Raamattu lupaa melkoisesti sellaiselle, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen. Pienoisevankeliumiksi kutsuttu Joh3: 16 sanoo asian näin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Iankaikkinen elämä on mahdollista niille, jotka ”uskovat häneen”, eli siis Vapahtajaamme. Erimielisyyttä taitaa olla kuitenkin siitä, mitä Raamatussa tarkoitetaan sanalla ”usko”. Ilmeisesti kukaan ei ymmärrä uskoa Jeesukseen pelkästään uskona hänen historiallisuuteensa. Se, että uskoo nasaretilaisen puusepän kulkeneen kerran maapallolla, ei takaa ikuista elämää kai kenenkään tulkinnoissa? Toisaalta: taitavat harvassa olla nekin, jotka edellyttävät uskolta täydellisyyttä ja uskojalta synnittömyyttä ja virheettömyyttä.
Mitä Raamattu sitten opettaa tuosta oikeasta uskosta Lunastajaamme?
Jo tuossa Johanneksen 3. luvussa esitetään pelastavaa laatua olevalle uskolle liitännäinen: ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.”(jae 36) Ajatus on pitkälti se sama kuin mitä Jaakobin kirje opettaa: ”Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?”(Jaak2:14)
Meitä kaikkia Raamattuun luottavia puhuttelee voimakkaasti Matteuksen kirjaaman Vuorisaarnan lopussa oleva Jeesuksen tulevaisuusvisio. Herramme luo tulee ”sinä päivänä” sellaisia, joilla usko Jumalan Poikaan on ollut mitä ilmeisintä, ainakin omasta mielestään: ”Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja”. (Mat7:21.22)
Jeesus ei kommentissaan kiistä hänen nimessään tehtyjä sinänsä. Niiden laatu ei tunnu Vapahtajaamme kiehtovan: ”En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!” (”laittomuuden tekijät”/KR38)
Englanninkieliset käännökset (KR38 tavoin) käyttävät tässä ilmausta ”I never knew you”. Jeesuksen nimessä tehdyt ”uskon teot” eivät siis aina tuo mukanaan ikuista elämää vaan saavat aikaan repliikin: ”Menkää pois minun luotani”. Mikähän tuossa uskossa meni pieleen?
Toisaalla Kristus osoittaa, mitä hänen seuraajiensa usko saa heidät toimimaan: ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.”(Joh14:12)
Kristus herätti jopa kuolleita, siihen suuntaan ei ilmeisesti voi enää mennä ”suuremmaksi”. Viittaisikohan tuo Jeesuksen maapallolta poistumisrepliikkiin ”Olette todistajiani maan ääriin saakka”?(Apt1:8) Jeesus saarnasi vain Lähi-Idän pienellä alueella, Paavalista eteenpäin on sitten edetty kohti globaalia ”hyvän uutisen” kaiuttamista Kristuksesta ja hänen kuninkuutensa siunauksista.
Usko Jeesukseen Kristukseen on siis ikuisen elämän avain, mutta mistä tuo usko tulee? ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana,” vastaa Raamattu tuohon kysymykseen. Itse asiassa kenelläkään ei Ison Kirjan mukaan voi olla uskoa ilman opetusta. Pari esimerkkiä ensimmäisten kristittyjen ajoilta.
Beroiassa asuneista juutalaisista sanotaan, että he ”olivat avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.” Ja niinpä: ”Monet heistä tulivatkin uskoon, samoin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet.”(Apt17:11,12)
Raamatun edellisessä luvussa kerrotaan vanginvartijasta, jolle Paavali ja Silas lupasivat Jeesuksen sanojen mukaisesti: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.”(Apt16:31) Tarvitsiko vanginvartijan hänelle erittäin kriittisessä tilanteessa nyt vain todeta: ”Uskonhan minä”? Jatko kertoo, että opetusta tarvittiin: ”He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle”… ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.”(Apt16:32,33)
Mutta puhuttaessa uskosta Jeesukseen, on otettava vielä huomioon eräs miljardiluokan näkökulma: Entä ne, jotka ovat kuolleet ilman minkäänlaista informaatiota maapallolla vierailleesta Kaikkivaltiaan Pojasta? Raamatun Roomalaiskirjekin kysyy: ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista”(Ro10:14) Ja jos ei ole uskoa Jeesukseen, miten on pelastumisen laita? Mitä sinä ajattelet?
Jeesus kohtasi maanpäällisen elämänsä loppumetreillä miehen, joka oli tehnyt ilmeisen paljon pahaa elämänsä aikana. Hän sai Jeesukselta lupauksen: ”olet kanssani paratiisissa”. Vaikka nyt ei suoranaisesti ikuista elämää luvattukaan, ryövärin katumus ja usko Jeesukseen oli ilmeinen. Uskoa edeltävät oppitunnit Jeesus piti varsin vaikeissa olosuhteissa Golgatalla, kovin syvällisiin asioihin siinä ei ehtinyt pureutua.
Olisiko paras pakoilla Raamatussa esitettyä uskon tuomaa vastuuta, jos kerran Kristuksen kuolintoverin tavoin voi saada tulevaisuuslupauksen vain hiukan ennen nykyelämän päättymistä?
Niin, ja mikä on niiden miljardien kohtalo, jotka ovat eläneet ja elävät tänäkin päivänä ilman, että kukaan heille Jeesuksen askelmerkkejä neuvoo? Kadotukseen vai ikuiseen elämään nämä tietämättömät? Oletko sinä löytänyt Raamatusta vastausta?
