden” Hebr.5:8
Jumalan Laki paljastaa ihmisen heikoksi ja syntiseksi, ja kun Paavali sanoo: ”Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä” 2.Kor.12:10
Hän tunnustaa olevansa pelkän Armon varassa. Sanotaanhan myös uskon sankareista, että he ”vahvistuivat heikkoudesta” Hebr.11:34 Mieti mitä tämä kohdallasi tarkoittaa?
Maailman henki on kokonaan toinen kuin Kristuksen Henki. Sillä maailma sanoo, että ihmisen pitää olla vahva pystyä kaikkeen tai muuten käy huonosti? Kiellä Jumala, sitä ei ole, ei se sinua auta, jollet itse itseäsi auta. Syyttäjä käy ympäriinsä ja huutaa ja panettelee: Katso Kristitty, kuinka et ole vielä maailmaa pelastanut sinä syntinen, ei sinusta mihinkään ole. Onneksi meillä on Puolustaja Kristus Jeesus.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Näin on.
Saatanalla on kiire, kun yrittää eksyttää niitä, joita ei vielä ole saanut eksymään. Vielä kuolinvuoteelle Saatana voi tulla vieraaksemme, kertoen ainoastaan tosiasioita, siitä kuinka huonoja olemme olleet ja yrittää väärentää evankeliumin väittäen, että Jeesus ei tuommoista syntistä rakasta. Saatanalle voi sanoa, että Jeesus Kristus on kuollut puolestani ja olen autuas, sinulla ei ole mitään valtaa minuun.