Usko on sitä varmemmalla pohjalla, mitä enemmän Raamattua tutkitaan. Tämä johtuu siitä, että uskoa eletään todeksi maan pinnalla, elämässä. Vähän niin kuin ensimmäiset apostolien raapustukset ja niiden aihe. Painettu kirjakin on toki maan pinnalla. Usko ei kuitenkaan ole kirja. Usko on elävän Herran ja Vapahtajan läsnäolo. Jumalan sana on kirjan pohjana, luomisen ja lunastuksen tekijänä. Olipa kirja sitten painettu suomen, bulgarian tai kiinan kielellä. Tai Mikael Agricolan ”Se Wsi Testamenti” vuodelta 1548 tai kirkolliskokouksen hyväksymät käännökset vuosilta 1938 tai 1992.
Kirja on ideologian käyttöön soveltuva esine. Sitä käytetään politiikassa ja sitä käytetään uskonnon puolustamisessa tai vastustamisessa. Vastustajat iloitsevat voidessaan puhua ”satukirjasta” tai Raamatun epäjohdonmukaisuuksista. Puolustajat vahvistuvat voidessaan puhua ”muuttumattomasta Jumalan sanasta”. Aina ei olla kovin tarkkoja siinä, puhutaanko uskosta, toivosta vai rakkaudesta. Ajasta ja historiasta tuntuu olevan erityisen vaikea puhua. Varsinkin olisi oikeasti puhuttava siitä, mikä tässä maailmassa ja uskossa on muuttumatonta ja Pyhää.
Pitkään olen miettinyt sitä, katoaako uskoni Raamatun tieteellisen tutkimuksen myötä. Eivät asiat niin ole. En oikeastaan koskaan ole kokenut, että uskoni olisi yhtä kuin tieteellinen tutkimus tai edes Pyhä kirja eikä millään tavalla myöskään näiden vastakohta.
Olen kuitenkin tarkka siitä, missä pidän Raamattuani, mikä sen paikka on kotonani. Arvostan siis nahkakantista Pyhää kirjaani. Olen lukenut Raamatun kannesta kanteen ensimmäisen kerran alle 10-vuoden iässä. Tarkka olen myös siitä, että arvostan tieteellistä tutkimusta ja sen alati muuttuvia tuloksia.
Toki olen elämän varrella mennyt erilaisiin ideologisiin ansoihin eli käyttänyt Raamattua omien mielipiteiden takuuna tai innostajana. Uskoani ei vahvista eikä tyhjennä se, että Trump tai Räsänen heiluttaa Raamattua valokuvaajien edessä.
Tämä kirjoitus on pitkäperjantain miete.
Maalaukset ovat omiani, kuten sanottavakin.
Ville Mäkipellon tutkimustyö ja sen tulokset ainakin vahvistavat omaa uskoani, eivät vähennä sitä. (https://www.kotimaa.fi/artikkeli/ville-makipelto-tutkimus-tuo-noyryytta-raamatuntulkintaan/ ).
Raamattu on eri aikoina eläneiden ihmisten tekemä kirjakokoelma. Jo nykyisetkin käytössä olevat erikieliset käännökset poikkeavat niin paljon toisistaan, ettei mitenkään voi ajatella, että suomeksi tehty versio olisi se ainoa oikea Jumalan sana. Kyllä Jumala kaikessa viisaudessaan olisi varmaan voinut valita jonkun vähän helpomman ja tunnetumman kielen. Tai no, tästä argumentista täytyy ehkä vähän peräytyä, panihan Hän Poikansa puhumaan arameaa.
Se, että Raamattua on käytetty ja käytetään esim. seksuaalivähemmistöjen syrjintään kirkossamme ei todellakaan pohjaudu Raamattuun, kuten Mäkipelto tutkimuksessaan toteaakin. On tärkeää huomata, että Raamatun käyttö poliittisena aseena asettaa aina tämän käyttäjän vähintäänkin ristiriitaiseen asemaan oman agendansa ja kristillisyyden syvimmän olemuksen kanssa.
Kiitos blogistasi, Matti. Koen meidän olevan kutakuinkin samoissa ajatuksissa. Ettemme usko Raamattuun, vaan Jumalaan, josta Raamattu puhuu. Hienoa, että viljelet myös kuvan tekemisen armolahjaa, joka Sinulla on.