Aika moni tälläkin palstalla on Juntusta mustamaalannut. Katsotaan ilmaantuuko anteeksipyytäjiä?
Ei oppilas ole mestariaan suurempi. Tuo pitäisi ymmärtää Jumalan palvelijan luontaiseduksi!
Jumalan palvelijoina vaellamme Hänen edesssään ja tärkeintä on, että vaellamme valkeudessa. Jos kuitenkin toimimme väärin, teemme parannuksen Jumalan ja tarpeen tullen myös ihmisten edessä. Jos taas ihmiset syyttävät meitä väärin, on Jumala puolustajamme: ”Ole palvelijasi puolusmies hänen parhaaksensa, älä salli julkeain minua sortaa” (Ps.119:122). Niinhän kävi Joosefille: ”Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi” (Ps.105:19).
Juntunen on oikeasti hyvä mies.
Merkillistä. Juntunen ja Jalovaara aloittivat yhdessä ihmisten puolesta rukoilemisen ja molempia on mustamaalattu (tosin en ole itse huomannut että Juntusta olisi mustamaalattu ainakaan mediassa), tosin Jalovaaraa huomattavasti enemmän ja ilkeästi nimitellen. Voi olla, että Juntusella on kuitenkin jonkinlainen suurempi ”suoja” pappisvirkansa vuoksi.
Rauli -> ”Itse asiassa kenelläkään ei Ison Kirjan mukaan voi olla uskoa ilman opetusta.”
Tästä heräsi muutama kysymys:
1. Tarkoitatko sanoa, että pelkän Raamatun avulla ei voi uskoa ”oikein”?
2. Jos pelkän Raamatun avulla ei voi uskoa ”oikein”, niin mistä ne, jotka antavat Raamatusta (väitettyä) ”oikeaa” opetusta, ovat oikeanlaisen uskonsa ammentaneet?
3. Mistä voimme olla varmoja, että saamamme raamatullinen opetus on oikeaa?
Rauli, aiotko tällä kertaa vastata Marjaanalle ja Jari-Pekalle?
Jos et aio, niin kertoisitko ystävällisesti syyn, miksi et vastaa?
Rauli, kirjoitit: ”Itse asiassa kenelläkään ei Ison Kirjan mukaan voi olla uskoa ilman opetusta. Pari esimerkkiä ensimmäisten kristittyjen ajoilta.”
Totta, mutta apostolien aikaan Uutta testamenttia ei oltu vielä kirjoitettu.
Sana ei olisi levinnyt ilman apostoleita. Opetus oli vain ja ainoastaan suullisen tiedon varassa. Se kirjoitettiin ja nyt jokaisella on mahdollisus saada opetusta lukemalla itse Raamattua.
Yllä oleva ei tarkoita sitä, että väheksyisin raamatunopetusta. Totean vain, että tilanne on nyt täysin erilainen.
Sinä olet itse opettaja. Uskotko, että oppilaan on täysin mahdotonta omaksua oikeaa tietoa lukemalla vain oppikirjoja (esimerkiksi historia tai biologia) ilman opettajaa?
Jos on mahdollista oppia maallisista kirjoista, niin uskotko, että Pyhän Hengen inspiroima kirja olisi niin huonosti kirjoitettu, ettei ihminen kykenisi sitä itse lukemaan ilman että joku on vieressä selittämässä?
Ja entäpä jos selittäjä on itse väärässä?
Rauli, kirjoitit: ”Raamatun edellisessä luvussa kerrotaan vanginvartijasta, jolle Paavali ja Silas lupasivat Jeesuksen sanojen mukaisesti: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.”(Apt16:31) Tarvitsiko vanginvartijan hänelle erittäin kriittisessä tilanteessa nyt vain todeta: ”Uskonhan minä”? Jatko kertoo, että opetusta tarvittiin: ”He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle”… ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.”(Apt16:32,33)”
Nospitpa esille hyvän kohdan. Vanginvartija sai suullista opetusta hyvin lyhyen ajan ja hänelle ehdittiin tuona aikana kertoa Jeesuksen elämän ja kuoleman merkitys ihmiskunnalle. Ja vanginvartija uskoi.
Niinpä hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti. Välittömästi. Tässä on yksi Raamatun lukuisista esimerkeistä, joissa evankeliumia saarnataan > ihminen ymmärtää mistä on kyse > ja saa välittömästi kasteen.
Vanginvartija ei tarvinnut vuosian opetusta, vaan hän ymmärsi kaiken heti niin kirkkaasti, että hänet voitiin kastaa. Raamatun sanoma on yksinkertainen. Se ei vaadi vuosien tutkiskeluja, jotta se taipuisi ihmisen mieleen.
Olivatko tuon ajan ihmiset viisaampia kuin ne joiden kanssa tutkitte Raamattua, koska osasivat välittömästi uskoa Jeesukseen oikealla tavalla ja heidät voitiin kastaa?
Jos vanginvartijalla olisi ollut käytössään kirjoitettu sana, olisiko hän voinut löytää Jeesuksen sieltä ja ymmärtää evankeliumitekstin kautta, mitä oli tapahtunut?
**************
********
****
**
*
Edelliseen blogiisi jäi auki useita keskeisiä kysymyksiä. Olivatko ne liian vaikeita?
https://www.kotimaa.fi/blogit/korkeimman-pyhien-kansa/
Olen täysin vakuuttunut siitä, että Jeesus Kristus käski seuraajiaan paitsi kastamaan myös opettamaan. Ja opettaminen ei ole vain sitä, että nakataan oppikirja ja sanotaan: yrittäkää ottaa asiasta selvää.
Paavalin antama opetus kohdistui melkoisessa määrin juutalaisiin, hänen kerrotaan vierailleen synagogissakin ihan ”tapansa mukaan”(Apt17:2) Tällaisessa tilanteessa tarvittiin vain jonkin verran lisäopetusta, koska Raamatun heprealaisten kirjoitusten sisältö tuli synkronoida uuden liiton aikakauteen. Etiopiasta saapunut juutalainen hoviherra on alkuseurakunnan tilanteesta oivallinen esimerkki.
”Kuinka ymmärtäisin(Raamatun Jesajan kirjaa), kun kukaan ei minua neuvo,” kaukainen vieras tuskaili. Raamattu kertoo, että ”hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään.” Tapahtuma päättyi sitten hoviherran kasteeseen, jälleen vain kenties muutaman tunnin opetustuokion jälkeen. Vain Filippoksen antama opetus siitä, kuka oli ”Jumalan karitsa” entisten tietojen liitteeksi – ja oikea usko Kristukseen teki miehestä Jeesuksen seuraajan.
Raamatun esimerkit ensimmäiseltä vuosisadalta antavat kuvan todella nopeasti syntyneestä uskosta Jeesukseen Kristukseen. Matteuksesta kerrotaan, että saatuaan Jeesukselta kutsun, ”Leevi jätti kaiken, nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.” Paavalin kääntymys oikeaan uskoon oli myös yhden kohtauksen mittainen. Mutta Jeesuksen sanojen mukaan ”usko Herraan” ei ihan noin nopeasti useimmiten tartu.
Matteuksen 13. luvussa Vapahtajamme kertoo hiukan yksityiskohtia siitä, miten opetettu Jumalan sana etenee ihmisen sisällä synnyttäen sitä uskoa. Erilaisia ihmisiä verrataan erilaisiin maaperiin.
Ensimmäinen vaihtoehto on sellainen tilanne, jossa ”joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty.” Voisi kuvata oikein hyvin niitä, jotka itsekseen ovat paljonkin Raamattua, mutta kokonaisuuden hallinta on jäänyt kovasti vaillinaiseksi. Ja silloin ei uskoa Jeesukseen Kristukseen ole syntynyt juuri lainkaan, he ovat itse kertoneet.
Toinen tilanne on sitten se, jossa ”tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta.” Heiveröinen usko on kuin kallioiselle paikalle kylvetty huonosti juurtuva siemen, vertasi Suuri Opettaja uskon hyytymistä alkuunsa.
Myös kolmas mahdollisuus on tyrkyllä: ihminen ”kuulee sanan” mutta ”sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen.” Tällaisia tapauksia on kiireisenä nykyaikana paljon, kuinka hyvin Jeesus osasikaan ennakoida juuri meidän aikaamme!
Minussa herätti pientä hymyilyä mutta myös peukutusta kysymys, jonka sinä Aila minulle esitit. Nimittäin: ”Jos on mahdollista oppia maallisista kirjoista, niin uskotko, että Pyhän Hengen inspiroima kirja olisi niin huonosti kirjoitettu, ettei ihminen kykenisi sitä itse lukemaan ilman että joku on vieressä selittämässä?”
Ensiksikin arvostan aina sellaista ajattelua, jonka mukaan Raamattu on Jumalan henkeyttämä, ”Pyhän Hengen inspiroima”. Mutta onko Jeesus edelleenkin sitä mieltä, että ”opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Ja että tässä työssä käytetään nykyäänkin oppikirjana Raamattua, nykyisin sekä heprealaisine että kreikkalaisine teksteineen.
Ihminen kykenee lukemaan oikein hyvin Raamattua ilman että joku on vieressä selittämässä, tottahan toki. Ja kirjasta voi melkoisen annoksen jopa ymmärtää oikein hyvin. Olen tuntenut ja tunnen edelleen ihan henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka lukevat Raamattua ja uskovat, ettei mitään opetusta tarvita, seurakuntayhteyksistä nyt puhumattakaan. Kyllä ”Pyhä Henki opettaa minua” on sellaisen aidon individualistin johtolause. Aika metka havaita, että nämä oman tiensä kulkijat ymmärtävät Raamatusta sitten ihan perusasiotakin jopa täysin eri suuntaisesti.
Sinä Aila taidat olla kuitenkin raamattuopetuksen kannalla etkä ehkä sittenkään ajattele, että ”lukekoot itse”?
Hymyä kysymyksesi aiheutti siitä syystä, että meidän on niin kovin helppo tehdä empiirisiä havaintoja niistä seuraamuksista, joita Raamatun opettamisen vähäisyydestä on. Tai kun annetaan keskenään ristiriitaisten opintuulien tuivertaa Raamatun liepeillä.
Katsohan Aila tämänkin Kotimaa24-palstan kiivailuja siitä, millainen pitäisi kristillisen avioliiton olla. Ei käy piispoja ja muita vastuuasemissa olevia kateeksi. Sivusta katsovalle jää väkisin sellainen maku, että valtakirkon käytänteitä ohjailee täysin enemmistön mielipide. Raamatusta ei asiaa voi kaivaa, koska yksi opettaa yhtä ja toinen toista. Tuskin sinuakaan Aila tällainen sekasotku miellyttää, vai onko se sitä rikkautta, joka Raamatun lukemattomista tulkinnoista ”siunauksena” koituu?