Uskon ja tiedon asettaminen vastakkain on väärinkäsitys. Voisiko sanoa, että moni uskoo tietoon, mutta usko ja tieto eivät ole vastakkain, vaan sisäkkäin. Kummankin kohdalla voi ymmärtää. Tai sitten – ei ymmärrä.
Eivät usko ja tieto ole vastakkain. Koska me uskomme me myös tiedämme, että tämä neitsyt Mariasta syntynyt, ristillä kuollut ja ylösnoussut Kristus on maailman Vapahtaja.
SE tässä uskossa juuri on hienoa, että voimme sanoa: ” me tiedämme”.
Tätä moni juuri vastustaa ja kieltää, ettei näin voi sanoa. Väittäen ettei Jumalasata voi tietää mitään. Perustaen väitteensä pelkästään siihen etteivät itse usko ja siksi eivät voi myöskään tietää.
> Tätä moni juuri vastustaa ja kieltää, ettei näin voi sanoa. Väittäen ettei Jumalasata voi tietää mitään.
Jos mennään klassisiin filosofian tietoteorioiden, tieto määritellään ”hyvin perustelluksi todeksi uskomukseksi”. Tämä ajatus on kristinuskoa vanhempi ja pohjautuu Platonin ajatteluun. Sen mukaan väitteestä tulee tieto vain jos siihen uskoo, mutta pelkkä usko ei riitä tekemään jotain väitettä tiedoksi.
Mielestäni uskon ja tiedon rinnastaminen turhentaa uskon. Puhuja tulee ajatelleeksi, että tieto on uskoa hienompaa koska uskosta on välttämätöntä tehdä tietoa, jopa epätoivon vimmalla esittämällä valheellisia väittämiä.
Mielestäni uskon hienous ja erikoispiirre on nimenomaan siinä, että se kelpaa sellaisenaan ja siihen voi luottaa sellainen. Ei tarvitse tietää voidakseen uskoa. Tässä mielessä usko on vahvempi kuin tieto.
1Joh: 5 siitä luvusta löytyy 7 sanaa ”tiedämme”. Siinä on ilmaistu hyvin keskeiset uskonelämän totuudet. Jokainen uskova tietää tietävänsä. Sillä Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa sen tiedon uskovan sisimmässä. Muilla ei voi samassa merkityksessä olla edes tätä tietoa. Siksi uskon ulkopuolella olevat väittävät ettei uskovatkaan voi tietää mitään Jumalasta.
> …mutta pelkkä usko ei riitä tekemään jotain väitettä tiedoksi. Mielestäni uskon ja tiedon rinnastaminen turhentaa uskon >
Hienoa, että esiinnyt uskon puolustajana. Uskosta ei kuitenkaan tarvitse tehdä tietoa, koska usko (heikko tai vahva) tuo tuon tiedon mukanaan, joka ei Kristuksesta valheita esitä. Kehut myös uskon ”hienoutta ja erikoispiirrettä”. Uskolla on hyvä olla myös kohde, joten tuo lauseesi logiikka ei pitkälle kanna. Voihan sitä uskoa vaikka aidan seipääseen tietämättä tarkalleen mitä se merkitsee.
> …mutta pelkkä usko ei riitä tekemään jotain väitettä tiedoksi. <
Juuri näin kuitenkin tapahtuu Kristuksen / Jumalan kohdalla huolimatta filosofian tietoteorioista, Platonin uskomusdialogista Theaitetos etc. Koska me uskomme, me myös aivan luonnollisesti tiedämme lisättynä vielä varmuudella. Pekka on aivan oikeassa, kun hän toteaa, että "tätä moni vastustaa.". Samarialaiset mm. harjoittivat tätä kokemusperäistä tutkimusta Kristukseen ja totesivat; "me uskomme ja myös tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja."
Juuri sitä varten meille on kirjoitettu Uusitestamentti että tiedämme mistä kristillisessä uskossa on kyse. Jollemme tietäisi sitä, niin meillä ei olisi mitään tietoa asiasta eikä edes Kotimaa 24 olisi olemassa. Kyllä meillä on paljon tietoa Jumalasta ja uskosta. Eri asia on sitten se pitääkö joku tätä tietoa luotettavana. Kaikkea tietoa kun voi joku kuitenkin voi pitää epäluotettavana.