Tämä esimerkki on vain yksi niistä monista asioista, jotka jakavat meitä Raamattuun luottavia ja kyseistä kirjaa paljon lukevia. Ja kyse on useimmiten saadusta opetuksesta tai siitä, ettei sellaista ole lainkaansaatu. Jeesuksen toteamus aiheesta on varsin naseva: ”Ei oppilas ole opettajaansa etevämpi, mutta kyllin oppia saatuaan jokainen on opettajansa veroinen.”(Mat6:40)
Muunnankin minulle kohdistetun kysymyksen sinun pohdittavaksesi Aila seuraavassa muodossa, vaikkapa tuota sukupuolineutraalia avioliittopolemiikkia ajatellen: ”Onko Pyhän Hengen inspiroima kirja niin huonosti kirjoitettu, ettei ihminen kykene sitä ymmärtämään, vaikka monikin on sitä vieressä selittämässä?”
Arvasinkin, että otat esimerkiksi myös etiopialaisen hoviherran. Myös siinä tapauksessa mies oli tutkinut vain Vanhan testamentin puolta. Niinpä oli varsin luonnollista ettei hän ymmärtänyt sitä tekstiä, kun evankeliumeja ei ollut vielä saatavilla.
Myös hoviherra kastettiin heti. Jätit koko kastekysymyksen vastausta vaille. Ehkäpä voit avata sitä hieman seuraavassa vastauksessasi?
Miten on mahdollista, että hoviherrakin uskoi ja kastettiin, mutta nykyään ette kelpuuta kasteelle edes kuukausien opetuksenkaan jälkeen?
*****
Rauli, kirjoitit: ”Olen täysin vakuuttunut siitä, että Jeesus Kristus käski seuraajiaan paitsi kastamaan myös opettamaan. Ja opettaminen ei ole vain sitä, että nakataan oppikirja ja sanotaan: yrittäkää ottaa asiasta selvää.”
Aivan, eikä mikään kristillinen yhteisö niin teekään, vai tekeekö?
*********
Rauli kysyit: ”Onko Pyhän Hengen inspiroima kirja niin huonosti kirjoitettu, ettei ihminen kykene sitä ymmärtämään, vaikka monikin on sitä vieressä selittämässä?”
Ei todellakaan. Mutta harhaoppinen selittäjä on paljon pahempi kuin se, ettei selittäjää ole ollenkaan. Tämä toki on vain minun henkilökohtainen mielipiteeni. Viisaskin voi mennä vipuun.
Rauli, kysyit: ”Tuskin sinuakaan Aila tällainen sekasotku miellyttää, vai onko se sitä rikkautta, joka Raamatun lukemattomista tulkinnoista ”siunauksena” koituu?”
Ei miellytä. Olet aivan oikeassa.
Mutta minun mielestäni on kuitenkin parempi vaihtoehto, että jokainen uskaltaa ja saa aidosti kertoa omat mielipiteensä, olivatpa ne minun mielestäni sitten raamatullisia taikka epäraamatullisia.
Jos yhteisössä kielletään oman mielipiteen ilmaiseminen pelottelemalla, ojentamisella, erottamisella ja karttamisella eivvätkä ihmiset uskalla olla aitoja, niin mihin se johtaa? Se johtaa valehteluun, näyttelemiseen ja teeskentelyyn.
Kumman oletat miellyttävän Jumalaa enemmän, rehellinen kommentointi (se että ihminen on eri mieltä, mutta uskoo itse olevansa oikeassa) vai teeskennelty myötäileminen jopa suoranainen valhe?
Tuskin sinuakaan Rauli miellyttää se, kun jotkut seurakuntasi jäsenet vain näyttelevät uskovansa.
Olet siis hiukan valmis lieventämään aiempaa kommentiasi. Nimittäin sitä lapsusta, että ”Opetus oli vain ja ainoastaan suullisen tiedon varassa.”
Eiköhän meillä ole ihan täysi varmuus siitä, että alkuseurakunnan oppikirjana oli myös tuo Raamatun vanhempi osa. Sitähän se Jeesuskin opetti.
Kuten tuossa taisin useampaan kertaankin todeta, ensimmäisellä vuosisadalla opetuslapsia tuli melkoisen pikaisella opetuksella mukaan. Kastekin oli vain yhden keskustelun päässä.
Nykyisin on näitä opintuulia sitten jos vaikka mihin lähtöön. Eikä ateisti ihan pienestä vihjeestä Jeesuksen reitille starttaa, olen havainnut.
Ja sitten vielä tuo esille ottamani ongelma, joka ei vähäisimmässä määrin ole omani.
Jos vaikkapa ensi keväänä kirkon alttarilla vihitty sukupuolineutraali aviopari haluaisi Jeesuksen seuraamiseen ihan oikeasti ryhtyä, ei ehkä Jeesuksen esimerkin mukainen kaste olisi ihan pienellä uskon viilauksella toteutettavissa. Ei kai sinunkaan mielestäsi?
Rauli kirjoitit: ”Olet siis hiukan valmis lieventämään aiempaa kommentiasi. Nimittäin sitä lapsusta, että “Opetus oli vain ja ainoastaan suullisen tiedon varassa.”
Ilmeisesti en selittänyt asiaa sinulle tarpeeksi hyvin. Oletin, että ymmärsit että puhuin Ut:n kirjoituksista. Ennen kuin evankeliumit ja kirjeet kirjoitettiin muistiin, kyseiset opetukset olivat tosiaankin vain suullisen tiedon varassa.
Oletko tästä eri mieltä?
*****
Rauli, kirjoitit: ”Kuten tuossa taisin useampaan kertaankin todeta, ensimmäisellä vuosisadalla opetuslapsia tuli melkoisen pikaisella opetuksella mukaan. Kastekin oli vain yhden keskustelun päässä.
Nykyisin on näitä opintuulia sitten jos vaikka mihin lähtöön. Eikä ateisti ihan pienestä vihjeestä Jeesuksen reitille starttaa, olen havainnut. ”
Jaa. Omat siskoni olivat kyllä ihan aikuisia uskovia ihmisiä ja tunsivat Raamatun kohtuullisen hyvin, kun he kääntyivät todistajiksi. Kumpikaan ei ole ikinä ollut ateisti. Jeesukseen he olivat uskoneet myös pienestä pitäen.
Siitä huolimatta kasteelle oli todella pitkä matka. Osaatko selittää miksi? Oliko ongelma nykyisessä opetuksessa vaiko oppilaissa?
**********
Rauli, kirjoitit näin: ”Jos vaikkapa ensi keväänä kirkon alttarilla vihitty sukupuolineutraali aviopari haluaisi Jeesuksen seuraamiseen ihan oikeasti ryhtyä, ei ehkä Jeesuksen esimerkin mukainen kaste olisi ihan pienellä uskon viilauksella toteutettavissa. Ei kai sinunkaan mielestäsi?”
Onko tässä maailmassa ainuttakaan sellaista ihmistä, joka voitaisiin kastaa todistajaksi yhtä nopeasti kuin hoviherra tai vanginvartija?
Tuskin kaikki kastettavanne ovat nykyisin vain umpiateisteja ja homoseksuaaleja?
Kristityksi tulemisessa ei nopeus ole mikään mittari. Lopputulos ratkaisee.
Tuskin Paavalin rekordia nykyisin lyödään, mutta ei ole tarpeenkaan.
Kirjoitit Rauli: ”Kristityksi tulemisessa ei nopeus ole mikään mittari. Lopputulos ratkaisee.
Tuskin Paavalin rekordia nykyisin lyödään, mutta ei ole tarpeenkaan.”
Eipä niin nopeus olekaan mikään mittari. Kysyin, että olisiko tällainen ylipäätään mahdollista kenenkään ihmisen kohdalla nykyään? Kenenkään?
Hoviherra koki olevansa valmis kasteelle kun oli sisäistänyt uskon ytimen. Hän halusi ottaa Jeesuksen vastaan omana vapahtajanaan ja se on uskon ydin.
Eli oletko sitä mieltä että nykyaikana voi löytää tien Jeesuksen luo yhdessä illassa, viikossa tai edes kuukaudessa?
Täytyy ottaa tässä kristityksi tulemisen aikataulutuksessa huomioon aina olosuhteet. Kuka olisi jatkanut etiopialaisen kanssa Raamatun(sen vanhemman osan) tutkimista Etiopiassa? Henki ohjasi Filipposta ja kaste varmasti oli tuollakin opetuksella Jeesuksen taivaasta käsin mielihyvällä merkille panema. Ja Isä Jehova hymyili vieressä.
Nykyisin on varmasti mahdollista ”löytää tie Jeesuksen luo yhdessä illassa”. Kasteelle ei tietenkään ole mikään kiire samaan tahtiin kuin muutamassa Raamatun esimerkkitapauksessa. Miksi olisi?
Olen ymmärtänyt, että entinen uskonyhteisöni luterilainen kirkko katsoo kasteopetuksen tapahtuvan rippikoulussa. Kyllähän minä sitä kävin eräänä kauniina kesänä parisen viikkoa, muistaakseni. Mutta ei mitään vertailua opetusnopeudesta alkuseurakunnan pikaisiin ratkaisuihin.
Miksi tämä nopeusvertailu sinulta Aila? Eikö perusteellinen opetus ole valttia myös täällä hengellisellä puolella?
Rauli, kysyit: ”Miksi tämä nopeusvertailu sinulta Aila? Eikö perusteellinen opetus ole valttia myös täällä hengellisellä puolella?”
Totean vielä kerran, ettei kyse ole mistään nopeusvertailusta vaan siitä, voiko ihminen todistajien käsityksen mukaan nykypäivänä omaksua uskon peruskysymykset samalla tavoin kuin raamatunajan esimerkeissä.
Vastauksesi on ilmeisesti – ei voi.
Kysyn siksi koska tiedän ettei yhtään ihmistä kasteta todistajaksi ennen kuin tämä kykenee olemaan kyseenalaistamatta opetuksia. En usko, että ainuttakaan ihmistä voidaan indoktrinoida viikon parin aikana. Prosessiin kuluu vähintäänkin useita kuukausia.
Hoviherra ja vanginvartija eivät liittyneet uskonnolliseen järjestöön, he lähtivät seuraamaan Kristusta.
Siksi ratkaisu oli heille helppo ja yksinkertainen.
Kunmeitäon siis käsetty opettaman niin sallitanee minun antaa pieni opetus ’salattua mannaa’:
Holmes kertomuksissa vapaamuurari ArthuR Conan Doyle oli kiinnostunut leipuria tarkoittavasta sanasta Baker sen sisältämän sanaleikin vuoksi. Sanaleikki mahdollistaa myös kätketymmän vihjeen, sillä ns. Abelaire-teorian mukaan bakerin latinalainen muoto pistor muistuttaa kreikan ja Ut.n sanaa
p i s t o s, jonka on ’usko’. Tämä voidaan edelleen lukea pisToS,jolloin T on risti ja S on käärme ja jäljellä oleva p i s o viitta juutalais-roomalaisiin historioitsijoihin eli Pisoihin, jotka ovat Ut:n koodikielen takana.
Muistamme,että Jeesus sanoi olevansa ’elämän leipä’ ja leipä tarvitsi bakerin eli pistor’n. Varhaiskatolisen kirkon taiteilijat piirsivätkin hänen Tau-ristinsä ympärille S malliin kiertyneen käärmeen.
Aila: ”Hoviherra ja vanginvartija eivät liittyneet uskonnolliseen järjestöön, he lähtivät seuraamaan Kristusta.”
Raamattu ei kerro, millainen oli se kristillinen seurakunta, johon hoviherra ja vanginvartija liittyivät. Kenties olivat seurakuntansa ensimmäiset jäsenet? Tiedätkö sinä asiasta enemmän?
Paavalista kuitenkin tiedetään tarkasti, mihin hän astui. Vapaana ja vallattomana hän ei Jeesusta seurannut.
”Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä,” Paavalia ohjeistettiin. Ananias-niminen kristitty oli Paavalin ensimmäinen kristitty ystävä, joka johdatti hänet siihen pieneen ihmispopulaatioon, jota Jeesus taivaasta käsin ohjasi.(Kol1:13)
Myöhemminhän Paavali sitten tuli varsin suureksi vastuunkantajaksi siihen uskonnolliseen järjestöön, jota Raamattu kutsuu myös nimellä kristillinen seurakunta.
Rauli T: ”Raamattu ei kerro, millainen oli se kristillinen seurakunta, johon hoviherra ja vanginvartija liittyivät. Kenties olivat seurakuntansa ensimmäiset jäsenet? Tiedätkö sinä asiasta enemmän?”
Liittyivät tod. näk. joko nasoreetteihin tai ebiooneihin tai Mariot-järven therapeuttiessealaisiin. Nämä olivat essealasiryhmiä ja olivat olemassa jo Jeesuksen aikana .Jeesus ’nasiiri’ kuului tod. näk.nasoreetteihin, joiden lahkon päämiehenä pidettiin sittemmin Paavalia.
Rauli, kirjoitit:”Niin, ja mikä on niiden miljardien kohtalo, jotka ovat eläneet ja elävät tänäkin päivänä ilman, että kukaan heille Jeesuksen askelmerkkejä neuvoo? Kadotukseen vai ikuiseen elämään nämä tietämättömät? Oletko sinä löytänyt Raamatusta vastausta?”
Oletko sinä löytänyt vastauksen miljardien kohtalolle?
Miksi ihmeessä evankeliumia julistettaisiin, jos ihmiset pelastuisivat / pääsisivät paratiisiin ilman sitä? Itsekkyydestä, jotta pelastuisi itse?
Pulma:
On kaksi saarta joissa asuu tuhat ihmistä. Ensimmäisellä saarella käy todistajapari ja kertoo ovelta ovelle kulkien aivan kaikille hyvää sanomaansa ja vain yksi kääntyy todistajaksi. Toisella saarella ei käy ketään ja kaikki tuhat ihmistä ovat kuolemaansa saakka täysin tietämättömiä koko Vt-seurasta ja sen opetuksista ja myös kristillisestä uskosta.
Oletko löytänyt Raamatusta vastausta, mikä olisi näiden ihmisten kohtalo?
Komenttisi ”Miksi ihmeessä evankeliumia julistettaisiin, jos ihmiset pelastuisivat / pääsisivät paratiisiin ilman sitä? Itsekkyydestä, jotta pelastuisi itse?” on ihan mielenkiintoinen lyhyeen tarkasteluun, miksei pidempäänkin.
Kyllä kai evankeliumin julistamiseen on vain yksi perussyy, kun puhumme uskosta Jeesukseen. Se kun on hänen antamansa käsky: ”Menkää ja tehkää…”. Paavali koki tämän velvoitteena, hän uskoi näin lujasti Herraansa: ”Siinä, että julistan evankeliumia, ei ole mitään ylpeilemistä, sillä minun on pakko tehdä sitä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!”(1.Ko9:16)
Uskolla Jeesukseen ja hänen mukanaan tuomiinsa siunauksiin toteutetaan myös silmiemme edessä seuraavaa profetiaa: ”Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu.”(Mat24:14)
Tuohon miljardien kohtaloon voidaan palata myöhemmin. Varmaan sinullakin on edes jonkinmoinen käsitys aiheesta?
Rauli, kirjoitit: ”Tuohon miljardien kohtaloon voidaan palata myöhemmin. Varmaan sinullakin on edes jonkinmoinen käsitys aiheesta?”
Toki on jonkinmoinen käsitys, mutta ennen kuin mennään miljardeihin, niin oletan että sinulla on antaa vastaus noiden kuvaamani kahden saaren ja kahden tuhannen ihmisen kohtalosta.
Sopiiko?
Pulma on yhä vailla vastausta: On kaksi saarta joissa asuu tuhat ihmistä. Ensimmäisellä saarella käy todistajapari ja kertoo ovelta ovelle kulkien aivan kaikille hyvää sanomaansa ja vain yksi kääntyy todistajaksi. Toisella saarella ei käy ketään ja kaikki tuhat ihmistä ovat kuolemaansa saakka täysin tietämättömiä koko Vt-seurasta ja sen opetuksista ja myös kristillisestä uskosta.
Mitä järjestönne opettaa niistä 999 ihmisestä, jotka kuulevat hyvän uutisenne ja kieltäytyvät vastaanottamasta sitä. Mikä on heidän kohtalonsa? Onko heillä mahdollisuus pelastua Harmagedonin koittaessa?
Entä miten käy niille, jotka eivät ikinä saa kuulla hyvää uutistanne? Joutuvatko tietämättömät 1000 ihmistä suoraan kadotukseen? Onko heillä mahdollisuus pelastua? Mitä opetuksenne kertoo tästä?
Jos et halua vastata, niin Jari-Pekka voinee valaista sitä, mikä todistajien käsitys tähän on. Hän kun on ollut todistaja useamman kymmenen vuoden ajan ja saattaa muistaa myös vastauksen tähän pulmaani.
”Erimielisyyttä taitaa olla kuitenkin siitä, mitä Raamatussa tarkoitetaan sanalla ’usko'”.
Mjoo, uskon sisältö aiheuttaa joskus erimielisyyttä kristittyjen keskuudessa. Protestanttinen reformaatio kytkeytyy vahvasti sanan ”usko” sisältöön ja sen ymmärtämiseen.
Taidan kuitenkin kallistua enempi siihen, että varsinainen erimielisyys on itse asiassa tuossa uskon kohteessa eli ”Herra Jeesus”.
Kuka oli tai on se Jeesus, johon uskotaan?
Osut Lauri minunkin mittarini mukaan asian toiseen ytimeen. Jo Jeesuksen persoonasta on Raamattuun luottavien keskuudessa epäselvyyttä. Ymmärtääkseni edesmennyt maineikas professori Heikki Räisänen ei pitänyt kolminaisuusopin osaa Jeesuksen jumaluudesta lainkaan itsestään selvyytenä.
Nyt otin kuitenkin otsikoksi ”uskon Jeesukseen”. Ja liitin mielestäni ihan Raamatun ytimestä siihen tottelemisen.
Mikä sinun mielestäsi olisi sellainen ”kärkihanke” tässä mielessä? Mitä Jeesuksen opetuksen piirrettä sinun mielestäsi kristityn tulisi ennen muuta totella? Kaikessa syntisyydessäänkin.
Jos en nyt ala sen tarkemmin teologisoimaan vaan ihan spontaanisti annan mieleen tulla Jeesuksen puheita, niin Kultainen sääntö ja Rakkauden kaksoiskäsky.
Erinomaiset esimerkit.
Lienee kuitenkin niin, että jotkut noudattavat Jeesuksen hienoja periaatteita, koska ovat ymmärtäneet niiden olevan jotakin aivan ekstraa myös nykymaailmassa. Ja ninhän Jumalan Pojan opetusten tuleekin olla.
Mutta sitten esimerkiksi se vihollisen rakastaminen ja hänen puolestaan rukoileminen lienee meille itse kullekin paljon kinkkisempi juttu? Ja niinkin pitäisi kristityn pyrkiä tekemään, jos Jeesusta tosimielellä uskoo.
Rauli, kirjoitit: ”Mutta sitten esimerkiksi se vihollisen rakastaminen ja hänen puolestaan rukoileminen lienee meille itse kullekin paljon kinkkisempi juttu? Ja niinkin pitäisi kristityn pyrkiä tekemään, jos Jeesusta tosimielellä uskoo.”
Kun nyt nostit tämän aiheen esille, voitko antaa joitain esimerkkejä siitä, millä tavalla todistajia opetetaan rakastamaan vihollisiaan? Keitä nämä viholliset ovat ja missä ja miten rukoilette heidän puolestaan?
Vihollisen puolesta rukoileminen ei tietenkään ole se tapa, jolla kristityn tulisi aamunsa aloittaa. Esimerkiksi mallirukouksessa ei sellaisesta ole sanaakaan.
Rukoukset vihollisten puolesta ovat aina sen suuntaisia, että jospa vain tulisivat järkiinsä. Agape-rakkaus kuuluu jopa vihollisillemme, vaikkei erityistä luonnollista viehtymystä heihin tuntisikaan.
Voin kertoa, että sinä Aila et ole missään mielessä viholliseni, mutta en osaa heistä mitään erityistä luetteloa kirjoitella. Lieneekö olemassakaan?
Minä olen oppinut suhtautumisesta mahdollisiin vihollisiin paljon paitsi Jeesuksen opetuksesta, myös hänen antamastaan esimerkistä.
Raamattu kertoo, että ”Saul uhkui yhä vihaa ja murhanhimoa Herran opetuslapsia kohtaan.” Tästä huolimatta Jeesuksen puhuttelu meni tähän tapaan: ”Saul, Saul, miksi vainoat minua?…Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä.”(Apt9:1-6)
Jälkikäteen Paavali oli hyvin kiitollinen Jeesuksen suhtautumisesta tuolloiseen viholliseensa: ”Vaikka olin ollut herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä. Hän armahti minut, koska epäuskoni tähden en tiennyt, mitä tein.”(1.Tim1:13)
Olen saanut myös sellaisen opetuksen Raamatusta, että hyvinkin vastahakoisesta voi kuoriutua jotakin parempaa, kun hän saa osakseen riittävästi lämpöä. Eli Raamatun sanoin: ”Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle.”(Ro12:20)
Olen kuitenkin kovasti jatkokurssin tarpeessa tässä vihollisasiassa. Siksi menenkin taas valtakunnansalille lisäopetusta saamaan. Samalla se usko Jeesukseen, meidän otsikkomme, saa taas uutta alleviivausta.
Rauli, kirjoitit: ”Olen kuitenkin kovasti jatkokurssin tarpeessa tässä vihollisasiassa. Siksi menenkin taas valtakunnansalille lisäopetusta saamaan. ”
Mistä voit tietää, että salilla saamasi lisäopetus on oikeaa ja rehellistä? Millä perusteella luotat hallintoelimeen?
Oletko milloinkaan tutkinut / lukenut vaikkapa niitä alkuperäisiä lähteitä, joita järjestösi kirjallisuudessa lainataan? Mietitkö milloinkaan miksi lainauksissa käytetään niin usein – – merkkiä? Eikö yksityiskohtien pois jättäminen ole epärehellistä jos se vääristää näkemyksen?
Esmes vuorisaarnan opetukset ovat aina olleet vaikeat ymmärtää ja soveltaa kristityn elämään. Gandhi tunnetusti tykkäsi vuorisaarnasta. Ovatko vuorisaarnan opetukset universaaleja vai vain kristityille? Ainakin vuorisaarnan alussa Jeesus näyttäisi puhuvan nimenomaan omilleen, ei kaikelle kansalle. Mutta siittä vaan, sopii yrittää mun psta. Kaikkia niitä opetuksia. Oppilaille painotan niitä juttuja, joista kristityillä näyttäisi olevan aika suuri yksimielisyys eli edellä mainitsemiani Kultaista sääntöä ja rakastamisen periaatetta. Edellinenhän on ihmiskunnan yhteistä omaisuutta eikä erityisesti kristinuskon helmi tai keksimää. Siitäkin syystä sitä on hyvä painottaa.
Kristilliseen etiikkaan riittänee pohjimmaltaan yksi käsky: Rakasta!
Synti on se, joka estää ihmistä uskomasta. Synti on epäuskoa ja epäjumalan palvontaa. (Jumalan kuvan palvontaa) ihminen on Jumalan kuva.
Uskon syvin merkitys on luottamus. Luotammeko Raamatun ilmoitukseen Jeesuksen tuomasta sanomasta? Jos uskomme, niin se vaikuttaa meissä kaiken, mitä Jumalisuuteen ja pelastukseen tarvitaan. Jumala saa aikaan uskon ja sen mukana kaiken muunkin. Epäusko on meissä luonnostaan, synnin tähden, joka on saanut aikaan kuoleman. Jumalan Pojan usko on Elämä kuolleista ja se lahjoitetaan ihmiselle Kristuksen Evankeliumin kautta.
Kuka kuulee saarnamme? Kenelle Herran käsivarsi (Kristus) ilmoitetaan? Jumala yksin tietää ja siksi profeetta (Jesaja) kyselee ja ihmettelee, kuinka toiset uskovat ja toiset eivät. Sanotaanhan myös: ”Vaikka kuolleet nousisivat ylös, he eivät usko.”
Juuri näin on tänäpäivänäkin. Jeesus on noussut ylös kuolleista todistajien nähden, mutta monet sanoivat silloin ja sanovat edelleen: Ei ole kukaan koskaan noussut ylös kuolleista, eikä kuolleita herätetä, ei ole ylösnousemusta.
”Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen, että kävisi toteen profeetta Esaiaan sana, jonka hän on sanonut: ”Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?”
Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut:
”Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi”.
Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä.
Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.
Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.
Mutta Jeesus huusi ja sanoi: ”Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt.
Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.
Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.
Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.
Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.” Joh.12:37-50
Kiitos kommentistasi. Ismo.
Mitä tarkoitat lauseellasi ”Jos uskomme, niin se vaikuttaa meissä kaiken, mitä Jumalisuuteen ja pelastukseen tarvitaan.”
Mitä Jeesukseen uskomiseen ja näin myös pelastukseen tarvitaan? Tekoja? Millaisia?
Rauli kysyit: ”Mitä tarkoitat lauseellasi “Jos uskomme, niin se vaikuttaa meissä kaiken, mitä Jumalisuuteen ja pelastukseen tarvitaan.”
Mitä Jeesukseen uskomiseen ja näin myös pelastukseen tarvitaan? Tekoja? Millaisia?”
No minäpä kerron sen sinulle.
Usko Kristukseen saa aikaan ts. synnyttää uskon hedelmiä > tekoja.
(Vastaavasti viha saa aikaan vihan tekoja ja rakkaus saa aikaan rakkaudentekoja.)
Ei ole niin että ensin on teko ja sitten vasta usko. Se on yhtä epäloogista kuin se että ensin olisi pahoinpitely tai murha ja vasta sen jälkeen pahoinpitelijä / murhaaja voisi tuntea vihaa.
*********
Jos usko ei synnytä itsessään tekoja, se on kuollutta. Aivan kuin rakkauskin joka ei näy teoissa, on kuollutta.
Ihminen jonka usko on kuollut puhuu ehkä paljonkin uskostaan, mutta hän on kykenemätön rakastamaan aidosti agape-rakkaudella muita ihmisiä. Rakkauden sijaan hän arvostelee, arvottaa, pilkkaa ja vähättelee lähimmäisiään ja halveksii näiden uskoa ja vakaumusta. Tilanteessa, jossa hän voisi auttaa lähimmäistään, hän katsoo hätää kärsivän ohi.
> Tästä esimerkki: Tarina laupiaasta samarialaisesta.
Pelastuakseen ihminen tarvitsee vain elävää uskoa.
Vaikka suuntasinkin kyssärini Ismolle, hänen kirjoitustaan ymmärtääkseni, oli ihan asiaa sinunkin vastauksesi Aila. Viimeinen lauseesi on erityisen oivaltava: ”Pelastuakseen ihminen tarvitsee vain elävää uskoa.”
No, juuri tästä pelastavasta uskosta, sen laadusta ja synnystä me keskustelemme.
Rauli, kirjoitit: ”No, juuri tästä pelastavasta uskosta, sen laadusta ja synnystä me keskustelemme.”
Aivan. Ja mielestäni minä selitin asian sinulle edellisessä vastauksessa kohtuullisen perusteellisesti.